En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (162)
^kuinka paljon lapsen isä halusi lasta ennen kuin aloitte yrittää raskautta? Oliko hän sillä asenteella, että ihan sama, kaikki käy vai että hän ehdottomasti haluaa lapsen sun kanssa ap?
Onko ap sinulla itselläsi ja/tai lapsellasi joku diagnoosi? ADD/ADHD?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän päälle koulujen kesäloma-ajat, jolloin vanhempien on suurimmaksi osaksi oltava töissä, mutta alakouluikäiset eivät saisi olla itsekseen kotona.
mitä tarkoitat? Miksei 7-9-vuotias voisi olla yksin kotona kesälomalla kun vanhemmat ovat töissä? Järjestääkö kunta sitten jonkin päivähoitopaikan tuon ikäisillekin 2kk kesäloman ajaksi?
Ei järjestä, mutta hyvinvointialue kyllä ottaa huostaan jos alle 13-vuotias lapsi on jätetty määräysten vastaisesti yksin.
Höpö. Höpö. Saisi huostata silloin koko Suomen alakoululaiset. Valoja päälle nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän päälle koulujen kesäloma-ajat, jolloin vanhempien on suurimmaksi osaksi oltava töissä, mutta alakouluikäiset eivät saisi olla itsekseen kotona.
mitä tarkoitat? Miksei 7-9-vuotias voisi olla yksin kotona kesälomalla kun vanhemmat ovat töissä? Järjestääkö kunta sitten jonkin päivähoitopaikan tuon ikäisillekin 2kk kesäloman ajaksi?
Tätä jäin itsekin ihmettelemään. Itse olin kesäisin päivät yksin kotona muistaakseni siitä 10-vuotiaasta lähtien. Tietty vanhemmat limittivät kesälomansa siten, että tästä ajasta ei olisi tullu tarpeettoman pitkä. Ehkä aika tuolloin 90-luvun alkupuolella oli hieman eri kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Näistä optimisti vanhemmista tulee mieleen noi nykypäivän suomalaiset yrittäjät jotka itkevät lehdissä että kun se unelmien kukkakauppa-kahvila-ompelimo ei vedäkään asiakkaita ja huudellaan yhteiskuntaa apuun. Mitään riskiä ei saisi olla. Täytyy vaan päästä toteuttamaan sitä omaa unelmaa ja sitten kun kaikki ei sujukkaan kuin elokuvissa, niin jonkun muun pitäisi tulla auttamaan ja maksaa viulut. Ja niiden muiden vielä pitäisi olla kiitollisia kun joku "uskaltaa" yrittää/lisääntyä.
Lisääntyminen ja yrittäjyys ovat vähän erilaisia asioita. Yrittäjyyden vähentyminen saattaa aiheuttaa ongelmia, mutta ihmiset voivat sopeutua siihen. Lisääntymisen vähentyminen aiheuttaa sen, ettei ole enää ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
"Se, että onnistuu välttämään lasun, sairastumisen ja työpaikan menettämisen on nykyään sellainen seikkailurata, että siitä suoriutuvat ehjin nahoin vain kaikkein kyvykkäimmät ja onnekkaimmat."
Onko näin? Silloin asiat ovat Suomessa todella huonosti. Arvomaailma on nyrjähtänyt. Samoin ymmärrys huolenpidosta ja kiintymyksestä.
Psykologisesti ottaen lapsen paras ei ole helikopterivanhemmuus eikä maksimaalinen määrä mitään konkreettista (tavaraa, harrastuksia, tekemistä).
"Ymmärrys" on kyllä ihan väärä sana kuvaamaan kasvatusalan muotivirtauksia ja sitä, että miten vanhemmat pyritään painostamaan siihen muodin mukaiseen toimintaan. Ihan normaaleiksi ihmiset kasvoivat ennen vaikka kasvatus olikin silloin sellaista mikä nykyisin on lasun paikka.
Vaikka joskus 2050-luvulla kasvatusmuoti onkin sitten taas aivan erilaista kuin mitä se on nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun ainokainen oli vauva ja asuttiin kaksiossa, etsittiin uutta kotia, isäni oli mukana ja totesi yhdestä asunnosta tämä on hyvä, tästä pääsee kouluun ylittämättä yhtään suojatietä. Silloin nauratti, 3kk vanhan vauvan vanhempina, mutta myöhemmin osottautui todella hyväksi asiaksi.
Asioita voi ennakoida ihan asuinpaikkasta alkaen.
Opetelkaa siellä Venäjällä jo suomen taivutussäännöt. Se on "asuinpaikasta", ei "asuinpaikkasta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo koulunkäynti voi olla noin tuhottoman vaikeaa? Nyt en ymmärrä. Ja miksi se mukula ei pysty itse kulkemaan kouluun, onko jotenkin vajaaälyinen? Ilmeisesti, jos sitä opettaajaakin pitää tavata useita kertoja vuodessa.
Ap vaikuttaa täydeltä lampaalta, joka täyttelee jokaisen neuvolan lomakkeen eikä missään asiassa kykene tekemään omia päätöksiä ja hallitsemaan omaa elämäänsä.🐑
Ei lapsi mikään vajaaälyinen ole, vaan hänellä on luultavasti adhd. Sen vuoksi koulumatka liian vaarallinen eikä hän myöskään päädy kouluun vaan haahuilee muualle. Tutkimukset on edelleen kesken, saa nähdä tuleeko diagnoosia vai ei. Päiväkodissa oli 4 opettajan tapaamista vuodessa, nyt koulussa ollut yksi, mutta kouluhan alkoi vasta. Kaikilla oppilailla on vähintään kaksi opetapaamista koulussa vuodessa ja samoin kaksi per vuosi päiväkodissa, meidän kohdalla oli pari ylimäärästä kun epäilivät adht:tä ja siitä piti jotain papereita laatia. Ap
Joka viidennellä lapsella on virallinen adhd-diagnoosi ja noin samansuuruinen määrä on niitä joilla on adhd-piirteitä tai adhd-epäily. Ylivoimainen enemmistö adhd-lapsista paranisi ihan vaan sillä, että otettaisiin käyttöön perinteinen kurilla kasvattaminen.
Ja tämän takia naisia ei palkata, kun tällaiset ap:n kaltaiset käyttävät koko työpäivän koulun hoivissa olevan lapsen "asioiden hoitamiseen" (!!!) ja sitten vielä kehtaavat valittaa, kuinka pitää vapaa-ajallakin tehdä jotain sen perheen kanssa eikä voi harrastella itsekseen, vaikka kotona on yksin pikkukoululainen.
Yh-äipän lapsi on nepsy-erityinen ja muutenkin täysi holhottava. Ja yllättyneitä olivat?
Nuoremman lapsen päiväkotiura on jo tätä varhais-kumppanuuskasvatus aikaa. Koko ajan jotain yhteisiä juttuja, askartelutuokioita työpäivän aikana ja alkuiltapäivästä ja kaikkea muuta osallistumista. Minulle olisi riittänyt että lapsi on turvallisessa ja mukavassa hoitopaikassa kun olemme töissä. Osallistumiseksi olisi riittänyt kevät- ja joulujuhlat ja joku tapaaminen kerran pari vuoteen.
"Pitää sen työnantajakin välillä joustaa" oli kommentti kun kysyin asiasta. Kyllä työnantaja jousti: lapsi sairaana niin vuorottelimme miehen kanssa, kesken palaverin ruuhkaan että ehdin päiväkodille ennen kuin menee kiinni. jne.
Lapsi oli päiväkodissa siksi että pääsimme töihin - askartelut sun muut olisi voinut hoitaa ilman meitä päiväkotipäivän aikana. Vietimme perheen kanssa paljon yhteistä aikaa meille mukavien juttujen parissa touhuten, emme siihen päiväkotia tarvinneet.
Pahinta oli se kun kerran emme päässeet paikalle niin lapsi oli yksin - onneksi kaverin äiti otti huomaansa. Kaikille se paikalle pääsy ei aina ole mahdollista vaikka kuinka yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis, eikö tuossa ap:n avautumisen jatko-osassa lukenutkin, että hän tekee netissä pornoa tienatakseen rahaa ja antaa keskellä päivää seksuaalisia palveluksia tälle pomolle, joka hänelle huutaa? Ja myöhemmin, että on pettänyt miestään joka siksi on jättänyt hänet. Todella hämmentävää.
Aha, aiemmin oli että olisi jonkun muun kirjoittama. Enpä usko, koska tyyli on aivan sama ja ap ei reagoinut siihen mitenkään, ennen kuin joku muu nosti esille. Lisäksi aloituksessa luki jatkuu, siinä kommentissa jatkuu, eikä muualla ollut mitään vaihtoehtoista jatkuu-kohtaa.
Kyllä ap:t aina reagoi jos joku alkaa vääntelemään, eli trollihan se oli. Joku testaamassa, että saako ihmiset lietsottua mukaan niin tunteella, ettei edes koko tekstiä lueta.
No jaa, jos on ollut täällä yhtään pidempään niin tietää että nuo aloittajana esiintyvät selkät trollit ja provohuutelijat kannattaa vaan ohittaa. Joskus omiin ketjuihini joita olen aloittanut ihan aidosti siksi koska on ongelma mihin tarvitsen netissä anonyymiä mielipidettä on tullut noita aloittajana esiintyviä ja ne ihan aidosti kannattaa vaan jättää huomiotta. Huomio kaataa vaan lisää bensaa trollaajan liekkeihin ja aloitus ajautuu loputtomaan eipäs-juupas vääntöön ja lopulta poistoon asiattomana.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän takia naisia ei palkata, kun tällaiset ap:n kaltaiset käyttävät koko työpäivän koulun hoivissa olevan lapsen "asioiden hoitamiseen" (!!!) ja sitten vielä kehtaavat valittaa, kuinka pitää vapaa-ajallakin tehdä jotain sen perheen kanssa eikä voi harrastella itsekseen, vaikka kotona on yksin pikkukoululainen.
Tähän auttaa varmasti se, että syyllistetään äitejä vähän lisää siitä, että he yrittävät huolehtia omista lapsistaan, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Nuoremman lapsen päiväkotiura on jo tätä varhais-kumppanuuskasvatus aikaa. Koko ajan jotain yhteisiä juttuja, askartelutuokioita työpäivän aikana ja alkuiltapäivästä ja kaikkea muuta osallistumista. Minulle olisi riittänyt että lapsi on turvallisessa ja mukavassa hoitopaikassa kun olemme töissä. Osallistumiseksi olisi riittänyt kevät- ja joulujuhlat ja joku tapaaminen kerran pari vuoteen.
"Pitää sen työnantajakin välillä joustaa" oli kommentti kun kysyin asiasta. Kyllä työnantaja jousti: lapsi sairaana niin vuorottelimme miehen kanssa, kesken palaverin ruuhkaan että ehdin päiväkodille ennen kuin menee kiinni. jne.
Lapsi oli päiväkodissa siksi että pääsimme töihin - askartelut sun muut olisi voinut hoitaa ilman meitä päiväkotipäivän aikana. Vietimme perheen kanssa paljon yhteistä aikaa meille mukavien juttujen parissa touhuten, emme siihen päiväkotia tarvinneet.
Pahinta oli se kun kerran emme päässeet paikalle n
Ei varhaiskasvatus ole mikään hoitopaikka vaan se on paikka missä lapsia kasvatetaan. Moni vanhempi vaan luulee sitä sellaiseksi koska varhaiskasvatusyksiköistä käytetään usein perinteistä päiväkoti-sanaa vaikka siellä ei päivähoitoa järjestetäkään.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Me kokeiltiin 2 viikkoa päiväkotielämää lapsen ollessa 3-vuotias. Totesin että helpompi jatkaa kotona, lapsi saa käydä päiväkerhossa ja harrastuksessa. Meillä tämä järjestely oli mahdollista, tiedän että monilla ei ole. Päiväkotimaailma on vastenmielinen: vasu sitä vasu tätä, vääränlaiset ulkohousut, tossa teille kotitehtävä (wtf läksyjä jo päiväkodissa???), jäkä jäkä jäkä. Toivon ettei tarvitse lasta laittaa enää ollenkaan päiväkotiin.
Puhut totta. Päiväkodista, ainakin meidän päiväkodista (3-5-vuotiaiden ryhmä) tulee kotiläksyjä. Kaikkein pahinta on että kun äiti krjoittaa vihkoon vastaukset (niin se 3-5-vuotias ei osaa), niin päikystä tulee palautetta että lapsi ei edes tiennyt mitä jokin sana tarkoittaa. Hohhoijaa! Jättäkää ne alle eskari-ikäiset rauhaan ja menkää kouluun töihin jos pistokokeet noin kiinnostaa!
Ei tämä ole niin pahaa. Oniistuu hyvällä suunnittelulla. Ensinnäkin me saatiin lapsi perhepäivähoitajalle. Se on todella loistavaa. Oma arkeni menee suunnilleen näin:
Herätys 6.00. Omat aamutoimet ja aamupala
7.00 lapsi ylös, lapselle vaatteet päälle ja perhepäivähoitajan luokse. Syö siellä aamiaisen.
7.45 Kotiin ja kone auki.
16.00 Kone kiinni.
16.20 Lapsi pph:n luota
16.45 molemmille päivällinen naamaan.
20.00 molemmat iltapalalle ja lapsi iltatoimille
20.30 Lapsi sänkyyn.
20.30-22.00 omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuoremman lapsen päiväkotiura on jo tätä varhais-kumppanuuskasvatus aikaa. Koko ajan jotain yhteisiä juttuja, askartelutuokioita työpäivän aikana ja alkuiltapäivästä ja kaikkea muuta osallistumista. Minulle olisi riittänyt että lapsi on turvallisessa ja mukavassa hoitopaikassa kun olemme töissä. Osallistumiseksi olisi riittänyt kevät- ja joulujuhlat ja joku tapaaminen kerran pari vuoteen.
"Pitää sen työnantajakin välillä joustaa" oli kommentti kun kysyin asiasta. Kyllä työnantaja jousti: lapsi sairaana niin vuorottelimme miehen kanssa, kesken palaverin ruuhkaan että ehdin päiväkodille ennen kuin menee kiinni. jne.
Lapsi oli päiväkodissa siksi että pääsimme töihin - askartelut sun muut olisi voinut hoitaa ilman meitä päiväkotipäivän aikana. Vietimme perheen kanssa paljon yhteistä aikaa meille mukavien juttujen parissa touhuten, emme siihen päiväkotia tarvinneet.
Pahinta oli se kun kerran emme päässeet paikalle n
Työnantaja joustaa siihen asti, kunnes ei enää joustakaan. Sitten äiti pääseekin osallistumaan kaikkiin tapahtumiin. Päiväkoti on tyytyväinen, lapsi on tyytyväinen, työnantaja on tyytyväinen. Äiti vaihtaa markettishampooseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole niin pahaa. Oniistuu hyvällä suunnittelulla. Ensinnäkin me saatiin lapsi perhepäivähoitajalle. Se on todella loistavaa. Oma arkeni menee suunnilleen näin:
Herätys 6.00. Omat aamutoimet ja aamupala
7.00 lapsi ylös, lapselle vaatteet päälle ja perhepäivähoitajan luokse. Syö siellä aamiaisen.
7.45 Kotiin ja kone auki.
16.00 Kone kiinni.
16.20 Lapsi pph:n luota
16.45 molemmille päivällinen naamaan.
20.00 molemmat iltapalalle ja lapsi iltatoimille
20.30 Lapsi sänkyyn.
20.30-22.00 omaa aikaa.
Hienoa, että sinulla oniistuu.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo voi tulla yllätyksenä. Olen jo vanha ukko, mutta koskaan elämäni aikana en ole kohdannut onnellista lapsiperhettä.
Jaa-a. Täällä ainakin on onnellinen lapsiperhe. Lapsia kolme. Toki homman pyörittäminen vaatii organisointia ja tervettä järkeä, ei kuitenkaan mitään ylivoimaista. Vaikka lapsemme tarvitsevat aikaa, ei me vanhemmat olla "lopen uupuneita hermoraunoita". Elämämme on täyttä ja antoisaa. Neljättä suunnitellaan. Että kyllä meitä onnellisia lapsiperheitä on, vaikka "vanha ukko" ei olekaan sellaisia tavannut.
Varmasti on hankalaa jos tällaisilla itse keksityillä "määräyksillä" sairaan päänsä täyttää. Älä lisäänny.