Lue keskustelun säännöt.
Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia
15.10.2025 |
ja puuduttavia mielipiteitä.
Aiemmat tavallisten kuulumisten ketjut täyttyi häiriköistä, jankkaajista, kiroilijoista, haistattelijoista, ilkeilijöistä, viestien poistajista, seksistä ja muista intiimeistä asioista kirjoittajista, ilkkujista, lyttääjistä yms
Täällä tykätään katsoa, kun maali kuivuu. Kaalilaatikoista ja pelargonioista :)
Tule mukaan, sinä saman henkinen.
Kommentit (3241)
Vanhana on ikävää, kun saa jatkuvasti kuolinuutisia. Eilen taas tuli yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhana on ikävää, kun saa jatkuvasti kuolinuutisia. Eilen taas tuli yksi.
1980-luvulla oli aina joku raskaana ja tuli vauvauutisia, nyt ei tule kuin kuolinuutisia. Vauvoja ei taida syntyä kuin poikkeustapauksina. Lama oli silloinkin ja työttömyyttä, lapsia me silti tehtiin ja omaa aikaa oli kaikki se mitä ei oltu työpaikalla. Tylsä mielipide, tiedän.
Huomenta :) joojoo. En toista enää...
Mummo on alkanut kovin räväkäksi. Pitäiskö hänen antaa luuri papalle ja poistua itse räväköiden kuulusten kerhoon:)
Murresanoja täällä halveerataan, ei tylsää, vaan tyhmää.
Niin värikkäitä unia, ettei täällä tohdi kertoa. Ei toinna.
Ei täällä halveerata mitään sanoja. Ihmetellään vaan eroja. Turhaa on vetää hernettä nenään yhtään mistään. Ei jaksa. Mummo on virkeä poikkeus ankeassa seurassa, jatka vaan mummo yökukkumista melkein 11:een ! On hurjaa. Nuorempaa hirvittää. 😬
Murteet ovat ihania! Aina vain ei muualta muuttanut ymmärrä kaikkia sanoja tai tulee väärinymmärrys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tullut nuha. Oikein kunnolla. Toivottavasti ei nouse kuume.
Onko teillä vanhoja joulukoristeita? Mitkä ovat vanhimmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipeinä ollaan matkan jälkeen. Se arvasi. Kuumetta ja kurkku kipeä. Vielä ei näy luteita, mutta mun tuurilla nekin tulee. Laukut on parvekkeella. Olispa edes pakkasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä halveerata mitään sanoja. Ihmetellään vaan eroja. Turhaa on vetää hernettä nenään yhtään mistään. Ei jaksa. Mummo on virkeä poikkeus ankeassa seurassa, jatka vaan mummo yökukkumista melkein 11:een ! On hurjaa. Nuorempaa hirvittää. 😬
Jos kirjoitetaan on kammottava sana, minusta murretta halveerataan. Ihmettely on eri asia.
No ei tästä pullat väärään kurkkuun menny, mikä se sitten lieneekään. Siis se väärä kurkku.
Mummo on ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vanhoja joulukoristeita? Mitkä ovat vanhimmat?
Mulla on yli 20v vanha joulupukki. 30cm korkea. Aiemmin heilutti kättä, käveli. Nykyään on halvaantunut seisomaan paikallaan. Paristonvaihto ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vanhoja joulukoristeita? Mitkä ovat vanhimmat?
Mulla on yli 20v vanha joulupukki. 30cm korkea. Aiemmin heilutti kättä, käveli. Nykyään on halvaantunut seisomaan paikallaan. Paristonvaihto ei auta.
Halvaantunut joulupukki sopii ketjuun hyvin. Täysosuma!🎅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saisi tänne kirjoittaa, mutta surullinen olo on tuon ketjun sulkeutumisesta. Kirjoitin sinne noin pari vuotta säännöllisesti. Muutostani, remontista, muistoistani yms. Ja kaikkea mitä päivääni kuului. Näin, kun tuokin paikka nyt meni niin en voi sitä helposti hyväksyä.
Ja en voi tavallaan ymmärtää sitä, että pitää tuokin ilo pilata, ettei niin tietyssä mielessä surkea ihminen kuin minäkään voi enää edes tuonne kirjoittaa. Tarkoitan surkealla sitä, että kun olen oikeasti hyvin yksinäinen ihminen. En sitä asiaa ikinä liioittele. Näin tuollainen pikku asia vaivaa jo itseäni ja, kun tulen tänne palstalle niin ei tämä tunnu enää samalta enää.
Minä olen siitä typerä ihminen, että jokin kirjoittaminen tännekin tuo edes jonkun ajatuksen, että olen olemassa ja voin jotain kirjoittaa. Minä joskus vuosia sitten kirjoitin chatissa kahden tyypin kanssa. No, se loppui myöhemmin. Silti kirjoitin heillekin "kaipausketjuun" varmaan vuoden ajan kuinka kaipaan heitä ja toivon, että heillä on kaikki hyvin.
Tämäkin tosi typerää mutta minulla ei ollut muutakaan ja halusin tavallaan muistaa heidät ja muistella heidän mukavia sanojaan minulle yms. Ja heidänkin kanssaan kirjoitin, vaikka läpi yön, kun ei minulla ollut muutakaan. Kuvittele sitä kaikkea. Toisaalta olivat mukavia ihmisiä ja en minä muuten olisi viihtynyt heidän kanssaan niin paljon.
Näin olen siitä edelleen huono ihminen kaiken kokemanikin jälkeen, ettei näköjään ikinä opi sitä, että joku saa vetää maton alta milloin missäkin jutussa. Sitten kiinnyn johonkin asiaan ja sitten hetkessä sekin menee. En kai koskaan opi siihen millainen paikka tämä maailma on. En, vaikka elämäni toimisi esimerkkinä kaikkeen. En kai minä muuten täällä kirjoittaisi kaipaavani jotain ketjua ja surevani asiaa. Tai oikeastaan toivoisin, että minulla olisi elämä sellainen, ettei tarvisi edes kirjoittaa tänne. Olisi erilainen elämä joten ei tarvisi miettiä mihin voi kirjoittaa, että tuntisi edes olevansa olemassa joka päivä.
Ja olen vielä siitäkin typerä ihminen, että monessa jutussa olen joko tai. Joko hyväksyn sen, etten voi kirjoittaa enää tuonne ja se loppu nyt. Tai sitten yritän kirjoittaa tänne, mutta samalla olen raivoissani suorastaan ja näin tämä ei toimi. Sitten helposti sanon vaan, että kiitos ja hei.
Ja lupaan etten palaa enää tähän asiaan. Jos olisi eri elämä niin en luultavasti kirjoittaisi tätäkään viestiä, koska elämääni ei vaikuttaisi joku ketju ihmisineen (kiitos heille) niin paljon, että surisin sinne kirjoittamisen loppumista. Elämässäni, kun olisi nyt paljon muutakin suremista sen sijaan, mutta asiaan lisättynä en välittäisi jos en olisi pitänyt ketjusta paljon. Näihin ajatuksiin ja syytän itseäni typeryydestä ja sen asian unohtamisesta, että mihinkään ei saa kikntyä liikaa. Ikinä. En ole sitä oppinut vieläkään ja en opi ikinä jos ei koirani kuolema jo opettanut minua tarpeeksi. Ja pahoittelen tätä viestiä, vaikka joku raivostuisi tästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mihinkään ei saa kiintyä liikaa." Viisaasti sanottu. Mutta kun ei voi olla kiintymättä. Kun lapseni muutti pois kotoa viiden sadan kilometrin päähän, olin aivan poissa tolaltani puoli vuotta. Mutta nyt olen vaan kiitollinen, että kiinnyin ja rakastin niin kovasti, että ero sattui. Suru on rakkauden hinta. Murhe on kiintymyksen hinta. Elät ja tunnet syvästi, se on arvokasta jo sinällään.
Keitän ohrapuuroa pitkästä aikaa. Kudon kaulahuivia siinä samalla. Luin eilen 8 ohutta runokirjaa. Ne olivat vähän outoja, mutta huvittavia. Teija Kortelaisen runokirjassa "Älä katto taakses" sanotaan yhdessä runossa: "Mie kiipesin kuuseen ja pieraisin kovasti". Nykyrunot ovat melko hassuja.
Antti Koivumäki kuvaa runokirjassaan "Iltapäivällä tulee mieleeni lahoavia puita" kaupungin savupiippujen yksinäisyyttä - siellä ne piiput vain törröttävät eivätkä opi edes tuntemaan kaupunkia, minkä yllä ovat; sitten ne lopulta hajoavat tuhkaksi. Tämä runo oli paras lukemistani. Ihminen on kuin savupiippu, juu.
Huomenna luen vielä 5 runokirjaa.
Tänään on todella pimeä ja märkä ajokeli.
Minulla on vanhimmat joulukoristeet varmaan 40 vuotta vanhoja, olen niitä saanut lapsuudenkodista.
Tonttu käski viestissään siivoamaan saunan. Tehty. Katot ja seinätkin pyyhitty, oli nokiset. Puukiuas on ihana, mutta likaahan se eri tavoin kuin sähkökiuas.
Miestuttava soitti että oli kompuroinut pihassaan ja loukannut polvensa.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vanhoja joulukoristeita? Mitkä ovat vanhimmat?
MInulla on kaksi hyvin vanhaa lasista, hopeanväristä joulukuusenpalloa. Ne ovat röpelöiset pinnalta, muistuttavat saksanpähkinää. Luulen, että ne ovat lähes satavuotiaat. Mummulta olen perinyt ne.
Ponkari oli myös sana, mitä en ymmärtänyt. Ei selvinnyt asiayhteydestä.
Bongari oli tarkoitus.