Ottaisitko äitisi teille

En. On jo yli 9kymppinen. Pahoinpiteli minut ja isän henkisesti ja fyysisesti, etten auttaisi ikinä. 

En ottaisi. 

Appiukon otin asumaan. 

En ottaisi. Anopin kanssa olen asunut melkein vuoden yhdessä ja hyvin meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi vanhukset eivät lue näitä kaameita raakalasmaisia palstoja!

Kuinka ihmisistä on tullut ihan kamalia, mistä tämä kaikki oikein kumpuaa?

Mistä tämä kertoo?

Ei äiti mikään hyvä äiti ollut. Todella itsekäs oli monessa suhteessa ja aiheutti pahaa. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli kamalaa. 

Ei minunkaan, aika kultaa muistot! N54

Vierailija kirjoitti:

Viikko maksimissaan voisin ottaa.

En myöskään odota että mun lapset hoitaa mua kun tulen vanhaksi.

Minulla ei ole äitiä, mutta anoppia hoidetaan osaltamme. Vaikea olisi ottaa omaan kotiin kunnon takia, kun hänellä on asunnossaan tarpeelliset apuvälineet ja on esteettömämpi kuin meidän kotimme. Iso remontti pitäisi tehdä esim. wc:n osalta.

Omille lapsille olen puhunut kauniisti eutanasian mahdollisuudesta (kunhan laki etenee tämän osalta). Jos sairastuisin siihen malliin kuin lähipiirin eräät vanhukset sekä vanhukset, joita olen tavannut työssäni, en haluaisi elää niin huonokuntoisena. 

En ottaisi. Oli Levyn kpl tai harhaluuloisuushäiriö silloin joskus ja kävi vanhusosastolla kunnes tkssa Lopuksi nukku i pois. Minä olin ilkeä hänen mielestään, mutta omat juttunsa unohti.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani totesivat samana päivänä kun päätin peruskouluni että hanki kämppä, sun elatus on nyt hoidettu ja tuossa on ovi. No lähdin hetkeksi kaverin nurkkiin kunnes sain työn ja kämpän hankittua. Makselin sitten kaverille kiitoksena pikku hiljaa tästä palveluksesta "jälki vuokraa", vaikkei meinannut suostua ottamaan rahoja vastaan. Minä kuitenkin tahdoin korvata avun, olisinhan ilman häntä päätynyt joko kadulle tai ties mihin laitokseen vangiksi sossun toimesta. Kun sitten isäni kuoli ja äitini vaati minua järjestelemään itselleen halvemman asunnon kun ei ollut enään varaa siinä yhteisessä asua, niin mitä luulette minun tehneen? Totesin eukolle että itse tuossa tilanteessa olleena tiedän hyvin kuinka ikävää se on, joten otan osaa ja ei muuta kun hyvää jatkoa. En tiedä kuka auttoi, vai auttoiko itse itseään mutta asuu nykyään jossain kaupungin neukkukuutiossa. Jos se tuohon ovelle ilmestyisi apua anelemaan voisin auttaa sen verran että goo

Millaisia, anteeksi nyt, persere*kiä sitä on vanhemmiksi päätynytkään! Näyttää ovea 16-vuotiaalle vailla asuntoa ja toimeentuloa?? Kaveritkin välittävät enemmän kuin "vanhemmat". Nykyään tuo ei voi olla mahdollista, johan tuohon lasu ja sossu puuttuisivat. Mielestäni kotoaan pois potkitun teinin elatus ei pidä tulla veronmaksajilta, vaan se pitää velkoa kyseisiltä "vanhemmilta". Jos jonkun on kämpästä lähdettävä, häipyköön aikuiset, nuori saakoon kasvun rauhan aikuisuuteen.

Lisääntyminen luvanvaraiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi vanhukset eivät lue näitä kaameita raakalasmaisia palstoja!

Kuinka ihmisistä on tullut ihan kamalia, mistä tämä kaikki oikein kumpuaa?

Mistä tämä kertoo?

Siitä, että vanhemmuus on ollut hukassa jo pidemmään aikaa. Turha ylläpitää mitään äitimyyttiä ja vaatia kunnioitusta, jos ei ole itse vanhempana välittänyt lapsistaan, vaan asettanut aina itsensä etusijalle. Näitä vanhempia on todella paljon, niin naisia kuin miehiä. Siitä kertovat myös vuosikausia korkeat avioerotilastot. Minä ensin, lapsi vikana.