Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä ennen lasta uskonut, että vanhemmuus on nykyään näin vaikeaa ja uuvuttavaa
23.10.2025 |
Ennen kuin sain oman lapsen niin kuvittelin, että vanhemmuudessa riittää sellainen sopivan hyvä, työssäkäynti onnistuu helposti koska on päiväkodit sitä varten, kouluikään kun lapsi tulee niin helpottaa kun koulu hoitaa koulun ja terveydenhuollossa käynnit on neuvola kerran vuodessa ja pari korvatulehdusta lääkärikäynteineen. Vielä mitä. Minulla on yksi ekaluokkalainen lapsi, ja kaikki vapaa-aikani ja iso osa työpäivistä menee lapsen asioita hoitaessa. Ja sama ennen kouluikää. Ja olen aivan poikki. Äitiysloma ja vanhempainvapaa vielä meni ihan ok, vaikka toki yöt huonosti nukkuvan pienen lapsen kanssa oli raskasta. Mutta se oli sellaista normaalin raskasta ja vapaalla kun oli niin oli mahdollisuus välillä levähtää sohvalle tai olla joskus vaikka puoleen päivään yöpaidassa, jos taivaalta vihmoi räntää ja väsytti.
Mutta kun piti palata töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin alkoi elämä mennä ihan mahdottomaksi. Ensinnäkin ei saatukaan paikkaa lähipäiväkodista. Se mistä saatiin niin siellä ei ollutkaan autopaikkoja eikä mitään mihin parkkeerata viedessä tai hakiessa eli aamu alkoi parkkipaikan etsimisrumballa. Sama hakiessa. Lapsi piti viedä sisälle asti ja huolehtia häneltä ulkovaatteet pois, sisätossut jalkaan, käsien pesu ja ryhmän huoneeseen. Päiväkodilta tuli tarkat vaatimukset mitä kaikenlaisia sadevaatteita, varavaatteita, varakumisaappaita ym ym on oltava aina siellä. Kaksi viikkoa etukäteen piti päiväkotiin ilmoittaa 10 min tarkkuudella milloin lapsen vie ja milloin hakee, ja tässä kellonajassa oli pakko pysyä vaikka olisi töissä tullut yllättäviä kokouksia. Päiväkoti ei joustanut yhtään työelämän mukaan. Eikä työpaikka suostunut joustamaan yhtään lapsen tai päiväkodin mukaan. Ihan järkyttävä aikatauluhel vetti, josta selkä märkänä hiestä yritti selvitä kainalossa kurasta märkä ja kiukutteleva lapsi. Töissä jatkuvaa anteeksipyytelyä siitä, että myöhästyi taas sen kaksi minuuttia töistä kun päiväkodilla ei löytynyt parkkipaikkaa. Päiväkodilta soitettiin usein hakemaan lapsi kesken päivän pois, kun sen nenä vuotaa niin on heidän mielestään kipeä. Ja pomo huutaa töissä, että et saa lähteä kesken töistä pois kun työt on pakko hoitaa. Koulu kun alkoi niin ei helpottanut, lapsi ei pystykään kulkemaan koulumatkaa yksin, koulutaksia ei myönnetäkään, koululla ei olekaan aamukerhoa, koulu alkaa usein vasta 9:15, iltapäiväkerho loppuu jo klo 16:00 eli lapsi pitää saattaa klo 9 ja hakea klo 16, mahdoton olla töissä ennen 9:30 ja jälkeen 15:30. Pomo vihainen lisää tästä. Koululta ja päiväkodilta satelee edellisenä päivänä käskyjä ottaa huomenna mukaan tyhjä viilipurkki, pyöreä kivi ja kokovalkoinen t-paita, tms. No ei niitä ole, kiireellä kauppaan ja rannalle etsimään. On useampi palaveri vuodessa opettajan kanssa, aina joskus klo 13-14 aikoihin, muita aikoja ei anneta. On äitien aamupäivää, koti ja koulu päivää ja vaikka mitä, tietenkin aina kesken työpäivän. Pomo näistä lisää vihainen. KOko päiväkotiajan flunssakierre lapsella ja jäätävä usein pois töistä itse siksi, pomo taas vihainen, ja nyt jo työkaveritkin.
Jatkuu alla.
Kommentit (144)
Muistan. Meilläkin "isä" lähti kävelemään, hänpä ei muistanut kertoa ettei ole aikomustakaan hoitaa edes omaa lastaan. Olin käytännössä yh. Lisäksi alkoi väkivaltaiseksi, joten erohan siitä tuli. (ei ollut kristallipalloa että on p*ska isä).
Olin yh parikymmentä vuotta. Kukaan ei kertonut miten yksinäistä se on, mitä kaikkea pitää muistaa ja tehdä ja millaisia vaatimuksia oli joka suuntaan.
Ihan jäätävä savotta ja vaikka olin terve, niin tuntui ettei vaan enää jaksa, monesti. Ei ole myöskään mitään apuja eikä tukiverkkoja, ja kun lapsi pieni, ei välttämättä näe ketään paitsi kaupan / postin kassan.
Hanki siinä sitten lapsia, kun ei useimpia miehiä kiinnosta mikään vastuu eikä edes omat lapset. Ikuinen vappu kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, lasten turvaksi yhteiskunta järjestää turvaa, koulutusta, terveydenhuoltoa, harrastuspaikkoja. Ja haluat valittaa tästä kaikesta? Silloin voi valtio lopettaa palvelut kun ne vaan rasittaa perheitä liikaa, on siis turhaa vaatia valtiolta lisää rahaa näihin asioihin. Ja kyllä, tiedän lapsista, minulla on 2, kun syntyivät, ei tällaisia turva(?)verkkoja ollut, ehkä siksi pärjättiinkin ihan jees.
Ap:n tilanne on aika yleinen, onneksi ei tietenkään kaikilla ole tuo tilanne. Mutta monella on. Ja siksi on ihan järkkyä miten vähän apua ja tukea tuollaisessa tilanteessa olevat äidin saa arkeensa ja omaan jaksamiseensa. Lapset mielestäni saa ihan hyvin tukea nykyään, on puheterapiaa, fysioterapiaa, psykologia, monenlaista neuvolaa ja kaikkea. Mutta nekin vain lisää vanhemman kuormitusta, koska lapsi pitää niihin aina kuskata keskellä päivää ja olla töistä pois. Mutta äideille ei ole mitään tukea heidän jaksamiseen tai arkeen. Sanokaa yksikin tukimuoto mikä on, siis sellainen, jonka oikeasti saa ilman että pitää siitä itse maksaa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu.
Neuvolakäyntejä onkin useammin kuin kerran vuodessa, nekin aina keskellä päivää, aikaisia aamuaikoja ei ole eikä ilta-aikoja. On rokotusta ja toista rokotusta ja kasvun seurantaa tai sen ja tämän seurantaa. Neuvola käskee fysioterapeutille, no niitä aikoja on kerran viikossa ja nekin aika klo 9-14 välillä, muita aikoja heillä ei ole antaa. Lapsi ei oppinut r-kirjainta niin pienenä kuin piti, joten neuvola käskee puheterapiaan, niitä aikoja parin viikon välein, nekin aina klo 9-14 välillä. Päiväkoti epäilee lapsella adhd:ta tai jotain vastaavaa, on alettava juoksemaan erilaisissa tutkimuksissa, nekin tietenkin kaikki vain keskellä päivää ja niitä käyntejä aivan lukuisia. Pomo lisää vihainen, päivät menee näissä juostessa, pomo sanoo ettei saa vapaata näihin enää. Tulee potkut koska ei ole hoitanut työtään. Onneksi saa uuden työpaikan, mutta se oli pakko ottaa pienillä tun
Lapseton on huoleton, tässä maassa. En tiedä yhtäkään toista maata, missä lapsista ei pidetä ja vanhemmat tai vanhempi jätetään aivan yksin ja pitää suorittaa, muuten olet p*ska.
Vierailija kirjoitti:
No niin, lasten turvaksi yhteiskunta järjestää turvaa, koulutusta, terveydenhuoltoa, harrastuspaikkoja. Ja haluat valittaa tästä kaikesta? Silloin voi valtio lopettaa palvelut kun ne vaan rasittaa perheitä liikaa, on siis turhaa vaatia valtiolta lisää rahaa näihin asioihin. Ja kyllä, tiedän lapsista, minulla on 2, kun syntyivät, ei tällaisia turva(?)verkkoja ollut, ehkä siksi pärjättiinkin ihan jees.
Ja empatiakykysi on kovin alhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi puhut vanhemmuudesta etkä yksinhuoltajuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhut vanhemmuudesta etkä yksinhuoltajuudesta?
Vanhemmuutta se yksinhuoltajuuskin on, aika yleistä vieläpä nykyään. Enkä edes ole virallisesti yksin huoltaja, käytännössä toki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajana tein päivittäin 8 eri bussimatkaa ysärillä saadakseni lapsen hoitoon ja päästäkseni itse töihin ja sama takaisin. Seuraava työpaikka taas oli niin, että kävelin ylämäkeä taaperon kanssa kilometrin hoitopaikkaan ja siitä sitten 3 kilometriä töihin.
Ei tullut silloin mieleen valittaa ja bussia en halunnut käyttää, kun se maksoi. Samat vaatimukset vaatteiden ym.kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt keskityt siihen pieneen lapseesi. Ihan naurettavaa, että sinulla pitäisi olla harrastuksia. Puheterapia toki tärkeää - kai haluat, että lapsesi osaa puhua??!? - mutta yritä nyt herran jumala itsekin vähän päätellä, millä on väliä ja millä ei. Miten tuo päiväkodin viilipurkit ja muut liittyvät millään nykytilanteeseesi? Ilmeisesti aika menee vanhoja jankatessa. Vanhemmat hoitaa lapsensa, se on täysi itsestään selvä asia. Ihan ihme kuvitelma, että isovanhempien pitäisi tehdä sinun osuutesi lapsesta, jonka olet itse halunnut hankkia.
En ole aloittaja, mutta miten voit kyseenalaistaa hänen harrastuksensa? Itsellä on kolme pientä lasta ja minulle on täysi välttämättömyys käydä salilla ja juoksulenkillä pari-kolme kertaa viikossa, että jaksan käydä töissä. Huonokuntoisena ei toteudu tavoite-eläkeikä, eivätkä sen seurauksena myöskään jo eläkkeellä olevien eläkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on aika yleinen, onneksi ei tietenkään kaikilla ole tuo tilanne. Mutta monella on. Ja siksi on ihan järkkyä miten vähän apua ja tukea tuollaisessa tilanteessa olevat äidin saa arkeensa ja omaan jaksamiseensa. Lapset mielestäni saa ihan hyvin tukea nykyään, on puheterapiaa, fysioterapiaa, psykologia, monenlaista neuvolaa ja kaikkea. Mutta nekin vain lisää vanhemman kuormitusta, koska lapsi pitää niihin aina kuskata keskellä päivää ja olla töistä pois. Mutta äideille ei ole mitään tukea heidän jaksamiseen tai arkeen. Sanokaa yksikin tukimuoto mikä on, siis sellainen, jonka oikeasti saa ilman että pitää siitä itse maksaa paljon.
Minulle tarjottiin vastaavassa tilanteessa omaksi tuekseni nepsylasten vanhempien keskusteluryhmää. Mutta se on arkena klo 10-11, joten en voi olla töistä pois. Siinä se, muuta tukea ei ole herunut.
Miten tää voi vieläkin tulla joillekin yllätyksenä? Laput silmillä ootte näköjään kulkeneet elämänne, tai ootte luulleet olevanne parempia ihmisiä jotka pärjäävät muita paremmin, "tuolla äidillä on näköjään hankalaa, mutta minullapa ei tule olemaan, kun aion tehdä asiat paremmin ja oikein..." ja sitten huomatankin ettei olla ylivertaisia.
Sitä sanotaan että lapsettomat ei tiedä kuinka rankkaa se on kun on lapsi(a), mutta tiedän kyllä ihan tarpeeksi, jotta tiedän olla hankkimatta niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, lasten turvaksi yhteiskunta järjestää turvaa, koulutusta, terveydenhuoltoa, harrastuspaikkoja. Ja haluat valittaa tästä kaikesta? Silloin voi valtio lopettaa palvelut kun ne vaan rasittaa perheitä liikaa, on siis turhaa vaatia valtiolta lisää rahaa näihin asioihin. Ja kyllä, tiedän lapsista, minulla on 2, kun syntyivät, ei tällaisia turva(?)verkkoja ollut, ehkä siksi pärjättiinkin ihan jees.
Pienten lasten vanhemmat maksavat nämä verot. Jäädäänkö kaikki pienten lasten vanhemmat töistä pois sitten?
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhut vanhemmuudesta etkä yksinhuoltajuudesta?
Koska haluaa valehdella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sovittu päiväkotiin tietty tuntimäärä hoitoa kuukaudessa. Ei ollu täysillä tunneilla,koska tein vuorotyötä. Sitten mä aina sain silti laitettua hakuajat niin, että ei todellakaan tarttenu painaa kaasua pohjassa hakemaan ja mielissään ne hoitajat oli jos hainkin etuajassa. Eli jos pääsin töistä vaikka klo 15 ja matkaan mulla meni puoli tuntia,laitoin hakuajaksi silti vaikka klo 16:15. Koska sehän ei päiväkodille kuulu pätkääkään kuljenko työmatkat julkisilla vai autolla. Ja kerta maksoin sinne klo 16:15 asti,niin oli turha narista.
Sama homma. Koska tukiverkkoja ei ole ja lapseni vierastaa vieraita hoitajia (4h esim testattu), maksan täydestä hoitoajasta ja sen myös ilmoitan joka kuukaudelle. Käytännössä lapseni ei ole ikinä seiskasta viiteen päiväkodissa vaan ennemminkin 7:30-16, usein vähemmän. Pari kertaa v
No eihän niitä aikoja tullu sovellettua jatkuvasti. Ja jos laitoin heille ilmoituksen että vien aamupalalle,niin sitten vein. Mulla oli enemmän ajoissa kyse siitä, että mun ei tartte töistä juosta hakemaan lasta liian tiukalla aikataululla. Ei ihmekkään et liikenteessä on rattiraivoajia,jos laittavat hakuajat liian tiukaksi. Ja jos vaikka laitoin hakuajaksi 16:00 ja olinkin hakemassa jo klo 15:40, koska nyt vaan sattui liikenne menemään hyvin eikä matelemalla, niin pölhöähän se olisi minulle huutaa. Tai sitten istun päiväkodin viereisellä bussipysäkillä vilkuttaen, että tulen kohta,jos niin nipoja ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten tää voi vieläkin tulla joillekin yllätyksenä? Laput silmillä ootte näköjään kulkeneet elämänne, tai ootte luulleet olevanne parempia ihmisiä jotka pärjäävät muita paremmin, "tuolla äidillä on näköjään hankalaa, mutta minullapa ei tule olemaan, kun aion tehdä asiat paremmin ja oikein..." ja sitten huomatankin ettei olla ylivertaisia.
Sitä sanotaan että lapsettomat ei tiedä kuinka rankkaa se on kun on lapsi(a), mutta tiedän kyllä ihan tarpeeksi, jotta tiedän olla hankkimatta niitä.
Sekö olisi sitten sinusta hyvä, että kukaan Suomessa ei enää tekisi yhtään lasta? Kuka sinua silloin hoitaisi kun olet vanha? Kuka maksaisi verot, joista maksetaan sinun eläkkeesi?
Miten tuo voi tulla yllätyksenä. Olen jo vanha ukko, mutta koskaan elämäni aikana en ole kohdannut onnellista lapsiperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa nyt keskityt siihen pieneen lapseesi. Ihan naurettavaa, että sinulla pitäisi olla harrastuksia. Puheterapia toki tärkeää - kai haluat, että lapsesi osaa puhua??!? - mutta yritä nyt herran jumala itsekin vähän päätellä, millä on väliä ja millä ei. Miten tuo päiväkodin viilipurkit ja muut liittyvät millään nykytilanteeseesi? Ilmeisesti aika menee vanhoja jankatessa. Vanhemmat hoitaa lapsensa, se on täysi itsestään selvä asia. Ihan ihme kuvitelma, että isovanhempien pitäisi tehdä sinun osuutesi lapsesta, jonka olet itse halunnut hankkia.
Aloitukseni koski koko lapsen seitsemää tähän astista vuotta, ei nykytilannetta. Siksi viilipurkit päiväkotiin. Ja nyt ouluunkin muuten on tarvittu jo munakennoja ja vaikka mitä. Aloituksen aihe on se, miten tuli yllätyksenä vanhemmuuden uuvuttavuus ja vaikeus. Siis koko lapsiajalta. En tehnyt aloitusta saadakseni neuvoja nykytilantee
Kyllä tuon kaikki muut ymmärsivät, paitsi kyseinen kommentoija.
Ihan samat kokemukset. Tähän päälle vielä kasvavan ADHD:n kanssa koulun jälkeen tuntien läksyrumba. Vaihtoehtona olla se välinpitämätön vanhempi, jonka lapsen koko koulu menee penkin alle. Puhumattakaan, että ne muut lapset. Niillekin pitää olla läsnä.
Vanhemmuus on tosiaan ollut aivan järjettömän raskasta. Näin jälkeenpäin katsottuna muutama burnoutti tullut käytyä läpi.
Ja se ympäristön jatkuva ihmettely, että miten voi olla muka rankkaa. Omat vanhemmat olleet tukena, mutta eipä koko muulta suvulta ole tullut kuin ihmettelyä. Puhumattakaan mistään avusta.
Vanhemmuus ei totisesti ole houkuttelevaa nykyään. Enkä ihmettele. Itse nuorena aikuisena todella miettisin, että kannattaako niitä lapsia ollenkaan tehdä, jos vaihtoehtona on matkustelu ja itsensä toteuttaminen työelämässä. Kuulostaa aika paljon houkuttelevammalta.
Mun mielestä äitiys on taas ollut ihanan leppoisaa, olen 3n äiti. Mutta lasten kasvaessa voi olla rankkojakin aikoja jos on teini-iän myrskyjä/nuoren aikuisen kipuilua.
Etätyöt helpottaa, ei tartte iltapäiväkerhoja tai mitään. Kotiäitiys oli hyvä ratkaisu kun sai kotihoidontukea ja sitten perhepäivähoitajana kunnes lapset koulussa. Nyt etätöitä pääsääntöisesti.
Koulussa kahdesti vuodessa arviointikeskustelu. Ei ongelmaa.
Itse aina hoitanut lapset, eikä meillä tukiverkkoja ollenkaan. Mies jonkin verran hoitanut, mutta itselläni päävastuu ja se on ihan ok. Vanhimmat lapset nyt jo täysikäisiä, itse 40
Olisi hyvä että näistä puhuttaisiin! Toimittajat haloo!
Meille ei tule kolmatta lasta.Vaikka haluaisin ihan hirveästi. Syyt miksi olemme aivan loppu.
-Esikoisella olisi tuen tarvetta, mutta mitään järkevää tukea ei saa. Ei esim. käytännön apua kotiin, tai hänen arkeensa.
Ainoan tuen saamiseen kesti VUOSIEN taistelu, aina vaan jouduin ottamaan yhteyttä eri tahoihin, asia KIRJATTIIN, ja jäi joka taholta KÄYTÄNNÖSSÄ hoitamatta. Ja minulla taas sama rumba työpäivien aikana uudestaan ja uudestaan alusta, uuden ihmisen ja tahon kanssa. Ja ainoa mitä olemme saaneet on KESKUSTELUA VANHEMPIEN TYÖPÄIVÄN aikana, matkoihin menee yli tunti, järjestäminen kuormittaa valtavasti.
-Molemmin puolin muuten aktiiviset eläkeläiset isovanhemmat, eivät ota vastuuta, vain rusinat pullista (Omat lapset eli minä ja mieheni kyllä hoidatettiin isovanhemmilla kaikki lomat). Muutakaan apua meillä ei arjessa oikein ole, vaikka on suvut ja ystävät. Ei ole Suomessa tapana talkoot tai ottaa osaa perheiden elämään. Tutut lapsettomat ja mm. omat sisaruksemme, ei apuja heru.
-Päiväkoti ei jousta. Koko ajan on syyslomaa, koulutuspäivää yms. Meillä ei ole niin paljon lomaa!
-Synnytyssairaala, jossa koin turvallista lämpöä on lakkautettu. Se jossa traumatisoiduin, jatkaa.
Tässä teille talkoohommia, päättäjät ja kanssaihmiset.