Pitääkö suhde mielestänne alkaa sillä, että vittuillaan ja härnätään toisiaan?
Ja sitten se siitä vähitellen rauhoittuu suhteen vakiintuessa, jos rauhoittuu?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Mun 17 vuotta nuorempi työkaverimies tekee tuota. Kiusoittelee jatkuvasti. Sitten katsoo pitkään silmiin ja hymyilee mitä aurinkoisimmin. Mitä lie mielessä hänellä?
Odottaa tilaisuutta päästä nauramaan sun typeryydelle, jos lankeat tuohon. Seurasin sivusta, kuulin, kun kerskui, miten helppoja naiset on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 17 vuotta nuorempi työkaverimies tekee tuota. Kiusoittelee jatkuvasti. Sitten katsoo pitkään silmiin ja hymyilee mitä aurinkoisimmin. Mitä lie mielessä hänellä?
Odottaa tilaisuutta päästä nauramaan sun typeryydelle, jos lankeat tuohon. Seurasin sivusta, kuulin, kun kerskui, miten helppoja naiset on.
No hänelle ei seuraisi siitä nauramisesta sen isompaa, kuin potkut. Minä siinä viimeksi nauraisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 17 vuotta nuorempi työkaverimies tekee tuota. Kiusoittelee jatkuvasti. Sitten katsoo pitkään silmiin ja hymyilee mitä aurinkoisimmin. Mitä lie mielessä hänellä?
Odottaa tilaisuutta päästä nauramaan sun typeryydelle, jos lankeat tuohon. Seurasin sivusta, kuulin, kun kerskui, miten helppoja naiset on.
Ei tiätenkää, mutta sellaista pientä hyväntahtoista kiusimista voi olla 🥰
Ei. Mä menin nuorena naimisiinkin tuolta pohjalta. Jossain kohtaa tajusin että saisin kuunnella sitä vittuilua lopun ikääni ja lähdin. Toinen aviomies on ollut ihan toisentyyppinen, lempeä ja rehellinen. Tämä suhde on voinut hyvin nyt 20 v ja aikuinen tytär on kiittänyt saamastaan hyvästä parisuhteen mallista. Olisinpa voinut sanoa samaa omista vanhemmistani, mutta niillä eväillä piti mennä ensi metsään toteamaan, ettei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Mun 17 vuotta nuorempi työkaverimies tekee tuota. Kiusoittelee jatkuvasti. Sitten katsoo pitkään silmiin ja hymyilee mitä aurinkoisimmin. Mitä lie mielessä hänellä?
Et kai tuolla ikäerolla ole ihan kokematon? Pillu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa? Ei todellakaan. Kuulostaa äärimmäisen homolta
No ei todellakaan kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mä menin nuorena naimisiinkin tuolta pohjalta. Jossain kohtaa tajusin että saisin kuunnella sitä vittuilua lopun ikääni ja lähdin. Toinen aviomies on ollut ihan toisentyyppinen, lempeä ja rehellinen. Tämä suhde on voinut hyvin nyt 20 v ja aikuinen tytär on kiittänyt saamastaan hyvästä parisuhteen mallista. Olisinpa voinut sanoa samaa omista vanhemmistani, mutta niillä eväillä piti mennä ensi metsään toteamaan, ettei kannata.
Ei ole oikeastaan ihme, että meistä monen täytyy oppia tämäkin asia kantapään kautta. Meille on tolkutettu niin kauan sitä, että "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Tähän päälle romanttiset komediat, joissa pääpari nälvii ja nokittelee tiensä parisuhteeseen. Vittuilua on normalisoitu niin pitkään, että siksi sitä ei tunnisteta henkiseksi väkivallaksi.
Mielestäni parisuhteessa voi heittää lennokastakin herjaa mutta se vaatii molemmilta puolisoilta tilannetajua, kypsyyttä ja myötäelämisen kykyä. Kaikille asioille ei voi nauraa tai ainakin pitää olla hyvin kartalla siitä, milloin ja missä tilanteessa sellainen on ok. Ensitreffeille railakas kiusoittelu ei sovi, parikymmentä vuotta onnellisesti yhdessä olleelle ja toisensa tuntevalle pariskunnalle se voi tuoda kaivattua maustetta arkeen.
En pidä vittuilusta jos jostakin ihmisestä pidän minä myös näytän sen hänelle ,olemalla lämmin ja ystävällinen.
Viholliset on asia erikseen useimmiten jätän tällaiset huomiotta.
Sinänsä joo ehkä koska sanonnan mukaan väkivalta lopettaa vittuilun. Yleensä myös välittämisen.