Jaksamisesi salaisuus uraäiti?

Meillä ei ole ollut mitään ongelmia. Lapsiakin on kaksi.

meille sopisi siis hoitaja, joka kävisi kerran, pari viikossa hakemassa lapsen päiväkodista ja joka pääsisi myös viikonloppuisin silloin tällöin hoitoavuksi



t. pahapaha uraäiti

Me asutaan Helsingissä, eikä tosiaan ole ollut tuossa suhteessa ongelmia.



35

Olisin ikuisesti kiitollinen!



t. pahapaha uraäiti

MLL:n kautta ja yksi varatäti naapurin kautta. En siis todellakaan ponnistellut, vähän kyselin ja nyt on hyvä rinki pystyssä jo kuudetta vuotta.



35

mutta siis



-palkattu lastenhoitoapu 1xvko, koko ilta, jolloin teen pitkän päivän ja kirin kiinni ne hommat, jotka on mahdollisesti jääneet virastoaikaan kesken

-seuraavan viikon aikataulutus viikonlopun aikana; töiden valmistelu, kalenterin päivitys, viikon aikataulun sumpliminen paitsi työasioissa, myös kotijutuissa

-viikonloppuna ruokaa valmistetaan niin paljon, että siitä jää pakkaseen laitettavaksi ja viikolla lämmitettäväksi: myös einekset

-työpaikan ruokala

-kaupassakäynti viikonlopulla

-kauppalaput, " to do" -listat

-kurinalainen organisointi ja se, ettei päätetyistä aikatauluista luisteta

-ihana mummo, joka auttaa tarvittaessa

-pikasiivoukset pari kertaa viikossa, tyyliin imurointi yhtenä päivänä, luuttuaminen toisena, pölyt kolmantena, ja sitten taas alusta

-pyykin pesu pienissäkin erissä - kuivatus kuivauskaapissa



Mulle on sanottu joskus aiemmin, että sellainen työ, jota tehdään vain se 40 tuntia viikossa, on näköalaton. Olen tätä uskonut ja hyväksyn täysin sen, että töihin menee parhaimmillaan 60 tuntia viikossa ja sen ajan ulkopuolellakin työt on koko ajan mielessä. Nautin lapsen kanssa olemisesta, mutta yhteisen hyvän kannalta minun on myös panostettava töihin. Mies tekee samanlaista työtä kuin minä itse, joten yritetään molemmat tehdä ja jaksaa vaan mahdollisimman paljon.

Mies tekee lyhennettyä työpäivää ja kuskaa lapsia aamuin illoin kouluun ja päiväkotiin sekä käy kaupassa.

Siivoaminen järjestyy jos järjestyy, silloin kun huvittaa tai viimeistään silloin kun on vieraita tulossa.

Jaksamista helpottaa myös se, että osaa pitää työasiat työapaikalla ja tekee niitä vain siellä (tai jos tekee etäpäiviä, niin lopettaa niiden tekemisen ajoissa ja siirtyy kotielämään) eli ei ajattelekaan työasioita vapaa-ajalla. Se jo helpottaa rentoutumista ja jaksamista kummasti. Se ei ole helppoa, mutta sen oppii kyllä kun kovasti harjoittelee.

Isommat lapset osaavat jo tehdä osansa kotitöistä ja hoitavat huoneensa jotakuinkin säädyllisesti. Ja kunhan pieninkin oppii omatoimiseksi eikä tarvitse enää pyllynpyyhkimisapua, elämä onkin jo ruusuilla tanssimista :-) T. Neljän äiti

Suoraan sanoen kuullostaa aika ankealta: ( joskin esimiehesi on varmasti äärimmäisen tyytyväinen)

Vierailija:

-palkattu lastenhoitoapu 1xvko, koko ilta, jolloin teen pitkän päivän ja kirin kiinni ne hommat, jotka on mahdollisesti jääneet virastoaikaan kesken

-seuraavan viikon aikataulutus viikonlopun aikana; töiden valmistelu, kalenterin päivitys, viikon aikataulun sumpliminen paitsi työasioissa, myös kotijutuissa

-kurinalainen organisointi ja se, ettei päätetyistä aikatauluista luisteta

------Nautin lapsen kanssa olemisesta, mutta yhteisen hyvän kannalta minun on myös panostettava töihin. Mies tekee samanlaista työtä kuin minä itse, joten yritetään molemmat tehdä ja jaksaa vaan mahdollisimman paljon.

Minkä/ kenen " yhteisen hyvän" eteen panostat noin paljon työhösi? Mitä sitten jos yrityksesi myydään, pilkotaan tai saneerataan Kiinaan? Mitä sinun elämässäsi sitten on jäljellä? Mitä jos yhtenä päivänä tuo kurinalaisuus alkaakin tökkiä? Mikä pakko sinua ohjaa; oma halu vai pelko epäonnistumisesta?

Yksi " uraäiti" jolle työ kaikesta huolimatta on vain työtä; ja pyrin hyvin tiedostetusti raivaamaan tilaa myös muulle elämälle. Töihin uppoutumisella saisi arvostusta ja kehuja työpaikalla mutta kun työympäristö ei ole se ainoa ulottuvuus minun elämässäni.

Jossain vaiheessa sitten tajuaa, että työn alttarille ei kannata uhrata elämää.

Vierailija:

Jossain vaiheessa sitten tajuaa, että työn alttarille ei kannata uhrata elämää.

Siperia opettaa. Toivottavasti se ei vain tapahdu liian myöhään.



45

Vierailija:

Siperia opettaa. Toivottavasti se ei vain tapahdu liian myöhään.

Vierailija:

Mulle on sanottu joskus aiemmin, että sellainen työ, jota tehdään vain se 40 tuntia viikossa, on näköalaton. Olen tätä uskonut ja hyväksyn täysin sen, että töihin menee parhaimmillaan 60 tuntia viikossa ja sen ajan ulkopuolellakin työt on koko ajan mielessä.

Varmaan joku työnantaja on niin sanonut ja tämä uskoo. Jotenkin surullista.

Ja se on karvas havainto myöhemmin.

Ok, meitä on moneen junaan. Itselle ei vaan ikinä tulisi mieleen tehdä sitä uraa lasten kustannuksella. Onneksi olen nuori ja ehdin vielä kun lapset on isompia. Tällä hetkellä teen sitä 42 mainostamaan näköalatonta työtä, vieläpä osittaisella hoitovapaalla vain 30 tuntia viikossa. Hyvä virka valtiolla ja etenemismahdollisuuksia löytyy, sen aika vaan ei ole ihan vielä.



Mutta ihan oikeasti, kumpaa 42 katuisi kuolivuoteellaan: sitä että teki liian vähän töitä vai sitä, että oli liian vähän lasten kanssa...?!

Hänellä nyt jo lähes 30-vuotiaat kolumbialaiset adoptiopojat. Siinä vaan esimerkki, että kaikki eivät ole sellaisia äitejä, jollaisten tuntuu olevan vaikeaa tajuta sitä, että lapsi ei ole äidille tärkein asia maailmassa.

No mulla on jaksamisvinkkinä sellainen, että omasta kunnosta on pidettävä huolta ja kaikki turha karsittava pois. On opeteltava sanomaan " ei" .

No, nyt olen osittaisella hoitovapaalla ja se kyllä tuntuu erittäin kannatettavalta! Huom! Osa-aikaisen työn voi järjestää myös lomista ja pekkaspäivistä yms. vapaista säästämällä. Kannattaa suunnitella jo ennen äitiyslomaa ja jemmailla lomia :)



Meillä käy siivooja joka toinen viikko. Minusta auto ei helpota - päinvastoin huoltoon viennissä ja muussa säädössä kuten renkaiden vaihdattamisessa ja auton pesussa menee paljon aikaa. (Vaikka olisi uusi auto.) Yksityinen perhepäivähoitaja, jolla sopimuksessa selkeät säännöt ja hinnat mahdollisille ylitöille on joustava tapa lapsenhoitoon. Kauppareissuja ja ostoslistan muistamista helpottaa postitse tilattavat kestovaipat (ei tarvitse koskaan miettiä onko vaippoja tarpeeksi) ja moni muukin asia tilataan netistä illan tunteina.

Kun mies tekee osuutensa ja meillä käy siivooja, käydään viikonloppuisin usein ulkona syömässä jne. niin kyllä urasta ja perheestä hyvin selviää.

Mulla vasta edessä kun palaan takaisin töihin. Jo lapsettopmina käytettiin hyväksi näitä vinkkejä



1) pitää uskaltaa käyttää rahaa palveluihin, itse ei kannata tehdä sellaista mitä joku muu tekee paremmin (auton huollot, pesetykset, mattojen, verhojen ja muut pesut, siivoojapalvelut)



2) itsesiliävät paitapuserot (ei vaan saa oikein Suomesta, mutta reissuista ostaa kunnon valikoimat)



3) laadukkaat, villakankaiset jakkupuvut (pesetystarve minimaalinen)



4) kaikki vaatteet sopii toisiinsa, tylsää mutta helppoa



5) kauneudenhoito työajalla ja ulkoistettuna (siis kampaajat keskellä päivää, samoin kosmetologit)



6) töissä pitää osata sanoa ei, kaikkea ei pidä suostua tekemään. AIna löytyy joku nuori, innokas kukko kirjoittamaan muistioita, jos vain oikein hakee :-)



7) lastenhoitokuvio meillä on vielä auki. Paras oli kotiin tuleva hoitaja, mutta jos ei saada järjestettyä, niin sitten sopimus jonkun firman kanssa, että tarvittaessa voivat hakea lapsia hoidosta (jos työmatkat tms. menee pieleen)



8) työvälineet kuntoon. Etäyhteydet, kännysähköpostit jne. pitää toimia.