Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Niin, ap taisi erota miehestään kun sai lapsen aikaiseksi, voimaantui, ja hoitaa hommat nyt yksin päin persettä. No kannattiko ?
Sinulla on luetun ymmärtäminen hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä äitiys on taas ollut ihanan leppoisaa, olen 3n äiti. Mutta lasten kasvaessa voi olla rankkojakin aikoja jos on teini-iän myrskyjä/nuoren aikuisen kipuilua.
Etätyöt helpottaa, ei tartte iltapäiväkerhoja tai mitään. Kotiäitiys oli hyvä ratkaisu kun sai kotihoidontukea ja sitten perhepäivähoitajana kunnes lapset koulussa. Nyt etätöitä pääsääntöisesti.
Koulussa kahdesti vuodessa arviointikeskustelu. Ei ongelmaa.
Itse aina hoitanut lapset, eikä meillä tukiverkkoja ollenkaan. Mies jonkin verran hoitanut, mutta itselläni päävastuu ja se on ihan ok. Vanhimmat lapset nyt jo täysikäisiä, itse 40
Nykyään vain moni ei saa tehdä etätöitä, monessa ammatissa etätyöt ei ole mitenkään mahdollisia. Monesta kunnasta on lakkautettu kotihoidontuien kuntalisä, koko kotihoidontukea ollaan ajamassa alas, nyt jo sitä saa huonommin kuin ennen. Ainakin meidän kunnasta on myös lopetettu perhepäivähoitajat, kunta ei halua niitä yksityisiäkään enää.
Täytyy kyllä nyt kiittää oman lapsen päiväkotia siitä, että siellä on ollut vuodessa vain yksi lelupäivä ja nolla kirjapäivää. Ja koko aikana vain kolme kertaa pyydetty tuomaan sitä viilipurkkia tai maitopurkkia.
Päiväkodeilla on iso vastuu siinä, miten ne järjestävät toimintansa. Sen perinteisen suomalaisen auttamisen (eli neuvomisen ja haukkumisen: olisit laittanut vaikka post it -lapun oveen, miten voi olla niin vaikeaa) sijaan olisi paljon tärkeämpää miettiä, miten tilanteet eivät ylipäänsä päätyisi niin kuormittaviksi. Äidit ovat kuin sammakot kiehuvassa vedessä tottuen veden lisääntyvään kuumuuteen kunnes eivät enää pysty hyppäämään pois. Tarkoitan sitä, että se tilanne, minkä yhteiskunta esittää olevan normaali, on oikeasti aivan älyttömän kuormittava, eikä yksittäinen ihminen yleensä huomaa kuin vasta vuosien päästä, mihin on ryhtynyt.
Joo se on sama näissä vauva-tai lastenhoitotalkoissa, kuin vaikka suomalaisissa taloyhtiön talkoissa. Lapsettomat nuoret aikuiset 20-40 ei osallistu kun niillä on omat menot tai makoilevt sohvalla. Yksinäiset ei osallistu. Eläkeläiset eivät varsinaisesti tee mitään, tulevat vain näyttäytymään ja syömään tarjoilut.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kokemuksen rintaäänellä sanon jos saat sossun perhetyön riesaksi niin voi tulla sijoitus tai huostaanotto olitpa miten hyvä vanhempi tahansa. Meillä lähti tyttö huostaan kun häntä kiusattiin,alkoi itsetuhoiseksi ym. Nyt aikani kuluu käydä monta kertaa viikossa tapaamassa ja palavereissa ym. En pystynyt itse vahtimaan ettei viiltele tai muuta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ap taisi erota miehestään kun sai lapsen aikaiseksi, voimaantui, ja hoitaa hommat nyt yksin päin persettä. No kannattiko ?
Sinulla on luetun ymmärtäminen hukassa.
Minulla meni miehen kanssa hommat persuilleen. Parempi ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää voi vieläkin tulla joillekin yllätyksenä? Laput silmillä ootte näköjään kulkeneet elämänne, tai ootte luulleet olevanne parempia ihmisiä jotka pärjäävät muita paremmin, "tuolla äidillä on näköjään hankalaa, mutta minullapa ei tule olemaan, kun aion tehdä asiat paremmin ja oikein..." ja sitten huomatankin ettei olla ylivertaisia.
Sitä sanotaan että lapsettomat ei tiedä kuinka rankkaa se on kun on lapsi(a), mutta tiedän kyllä ihan tarpeeksi, jotta tiedän olla hankkimatta niitä.
Sekö olisi sitten sinusta hyvä, että kukaan Suomessa ei enää tekisi yhtään lasta? Kuka sinua silloin hoitaisi kun olet vanha? Kuka maksaisi verot, joista maksetaan sinun eläkkeesi?
Älä keksi olkinukkeja. Tehkää vaan, mutta ihme valitusta "töistä ei saa tulla ja mennä miten huvittaa, vyäääh", "vaikeaa lähteä ulos kun lasta pitää pukea ja riisua, vyääh" jne. Ei ole moni näköjään päätään vaivannut ennen lasten hankkimista, siitä että mitä se todellisuus tulee olemaan.
Minun sukupolvesta kukaan ei ole jäämässä eläkkeelle, se termi tulee olemaan historian havinaa, eikä kukaan tule minua "hoitamaan" vanhana kun poistan itseni täältä ennen kuin sille tulee tarvetta. Ja näköjään unohdit että minäkin maksan työstäni verot joilla sinun muksujasi hoidetaan.
Ei kannata vieraannuttaa isää, niin ei tarvitse uhriutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se perhetyö kuulostaa hienolta, mutta ei se mitään käytännön apua ole. Ne perhetyöntekijät tulee kotiin virka-aikaan, ja silloin vanhempien ja lapsen on oltava kotona. Sitten ne istuu johonkin tarkkailemaan miten perhe toimii ja mitä vanhemmat tekee. Ja sitten keskustelee näistä asioista vanhempien kanssa. Jos ilmenee joku asia minkä äiti ja isä voisi tehdä paremmin tai enemmän sitäkin, niin he käskee tekemään vielä paremmin ja vielä enemmän. Vaikka vanhemmat olisi jo ihan uupumuksen partaalla. Siivoa enemmän, leivo useammin, tiskaa näin. Ja sitten he tulee taas uudelleen tarkkailemaan ja keskustelemaan. Huom! Virka-aikaan. En ole koskaan kuullut kenestäkään, jota tällainen olisi oikeasti auttanut.
En tunnista lapsiperhearkeani tuosta aloituksesta. Ei meillä ole tuollaista, vaikka päiväkodin kanssa olikin ongelmia. Esim siellä nähtiin ongelmana että lapsi ei syö perunaa eikä tölkkihedelmiä. Mistä muuten vielä saa puheterapiaa, jos puuttuu vain yksi äänne?
Kyllä minäkin olen ollut pois töistä kun lapset sairastaa. Ja tartuttaneet minutkin. Kukaan ei ole huutanut tästä töissä. Joku firman mittari meni poissaolojen suhteen punaiselle, järjestettiin keskustelu. Pomo siinä totesi, että sulla on pieniä lapsia. Asia oli sillä loppuun käsitelty. Aika toksinen työympäristö tuntuu ap:lla olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunnista lapsiperhearkeani tuosta aloituksesta. Ei meillä ole tuollaista, vaikka päiväkodin kanssa olikin ongelmia. Esim siellä nähtiin ongelmana että lapsi ei syö perunaa eikä tölkkihedelmiä. Mistä muuten vielä saa puheterapiaa, jos puuttuu vain yksi äänne?
Kyllä minäkin olen ollut pois töistä kun lapset sairastaa. Ja tartuttaneet minutkin. Kukaan ei ole huutanut tästä töissä. Joku firman mittari meni poissaolojen suhteen punaiselle, järjestettiin keskustelu. Pomo siinä totesi, että sulla on pieniä lapsia. Asia oli sillä loppuun käsitelty. Aika toksinen työympäristö tuntuu ap:lla olevan.
Aika moni meistä kuitenkin tunnistaa arkensa aapeen kuvauksesta. Sinulla on käynyt tuuri, kun sinulla on hyvä ja joustava työpaikka. Meillä monella muulla ei ole.
Mikä on nykyään ja mikä oli ennen? Ainakin 20 vuotta sitten ihan samanlaista oli ja kuului pikkulapsiarkeen. Rasittavaa joo, mutta onneksi oltiin vanhemmat silloin nuoria, niin jaksoi purra hammasta. Nykyään en jaksaisi samaa enää.
Meillä on 10 vuotta ikäeroa esikoisen ja kuopuksen välillä ja itse olin vielä aiemmin myös opettajana, niin sellainen on ehkä muuttunut, että koulusta vanhempia "häiritään" enemmän kuin ennen. Kai se liittyy säästöihin sekin ja siihen, kun jo yli kymmenen vuotta sitten opettajille alettiin työntää kaiken maailman sivuvastuita lisää. Onko tuo sitten lisännyt lasten hyvinvointia, no eipä taida ainakaan tutkimuksissa näkyä. Vanhempana tuntuu välillä, että minunko tässä sitä koulua pitää käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin! Meillä on yksi helppo neljävuotias ja osallistuva isä. Siltikin työelämän ja päiväkodin vaatimusten välissä sätkiminen on niin paineistettua, että minulla on jatkuvia somaattisia oireita. Koko ajan saa olla pyytelemässä anteeksi olemassaoloaan johonkin suuntaan ja 7,25/5 suorittamisesta huolimatta tuntemassa itsensä koko ajan huonoksi työntekijäksi JA äidiksi!
Antakaa huostaan tai adoptioon, lapsenne palaavat 18-vuotiaana teitä tervehtimään ja onnittelemaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sinä tilanteeseen itsesi saattanut. Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Kysyn silti,etkö aikanaan nähnyt tätä tulevaksi ja valinnut siksi toisin?
Käsi sydämellä nyt, kuinka moni lapseton oikeasti osaisi ennalta aavistaa joutuvansa tuollaiseen tilanteeseen jos hankkii lapsen?
Helposti. Mitä muutakaan tuosta valinnasta oli odotettavissa,paitsi "tilanne"? Vuosikymmeniä tilanteesta toiseen tilanteeseen. Ihmisellä on intuitio,siihen on hyvä luottaa,jos se jostain varoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa huostaan tai adoptioon, lapsenne palaavat 18-vuotiaana teitä tervehtimään ja onnittelemaan!
Ei niitä niin vain anneta. Kiehtova ajatus sinänsä, koska yhteiskunta maksaa huostaan otetuille lapsille kalliita harrastuksia, kuten ratsastus, jääkiekko ja jalkapallo. Työssäkäyvinä keskituloisina meillä ei ole varaa kustantaa lapsillemme noin kalliita harrastuksia.
Sinä et ilmeisesti koskaan lapsia saanutkaan. Etkä parisuhdettakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun ainokainen oli vauva ja asuttiin kaksiossa, etsittiin uutta kotia, isäni oli mukana ja totesi yhdestä asunnosta tämä on hyvä, tästä pääsee kouluun ylittämättä yhtään suojatietä. Silloin nauratti, 3kk vanhan vauvan vanhempina, mutta myöhemmin osottautui todella hyväksi asiaksi.
Asioita voi ennakoida ihan asuinpaikkasta alkaen.
Kaikki ei voi asua ihan koulun vieressä, ei vaikka haluaisi. Ja esimerkiksi meidän asuinalueen koulua ympäröi autotiet. Sinne ei pääse yhdestäkään kodista ylittämättä autotietä. Ja täällä pk-seudulla ei yleensä saa päiväkotipaikkaa sieltä mistä haluaisi tai mikä olisi lähinnä, samoin usein ei pääsekään lähimpään kouluun vaan koulupaikka osoitetaan toiseksi lähimmästä koulusta, jonne sitten helposti se 2-3 km. Monia asioita ei voi ennakoida vaikka yrittäi
_Ostitte_ asunnon ennen kuin oli päiväkotipaikka varmistunut... Kaipa noin voi käydä jos on enemmän rahaa kuin järkeä. Ennakointi olisi ollut sitä että ette lyö asuinpaikkaa lukkoon ennen kuin on varmistunut asiat jotka ovat teistä riippumattomia.
Siis kaikki empatiani ap:lle. Olen aivan järkyttynyt kirjoituksestasi ja puolellasi; enemmän pitäisi tehdä median juttuja aiheesta. Tuo että sekä päiväkoti että työnantajasi olivat vaativia ja joustamattomia, katkaisi kamelin selän. Olen pahoillani.
Mutta mikä tuo toinen kirjoitus täällä ketjussa alempana on? Siinä tarina jatkuu, ja alla lukee ap. Ja siinä lukee, että ap olisi ajautunut OTTAMAAN POMOLTAAN SUIHIN, TEKEVÄNSÄ NETTIPORNOA ja AJAUTUNEENSA HUORAKSI - en usko. Ei voi olla sama ap.
Mikä tuo toinen kirjoitus oikein on???
Ja miksi keskustelu jatkuu täällä "kuin ei mitään?!?!
Ei kai kukaan nainen joudu 2000-luvulla ottamaan suihin mieheltä, jota ei rakasta? Olen aivan järkyttynyt. En tiedä pitäisikö sun soittaa Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen vai mitä. Toki antauduit tilanteeseen itse, mutta naisten tukiverkosto vois auttaa tässä. Nimittäin joskus lapsuuden tiedostamattomat traumat ajavat meidät tuommoisiin rajanylitystilanteisiin, jotka haavoittavat meitä vain lisää. Traumaterapia? Kela tukee varattomien terapiaa.
Jos tuo seksityöhön ajautuminen on jonkun kohdalla totta, sydämeni itkee ja särkyy puolestasi.
Mutta aloitus, 1. tekstin kirjoittajalle; halaus.
Tämän takia en varmaan hanki lapsia. Tuntuu että olen nyt vajaa 30v vasta pääsemässä vasta omastani yli. Olin lapsi 90/00-lukujen vaihteessa. Mitkään kuskailut kouluun tai harrastuksiin eivät olisi tulleet kuuloonkaan vanhempien töiden takia. Ja olin siis haahuileva myöhästelijä. Kaikkialle piti mennä itse, fyssarilla käyminen jäi kun ei vain saatu äidin tai isän vuoroihin sopivia aikoja. Jos koulussa oli vaikeaa niin ketään aikuista ei kiinnostanut, tuli huutoa jos et ollut tehnyt läksyjä ja siinä se. Yhdestä aineesta minulla oli varmaan puolen vuoden läksyt rästissä koska niitä ei tarkastettu ikinä enkä vaan osannut.
En väitä että tilanne oli hyvä, edes ok, mutta tiedän että itselläni menisi hermot ja mielenterveys jos pitäisi alkaa tuollaiseen hyysäyskierteeseen mitä en itse ikinä ole todellakaan saanut.