Asuntojen ostajat jättävät nyt tarjouksia, joita välittäjä kuvailee törkeiksi

Hohhoijaa... on tää palsta mielenkiintoinen paikka. Monessa ketjussa valitetaan elämän kallistumista eikä rahat riitä mihinkään. Mutta anna olla, kun tulee asuntojen myymisestä ja ostamisesta kyse. Kaikki myyjät ovat tehneet hirveästi voitollisia asunto- ja kiinteistökauppoja ja kaikkien myyjien asunto/talo sijaitsee alueella, jossa tulee 1 lähes vastaava 10-15 vuodessa myyntiin. Tietenkään  se ei ole ihan yhtä hieno ja hyvällä tontilla kuin kommentoijan, joka voi odottaa vaikka maailmantappiin asti oikeaa hintaa. Kuitenkin, kun katsoo suomalaisia asuinalueita, ne ovat täynnä toistensa kaltaisia kerros-, rivi- ja omakotitaloja. Sitten on toki muutamia oikeasti uniikkeja kohteita, mutta näistä ainakin 50%:a on niin kalliita, ettei tavallisilla kansalaisilla riitä rahat alkuunkaan omarahoitukseen tai lainanlyhennykseen.  Ja moni näistä on myös perintönä suvussa kulkevia, joita ei ole tarkoituskaan myydä ulkopuoliselle. 

Eräs tuttuni kiersi työnsä vuoksi paljon ympäri Suomea ja kävi sadoissa ellei tuhannessa suomalaistaloissa vuosikymmenten aikana. Omilla 60-vuotispäivillään hän totesi, että vaikka on nähnyt hienoja taloja paljon, niin kerran hän on tuntenut kateutta talon omistajaa kohtaan, niin että oli tullut olo, että olisipa niin paljon rahaa, että saisin tämän omakseni. Kyseessä oli valmistuessaan varmasti miljoonia euroja maksanut esiintyvän taiteilijan talo, koska alueella myyntiin tulleiden talojen hintapyyntö oli lähes aina yli miljoonan.

Laskevassa markkinatilanteessa asunto myydään niin, että pudotetaan hintaa jatkuvasti. Lopulta löytyy se hintapyynnön taso, jossa kauppa alkaa käymään. Näin tapahtuu aina, jos sanotulla tavalla toimii.

Se on toki vaikeampaa psykologisesti kuin nousevassa markkinassa, jossa ei periaatteessa tarvitse kuin odottaa, että markkinahinta nousee pyyntihinnan tasolle ja ostaja löytyy.

Sitten voi tokimi niin kuin Klaukkalassa, jossa pitää pyyntihinnan liian korkeana, eikä kauppa käy. SAA VALITA.

Ostajat havittelevat asuntoa, johon heillä ei ole varaa. Pitää säästää lisää omarahoitus osuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Laskevassa markkinatilanteessa asunto myydään niin, että pudotetaan hintaa jatkuvasti. Lopulta löytyy se hintapyynnön taso, jossa kauppa alkaa käymään. Näin tapahtuu aina, jos sanotulla tavalla toimii.

Se on toki vaikeampaa psykologisesti kuin nousevassa markkinassa, jossa ei periaatteessa tarvitse kuin odottaa, että markkinahinta nousee pyyntihinnan tasolle ja ostaja löytyy.

Sitten voi tokimi niin kuin Klaukkalassa, jossa pitää pyyntihinnan liian korkeana, eikä kauppa käy. SAA VALITA.

Itse myin (omasta mielestäni halvalla), mutta naapuri lätkäisi samanlaiseen asuntoon todella korkean pyyntihinnan. Myynti kesti neljä kertaa kauemmin kuin itselläni, välittäjä vaihtui kerran ja hintaa laskettiin pari kertaa. Toteutunut kauppahinta oli lopulta edelleenkin kymmeniä tuhansia korkeampi kuin oman asuntoni vastaava, joten kyllä hän tuolla kaupankäyntityylillä ihan palkoille pääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tarjosin yhdestä asunnosta kesällä 7% alle pyyntihinnan. Välittäjä vastasi töykeästi, ettei ota niin alhaista tarjousta edes vastaan. Se asunto on yhä myynnissä ja saa minun puolestani ollakin.

Ei kaikilla ole mikään kiire myydä. Vain sinulla on kiire ostaa alihintaan.

Samaa mieltä, meilläkin asunto myynnissä ja saa ihan rauhassa olla juuri niin monta vuotta kun tarvii. Ei ole kiirettä eikä pakkoa myydä. Naurattaa lähinnä epätoivoiset ostajat. Meillä niin hyvällä paikalla, että oikea ostaja ottaa sen sitten tolla pyyntihinnalla ja muut jäävät pyyhkimään kuolaansa kun se menikin eikä tullut alennusmyyntiin. Tältä alueelta tulee yleensä noin 1 kiinteistö kymmenessä vuodessa myyntiin jos sitäkään ja tyhjiä tontteja ei enää juurikaan ol

Pääomakulut ja ylläpitokulut juoksee. Hölmöä voi naurattaa.

Joo, onhan se ihan kauheaa jos menee niitä kuluja muutaman tonnin verran pitkällä myyntiajalla vs se, että myisi heti 50 000€ halvemmalla kuin mitä lopulta saa.

Vierailija kirjoitti:

Laskevassa markkinatilanteessa asunto myydään niin, että pudotetaan hintaa jatkuvasti. Lopulta löytyy se hintapyynnön taso, jossa kauppa alkaa käymään. Näin tapahtuu aina, jos sanotulla tavalla toimii.

Se on toki vaikeampaa psykologisesti kuin nousevassa markkinassa, jossa ei periaatteessa tarvitse kuin odottaa, että markkinahinta nousee pyyntihinnan tasolle ja ostaja löytyy.

Sitten voi tokimi niin kuin Klaukkalassa, jossa pitää pyyntihinnan liian korkeana, eikä kauppa käy. SAA VALITA.

Vanhemmat asuivat heille aivan liian isossa omakotitalossa. Lyhensivät talolainaa kokoajan kaiken mitä mahdollista. Laskevassa markkinassa tiputtivat hintapyyntöä säännöllisesti. Olivat lyhentäneet talolainaa kuitenkin enemmän kuin hintapyynnön lasku. Olivat päättäneet, että haluavat asunnosta itselleen käteen x€, jolla kuittaavat rakenteilla olevan kerrostalo-osakkeen, josta olivat tehneet etukäteiskaupan, yhtiövelkaosuuden. No lopulta löytyi ostaja, joka maksoi talosta niin, että vanhemmilla jäikin talolainan poismaksun jälkeen käteen 15 000€ enemmän tuon jopa järjettömän nopeatahtiselta tuntuvan lyhennysmaksujen ansiosta. Kyllä se taso, jolla kauppa syntyi, löytyi, mutta oli reilusti alkuperäistä hintapyyntöä pienempi ja vei aikaa niin pitkään, että uusi koti oli ehtinyt lähes valmiiksi kaupantekoon mennessä ja saivat kuukauden päästä kantaa tavaransa suoraan juuri valmistuneeseen asuntoon sekä kierrätykseen, kun ei oikein saanut kerrostaloasuntoon mahtumaan 100m2 isomman omakotitalon kalastusta.

Tietenkin kalustusta ei kalastusta... 

Vierailija kirjoitti:

Ostajat havittelevat asuntoa, johon heillä ei ole varaa. Pitää säästää lisää omarahoitus osuutta. 

Eli sun mielestä,  jos on varaa miljoonan asuntoon, pitää ostaa miljoonan asunto tai ainakin heti tehdä asunnosta tarjous hintapyynnöllä?

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa... on tää palsta mielenkiintoinen paikka. Monessa ketjussa valitetaan elämän kallistumista eikä rahat riitä mihinkään. Mutta anna olla, kun tulee asuntojen myymisestä ja ostamisesta kyse. Kaikki myyjät ovat tehneet hirveästi voitollisia asunto- ja kiinteistökauppoja ja kaikkien myyjien asunto/talo sijaitsee alueella, jossa tulee 1 lähes vastaava 10-15 vuodessa myyntiin. Tietenkään  se ei ole ihan yhtä hieno ja hyvällä tontilla kuin kommentoijan, joka voi odottaa vaikka maailmantappiin asti oikeaa hintaa. Kuitenkin, kun katsoo suomalaisia asuinalueita, ne ovat täynnä toistensa kaltaisia kerros-, rivi- ja omakotitaloja. Sitten on toki muutamia oikeasti uniikkeja kohteita, mutta näistä ainakin 50%:a on niin kalliita, ettei tavallisilla kansalaisilla riitä rahat alkuunkaan omarahoitukseen tai lainanlyhennykseen.  Ja moni näistä on myös perintönä suvussa kulkevia, joita ei ole tarkoituskaan myydä ulkopuoliselle. 

Eräs tuttu

Kertoiko hän kenen taiteilijan talosta oli kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskevassa markkinatilanteessa asunto myydään niin, että pudotetaan hintaa jatkuvasti. Lopulta löytyy se hintapyynnön taso, jossa kauppa alkaa käymään. Näin tapahtuu aina, jos sanotulla tavalla toimii.

Se on toki vaikeampaa psykologisesti kuin nousevassa markkinassa, jossa ei periaatteessa tarvitse kuin odottaa, että markkinahinta nousee pyyntihinnan tasolle ja ostaja löytyy.

Sitten voi tokimi niin kuin Klaukkalassa, jossa pitää pyyntihinnan liian korkeana, eikä kauppa käy. SAA VALITA.

Itse myin (omasta mielestäni halvalla), mutta naapuri lätkäisi samanlaiseen asuntoon todella korkean pyyntihinnan. Myynti kesti neljä kertaa kauemmin kuin itselläni, välittäjä vaihtui kerran ja hintaa laskettiin pari kertaa. Toteutunut kauppahinta oli lopulta edelleenkin kymmeniä tuhansia korkeampi kuin oman asuntoni vastaava, joten kyllä hän tuolla kaupankäyntityylillä ihan pal

Asunnot eivät ole samanlaisia koskaan. Jokainen on yksilö. Parempikuntoisesta voi saada paljon paremman hinnan kuin vastaavasta naapurin kopperosta.

"Kertoiko hän kenen taiteilijan talosta oli kyse?"

Ei sen tarkemmin. Voihan tuo yhden talon kadehtiminen olla vain puhettakin, mutta itse uskon sen olevan totta. Tuttuni itse asui tavallisessa 1980-luvun omakotitalossa Varsinais-Suomessa, joten ei olisi millään realiteeteilla hankkinut miljoonakämppää ja toisaalta itsellä oli sellainen "jokaisen suomalaisen omakotitaloasujan perustalo", joten iso osa asiakkaiden taloista oli kyllä samanlaisia kuin itsellä.

Kun käy katsomassa Etuovesta Klaukkalan myynnissä olevan talon, niin hurjan kulahtaneelta näyttää. Mitään ei ole remontoitu 40 vuoteen ja suora sähkölämmitys. 

Mutta nousukaudella kun haluttujen asuntojen osto menee hintakilpailuksi, 20% ylitykset pyyntihintaan ei tietenkään ole mitenkään törkeää tai röyhkeää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan sama onko perintötalo vai ei. Omistaja ei myynyt nopeasti ja katuu nyt. Juuri siksi otti yhteyttä lehdistöön, että pääsee säälipisteitä keräämään ja talon myyntiä helpottamaan. Toivottavasti ei mene tönö kaupaksi Hesarin jutun jälkeenkään.

Myyjän ruikutus vahingoittaa myyntikohteen arvoa ja houkuttelevuutta. Myyjästä syntyy huono vaikutelma. Talo oli hänelle ilmainen (perintövero täytyy toki maksaa) mutta hän ei myy, koska haluaa paremman hinnan. "No kun muutkin sai hyvän hinnan pari vuotta sitten!" Ihme ulinaa aikuiselta. Boomer see, boomer do. Oman etunsa vuoksi olisi kannattanut pysyä hiljaa ja myydä talo halvalla. Varsinkin kun myyjä itse on sen verran iäkäs, että omakin hengenlähtö voi olla lähellä (sydänsairaus tai syöpä). Nyt katse peiliin. Myyjän oma aikajana on niin lyhyt, että seuraavaa hintakuplaa ei voi jäädä odottamaan. Jos myyjä olisi 40v niin voisi istua

Jos talon joutuu myymään halvemmalla, perintöverotusta saa muutettua jälkikäteen lievemmäksi. Niin mekin teimme.

Vierailija kirjoitti:

20% on ihan helvetin paljon. Omasta kämpästä pyysin 290 000 euroa ja sain lopulta 300 000 euroa. -20% olisi ollut 232 000 euroa. Osaatteko te ollenkaan prosenttilaskua?

 

Minä vuonna tämä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Hesarin haastattelema uuvatti (oman elämänsä kiinteistökuningatar) ei ymmärrä alan realiteetteja. Talo on pahasti vanhentunut.

Vanhentunut ja huonosti pidetty. Parketit ovat törkeässä kunnossa, samoin kylpyhuone. Itse olen nähnyt alkuperäiskuntoisia 1970-luvun omakotitaloja, joissa on asuttu siistimmin kuin tässä. Mitään remontteja ei ole tehty, mutta asukas on elänyt siivosti ja fiksusti. Pintamateriaalit, kiintokalusteet ja kylpyhuoneet kestävät helposti 50 vuotta, jos niitä ei pilata väärällä ylläpidolla (elämisen tavat, siivousrutiinit). Mitä hittoa tässä kämpässä on tehty, kun 1980-luvun talo on päässyt noin siivottomaksi? 

Omakotitalon remontointi on törkeän kallista. Varsinkin kun myyjä itse ei ole pannut tikkua ristiin eikä investoinut senttiäkään talon remontointiin. Jos hän uudistaisi keittiön, kylpyhuoneet, saunan, vessat ja kodinhoitohuoneen, niin talon käypä hinta voisi olla 220 tonnia. Nykyisessä kunnossa talon törkeän ylihintainen. Ja myyjä valittaa lehdistölle, miten "turhauttavaa" on kun ostajat tekevät "törkeitä" tarjouksia. Kuulostaa manipulaatiolta, ostajien syyllistämiseltä ja suuren yleisön aivopesulta. OP-Kodin välittäjillä on pelko perseessä ja nyt pitäisi "opettaa" suomalaiset "kunnioittamaan" välittäjiä. 

Toksinen talo, toksinen välittäjä, toksinen myyjä. En tekisi ostotarjousta ollenkaan. 

Monet nuoret asunnonostajat ovat nykyään hyvin nirsoja ja melko tyhmiä. Jos ei tapetit miellytä niin ei edes tarjota mitään. Ennen tämä meni niin, että tuollaiset pienet asiat eivät haitanneet ja osattiin katsoa esimerkiksi asunnon pohjaa ja sijaintia. Ei myöskään ymmärretä kohtuullisen yhtiövastikkeen merkitystä. Jos maksaa kämpästä pari tonnia enemmän, mutta saa edullisen vastikkeen, siinä säästää sen pari tonnia ja enemmänkin aika nopeasti.

Hesarin juttu tänään: "Törkeitä asuntotarjouksia ei ole olemassa, sanoo ekonomisti". Tuo oli julkaistu ennen puoltapäivää, mutta huomasin vasta äsken. Meinasin herättää lapsen päiväunilta kun nauroin huutonaurua SP-Kodin toimitusjohtajalle. Hän valitti törkeän matalia hintatarjouksia  ja sanoi, että ne eivät ole realistisia. Toimarilla meni tunteisiin, koska hänen välittäjänsä eivät saa huonokuntoisia asuntoja/taloja myytyä hyvällä hinnalla. 



Nyt tapahtui se, mitä pitikin tapahtua. Karma tuli kylään ja toi tuliaisena reality checkin. Toimarilta meni jauhot suuhun, asunnon myyjää hävettää (hän halusi säälipisteitä, mutta joutuikin naurunalaiseksi) ja nyt koko Suomi tietää, että talo on remonttipommi. Sähkölämmityskin vielä. Kaukolämpöön ei ole liitytty, koska se on omistajan mielestä liian kallista.



Myyjän viimeinen oljenkorsi tässä tilanteessa on se, että joku hölmö ostaja tekee "säälioston" eli tarjoaa myyjälle täyden hinnan, ihan säälistä. Realistiset, loogiset hintatarjoukset ovat 20 - 40 prosenttia alle myyjän hintapyynnön. Joku grynderi voi tarjota parempaa, jos näkee että tontin voi jyrätä ja kaavoittaa rivitaloasumiseen (kaksikerroksinen rivitalo) tai paritaloksi (huomattavan kalliit neliöt). 

Tuossa on lähellä hiljalleen kuolevassa kaupungissa talo kaupan ison järven rannalla, josta olen kiinnostunut. Pyynti on ollut jo 2 vuotta saman 360000 euroa. Olisin nimenomaan valmis ostamaan talon noin -15-20% halvemmalla. Mutta ei. Hinta ei vaan tipu. Ylihintaa pyytää. En aio maksaa, enkä usko saavan kaupaksi. Kiinteistössä on muun muassa rantasaunan uusinta edessä ja pintaremonttia pappamallin sisustukseen.