Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun ainokainen oli vauva ja asuttiin kaksiossa, etsittiin uutta kotia, isäni oli mukana ja totesi yhdestä asunnosta tämä on hyvä, tästä pääsee kouluun ylittämättä yhtään suojatietä. Silloin nauratti, 3kk vanhan vauvan vanhempina, mutta myöhemmin osottautui todella hyväksi asiaksi.
Asioita voi ennakoida ihan asuinpaikkasta alkaen.
Kaikki ei voi asua ihan koulun vieressä, ei vaikka haluaisi. Ja esimerkiksi meidän asuinalueen koulua ympäröi autotiet. Sinne ei pääse yhdestäkään kodista ylittämättä autotietä. Ja täällä pk-seudulla ei yleensä saa päiväkotipaikkaa sieltä mistä haluaisi tai mikä olisi lähinnä, samoin usein ei pääsekään lähimpään kouluun vaan koulupaikka osoitetaan toiseksi lähimmästä koulusta, jonne sitten helposti se 2-3 km. Monia asioita ei voi ennakoida vaikka yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, juu. Kyllä itsellekin tämä lapsiperhearjen rankkuus tuli jotenkin puskista! Meillä toki se eri tilanne, että lapsilla on osallistuva ja huippu isä. Jos mietin omaa lapsuuttani ysärillä, niin se oli pitkälti aika tylsää (meitä ei koskaan viety mihinkään, ei ollut harrastuksia, ainoat perheen ulkopuoliset ihmiskontaktit ennen koulua oli mummu, pari serkkua ja naapurin lapsi), väkivaltaista pelolla kasvatusta, alkoholistivanhempia, joten en tietenkään ole tällaista omille lapsilleni halunnut.
Tykkään kyllä työstäni ja jotenkin sinne pääsee lepäämään, kun kotona on välillä melkoinen hullunmylly uhmakkaan 3-vuotiaan ja hetki sitten uhmasta päässeen 5-vuotiaan kanssa. Se, kun on kiire töihin, kun lapsi heittää itsensä veltoksi kuralammikkoon juuri ennen autolle pääsyä sai kyllä itkemään juuri eilen.
Itse kyllä muistan kuskanneeni lapsia 90-luvun sinne tänne ja ihan samalta näyttää heidän elämänsä nyt. Sillä poikkeuksella, että kirotaan kyllä kuralätäkköön heittäytyjät kiireessä.
Sulla on tässä siis ero lapsen toisesta vanhemmasta ja lapsen adhd. Se tekee asioista vaikeita. Yhden "helpon" lapsen perheenä emme voi jakaa kokemusta. En kehuskele vaan tuon vaan esiin tätä puolta, meillä lapsen kanssa on ollut ihanaa.
Jaa, no meillä oli ilmeisesti helpot lapset. Parasta aikaa koko elämässäni. Harmittaa ainoastaan että niitä on vain 2. Nyt jo aikuisuuden kynnyksellä.
Joo. Me kokeiltiin 2 viikkoa päiväkotielämää lapsen ollessa 3-vuotias. Totesin että helpompi jatkaa kotona, lapsi saa käydä päiväkerhossa ja harrastuksessa. Meillä tämä järjestely oli mahdollista, tiedän että monilla ei ole. Päiväkotimaailma on vastenmielinen: vasu sitä vasu tätä, vääränlaiset ulkohousut, tossa teille kotitehtävä (wtf läksyjä jo päiväkodissa???), jäkä jäkä jäkä. Toivon ettei tarvitse lasta laittaa enää ollenkaan päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun ainokainen oli vauva ja asuttiin kaksiossa, etsittiin uutta kotia, isäni oli mukana ja totesi yhdestä asunnosta tämä on hyvä, tästä pääsee kouluun ylittämättä yhtään suojatietä. Silloin nauratti, 3kk vanhan vauvan vanhempina, mutta myöhemmin osottautui todella hyväksi asiaksi.
Asioita voi ennakoida ihan asuinpaikkasta alkaen.
Kaikki ei voi asua ihan koulun vieressä, ei vaikka haluaisi. Ja esimerkiksi meidän asuinalueen koulua ympäröi autotiet. Sinne ei pääse yhdestäkään kodista ylittämättä autotietä. Ja täällä pk-seudulla ei yleensä saa päiväkotipaikkaa sieltä mistä haluaisi tai mikä olisi lähinnä, samoin usein ei pääsekään lähimpään kouluun vaan koulupaikka osoitetaan toiseksi lähimmästä koulusta, jonne sitten helposti se 2-3 km. Monia asioita ei voi ennakoida vaikka yrittäisi.
Tämä. Me muutettiin lapsen ollessa vauva alueelle, jota mainostettiin perheystävällisenä asuinalueena. Ostettiin asunto paikassa, jossa tien toisella puolella on päiväkoti, siis noin 50m päässä meiltä. Ajateltiin, että helpotetaan arkea näin. Ja kouluun on 600 metriä. Eli sekin aika lähellä. Miten kävi? Mekään ei saatu paikkaa tuosta päiväkodista, koska alueella asuukin enemmän lapsia kuin päiväkotipaikkoja, siksi lapsia laitetaan kauemmaksi päiväkoteihin. Meidän lapsi ei ole vielä koulussa, mutta naapurien lapsia on, ja useampi heistä on joutunut kauemmaksi kouluun, kun tuohon lähimpään kouluun ei mahdukaan kaikki jotka sinne hakee ja haluaa tältä meidän alueelta. Aika ikävä yllätys ollut tämä, kun luultiin että ennakoitiin asiat hyvin tällä asunnon sijainnilla.
Olisit palkannut kotiin hoitajan tai lapsi kolmiperhepäivähoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sovittu päiväkotiin tietty tuntimäärä hoitoa kuukaudessa. Ei ollu täysillä tunneilla,koska tein vuorotyötä. Sitten mä aina sain silti laitettua hakuajat niin, että ei todellakaan tarttenu painaa kaasua pohjassa hakemaan ja mielissään ne hoitajat oli jos hainkin etuajassa. Eli jos pääsin töistä vaikka klo 15 ja matkaan mulla meni puoli tuntia,laitoin hakuajaksi silti vaikka klo 16:15. Koska sehän ei päiväkodille kuulu pätkääkään kuljenko työmatkat julkisilla vai autolla. Ja kerta maksoin sinne klo 16:15 asti,niin oli turha narista.
Sama homma. Koska tukiverkkoja ei ole ja lapseni vierastaa vieraita hoitajia (4h esim testattu), maksan täydestä hoitoajasta ja sen myös ilmoitan joka kuukaudelle. Käytännössä lapseni ei ole ikinä seiskasta viiteen päiväkodissa vaan ennemminkin 7:30-16, usein vähemmän. Pari kertaa vuodessa käyn kampaajalla niin, että lapsi on päiväkodissa.
Tämä luo minulle liukuvaraa päiviin, ennenkaikkea mielenrauhaa. Päiväkodista joskus kommentoitiin tätä huonosti suunniteltua hoitoaikavaraustapaani, mutta totesin vaan että mulla pitää töissä olla mahdollisuus olla palaverissa neljään asti ja jos se järjestetään toisella puolella kaupunkia, tarvitsen tuon ajan päästäkseni päiväkodille. Ja jos tällaista palaveria ei ole ja olen kotona etätöissä, haen lapsen tietysti heti kun vapauden töistä, enkä jätä häntä päiväkotiin "varastoon". Eivät jatkaneet keskustelua tuon enempää.
Ymmärrän, että kaikilla ei ole mahdollisuus maksaa päivähoidon täysistä tunneista, joten tämä "vinkki" ei tietysti sovi kaikille.
Kyllähän se vaativaa on, ja meillä ainakin ongelmat on kasvaneet sitä mukaa kuin lapsikin, eikä päinvastoin.
Neuvoja et halunnut, mutta sanon kuitenkin, että perheneuvola ja lastensuojelu eivät ole mitään mörköjä, vaan paikkoja joista voi saada apua haastavaan tilanteeseen. Meillä ainakin perheneuvolaan sai aikoja myös iltaisin, samoin lasu ollut joustava aikojen suhteen.
Voi olla tietysti pienen paikkakunnan etuja nämä, en tiedä miten toimii kaupungeissa. Mutta sekin on yksi vaihtoehto, muuttaa muualle jos parkkipaikkojen metsästys ym stressaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on tässä siis ero lapsen toisesta vanhemmasta ja lapsen adhd. Se tekee asioista vaikeita. Yhden "helpon" lapsen perheenä emme voi jakaa kokemusta. En kehuskele vaan tuon vaan esiin tätä puolta, meillä lapsen kanssa on ollut ihanaa.
Tietenkin asiat on vaikeampia, kun lapsen toinen vanhempi häipyi ja jätti minut yksin kaiken kanssa ja koska lapsella on ilmeisesti adhd. Mutta se onkin yksi pointti tässä. Kukaan ei voi ennakoida käykö näin vai ei. Ei tiedä etukäteen tuleeko terve lapsi vai ei. Ei tiedä etukäteen hermostuuko puoliso lapsiperhelämään ja häipyy tai rakastuuko se yllättäen toiseen ja häipyy. Tai vaikka kuoleeko ja sillä tavalla häipyy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu.
Neuvolakäyntejä onkin useammin kuin kerran vuodessa, nekin aina keskellä päivää, aikaisia aamuaikoja ei ole eikä ilta-aikoja. On rokotusta ja toista rokotusta ja kasvun seurantaa tai sen ja tämän seurantaa. Neuvola käskee fysioterapeutille, no niitä aikoja on kerran viikossa ja nekin aika klo 9-14 välillä, muita aikoja heillä ei ole antaa. Lapsi ei oppinut r-kirjainta niin pienenä kuin piti, joten neuvola käskee puheterapiaan, niitä aikoja parin viikon välein, nekin aina klo 9-14 välillä. Päiväkoti epäilee lapsella adhd:ta tai jotain vastaavaa, on alettava juoksemaan erilaisissa tutkimuksissa, nekin tietenkin kaikki vain keskellä päivää ja niitä käyntejä aivan lukuisia. Pomo lisää vihainen, päivät menee näissä juostessa, pomo sanoo ettei saa vapaata näihin enää. Tulee potkut koska ei ole hoitanut työtään. Onneksi saa uuden työpaikan, mutta se oli pakko ottaa pienillä tunneilla, kun on pakko päivällä päästä viemään
Sinulle lapsettomalle voin kertoa että silti se kaikki vaiva kannattaa.
Lapsettomuus ei ole vaihtoehto. Se on suuri epäonnistuminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odota vielä pari vuotta, että haluaa alkaa harrastamaan ja sitten alkaa se iltapäiväkuskailurumba myös ja seura vaatii osallistumaan milloin mihinkin talkoisiin.
Onhan se melkoinen rumba eikä näitä turhaan ruuhkavuosiksi kutsuta.
Lasta ei ole pakko laittaa joukkueurheiluharrastukseen.
Tästä ei ole takeita että onnistuuko mutta voit kysyä perhetyöstä / sossusta tukea tilanteeseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu.
Neuvolakäyntejä onkin useammin kuin kerran vuodessa, nekin aina keskellä päivää, aikaisia aamuaikoja ei ole eikä ilta-aikoja. On rokotusta ja toista rokotusta ja kasvun seurantaa tai sen ja tämän seurantaa. Neuvola käskee fysioterapeutille, no niitä aikoja on kerran viikossa ja nekin aika klo 9-14 välillä, muita aikoja heillä ei ole antaa. Lapsi ei oppinut r-kirjainta niin pienenä kuin piti, joten neuvola käskee puheterapiaan, niitä aikoja parin viikon välein, nekin aina klo 9-14 välillä. Päiväkoti epäilee lapsella adhd:ta tai jotain vastaavaa, on alettava juoksemaan erilaisissa tutkimuksissa, nekin tietenkin kaikki vain keskellä päivää ja niitä käyntejä aivan lukuisia. Pomo lisää vihainen, päivät menee näissä juostessa, pomo sanoo ettei saa vapaata näihin enää. Tulee potkut koska ei ole hoitanut työtään. Onneksi saa uuden työpaikan, mutta se oli pakko ottaa pienillä tun
Jotkut hoitavat koiraa paljon enemmän koska koira ei ikinä tule omatoimiseksi.
Vauva kasvaa ja hänestä kehittyy kuva sinusta.
Olet sinä tilanteeseen itsesi saattanut. Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Kysyn silti,etkö aikanaan nähnyt tätä tulevaksi ja valinnut siksi toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sovittu päiväkotiin tietty tuntimäärä hoitoa kuukaudessa. Ei ollu täysillä tunneilla,koska tein vuorotyötä. Sitten mä aina sain silti laitettua hakuajat niin, että ei todellakaan tarttenu painaa kaasua pohjassa hakemaan ja mielissään ne hoitajat oli jos hainkin etuajassa. Eli jos pääsin töistä vaikka klo 15 ja matkaan mulla meni puoli tuntia,laitoin hakuajaksi silti vaikka klo 16:15. Koska sehän ei päiväkodille kuulu pätkääkään kuljenko työmatkat julkisilla vai autolla. Ja kerta maksoin sinne klo 16:15 asti,niin oli turha narista.
Sama homma. Koska tukiverkkoja ei ole ja lapseni vierastaa vieraita hoitajia (4h esim testattu), maksan täydestä hoitoajasta ja sen myös ilmoitan joka kuukaudelle. Käytännössä lapseni ei ole ikinä seiskasta viiteen päiväkodissa vaan ennemminkin 7:30-16, usein vähemmän. Pari kertaa vuodessa käyn kampaajalla niin, että lapsi on päiv
Ei kyse yleensä ole siitä voiko maksaa täydet tunnit. Vaan sitä, että tässä uudessa systeemissä, joka monessa kunnassa nyt on, niin hoitoaikavaraukset pitää tosiaan tehdä pari viikkoa etukäteen 10 min tarkkuudella. Päiväkoti tekee henkilökunnan vuorolistat niiden mukaan. Tietty määrä aikuisia pitää olla per tietty määrä lapsia. Ja jos ilmoittaa liian aikaisen viennin (esim. 7:30) ja liian myöhäisen noudon (esim. 16:45) ja vie ja hakeekin niin että päivä onkin lyhempi (vie esim. 8:45 ja hakee 15:45), niin niillä on turhaan työntekijöitä töissä aikaisessa aamuvuorossa ja myöhäisessä iltapäivävuorossa. Ja he hermostuu siitä jos tämä toistuu useamman kerran. Menee henkilökunnan vuorolistat nimittäin sekaisin ja henkilöstö ei saa toivomiaan vuoroja. Siksi on määräys pysyä siinä ilmoittamassaan ajassa 10 min tarkkuudella, ja jos ei pysy saa kyllä vihat niskaansa.
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt keskityt siihen pieneen lapseesi. Ihan naurettavaa, että sinulla pitäisi olla harrastuksia. Puheterapia toki tärkeää - kai haluat, että lapsesi osaa puhua??!? - mutta yritä nyt herran jumala itsekin vähän päätellä, millä on väliä ja millä ei. Miten tuo päiväkodin viilipurkit ja muut liittyvät millään nykytilanteeseesi? Ilmeisesti aika menee vanhoja jankatessa. Vanhemmat hoitaa lapsensa, se on täysi itsestään selvä asia. Ihan ihme kuvitelma, että isovanhempien pitäisi tehdä sinun osuutesi lapsesta, jonka olet itse halunnut hankkia.
Ei kukaan väsyneenä ja stressaantuneena (joita varmaan kaikki pienten lasten vanhemmat, ainakin äidit, ovat) jaksa koko ajan arvioida sitä, minkä viilipurkin voi jättää tuomatta. Minä muistan, kuinka lapsen päiväkodissa oli maanantaisin kirjapäivä ja perjantaisin lelupäivä. Oli vaikea muistaa asia joka viikko, mutta en halunnut, että lapsi tulisi surulliseksi siitä, että hänellä ei ole kirjapäivänä kirjaa tai lelupäivänä lelua. Sitten päiväkodin taholta päivät vaihdettiin siten, että maanantai olikin lelupäivä ja perjantai kirjapäivä (muistaakseni se oli noin, mutta saattoi olla toisin päin). Tuo on yksi pahimmista muistoistani siksi, koska se tuntui olevan se korsi, joka katkaisi kamelin selän kuormittavassa tilanteessa. Siitä tuli sellainen tunne, että kaikesta muusta olen selvinnyt, mutta siitä että kirjapäivän ja lelupäivän paikkoja vaihdetaan, niin siitä en enää selviä. Olen kyllä elossa edelleen, mutta töissä en ole.
Vierailija kirjoitti:
Olet sinä tilanteeseen itsesi saattanut. Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Kysyn silti,etkö aikanaan nähnyt tätä tulevaksi ja valinnut siksi toisin?
Käsi sydämellä nyt, kuinka moni lapseton oikeasti osaisi ennalta aavistaa joutuvansa tuollaiseen tilanteeseen jos hankkii lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt keskityt siihen pieneen lapseesi. Ihan naurettavaa, että sinulla pitäisi olla harrastuksia. Puheterapia toki tärkeää - kai haluat, että lapsesi osaa puhua??!? - mutta yritä nyt herran jumala itsekin vähän päätellä, millä on väliä ja millä ei. Miten tuo päiväkodin viilipurkit ja muut liittyvät millään nykytilanteeseesi? Ilmeisesti aika menee vanhoja jankatessa. Vanhemmat hoitaa lapsensa, se on täysi itsestään selvä asia. Ihan ihme kuvitelma, että isovanhempien pitäisi tehdä sinun osuutesi lapsesta, jonka olet itse halunnut hankkia.
Ei kukaan väsyneenä ja stressaantuneena (joita varmaan kaikki pienten lasten vanhemmat, ainakin äidit, ovat) jaksa koko ajan arvioida sitä, minkä viilipurkin voi jättää tuomatta. Minä muistan, kuinka lapsen päiväkodissa oli maanantaisin kirjapäivä ja perjantaisin lelupäivä. Oli vaikea muistaa asia joka viikko, mutta en h
Täytyy kyllä nyt kiittää oman lapsen päiväkotia siitä, että siellä on ollut vuodessa vain yksi lelupäivä ja nolla kirjapäivää. Ja koko aikana vain kolme kertaa pyydetty tuomaan sitä viilipurkkia tai maitopurkkia.
Tämän hetkiset ongelmat? Lapsi ei mene itsekseen kouluun? Opeta menemään tai muuta lähemmäs. Vuokralla asujan? varmaan helppokin muuttaa. Muuta kuitenkin paikkaan, jossa yläaste ei ole sitten jossain 6km päässä. Yleensä 2 lk. Lapset on sitten jo aika reippaita, eivätkä edes halua iltapäiväkerhoihin, poikkeuksia on, onko lapsellasi siis adhd? Lääkitys siihen?
Aika moni vanhempi ei osallistu koulun ja kodin päiviin ym. Koska työt estää. Se on ihan normaalia. Isä voi osallistua edes niihin, jos mahdollista. Isovanhemmilta ei oikein voi vaatia, ovat kiireisiä eläkeläisiä tai vielä työelämässä. Onko sisaruksia, naapuria, kaveria joka joskus auttaisi? Eikö lapsella ole kavereita, joiden luona tykkää joskus kyläillä, että pääset jotain harrastamaan? Ja mitä haluaisit harrastaa? Kuntosali tms. Varmaan onnistuu paremmin kuin joku tiistaisin klo 17 harrastus. Lapsen kanssa voi myös harrastaa, esim. Uintia ja muitakin lajeja.