Uusioperhe. Apua, en tiedä mitä tehdä.
Asumme miesystävän kanssa omissa kodeissa. Hänellä on kaksi erityislasta, alakouluikäisiä.
Itsellä yksi 10v joka toinen viikko. Poikani kaipaa paljon minua ja hänellä on oikeus aikaani kun ollaan yhdessä.
Ollaan miehen kanssa puhuttu yhteen muutosta ensi kesänä, mutta on alkanut epäilyttävää. Mieheni lapsilla on hyvin erilaiset säännöt ja kasvatus. Mielestäni mieheni ei paljon tiedä juuri mitään erityislasten tarpeista. Lapset ovat hyvin valikoivia ruuan suhteen ja heidän levottomuus väsyttää. En ala sellaiseen että kun mieheni lapset ovat meillä niin syödään vain valkoista riisiä ja perunaa voilla. Tai älyttömästi herkkuja.
Itsellä on raskas vuorotyö ja mietin, että miten jaksan viikonloput väsyneenä töiden jälkeen jos kotona ei ole rauhaa.
Miten te yhteen muuttaneet olette ratkaisseet esimerkiksi hyvin erilaiset ruokailutottumukset? Ja mielestäni minun tehtäväni ei ole yrittää kasvattaa mieheni lapsia.
Toivon asiallisia vastauksia kiitos. Ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin.
Kommentit (92)
Voi voi. Miksi sitä miestä pitää yleensä olla. Keskittykää eronneet naiset lapsiinne ja itseenne. Se on mun paras neuvo ja hyväksi todettu. Kukaan random ei pyöri lasteni elämässä. Ehkä puolison aika tulee joskus ken tietää, mutta luulen että onnellisempia lapseni, ja minä ollaan näin.
Yhteenmuutto vasta kun lapset on poissa pesästä. Älä altista omaa lastasi tuollaiselle kuviolle.
Vierailija kirjoitti:
Jos lasten äidille käy jotain, sinä ap olet heidän huolehtija,,,sanoithan ,että mies ei tiedä niiden eritystarpeista. Siksi onkin livennyt lusmu perheensä luota.
Ap:han tässä ei ymmärrä erityislasten tarpeita, esim. aistiyliherkkyyksien takia rajoittunutta ruokavaliota.
Ymmärrän halua muuttaa yhteen, mutta omienkin kokemusten perusteella en suosittele. Minulla lapset eivät koskaan tottuneet miesystävääni, ja lapseni ovat minulle tietysti rakkaita ja kun heillä oli jotain murrosiän myrskyjä ja vastaavia, niin oli vaikea niitä rauhassa selvitellä kun mies oli paikalla. Rakkaus omiin lapsiin on aina ykkönen vaikka se rakkaussuhde olisi kuinka tärkeä ja ihana.
Ehkä arki sinulla ja pojallasi toimii parhaiten nykyisellä systeemillä eli ette muuta miehen kanssa yhteen.
Älä muuta yhteen miesystäväsi kanssa. Tai odota ainakin niin kauan, että kummankin lapset ovat muuttaneet pois.
Älä perusta uusperhe helvettiä. Siitä ei seuraa muuta kun kärsimystä ihan kaikille.
Tuttavalla meni säpäleiksi sekä suhde että tuore avioliitto, kun muuttivat yhteen ja tuli näitä uusioperheongelmia. Ero tuli nopeasti. Meinasi mennä oman lapsensa mielenterveys myös. Erilaiset kasvatusmetodit eivät kohdanneet eivätkä toimineet ollenkaan. Jatkuvaa riitaa vain. Miehellä oli kaksi prinsessaa, joiden hemmottelua ja rajatonta perseilyä ei saatu sopimaan yhteen toisen perheen malliin edes joka toinen viikko uudessa perheessä. Älä muuta yhteen, voihan sitä aikuiset seurustella muutenkin.
Ei , ei , kannata muuttaa yhteen vielä , ei ole sen aika !
Sitten vasta kun lapset on isompia. Asukaa siihen asti naapureina.
Juu ei missään nimessä yhteenmuuttoa! Ajattele lastasi mikä hirveä mullistus tuo olisi hänelle. Eroperheen lapsena jo on muutenkin vaikea tasapainotella kahden kodin välillä saati sitten, että vielä arjen rutiinit muuttuisi toisessa perheessä täysin. Miksi edes pitäisi muuttaa yhteen? Miksi ette voi tapailla lapsettomalla ajallanne ja muun ajan keskitytte molemmat omiin lapsiinne. Olette sen niille velkaa.
Ap, jos luet ajatuksella oman aloituksesi, niin eiköhän vastaus löydy sieltä. Älä missään tapauksessa muuta yhteen asumaan, jos nyt jo on noin hankalaa.