Touhula-päiväkoti ja kokemus sijaisena

Olin ryhmässä, jossa oli kirjoilla 23 3-4-vuotiasta lasta. Lapsilla oli mielestäni kovin vähän leikkitilaa sisällä, kaksi huonetta ja toinen oli varustettu keittiöpisteellä ja pitkällä ruokapöydällä joka vei tilaa. Tilat toki ovat uudet ja siistit, mutta valaistus oli aina kovin voimakas, kova valkoinen valo joka paikassa. Ryhmässä oli kolme työntekijää ja kaksi olivat sairaana. Paikalla oli yksi vakkari ja sitten minä. Heti aamusta alkaen oli siis hlökuntavaje päällä. Yksi lähihoitaja-opiskelija oli myös talossa ja luulinkin ensin hänen tuodessaan aamupalakärryn ryhmätiloihimme, että hän on samassa ryhmässä. Hän kuitenkin sanoi, että paikkaa kahdessa muussakin ryhmässä kun niissäkin oli alimiehitys. Hän kävi välillä pukemassa ja pesemässä pienten puolella lapsia ja pistäytyi sitten meidän ryhmäämme ja jossain välissä oli jo muualla. Aamupalan jälkeen vakkari ilmoitti, että otan lapsia vessatukseen ja lähdetään niin pian kuin voi niin pihalle: "Tää on semmoinen lauma, että pistetään ne pihalle juoksemaan" Oletin tietenkin tässä kohtaa, että tämä vakkari tulisi myös pihalle. Hän kuitenkin ilmoitti, että on niin paljon tekemättömiä hommia tietokoneella, että ne on pakko tehdä nyt kun on kerrankin aikaa. Olin sitten opiskelijan kanssa vesisateessa kaksi tuntia ja pyörin ympäri pihaa ja yritin ensinnäkin tunnistaa ja laskea kaiken aikaa lapsia ,jotta jokainen olisi ylipäätään näkyvillä ja elossa.

Sisälle tullessa vakkari ilmoitti että voisin käydä hakee ruokani ja tulla syömään sen tähän lapsien kanssa. "Mä tosiaan lähden sitten kolmelta kotiin, että kannattaa syödä nyt, koska loppupäivänä ei taukoja heru" Tähän väliin voisin mainitakin, että Touhulassa sijaistaessani en ole ikinä pitänyt yhtäkään kahvitaukoa. En tosin ole nähnyt muidenkaan niitä pitävän. Työntekijöiden kahvihuonetta ei ole tehty kahvitaukoja varten. Huoneessa oli kodinkoneitten lisäksi pieni neljän hengen pöytä ja pöytä TÄYNNÄ lehtikasoja ja mainoksia. En ole nähnyt kuin talon ainoan keittiötyöntekijän syövän siellä, kun olen hakenut ruokakärryä.

Keittiötyöntekijästä tulikin mieleeni: eräänä päivänä oli tarkoitus lähteä päiväkodin aidan toiselle puolelle lähimetsään. Tätä kutsutaan siis retkipäiväksi. Lapsille puetaan liivit ja asetetaan parijonoon ja jokainen ottaa naruun sidotuista lenkeistä kiinni jolloin kävely sujuu helpommin. Johtaja oli sinä päivänä talossa (johtaja on hyvin harvoin talossa, koska opiskelee samaan aikaan vielä) ja hän tiesi, että meidän ryhmästämme puuttui yksi työntekijä. Ei yli 20 lapsen kanssa voi lähteä kaksi aikuista. Yhtäkkiä ryhmän eteiseen ampaisi täyssadeasuun varustautunut keittiötyöntekijä joka lähti siis meidän kanssamme puuttuvana aikuisena pihalle.

Ruokailuhetket olivat ahdistavia. Ennen kun kerron niistä, niin vielä omituisempaa oli mielestäni päiväpiirin pitäminen. Tällä sijaiskerralla oli kaksi vakkaria ryhmässä paikalla plus minä ja opiskelija. Toinen vakkareista lähti syömään ja toinen ohjeisti miten laitan ruokailuun kaikki kuntoon. Molemmat lähtivät syömään ja opiskelija laitettiin koko lapsilauman kanssa siihen toiseen huoneeseen pitämään yksin päiväpiiriä. Näin ei saisi tehdä. Jäin kattaamaan pöytää ja hakemaan ruokakärryä ja tekemään leipiä. Vakkarit ilmoittivat, että puolelta (noin 25 minuutin kuluttua) menen koputtamaan ovea, jolloin päiväpiiriltä saisi tulla lapsia käsipesun kautta pöytään. Teki pahaa kuunnella samalla kuin kattasin kiireellä ja voitelin leipiä (ennen kattausta piti tietenkin tyhjentää aamupalan jäljiltä astianpesukone jotta saataisiin astiat )kun opiskelija yritti pitää järjestystä päiväpiirillä. 

SItten se kummallisin juttu. Lapset tulevat pienissä ryhmissä jonoon hakemaan ruokaa. Tarkoitus on, että lapset ottavat ruokaa itse. Ennen kuin vakkarit menivät syömään nin varsinkin toinen painotti, että "muistuta sitten lapsia koko ajan, että kauha ei koske lautaseen!" Katsoin puhdasta lautaspinoa ja koskematonta ruoka-astiaa ja vieressä olevaa puhdasta kauhaa. Kysyin rauhallisesti että miksi ei saa koskea? "No hygieniasyistä tietenkin" tuli vastaus.

Okei, kerrataanpa nyt vielä. Lapset tulevat käsipesun jälkeen ruokajonoon ja ottavat käsiinsä puhtaan lautasen ja ottavat kauhalla ruokaa. MIksi kauha ei saisi koskea lautaseen? MIelestäni samalla logiikalla lapset eivät voisi tehdä päiväkodissa mitään muutakaan. Joka legoleikin jälkeen pitäisi pestä legot astianpesukoneessa verkkopussissa ja kynät desinfioida piirtelyjen jälkeen. Kuinka usein lapset ovatkaan flunssassa hoidossa ja räkä valuu nenästä ja tippuu lattialle tai vaatteisiin tai leluihin. Kuinka usein ilman että aina huomaisi, lapsi kaivaa nenää, syö räkää ja samoilla käsillä leikkii eri leluilla ja on kosketuksessa eri pintoihin ja muihin lapsiin ja aikuisiin? Siksi mielestäni tämä "kauha ei saa koskea lautaseen"- sääntö oli varsin käsittämätön!

Ei muuten, mutta huomasin, että lapsia stressasi ruoan haku. Tällä kertaa oli perunamuusia ja jauhelihapihvejä. En tiedä teistä, mutta koittakaapa asetella perunamuusia lautaselle niin, että heiluttelette kauhaa ilmassa ja toivotte, että se osuisi vielä lautaselle.

Pistin myös merkille yhden puutteen, mitä sijaisuuden aikana Touhulassa en tavannut. Lämpö. Lapsiin ei kohdistu aikuisilta minkäänlaista lämpöä tai hellyyttä. Aloin pohtiin, että se ei välttämättä enää johdu työkiireestä vaan siitä, että aikuiset eivät tunne minkäänlaista intohimoa tekemäänsä työtään kohtaan. Muistuttaakseni vielä, että kohteena on siis pienet lapset, joista moni viettää pidemmät tunnit päivässä päiväkodin henkilökunnan parissa, kuin omien vanhempiensa. Yksikin lapsi tuotiin joka aamu 6.30 ja haettiin klo 16 jälkeen.

Toisen vakkarin palatessa monen päivän saikulta, hän ei edes tervehtinyt yhtäkään lapsista tai kysellyt heiltä mitään. Hän tuli vaan minulle nurisemaan, että ei millään jaksaisi mennä tällä ilmalla pihalle. On myös mielestäni epäammattimaista, että työntekijät valittavat työhön liittyvistä asioista lasten kuullen. Joka ryhmässä on aina lapsi, joka kuuntelee korvat höröllä ja muistaa kuulemansa asiat vielä pitkään.

En myöskään nähnyt kertaakaan vakkareiden leikkivän tai touhuavan lasten kanssa. Lattianrajassa palapelien seassa lasten keskellä istuivat joko minä tai eri ryhmissä vieraileva nuori opiskelija. Kummastelin myös sitä, että päiväkoti painottui liikuntaan (Liikuntapäiväkoti) ja koko talossa ei ollut mitään liikuntasalia mistä syystä esimerkiksi joulujuhla vietettiin toisella puolella kaupunkia eräässä rakennuksessa.

PIdän täytenä huijauksena sitä, että päiväkotia mainostettiin liikuntapainotteiseksi. Toisessa ryhmässä ollessani eräs lapsi tuli näyttämään paitansa alla olevaa housujen resoriin kiinnitettyä laitetta. Se oli askelmittari ja sen tulos näytti kello yksi 2700 askelta. Hän oli yksi lapsista, jotka eivät nukkuneet päiväunia. En tiedä, tiesikö muut aikuiset että hänellä oli tällainen, mutta minulle hän tuli sitä näyttämään. Mietin, että mikähän oli ollut vanhempien tarkoitus tälle askelmittarille? No mikäköhän.

Sijaisia työllistetään tökerösti Touhulassa. Olinpahan sitten tullut aamu,-väli,-tai iltavuoroon niin joka kerta olin se, ketä lähti ensimmäisenä pihalle ja vietti siellä suurimman osan ajasta yksin lasten kanssa noin 2h. Kahvitaukoja en ole kysellyt, kun eivät niitä muutkaan pidä. Kerran muistan viettäneeni ruokataukoni eteisessä muovikipon kanssa kun samalla vahdin vessatusta suu täynnä tulikuumaa ruokaa. Todistin myös kerran kun yksi vakkari söi keittoa eväskipostaan samalla kun ulkoili pihalla. Ei kuulemma olisi muuten ehtinyt.

En myöskään nähnyt kertaakaan mitään merkkejä pienryhmätoiminnasta. Aloin jossain kohtaa epäilemään, että ei sellaisia ole edes olemassakaan tässä ryhmässä. Melutaso oli aivan järjetön, harkitsin tosissani, että ottaisin korvatulpat vielä joku päivä mukaan. Välipalan jälkeen olisi aina ollut satuhetki. Juuri heränneitä ja sokerilla kyllästettyjä appelsiinikiisseleitä huiviinsa kiskanneita lapsia olisi taas pitänyt istuttaa lattialla kun aikuinen lukee satua jonka kuvia kaikki ei edes näe. Luetaanko edes kaikissa perheissä enää lapsille kirjoja vai onko kaikki vaihtunut välkkyviin, äänekkäisiin ruutuihin? Satuhetki ei ole millään tavalla toimiva, ne ketkä kuuntelisivat, eivät kuule mitään, kun joku toinen häiritsee, tönii, potkii, heittelee paikkamerkkiä toisia päin ja syö sitä.

Missä on suunnitteluaika, milloin sitä ehtii käyttämään? Ajattelin, että nukkariaikana tietysti. Mennessäni nukkariin olin jotenkin hyvilläni, että täällä nyt olen ja vakkarit ehtii suunnittelemaan ja tekemään tietokoneen parissa työjuttuja. Ei muuten ehdi. Kun nukkarin ovi sulkeutuu, niin toinen vakkari alkaa pyyhkimään pöytiä, nostelemaan kaikki 23 tuolia pöydille. Sen jälkeen hän esipesee lasten ruokalautaset, aterimet ja mukit. (Jätin kerran esipesemättä ja apk ei pessyt kunnolla niitä). Tämän jälkeen täytetään astianpesukone, kerätään loput ruoat ruokakärryyn ja viedään se keittiöön. Tämän jälkeen ehtii hetken suunnitella.

En jaksa kirjoittaa enempää, vituttaa sen verran. Tuntuu pahalta, kun tiedän, että monessa päiväkodissa asiat eivät ole kunnossa ja lapsia ohjataan pelolla lannistavassa ja kylmässä ilmapiirissä. Missä kohtaa aikuinen ei enää tiedosta omaa käyttäytymistään tai myönnä, että suurin osa työpäivästä menee tiuskimiseen? MIssä kohtaa sille tulee sokeaksi?

Opiskelijoita käytetään surutta työvoimana. Jätetään ensimmäisen vuoden opiskelija yksin lasten kanssa. Opastus huonoa, ulos jätetään opiskelija lasten kanssa yksin, kun muu henkilöstö lähtee sisälle kahville.

Olenkin miettinyt että miten jotkut hakevat Touhulaan töihin, kun palkka on huonompi ja työedut huonommat? Vaikea perustella myös silläkään etteikö olis töitä koska päiväkodeissa on huutava pula ympäri Suomen työntekijöistä.

EIkö näitä touhuloita saada kaadettua joukkovoimalla mitenkään?

Ei ristus mitä "touhua".

Vierailija kirjoitti:

EIkö näitä touhuloita saada kaadettua joukkovoimalla mitenkään?

höh...kunnallisesta siirretään lapsia touhulaan kun ei ole paikkoja...

Voisin kirjoittaa samanlaisen rimpsun Espoossa olevasta Touhulasta,joka tosin nykyisin on kaupungin pk.

Samaa kylmää touhua lapsia kohtaan,vanhempien haukkumista,lasten haukkumista,opiskelijoita:kun vanhat lähti niin uutta tilalle.

Johtaja tuntui olevan sekaisin johtuen ilmeisesti yksityiselämänsä ongelmista.

Työntekijät puhuivat kakkaa toisistaan jne...hirveä paikka.

Kuinka moni asia on Suomalaisessa yhteiskunnassa mennyt pieleen EUn myötä. Yksityistäminen on ole parantanut kilpailua, laskenut hintoja kuten sitä aina perustellaan. Esim. Sähkö, taksit, vanhusten ja lasten hoito jne. Ulkomaiset sijoittajayhtiöt nettoavat ja varmaan ne, jotka näitä päätöksiä tekevät. Veroeuroilla nämä maksetaan, miksi verot eivät ole laskeneet, kun julkiset palvelut ovat heikentyneet/vähentyneet?  Veronmaksajaa viedään kuin pässiä narussa.

Onneksi omat lapseni ovat yliopistossa ja meillä on ihania muistoja julkisen puolen päiväkotiajoista. Ryhmät sopivan kokoisia. Tunsimme hoitajat nimeltä ja he tunsivat lapset. Hoitajat, ja opettajat ylipäätään, ani harvoin sairaana. Tilaa oli riittämiin (hometta valitettavasti jälkikäteen löytyi, ettei nyt liian ruusunpunaisilla laseilla muistele :)). Ihania kodin ja päiväkodin yhteisiä tapahtumia, joissa lapset esiintyivät ja vanhemmat olivat esim. leiponeet. 

Surullista :(

Jännä, minäkin olen ollut vuosia sitten parin viikkoa sijaisena Touhulassa pohjoissuomessa. Siellä myös tiskikone niin onneton (talo oli uusi) että astiat peti ensin käsin esipestä koska kone ei niitä muuten saanut puhtaaksi. Jos siivooja/laitosapulainen oli sairaana, itse piti ehtiä siivoamaan. Ruoka tuotiin jo aamulla mustissa lämpölaatikoissa joissa se oli lounaaseen asti eli laitettiin lämpölevylle kun alettiin syömään. Ruoka oli haaleaa, mitään lämpömittauksia ei suoritettu mutta sijaisuudestani on niin kauan, 6-7 vuotta, että liekö näitä lämpömittauksia suoritettin silloin muuallakaan? Ja josko nykyään lämpötilat mitataan? Maito yms.kuormat piti työntekijöiden ehtiä työn lomassa purkamaan jääkaappiin. Aamupuurot/välipalat piti ehtiä työntekijän laittaa koko talolle valmiiksi kärryhin tarjolle. Puuronkeittovuoro alkoi siis aikaisin ja sehän tarkoittaa siis sitä että ko.vuorosta myös lähdettiin aikaisin eli ryhmään jäi vähemmän aikusia tosi aikaisin. Pyykkiä piti itse ehtiä pesemään. Eli muita kuin kasvatus ja opetustehtäviä oli todella paljon. En tiedä onko tilanne muuttunut, ainakin joissakin muissa yksityisissä ketjuissa taitaa olla laitosapulaisia.

Eli laitosapulainen vain siivosi jos oli paikalla, kaikki nuo ruoka ja pyykkihommat teki kasvatushlökunta muutoinkin.

Tätä lukiessani olen niin tyytyväinen etten ole enää töissä Touhulassa! Olin vajaa 2v, koska sain vakituisen paikan. Meno oli melkolailla samanlaista kuin ap:n kertomana, mutta meillä oli kyllä liikuntaa ja liikuntasali oli. Ja sitä liikuntaa oli koko ajan niin ettei lapset ehtineet leikkimään ollenkaan vaan koko ajan oli ohjattua toimintaa eli liikuntaa. Jopa pihalla oli ohjattua liikkumista. Katsoin joskus kellosta että lapset saivat leikkiä vapaata leikkiä 15min koko päivänä!! Koko päivänä!!! Töistä ei saanut olla pois edes sairaana eli johtaja pakotti tulemaan töihin vaikka oli lääkärin kirjoittama sairasloma. Tiedän että hoitajia oli kuumeessa töissä. Minulla perussairaus joka aiheuttaa välillä työpoissaoloja ja niistä sai aina kehityskeskustelussa kuulla. Pihalle mentiin joka päivä 14.30 iltapäivällä vaikka olis ollut -20 ja ryhmän viimeiset lapset haettiin vasta 16.55. Ja tosiaan liikunnallinen aamupiiri, välipalapiiri kestivät 20-30minuuttia ja ne vedettiin yksin koko ryhmälle. Nukkarissa saattoi olla toisenkin ryhmän lapsia ja siellä oltiin yksin ja parhaillaan laskin että lapsia oli paikalla 30kpl. Ei siinä ehdi ketään silittämään tai lohduttamaan. Hoitotyön lisäksi tyhjensimme ja täytimme tiskikoneen, luutusimme lattiat ruokailun jälkeen, veimme roskat ja pesimme vessan. Ruokailulle pöydät piti pyyhkiä ja kattaa. On vaikea antaa lapsille yksilöllistä huomiota jos koko ajan vedetään ohjattua toimintaa ja on hirveä kiire. Elämäni onnellisin hetki oli kun sain kaupungin päiväkodista paikan ja sain käydä irtisanomassa itseni Touhulasta. Ja kyllä kaupungin päiväkoti on vastakohta Touhulalle! Joka päivä nautin kun saan mennä töihin, pelata ja leikkiä ja hoivata lapsia. Nyt voin olla oikeasti läsnä lapsille.

Kyllä siellä kunnankin päiväkodeissa on melkoista touhua, mutta kaikki tuommoinen siivoaminen,pyykkäminen ja ruokahommat hoitaa siihen palkattu keittäjä/siivooja. Ja jos hän on pois, sijainen järjestyy.

Faunatar71 kirjoitti:

Olenkin miettinyt että miten jotkut hakevat Touhulaan töihin, kun palkka on huonompi ja työedut huonommat? Vaikea perustella myös silläkään etteikö olis töitä koska päiväkodeissa on huutava pula ympäri Suomen työntekijöistä.

Siinä on varmaan joku hyvä syy miksei (enää) pääse kunnalliselle puolelle 😬

Tämän takia hoidan lapseni kotona kunnes nuorin on 3v.

T: Kotiäiti

dkgjdlgfd kirjoitti:

Kuinka moni asia on Suomalaisessa yhteiskunnassa mennyt pieleen EUn myötä. Yksityistäminen on ole parantanut kilpailua, laskenut hintoja kuten sitä aina perustellaan. Esim. Sähkö, taksit, vanhusten ja lasten hoito jne. Ulkomaiset sijoittajayhtiöt nettoavat ja varmaan ne, jotka näitä päätöksiä tekevät. Veroeuroilla nämä maksetaan, miksi verot eivät ole laskeneet, kun julkiset palvelut ovat heikentyneet/vähentyneet?  Veronmaksajaa viedään kuin pässiä narussa.

Onneksi omat lapseni ovat yliopistossa ja meillä on ihania muistoja julkisen puolen päiväkotiajoista. Ryhmät sopivan kokoisia. Tunsimme hoitajat nimeltä ja he tunsivat lapset. Hoitajat, ja opettajat ylipäätään, ani harvoin sairaana. Tilaa oli riittämiin (hometta valitettavasti jälkikäteen löytyi, ettei nyt liian ruusunpunaisilla laseilla muistele :)). Ihania kodin ja päiväkodin yhteisiä tapahtumia, joissa lapset esiintyivät ja vanhemmat olivat esim. leiponeet. 

Se on semmonen juttu, jos haluat että suomessa on asiat tulevaisuudessa hyvin, niin ei jaella vappusataia. Vihervas tulee suomenlle aina kalliiksi.

Eikö nämä kaikkien vastaavien yksityisten laitosten omistajat ole niitä tulokuningattaria. Ja jokunen kuningas. Ei voi palkata työntekijöitä, koska silloin omistaja saisi miljoonan vähemmän. Kunnalla palkataan se määrä, mikä budjetoitu. Kukaan ei hyödy, jos yritetään työntekijässä säästää.