Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uusioperhe. Apua, en tiedä mitä tehdä.
20.10.2025 |
Asumme miesystävän kanssa omissa kodeissa. Hänellä on kaksi erityislasta, alakouluikäisiä.
Itsellä yksi 10v joka toinen viikko. Poikani kaipaa paljon minua ja hänellä on oikeus aikaani kun ollaan yhdessä.
Ollaan miehen kanssa puhuttu yhteen muutosta ensi kesänä, mutta on alkanut epäilyttävää. Mieheni lapsilla on hyvin erilaiset säännöt ja kasvatus. Mielestäni mieheni ei paljon tiedä juuri mitään erityislasten tarpeista. Lapset ovat hyvin valikoivia ruuan suhteen ja heidän levottomuus väsyttää. En ala sellaiseen että kun mieheni lapset ovat meillä niin syödään vain valkoista riisiä ja perunaa voilla. Tai älyttömästi herkkuja.
Itsellä on raskas vuorotyö ja mietin, että miten jaksan viikonloput väsyneenä töiden jälkeen jos kotona ei ole rauhaa.
Miten te yhteen muuttaneet olette ratkaisseet esimerkiksi hyvin erilaiset ruokailutottumukset? Ja mielestäni minun tehtäväni ei ole yrittää kasvattaa mieheni lapsia.
Toivon asiallisia vastauksia kiitos. Ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteemme ei ole helvetistä.
Mutta kun ollaan kaikki yhdessä se on sekavaa, koska ei olla löydetty yhteistä säveltä. Muuten mies on aivan ihana. Ehkä yhteen muutto on vain epärealistinen haave. Miten sanoa miehelle, että en loukkaisi häntä? Hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ymmärrettävästi. Lapset ovat hänellä joka viikonloppu.
Ei koskaan vapaata viikonloppua? Just.
Kyllä se on tilanne useimmilla vanhemmilla ydinperheessä. Ei koskaan vapaata viikonloppua. Jos se ei tunnu kivalta ajatukselta niin ei ehkä kannata tehdä lapsia alunperinkään.
On vain ihan eri asia olka omien kuin vieraiden kanssa.
No mutta ne lapsethan o
Mutta eivät ap:n omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistät itsesi syvään suohon ,niin henkisesti,kuin fyysisetikin , jos muutatte yhteen. EI IKINÄ TUOHON NOISSA OLOSUHTEISSA.
Jos lasten äidille käy jotain, sinä ap olet heidän huolehtija,,,sanoithan ,että mies ei tiedä niiden eritystarpeista. Siksi onkin livennyt lusmu perheensä luota.
"ihan tarpeeksi vaikeaa muutenki" Kuka piru on käskenyt mu**n puutteessa sekaantumaan moiseen kuvioon? Syytä vaan itseäsi, äläkä märise täällä!!
Voitte muuttaa yhteen sitten kun lapset ovat isoja ja asuvat omillaan. Kerro tämä miehellesi, niin et täysin tyrmää hänen haaveitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteemme ei ole helvetistä.
Mutta kun ollaan kaikki yhdessä se on sekavaa, koska ei olla löydetty yhteistä säveltä. Muuten mies on aivan ihana. Ehkä yhteen muutto on vain epärealistinen haave. Miten sanoa miehelle, että en loukkaisi häntä? Hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ymmärrettävästi. Lapset ovat hänellä joka viikonloppu.
Jos rakastaa ERITYSLAPSIAAN yli kaiken, ei tapais heitä niin harvoin,ei olisi jättänyt heitä yksin äidin hoidettavaksi. Mietippä sitä!
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset miehellä viikko-viikko vai koko ajan? Joka tapauksessa, en muuttaisi yhteen jo oman lapseni takia tuossa tilanteessa.
Enkä minä, en missään nimessä, jos ongelmia on tiedossa noin paljon jo ennen kuin yhdessä asumista on edes kokeiltu. Siitä tuskin seuraisi muuta kuin, että kaikki te kärsisitte. Jos suhde miehen kanssa toimii nykyisellään, niin neuvoisin ennemmin jatkamaan samaan malliin, pidätte omat kodit ja pyritte olemaan yhdessä silloin, kun kummallakaan ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat säilyttää mielenterveytesi ja pystyä elämään omilla ehdoillasi, niin älä lähde tuohon. Jaksat paljon paremmin töissä ja kotona, kun sulla on oma koti, omat säännöt, omat kunnon ruuat. Itse en enää muuttaisi kenenkään kanssa yhteen, enkä missään nimessä perustaisi ainakaan uusperhettä. Olisipa joku varoittanut aikoinaan. On siinä hyvääkin, mutta hinta on kova. Liian kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteemme ei ole helvetistä.
Mutta kun ollaan kaikki yhdessä se on sekavaa, koska ei olla löydetty yhteistä säveltä. Muuten mies on aivan ihana. Ehkä yhteen muutto on vain epärealistinen haave. Miten sanoa miehelle, että en loukkaisi häntä? Hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ymmärrettävästi. Lapset ovat hänellä joka viikonloppu.
Jos rakastaa ERITYSLAPSIAAN yli kaiken, ei tapais heitä niin harvoin,ei olisi jättänyt heitä yksin äidin hoidettavaksi. Mietippä sitä!
No nyt taas miesvihaaja liikenteessä. Sinä sen paremmin kuin minäkään et varmaan tiedä, mikä miehen eroon on johtanut, onko hän jättänyt tai tullut jätetyksi, joten eipä nyt aleta häntä erosta haukkumaan. Se ei nyt ollut tässä kyllä aiheenakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteemme ei ole helvetistä.
Mutta kun ollaan kaikki yhdessä se on sekavaa, koska ei olla löydetty yhteistä säveltä. Muuten mies on aivan ihana. Ehkä yhteen muutto on vain epärealistinen haave. Miten sanoa miehelle, että en loukkaisi häntä? Hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ymmärrettävästi. Lapset ovat hänellä joka viikonloppu.
Jos rakastaa ERITYSLAPSIAAN yli kaiken, ei tapais heitä niin harvoin,ei olisi jättänyt heitä yksin äidin hoidettavaksi. Mietippä sitä!
Onko joka viikonloppu harvoin? Sehän voi olla pe-su, jolloin se on 1 ilta ja 2 kokonaista päivää/vko. Kuinka paljon enemmän töissä käyvä (?) äiti niiden lasten kanssa viikossa on?
Eritysilapsiakin on hyvin erilaisia ja ap ei tarkemmin avaa minkätyyppisestä erityisyydestä on tässä kyse. Sekin vaikuttaa siihen, miten voi odottaa tilanteen kehittyvän ja kuinka paljon sen perheen aikuisilta (huom molemmilta) vaatii.
Jos ap:n asenne on se, että hänelle ei kuulu miehen lasten kasvatus, ei kyllä todellakaan kannata yhteen muuttaa.
Anteeksi, mutta en suostuisi katsomaan tuollaisia erityslapsia. Tuntuu, että osa näistä erityis ominaisuuksista on tullut kasvatuksesta. Jos lapsen annetaan määrätä mitä syödään, niin silloin he olettavat että saavat määrätä kaikesta muustakin. Lapset syövät sitä mitä pöydässä on tai olkoon syömättä. Niin kuin vanha sanonta menee kyllä Siperia opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut valtavasti tukea ja rohkeutta omalle epäillylle, että olisi huono idea lapseni ja oman jaksamisen kannalta todellakin muuttaa yhteen. Se olisin minä joka jatkuvasti kolmivuorotyön lisäksi ohjaisin lasten kasvatuksessa ja olisin hermoraunio hullu.
On tullut esille joitakin erikoisia asioita sitäpaitsi miehestä. En tiedä olenko nipo, mutta hän esimerkiksi kysyi lapsiltaan, että aijotteko polttaa tupakkaa aikuisena? Eikait 6 ja 8 vuotiaita tuollaista kysytä. Nauraa pojan kakkapissa jutuille ym.AP
Mies ei ole kasvanut vielä aikuiseksi. Kannattaa varoa. Olet saamassa myös mieslapsen hoitoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheissä syntyy usein ristiriitoja siitä, että eri perheenjäsenten tavat ja tottumukset poikkeavat toisistaan liiaksi. Mutta on myös tilanteita, joissa tällaisia jännitteitä ei synny, vaan asiat sujuvat kuin itsestään. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheissä syntyy usein ristiriitoja siitä, että eri perheenjäsenten tavat ja tottumukset poikkeavat toisistaan liiaksi. Mutta on myös tilanteita, joissa tällaisia jännitteitä ei synny, vaan asiat sujuvat kuin itsestään. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi mu
Mitähän rumempaa sanaa se mummo käytti uskottomuudesta 😁
Mitä tarkoitat että haluat uusperheen? Aloituksesta sain sellaisen kuvan että haluat muuttaa jonkun miehen kanssa yhteen mutta sillä sattuu olemaan pari kiviriippaa joiden kanssa et halua olla missään tekemisissä mutta harmiksi niillekin pitäisi keksiä joku systeemi silloin kun ne tunkee teidän tilaan.
Voi hyvä jeesus nyt taas. Mikä perhe se nyt on kun äitipuoli jo valmiiksi sanoo että nuo kakarat ei sitten ole minun ongelmani?
Mummo puhui aina huorintekemisestä. Mummo ei oikein hyväksynyt uskottomuutta. Hän oli sellainen vanhan kansan ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mummo puhui aina huorintekemisestä. Mummo ei oikein hyväksynyt uskottomuutta. Hän oli sellainen vanhan kansan ihminen.
Olisiko sinulla tuon keiton reseptiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo puhui aina huorintekemisestä. Mummo ei oikein hyväksynyt uskottomuutta. Hän oli sellainen vanhan kansan ihminen.
Olisiko sinulla tuon keiton reseptiä?
Kyllähän minulta tuo keittoresepti löytyy. Sitä on mummon lapsuudenajoista asti säilytetty sukumme pyhäinjäännöslippaassa.
Tässä oleva resepti on kyllä muokattu nykyaikaisen pienen perheen tarpeisiin. Alkuperäinen keitto tehtiin muuripadassa ja siihen meni useampi kappa perunoita ja neljä-viisi kulkukissaa nahkoineen, karvoineen, päineen ja häntineen.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 g lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Alue: Aihe vapaa
Siellä luki, että joka viikonloppu.