Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe. Apua, en tiedä mitä tehdä.
20.10.2025 |
Asumme miesystävän kanssa omissa kodeissa. Hänellä on kaksi erityislasta, alakouluikäisiä.
Itsellä yksi 10v joka toinen viikko. Poikani kaipaa paljon minua ja hänellä on oikeus aikaani kun ollaan yhdessä.
Ollaan miehen kanssa puhuttu yhteen muutosta ensi kesänä, mutta on alkanut epäilyttävää. Mieheni lapsilla on hyvin erilaiset säännöt ja kasvatus. Mielestäni mieheni ei paljon tiedä juuri mitään erityislasten tarpeista. Lapset ovat hyvin valikoivia ruuan suhteen ja heidän levottomuus väsyttää. En ala sellaiseen että kun mieheni lapset ovat meillä niin syödään vain valkoista riisiä ja perunaa voilla. Tai älyttömästi herkkuja.
Itsellä on raskas vuorotyö ja mietin, että miten jaksan viikonloput väsyneenä töiden jälkeen jos kotona ei ole rauhaa.
Miten te yhteen muuttaneet olette ratkaisseet esimerkiksi hyvin erilaiset ruokailutottumukset? Ja mielestäni minun tehtäväni ei ole yrittää kasvattaa mieheni lapsia.
Toivon asiallisia vastauksia kiitos. Ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteemme ei ole helvetistä.
Mutta kun ollaan kaikki yhdessä se on sekavaa, koska ei olla löydetty yhteistä säveltä. Muuten mies on aivan ihana. Ehkä yhteen muutto on vain epärealistinen haave. Miten sanoa miehelle, että en loukkaisi häntä? Hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ymmärrettävästi. Lapset ovat hänellä joka viikonloppu.
Sanot että sinun lapsi ei ole valmis siihen ja jatkettaan toistaiseksi niin kuten tähän asti. Ei ole kiirretta, ehditte myöhemminkin, kun lapset isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asut poikasi kanssa omassa asunnossa silloin kun hän on sinulla. Joka toinen viikko voit asua miehen luona ja paeta aina omaan asuntoon kun on liian rankkaa. Hankkikaa mieluummin asunnot toistenne läheltä yhteenmuuton sijaan.
Mielestäni tuo lähekkäin sijaitsevat asunnot on tosi hyvä idea.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehestä ei varmaan ole hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosi samankaltainen tilanne paitsi että miehen lapsista toinen ei ole erityinen, mutta kellään ei ole rajoja. Syövät yksinomaan herkkuja ja tekevät mitä haluavat. En aio muuttaa yhteen vaikka mies vihjailee siihen suuntaan. Oon sanonut että ehkä kun lapset on muuttaneet pois 😅
Huoh ap. Ymmärrän kyllä, että haluat provoilla, mutta ihan oikeesti: älä nyt samaa aloitusta kirjoita sanasta sanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Mielestäni tuo lähekkäin sijaitsevat asunnot on tosi hyvä idea.
Hyvä idea on se, että otat tuosta "suhteesta" ritolat mahdollisimman kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä mitään loukkaa, kun sinä sanot oman mielipiteesi. Pidä nyt sen oman poikasi puolta. Ja oman jaksamisesta..
Älkää muuttako yhteen! Toisten lapset saman katon alla asumassa on jotain aivan hirveää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteemme ei ole helvetistä.
Mutta kun ollaan kaikki yhdessä se on sekavaa, koska ei olla löydetty yhteistä säveltä. Muuten mies on aivan ihana. Ehkä yhteen muutto on vain epärealistinen haave. Miten sanoa miehelle, että en loukkaisi häntä? Hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ymmärrettävästi. Lapset ovat hänellä joka viikonloppu.
Jos rakastaa ERITYSLAPSIAAN yli kaiken, ei tapais heitä niin harvoin,ei olisi jättänyt heitä yksin äidin hoidettavaksi. Mietippä sitä!
Erityislasten kanssa on hyvinkin mahdollista, ettei muu järjestely toimi koulujärjestelyjen, terapioiden ja ylläpidettävien rutiinien vuoksi.
Ei missään tapauksessa yhteenmuuttoa.
Sun vastuulla on tarjota sille omalle lapsellesi mahdollisimman hyvä lapsuus, ja se tapahtuu niin, että asutte kahdestaan etkä altista häntä tuollaiselle kaaokselle mitä yhteen muutto aiheuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Helpommalla pääset kun et muuta yhteen. Jos yhteen muutatte, moni asia alkaa mennä alaspäin. Miehesi toivoo yhteenmuuttoa siksi, että näkee sinut tulevan hoitamaan lapsiaan, muttei näe itseään hoitavan sinun lastasi. Olen itse käynyt tämän läpi ja vaikeaa oli.
Ala jarruttelemaan yhteenmuuttoa. Jos mies etääntyy, kertoo se kaiken minkä perässä hän oli. Jos hänelle käy erillään asuminen, saatte suhteestanne irti rusinat ja kurjat jää kokematta, mikä on mahtavaa.
Itsellänikin tästä valitettavasti kokemusta.
Toinen oli suhteestamme innoissaan ja maalaili kuvaa yhteisestä tulevaisuudesta. Ja tuntuihan se kivalta, kun kerrankin joku oli niin innostunut yhdessäolosta kanssani.
Aina siihen saakka kunnes ilmoitin, etten halua muuttaa yhteen.
Kummallakin tosiaan oli lapsia ennestään, ja en nähnyt tarvetta alkaa sotkea meidän hyvintoimia kuvioita. Mutta ilmeisesti toinen näki asian juuri niin, että olisi siinä arjessa apuna lastenhoidossa jne.
Erohan siinä lopulta pian tuli, ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteemme ei ole helvetistä.
Mutta kun ollaan kaikki yhdessä se on sekavaa, koska ei olla löydetty yhteistä säveltä. Muuten mies on aivan ihana. Ehkä yhteen muutto on vain epärealistinen haave. Miten sanoa miehelle, että en loukkaisi häntä? Hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ymmärrettävästi. Lapset ovat hänellä joka viikonloppu.
Sekava parisuhde ON helvetistä.
Luulisi sinun tuohon ikään oppineen, että vaatteisiin ja miehiin ja ylipäänsä kaikkeen elämässä pätee: if it is not HELL YES, it is HELL NO.
Vaate tai mies joka on ihana, mutta.... on parin viikon päästä pelkkä iso mutta.
Miehen tunteet on sen vastuulla, eikä kukaan aikuinen ihminen voi loukkaantua jos sanot että et tahdo elää erityislapsiviikonloppuja, etkä tahdo sabotoida omaa lastasi altistamalla sitä sellaiselle.
Kukaan täyspäinen ei valitse erityislapsiarkea. Kukaan mies ei ole niin ihana, että kannattaisi.
Maailmassa on niitäkin ihmisiä jotka ovat ihania ja joiden kanssa kaikki on helppoa ja kevyttä. Etsi sellainen.
Ap, jos luet ajatuksella oman aloituksesi, niin eiköhän vastaus löydy sieltä. Älä missään tapauksessa muuta yhteen asumaan, jos nyt jo on noin hankalaa.
No onhan ne lapset 2vrk/viikko isänsä luona ja ehkä saattaa olla koulujen loma-aikoinakin paljon isänsä luona.