Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinä tilanteeseen itsesi saattanut. Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Kysyn silti,etkö aikanaan nähnyt tätä tulevaksi ja valinnut siksi toisin?
Voi hyvää päivää. Erityislapsen yksinhuoltajan syyllistämistä. Vai olisi pitänyt aikanaan nähdä tulevaksi ja valita toisin ja ihan itse tilanteeseen itsensä saattanut? Kommentti kertoo täydestä ymmärtämättömyydestä. Vanhemmuus ei ole ruusuilla tanssimista ja nykyiset päiväkodin ja koulun luomat vaatimukset (ja oletus tavoitettavissa olosta jatkuvasti) tuovat ihan omaa lisäänsä tähän. Apua ja tukea ei ole saatavilla ihmisiltä ympärillä, useat perheet (ja yksinhuoltajat) ovat täysin yksinään pyörittämässä palettia. Toista se oli ennen, kun koko kylä kasvatti. Et tosiaan voi tietää korjaako kuolo kumppanisi tai päättyykö rakkaus joskus. Eipä sitäkään voi itse nähdä tulevaksi, ennakoida saati valit
Näköjään sun elämä ennen lapsia on ollut ruusuilla tanssimista, kerta olet olettanut että kaikki sujuu hienosti tosta noin vaan. Sokeasti riennetty perhettä rakentamaan, uskoen että "minun lapsi tulee olemaan terve", "minun lapsi tulee olemaan helppo", "jos jotain vaikeuksia ilmenee, niin kaikki läheiseni rientävät auttamaan ja suhde puolison kanssa sen kun paranee vuosi vuodelta"... Tuo on näköjään yleistä vanhempien keskuudessa.
Tai itse asiassa, anteeksi, sokeillakin on paljon parempi kyky ennakoida ja ymmärrystä elämän realiteeteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleinen tapa toimia on mikä on. Mutta yksilö voi aina poiketa muotista itse niin halutessaan. Se saattaa olla jopa lapselle parempi kuin yhdenmukaistaminen.
Muotista voi tietysti poiketa, jos on niin paljon rahaa, ettei tarvitse lainkaan käydä töissä. Muiden täytyy käydä töissä hankkiakseen rahaa. Meidän yhteiskuntamme esittää, että se on rakentunut niin, että pienten lasten äidit voivat käydä töissä ja hankkia sillä tavalla rahaa. Käytännössä se ei kuitenkaan ole niin helppoa. Tuo epäkohta on tämän ketjun aihe.
Kyllä realiteetit tulee muistaa, mutta optimismi on myös tärkeä voimavara. Tässä ajassa ja vieläpä Suomen kulttuurissa on haastavaa olla optimistinen. Kuitenkin optimismi edustaa elämää enemmän kuin pelko ja pessimismi. Optimisti syleilee maailmaa, pelkäävä näkee maailman uhkana eikä mahdollisuutena ja pessimisti näkee maailman olevan pilalla.
Elämän usko ja elämän voima on jotain, jota lapsi voi saada kotoa lisää, tai sitten tilanne on plus miinus nolla, tai lapsi menettää näitä kodin vaikutuksesta. Kukaan ei voi alkaa toiseksi ajattelultaan ja toiminnaltaan, mutta on hyvä tiedostaa, että omat arvot ja normit tarttuvat hyvin helposti myös lapseen.
Näköjään sun elämä ennen lapsia on ollut ruusuilla tanssimista, kerta olet olettanut että kaikki sujuu hienosti tosta noin vaan. Sokeasti riennetty perhettä rakentamaan, uskoen että "minun lapsi tulee olemaan terve", "minun lapsi tulee olemaan helppo", "jos jotain vaikeuksia ilmenee, niin kaikki läheiseni rientävät auttamaan ja suhde puolison kanssa sen kun paranee vuosi vuodelta"... Tuo on näköjään yleistä vanhempien keskuudessa.
Tai itse asiassa, anteeksi, sokeillakin on paljon parempi kyky ennakoida ja ymmärrystä elämän realiteeteista.
Tuokin vaikuttaa olevan yleinen asenne, että ollaan valmiita laittamaan pillit pussiin tämän yhteiskunnan osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinä tilanteeseen itsesi saattanut. Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Kysyn silti,etkö aikanaan nähnyt tätä tulevaksi ja valinnut siksi toisin?
Voi hyvää päivää. Erityislapsen yksinhuoltajan syyllistämistä. Vai olisi pitänyt aikanaan nähdä tulevaksi ja valita toisin ja ihan itse tilanteeseen itsensä saattanut? Kommentti kertoo täydestä ymmärtämättömyydestä. Vanhemmuus ei ole ruusuilla tanssimista ja nykyiset päiväkodin ja koulun luomat vaatimukset (ja oletus tavoitettavissa olosta jatkuvasti) tuovat ihan omaa lisäänsä tähän. Apua ja tukea ei ole saatavilla ihmisiltä ympärillä, useat perheet (ja yksinhuoltajat) ovat täysin yksinään pyörittämässä palettia. Toista se oli ennen, kun koko kylä kasvatti. Et tosiaan voi tietää korjaako kuolo kumppanisi tai päättyykö rakkaus joskus. Eipä sitäkään voi itse nähdä tulevaksi, ennakoida saati valit
Hyvin tunnepohjaista argumentointia. Missä kohdassa on syyllistäminen? Kyllä ne lapset ( lue "riski") itse tehdään,vai oletko niitä erityisäitejä,joille haikara pudotti piltin savupiipusta? Tuossa kommentissa lukee " olen vilpittömästi pahoillani puolestasi" ,mikä merkitsee sitä,että kauhistuttava elämäntilanne on ymmärretty ja sen pohjalta heräsi jatkokysymyksiä.
Ehkä on hyvä tehdä nuoremmille esimerkein selväksi,että harkitsevat vanhemmuutta hyvin tarkkaan järjellä ja punnitsevat voimavarojaan,mikäli kaikki mahdolliset riskit konkretisoituvat.
Sinun tulisi erityisenä äitinä erottaa kirjolaiset perheesi ulkopuolellakin,eikä tuolla tavoin lähteä tunteitasi ryöpsäyttelemään. Kovin ikävää ja kuormittavaa luettavaa vailla mitään ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä realiteetit tulee muistaa, mutta optimismi on myös tärkeä voimavara. Tässä ajassa ja vieläpä Suomen kulttuurissa on haastavaa olla optimistinen. Kuitenkin optimismi edustaa elämää enemmän kuin pelko ja pessimismi. Optimisti syleilee maailmaa, pelkäävä näkee maailman uhkana eikä mahdollisuutena ja pessimisti näkee maailman olevan pilalla.
Elämän usko ja elämän voima on jotain, jota lapsi voi saada kotoa lisää, tai sitten tilanne on plus miinus nolla, tai lapsi menettää näitä kodin vaikutuksesta. Kukaan ei voi alkaa toiseksi ajattelultaan ja toiminnaltaan, mutta on hyvä tiedostaa, että omat arvot ja normit tarttuvat hyvin helposti myös lapseen.
Optimismiin vetoaminen on yksi sairaimmista tavoista, joilla voi suhtautua muiden ihmisten koettelemuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä realiteetit tulee muistaa, mutta optimismi on myös tärkeä voimavara. Tässä ajassa ja vieläpä Suomen kulttuurissa on haastavaa olla optimistinen. Kuitenkin optimismi edustaa elämää enemmän kuin pelko ja pessimismi. Optimisti syleilee maailmaa, pelkäävä näkee maailman uhkana eikä mahdollisuutena ja pessimisti näkee maailman olevan pilalla.
Elämän usko ja elämän voima on jotain, jota lapsi voi saada kotoa lisää, tai sitten tilanne on plus miinus nolla, tai lapsi menettää näitä kodin vaikutuksesta. Kukaan ei voi alkaa toiseksi ajattelultaan ja toiminnaltaan, mutta on hyvä tiedostaa, että omat arvot ja normit tarttuvat hyvin helposti myös lapseen.
Juu tässäkin keskustelussa on tullut huomattua kuinka optimistit putoavat korkealta ja lujaa. Realistit taas tekevät päätöksiä faktojen pohjalta. Realistikin voi ottaa riskin, mutta sen ikävämmän lopputuloksen tapahtuessa hän ei syyttele muita että kun "KUKAAN ei varoittanut että näinkin voi käydä!" Pessimisti ei tarvitse olla, mutta tietysti sinä näet asiat vain mustavalkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen 90-luvun lopulla ja minustakin äitiyden ja työelämän yhdistäminen oli ennalta-arvaamattoman hirveää. Ihmettelin silloin, kuinka muut äidit jaksavat ja haluavat vielä lisääkin lapsia siihen ristiriitaiseen ja vaatimuksien täyttämään tilanteeseensa. Nyt tosin olen miettinyt, olisiko minullakin add, siitäkö se rankkuuden tunne olisi aiheutunut. Ei kai?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on nykyään ja mikä oli ennen? Ainakin 20 vuotta sitten ihan samanlaista oli ja kuului pikkulapsiarkeen. Rasittavaa joo, mutta onneksi oltiin vanhemmat silloin nuoria, niin jaksoi purra hammasta. Nykyään en jaksaisi samaa enää.
Meillä on 10 vuotta ikäeroa esikoisen ja kuopuksen välillä ja itse olin vielä aiemmin myös opettajana, niin sellainen on ehkä muuttunut, että koulusta vanhempia "häiritään" enemmän kuin ennen. Kai se liittyy säästöihin sekin ja siihen, kun jo yli kymmenen vuotta sitten opettajille alettiin työntää kaiken maailman sivuvastuita lisää. Onko tuo sitten lisännyt lasten hyvinvointia, no eipä taida ainakaan tutkimuksissa näkyä. Vanhempana tuntuu välillä, että minunko tässä sitä koulua pitää käydä?
Nykyisin vanhempia "osallistetaan" kaikkeen täysi-ikäisyyteen asti, kun on oppivelvollisuusikää nostettu. Lukiolaisen vanhempiakin kutsutaan koululle vanhempainiltoihin keskustelemaan, "miltä miten nuortenne tunnelmat lukion aloitusta kohtaan ovat välittyneet kotona" jne.
Yläasteella kutsutaan vielä vanhempainvarttien lisäksi vanhemmat jopa terveystarkastuksiin paikan päälle, vaikka siinä iässä olisi toivottua jo nuorenkin mielestä saada itse hoitaa oma käyntinsä. Saisi rauhassa kertoa, jos vaikka joku asia kotitilanteessa kuormittaa tai seksuaalisuudessa mietytyttää, ilman että äippä istuu käytävässä oven takana odottamassa vuoroaan käydä kertomassa, onko äidinkin näkemys ruutuajasta sama kuin nuorella. Ja teini häpeää (ikätasoisesti), että joutuu vanhemman kanssa pyörimään vielä yläasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, eikö tuossa ap:n avautumisen jatko-osassa lukenutkin, että hän tekee netissä pornoa tienatakseen rahaa ja antaa keskellä päivää seksuaalisia palveluksia tälle pomolle, joka hänelle huutaa? Ja myöhemmin, että on pettänyt miestään joka siksi on jättänyt hänet. Todella hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle lapsettomalle voin kertoa että silti se kaikki vaiva kannattaa.
Lapsettomuus ei ole vaihtoehto. Se on suuri epäonnistuminen..
Sinulle sivistymättömälle, yksinkertaiselle, typerykselle voin kertoa, että tuollainen sonnan oksentaminen internettiin ei ole vaihtoehto. Sinä olet suuri epäonnistuja ihmisenä.
Sinä et ole yhtään mikään sanomaan, mitä muiden ihmisten tulee elämällään tehdä. Sinulla ei ole oikeutta sanoa ketään epäonnistujaksi, sillä perusteella, onko tämä halunnut tai pystynyt lisääntymään.
Paljastat itsestäsi niin paljon tuolla typerällä, ajattelemattomalla ja rumalla viestilläsi.
Paljastat, ettet tunne empatiaa, et kunnioitusta et hienotunteisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Sinulle ihmiset ovat vain biologisia esineitä, ei ihmisiä, joilla on tunteita, ajatuksia, oma elämä.
Sinulle elämässä onnistumista on joku veronmaksaminen ja raha raha raha. Sinulle lapsi on arvokas vain, jos tämä tulevaisuudessa "onnistuu" lisääntymään, ja monistamaan geenejään, muuten hän on epäonnistuja, ja arvoton.
Et ymmärrä oikeista arvoista mitään. Sinulla ei ole arvoja. Ajattelet mekaanisesti ja rumasti ihmisyydestä ja elämästä.
Mieti miltä sanasi tuntuvat ihmisestä joka on tahattomasti lapseton? Et tietenkään mieti, kun olet narsisti ja kyvytön asettumaan toisen asemaan.
Mieti miltä sanasi tuntuvat ihmisestä joka on lapseton vapaaehtoisesti, mutta on uhrautunut toisten ihmisten eteen, ja sairaanakin ja kivuissa auttanut toisia, mutta jonka ihmisarvon sinä kiistät, koska hän ei ole lisääntynyt.
Kenenkään keho ja elämä ei ole sinun vapaata riistaasi kontrolloitavaksi ja määräiltäväksesi.
Sinulla ei ole oikeutta sanella, mikä on toiselle ihmiselle onnistumista elämässä, ja milloin hän on epäonnistunut.
Sinä et ole jumala. Sinulta puuttuu nöyryys täysin, kun olet korottanut itsesi jumalan asemaan sanelemaan ihmisten elämästä.
Sinä olet epäonnistunut itse. Ei muut. Silloin ihminen on epäonnistunut, kun häneltä jää joku ihmisyyden palikka päästä pois, kuten sinulla.
Narsisti on aina epäonnistunut, vaikka ryöstäisi toisten selkänahasta itselleen miljoonia. Narsisti ei voi koskaan onnistua vaikka talloisi kuinka muita jalkoihinsa.
Narsistina sinä olet epäonnistunut, koska sinusta ei tullut ihmistä kuten muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis, eikö tuossa ap:n avautumisen jatko-osassa lukenutkin, että hän tekee netissä pornoa tienatakseen rahaa ja antaa keskellä päivää seksuaalisia palveluksia tälle pomolle, joka hänelle huutaa? Ja myöhemmin, että on pettänyt miestään joka siksi on jättänyt hänet. Todella hämmentävää.
Aha, aiemmin oli että olisi jonkun muun kirjoittama. Enpä usko, koska tyyli on aivan sama ja ap ei reagoinut siihen mitenkään, ennen kuin joku muu nosti esille. Lisäksi aloituksessa luki jatkuu, siinä kommentissa jatkuu, eikä muualla ollut mitään vaihtoehtoista jatkuu-kohtaa.
Kyllä ap:t aina reagoi jos joku alkaa vääntelemään, eli trollihan se oli. Joku testaamassa, että saako ihmiset lietsottua mukaan niin tunteella, ettei edes koko tekstiä lueta.
Näistä optimisti vanhemmista tulee mieleen noi nykypäivän suomalaiset yrittäjät jotka itkevät lehdissä että kun se unelmien kukkakauppa-kahvila-ompelimo ei vedäkään asiakkaita ja huudellaan yhteiskuntaa apuun. Mitään riskiä ei saisi olla. Täytyy vaan päästä toteuttamaan sitä omaa unelmaa ja sitten kun kaikki ei sujukkaan kuin elokuvissa, niin jonkun muun pitäisi tulla auttamaan ja maksaa viulut. Ja niiden muiden vielä pitäisi olla kiitollisia kun joku "uskaltaa" yrittää/lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina te jaksatte ruikuttaa lapsiperhearjesta. Miksi olette hankkineet lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Tähän päälle koulujen kesäloma-ajat, jolloin vanhempien on suurimmaksi osaksi oltava töissä, mutta alakouluikäiset eivät saisi olla itsekseen kotona.
mitä tarkoitat? Miksei 7-9-vuotias voisi olla yksin kotona kesälomalla kun vanhemmat ovat töissä? Järjestääkö kunta sitten jonkin päivähoitopaikan tuon ikäisillekin 2kk kesäloman ajaksi?
en jaksanut lukea koko ketjua, mutta onko ap kertonut, että hoitaako hän lapsen asiat yhdessä 50/50 lapsen isän kanssa? Onko hän siis yhdessä lapsen isän kanssa ?
Vierailija kirjoitti:
No, juu. Kyllä itsellekin tämä lapsiperhearjen rankkuus tuli jotenkin puskista! Meillä toki se eri tilanne, että lapsilla on osallistuva ja huippu isä. Jos mietin omaa lapsuuttani ysärillä, niin se oli pitkälti aika tylsää (meitä ei koskaan viety mihinkään, ei ollut harrastuksia, ainoat perheen ulkopuoliset ihmiskontaktit ennen koulua oli mummu, pari serkkua ja naapurin lapsi), väkivaltaista pelolla kasvatusta, alkoholistivanhempia, joten en tietenkään ole tällaista omille lapsilleni halunnut.
Tykkään kyllä työstäni ja jotenkin sinne pääsee lepäämään, kun kotona on välillä melkoinen hullunmylly uhmakkaan 3-vuotiaan ja hetki sitten uhmasta päässeen 5-vuotiaan kanssa. Se, kun on kiire töihin, kun lapsi heittää itsensä veltoksi kuralammikkoon juuri ennen autolle pääsyä sai kyllä itkemään juuri eilen.
Siihen aikaan kun vielä kasvatettiin "väkivaltaisesti pelolla" niin vanhemmilla oli valta lastensa suhteen. Jos lapsi ei totellut vapaaehtoisesti niin sitten lapsi laitettiin itkun kautta tottelemaan.
Nykyisin lempeän ja sanoittavan kasvatuksen aikana valtaa ei enää ole ja stressitaso on paljon korkeampi, kun lapsen sekoiluja joutuu vain katsomaan avuttomana vierestä.
Myös lasten harrastukset tuottavat runsaasti lisästressiä. Esim. 90-luvulla jalkapalloa pelattiin kaverien kanssa jossain leikkipuiston hiekkakentällä tai pellolla eikä siihen tarvittu mitään kyydityksiä tai myyjäisiä niin kuin nykyisin, kun jalkapallo on lapsille harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän päälle koulujen kesäloma-ajat, jolloin vanhempien on suurimmaksi osaksi oltava töissä, mutta alakouluikäiset eivät saisi olla itsekseen kotona.
mitä tarkoitat? Miksei 7-9-vuotias voisi olla yksin kotona kesälomalla kun vanhemmat ovat töissä? Järjestääkö kunta sitten jonkin päivähoitopaikan tuon ikäisillekin 2kk kesäloman ajaksi?
Ei järjestä, mutta hyvinvointialue kyllä ottaa huostaan jos alle 13-vuotias lapsi on jätetty määräysten vastaisesti yksin.
Luin ketjua ja ap kertoi, että on eronnut lapsen isästä. Kuinka paljon lapsen isä sitten on lapsen kanssa?
Tätähän se on... Ja kaiken lisäksi vielä vaikeudet tuppaa kasautumaan. Voisitko saada kunnalta/kaupungilta jotain lisäapuja tilanteeseesi? Kyllä se jo koululaisen kanssa alkaa helpottaa.