Jaksamisesi salaisuus uraäiti?
.
Kommentit (63)
- siivooja 2krt/ kk (siinä välissä emme tee juuri mitään..)
- lähes kaikki pyykit kuivausrumpuun
- silitän äärimmäisen harvoja vaatteita, mies silittää omansa
- lapsi syö eineksiä verrattain usein, me vanhemmat emme välttämättä syö iltaisin lämmintä ruokaa
- sähköpostit kännykässä ja kotikoneella, eli osan sähköposteista hoidan iltaisin telkkaria katsellessa
- lastenhoitaja hakee satunnaisesti lapsen päiväkodista
- lapsella ei ole omia harrastuksia, miehen kanssa harrastamme vuoroiltoina (muttei kuitenkaan joka ilta!)
- jos väsyttää, käymme arki-iltaisin ulkona syömässä: joskus hampurilaisella, joskus paremmin
- toinen vie lapsen, toinen hakee (jolloin se aamulla vienyt voi jäädä illalla myöhempään töihin)
t. pahapaha uraäiti
Mä ajattelin noista hiuksista niin, että ei kannata olla sellaista kampausta, jota pitää laittaa joka aamu vaikka puoli tuntia. Tosielämässä mä en tiedä ketään, joka niin tekisi. Paitsi joskus yläasteella aikoinaan...
Mun mielestä pitkät, paksut suorat hiukset ovat maailman helpoimmat. Riittää kun pesee ja harjaa.
Kaupassakäyntien minimointi, ei viikonloppuja kaupoisaa, ei koskaan perhettä kauppaan. Onnistuu, kun käy ostoksilla työpäivän aikana tai heti sen jälkeen.
lähinnä pakasteita käytän valmisruokina- niissä ei ole lisäaineita
ja
palkkaan lastenhoitoapua viikonloppuisin
ja
huolehdin kunnostani jumpparyhmässä 1X viikko ja hyötyliikuntäkävelyllä 3 km/ päivä, kun haen lapsia päivähoidosta
ja
pesen arkenakin pyykkiä 1-2 koneellista- aamulla herätessä laitan ekan koneellisen päälle ja
illalla töistä kotiintullessa toisen koneellisen- pyykki peseytyy kuin itsestään
ja
omat ja lasten vaateostokset teen lähinnä postimyynnistä kotiinkuljetuksella
T. ap
Ps- entä muiden niksejä???
t: ap
Siivoaja kerran viikossa, lastenhoitajia tarvittaessa. Mieheni asuu toisessa maassa, mutta miehen täällä käydessä minä lepään, urheilen, käyn shoppailemassa ja bilettämässä...
Päin vastoin kuin kakkonen, kokkailen paljon, koska pidän sitä rentouttavana.
homma on niin, että mieheni on yrittäjä ja on yleensä 7 pv/ vk töissä-- eli tästä syystä palkkaan lastenhoitoapua 1x/ kk la tai su- ei siinä ole mitään ihmettelemistä-
olen lasten kanssa itse asiassa todella paljon-
keskivertoa enemmän työssäkäyväksi äidiksi edellä mainitusta syystä;)
---T: ap
Ps. jokainen naisen tulee ennakoida oma jaksamisensa:)
- vain itse tietää mikä on viisasta-
kantapääkoulu on liian raskas
- siivoojakin meillä on ollut 1x kk
Siinä se vastaus oikeastaan tulikin. Perhe menee aina edelle, vaikka työssä käynkin.
Muita selviytymiskeinoja ovat olleet oikea lapsiluku ja sopiva ikäero lapsilla, miehen panos, riittävän lyhyt työmatka ja perhe-elämän kanssa yhteensoveltuva työ. Minä olen työntekijänä hyvin joustava, mutta odotan silloin joustoa myös työnantajaltani. Nykyisessä työssäni tämä toimii hyvin.
Vapaa-aikaa ja lomia ei sullota täyteen vaan otetaan löysin rantein fiilisten mukaan. Ei olla suorittajaperhe vaan nautiskellaan elämästä.
- Osittainen hoitovapaa, tämä helpottaa kaikkein eniten. Viikonloput 3-päiväisiä
- Ruokaa hamstrataan viikonloppuisin
- Syödään hyvällä omallatunnolla puolivalmisteita ja eineksiäkin
-Viikonloppuisin syödään ulkona
- Siivouksen kanssa ei olla liian pikkutarkkoja
- Vaatteita joita ei tarvi silittää käytetään
- Itsellä helppo mutta siisti tukka (ei tukanlaittoa)
- Lähes kaikki vaatteet kuivausrumpuun
- Lapsen ulkovaatteet suihkutettavaa mallia
- Olen ilmoittanut että ulkomaankeikkoja en tee (mies tekee meillä jonkin verran)
- Menen töihin aikaisin, ja pääsen aikaisinkin kotiin pääsääntöisesti. Kerran viikossa mies sekä hakee että vie, jolloin olen pitkään töissä, saan luotua kuvaa että olenhan minäkin iltojakin töissä. Lisäksi rästitöitä saa valmiiksi kummasti tuona pitkänä päivänä, joka usein torstai (saan sitten levättyä tuon jälkeen kolme päivää lapsen kanssa).
jaksamista ole.
Paljon rankempaa oli, kun lapset eivät olleet hoidossa ja hoidin työnikin siinä samalla kotona.
esim. siivous 1x/vko, ikkunoitten, mattojen yms. tekstiilien pesut jne. jne.
Turha yrittää tehdä kaikkea itse töitten päälle - siis jos ei ole niin onnellisessa asemassa, että sinulla olisi kotimies.
Ole järjestelmällinen, suunnittele paljon etukäteen.
Älä yritä liikaa ette pimahda, anna armoa itsellesi aina silloin tällöin.
Normaali työssäkäynti on eri asia kuin olla ns. uraäiti, joka haluaa työltään keskivertoa enemmän.
Minä pidän työstäni todella paljon. Se antaa minulle paljon ja haluan siltä paljon. Mutta silti perhe on ykkönen.
Minun " niksini" ovat:
- työmatkat samaan aikaan kuin miehellä, jolloin maksimoidaan perheen yhteinen aika
- osittain työmatkat eri aikaan kuin miehellä, silloin lapsen hoitopäivät ovat minimissään. Näitä kahta käytän aina kulloisenkin tilanteen mukaan.
- pyykeistä en stressaa, kone pesee ja ilma tai rumpu kuivaa. Silitettäviä vaatteita en juurikaan osta, kaikki itsesiliäviä materiaaleja
- kotona ei tehdä töitä
- miehen kanssa selvä työnjako kotitöissä, mies imuroi ja pyyhkii pölyt
- kaupassa käydään yhdessä ja ostetaan paljon kerrallaan
- kotona olosta nautitaan ja rentoudutaan, puhdas koti ei ole itseisarvo
- hyvä ja uusi auto, jolloin ei huolto-ongelmia
- pesetän auton sisältä ja ulkoa ulkopuolisella
- käyn hierojalla ja kampaajalla työaikana
- elämme täysillä ja nautimme joka päivästä kuin juhlasta, ostan paljon kukkia, hyvää ruokaa, viiniä
- rentoudun itse työmatkoilla iltaisin, käyn esim. keilaamassa jos aikataulu sallii, näin ns. omaa aikaa ei vapaalla kaipaa
- kultainen aviomies, joka tukee vaimon valintaa haasteellisessa työssä
- loma-aikoja ei buukata täyteen, tehdään mitä mieleen juolahtaa, siitä ei oteta stressiä
- valitettavasti ystävien näkeminen on jäänyt vähiin, mutta tapaamme loma-aikoina ja onhan tuo skype olemassa
- nähdään aika usein isovanhempia, rakastavat läheiset antavat paljon voimaa (parin viikon välein vierailu puolin tai toisin)
.. mutta siis olen vaativassa, ei 8-16 työssä, jossa on välillä työmatkojakin, KTM koulutukseltani. Miehellä myös vaativa työ.
Meillä apua on seuraavista asioista:
- vuorotellaan miehen kanssa lasten hoitoon viennissä ja sieltä hakemisessa; se joka vie aamulla, saa olla illalla pitempään töissä
- asutaan 10-15min ajomatkan päässä molempien työpaikoista, kaksi autoa
- siivooja käy kerran 2 vkossa
- ostetaan viikon ruoat kerralla ke tai to
- vietetään iltaisin paljon aikaa perheen kesken kotona, lapsilla ei ainakaan vielä paljon suhaamista vaativia harrastuksia
- lomat vietetään perheen kesken vesillä rauhalliseen tahtiin
- miehen kanssa molemmat vietetään mielellään aikaa kotona, harrastetaan aika kotikeskeisesti
- työpaikalla joustavat työajat ja mahdollisuus etätöihin
- mummi auttaa usein jos lapset ovat sairaina tai toinen vanhemmista pitkillä työmatkoilla
Henkisellä puolella voimanlähteitä:
- melkein jokailtainen lyhyt lenkki lasten nukkumaanmenon jälkeen
- hyvät perhe- ja sukulaissuhteet
- jos työ tuntuu mielekkäältä
Mutta
- herään aamulla niin aikaisin että ehdin jumpata hetken (lähinnä joogaliikkeitä) ja laittaa pyykin kuivumaan -kone pyörii aina yösähköllä, mies hoitaa lapset sängystä ulkovaatteisiin ja voi tarvittaessa viedä hoitoon vaikka minulla onkin lyhyempi työmatka
- siivooja käy 2vkon välein, väliviikkoina riittää imurointi
- en silitä mitään
- isovanhemmat on onneksi terveitä eläkeläisiä, jotka hoitavat mielellään lapsia kun on reissuja
- joustava pph; ei tarvitse pelätä sosiaaliviranomaisia jos hakeminen lipsahtaa klo17.05 asti
- einekset ja puolivalmisteet ahkerassa käytössä
- mies sitoutunut perheeseen
- koti ei ole sisustuslehden sivuilta
- harrastuksia rajoitetusti eli iltoja ei vietetä autokuskeina
Löytyykö vinkkejä yh " uraäidille" ..?
Tai minun silmiini nuo vastaukset antoivat vähän sitä kuvaa että on tosi helppoa päästä jumppaan tai palkata kodinhoitoapua (kun on kaksi aikuista) mutta entä te jotka olette yksin lasten kanssa ja teette vaativaa työtä?
toi helppohoitoinen tukka ja hygieniajuttu (toinen ketju) on?
mulla on pitkät hiukset ollut aina ja kyllä mä ns. uraäitinäkin oon aina ehtinyt suihkussa käymään ja hiukseni föönaamaan/meikkaamaan. en mä nyt töihinkään vois mennä hieltä haisten ja tukka rasvaisena täysin meikittömänä....