Tsemppikeskustelu elämäntapamuutokseen

Otin sitten minäkin tuon maksullisen Foodvisorin käyttöön, se on juuri sitä mitä olen kaivannut! Ohjelma ehdotti minulle 1600 kcal päiviä, mutta vaihdoin 1500 kcal kun tuntui, että kaloreita on vaikea saada kasaan. Ongelmahan minulla on, että aamupala sujuu, päivät kuluu työntouhussa niin, että jonkun lounaan hotkaiseen, sitten vielä työt jatkuu välillä 20-21 asti, pelkän hotkaistun lounaan voimin ja kotiin päästyä on istunut illan tankkaamassa leipää yms. Foodvisor näytti heti parissa päivässä, miten minun pitää parantaa aterioitani ja suunnitella ne etukäteen! Ostin myös kasvisproteiinijauhetta, liotan sen sokerittomaan soijamaitoon, on muuten hyvää :).

Olen pysynyt hyvin kaloreissa. Treeniä on tullut se 3 kertaa viikossa. 

Olinhan minä sen Fitfarmin Simppelinkin tilannut, mutta äkkiseltään kun tutustuin sen ruokailuihin, huomasin, etten voi allergioideni vuoksi niitä noudattaa. 

KOhta tulee viikko Foodvisorin kanssa, paino on seilannut 72-74 kg välillä, aluksi tuntui, että aineenvaihdunta hidastui, mutta nyt on hyvä olo, aamuisin olen ollut virkeämpi. Toivon, että ensi viikolla painossa tapahtuisi muutosta alaspäin. 

Itsehän en syö mitään lisättyä sokeria, ja koska olen ollut jo kauan näin, minulle ei tule edes pakottavaa tarvetta syödä makeaa, siksi protskupirtelö on ihan herkkujen herkkua, siinä ei ole myöskään lisättyä sokeria. 

Tsemppiä viikonlopun viikonlopun viettoon!

Tuliheppa

Paljon sinulla Tuliheppa on tavoitepainoon? Mulla on vielä 8 kiloa. 

Nyt röhnötin sohvalla samalla tavalla kuin aina ennenkin, niin ylös noustessa sattui alkoi sattumaan selkään. Toivottavasti kipu on vain väliaikaista. Mulla ei ole koskaan ollut selkäongelmia. Nytkö ne sitten alkaa...

Ap

Mulla on tavoitepaino 64 kg, eli sama 8 kg sinne matkaa. En muista koska olisin painanut alle 70 kg, joten jo sen alittaminen olisi valtavan upea asia. En ole onnistunut painonpudottamisessa, tosin, en ole ihan hirveästi yrittänytkään. Olen tosiaan lähiaikoina kääntänyt ruokavaliotani terveellisempään, minun terveyttäni tukevaan suuntaan.  Olen ollut hoikka aikuisikäni n. 33 vuotiaaksi sitten aloin muistuttamaan norppaa :D, 40-kymppisenä aloin taas harrastaa liikuntaa, paljon ja tehokkaasti, paino oli 65-68 kg, mutta olin todella lihaksikas, kuitenkin aina sellainen sokeriturvotus jaloissa ja kasvoissa. 50-vuotiaana sitten aloin sohvaperunaksi puolison kanssa ja myös omaksuin hänen elintapansa karkkeineen, sipseineen yms. Tosin, kyllä ne leivonnaiset ja herkut olivat itsellekin maistuneet jo ennenkin ihan liikaa. Tänään kokeilin vaatekaapin vaatteita ja ihana oli huomata, että jotain on tapahtumassa, selkeästi käsivarsista ja selästä on lähtenyt tavaraa, lantion ympärys pienentynyt. Minullahan on ollut vääristynyt minäkuva sen vuoksi, että olin hoikka aiemmin, en oikein ymmärtänyt miten ylipainoinen olen. Tietty valokuvien välttelyä yms. harrastaa, ettei totuus oikeasti iske tajuntaan. Kävin vaatekaupan pukukopissa ja takapeilistä näin miten lihava selkä minulla on, se jotenkin taas herätti ja antoin buustia lähteä pudottamaan painoa. Tietenkin minulla on myös terveysasiat mielessä, haluan parantaa terveyttäni myös.

Toivottavasti ap selkäsi ei ala vihottelemaan, vaan kroppa toimisi tässä mukana tukenasi. 

Tuliheppa

Tulihepalla oli hyvä pointti tuosta, kuinka ikänsä hoikkana olleena on vaikeaa ymmärtää se, kuinka paljon on lihonut ja miten se vaikuttaa ulkonäköön. Sitä ei tajua arjessa, kun ylipainoa on "vain" 10 kiloa, mutta kuvat ja toisinaan peili aiheuttavat järkytyksen. 

Itseäni ilahduttaa se, kuinka hyvään elämänvireeseen pääsin tuon itseinhokauden jälkeen. On hurjasti helpompi tehdä hyviä valintoja treenin ja ruoankin suhteen. Äsken kaivoin karkkipussin esiin, kun tuntui että on pakko saada sokeria. Katselin pussia hetken pöydällä, mietin mitä mun oikeastaan tekee mieli ja muistelin itsekurikirjoitusta täällä - ja totesin että ei mun teekään mieli niin paljonettä sitä täytyisi toteuttaa...ennenkuulumatonta. Perjantaina söin karkkia hyvällä omallatunnolla. Ai niin ja olen kerran kuussa pyrkinyt punnitsemaan itseni, tänään totesin että paino on pikkuisen laskenut ja vyötärönympäryksestäkin lähtenyt sentti. Vau!

Nyt taidan lähteä lenkille.

Laku

Mä taas en ole oikein tavoittanut peilikuvasta hoikistuvaa kehoani. Tänään otettiin valokuvat, niin niistä nyt näkee selvästi muutoksen. Että olenkin ollut joskus iso. 

Mulla on jossain muovipussillinen farkkuja viikattuna suuruusjärjestykseen (päällä isoimmat). Kohta voisi olla aika katsoa, joko sieltä löytyisi housuja käyttöön.

Ap

"En ole tavoittanut peilikuvasta hoikistuvaa itseäni": hyvin sanottu, ap! Toi on juuri tuo kun mieli ei pysy suuntaan eikä toiseen muutoksen/todellisen painon mukana. Mä oon tuo 21 kg pudottanut kirjoittaja ja tilaan edelleen esim netistä itselleni ihan liian isoja vaatteita. Käsitys itsestä on edelleen se +21 kg ja toiminta sen mukaista. Kestää varmaan pitkään sisäistää uusi peiliminä. Toisaalta sekin on ainakin minulla aika hauras ja koko ajan muutoksessa/"veitsen terällä" oleva rakennelma.

Kävin torstaina vaa'assa ennen lääkärinkäyntiä jossa paino kysytään, paino oli tippunut maanantaista eli kolmessa päivässä 600g mikä oli kyllä yllättävä tulos. (Nestetasapaino oli noussut edellisestä mittauksesta joten ei ollut nestepoistumasta kyse, lihasmassa myös pysynyt samana, ainoastaan rasvaprosentti laskenut.) Mulla paino lähtee pienillä kaloreilla (torstaita ennen pidin kolme päivää 1100 kcal/pv) suht nopeasti mutta samoin sitten se lukema harppaa tosi pian myös ylöspäin jos ei ole koko ajan varuillaan. 

Nytkin mua jännittää mennä huomenna vaakaan koska tuli pari päivää syötyä stydimmin. Sain sairaalasta 18 euron ateriakupongin torstaina ja totta kai se piti mennä käyttämään kanttiiniin. Ja tokihan siellä ei sitten ollut mitään kovin terveellistä syötävää (esim salaatteja), joten söin kahvin kanssa täytetyn ruisleivän juustolla ja runebergintortun kahvin kanssa "kun kerran ilmaiseksi sai". Sain siltikin käytettyä siitä 18 eurosta vain 12 joten hyvä ettei Sulo Vileeni iskenyt ja etten ottanut kahta torttua :). Ja sitten perjantaina ruoansulatus kävi torstaisten mässäilyjen jälkeen niin ylikierroksilla että sanoin "fuck it" ja pidin toisen mässypäivän. Mä tiedän että tää näkyy huomenna vaa'assa mutta... ei elämä voi olla pelkkää kalorien laskemista. Kyllä yks ruunari pitää saada sinä lyhyenä aikana kun niitä on myynnissä. 

Vaikuttaako teillä muilla sokeri ruokahalua lisäävästi? Mulla itselläni se ruunari kostautui tosiaan hirveänä sudennälkänä seuraavana päivänä. Mä en voi syödä yhtään ainutta karkkia ellen halua että vielä seuraavanakin päivänä on ihan hirveä vapinanälkä ja verensokeri heilahtelee ees taas vaikka söisikin järkevämmin. Sillä tuo ruunarikauden korkkaus sai itellä toimia myös sen kauden päätöksenä. 

Tai, no. Menen pitämään huolta vanhenevasta isästäni pian kotipaikkakunnalleni vajaan viikon ajaksi ja ihan varmasti isä on taas ostanut täytekakkua tai muuta herkkua mun vierailun kunniaksi. Musta ei oo kohteliaisuussyistä kieltäytymään tuommoisesta eli dieetille tulee taas viiden päivän stoppi. Puhun siis edelleen dieetistä vaikka pääsin jo tavoitelukemaani, sitä tämä mun loppuelämä tulee kumminkin olemaan: paluuta mihinkään "normaaliin" syömiseen ei ole jotten palaa takaisin entiseen painoon (joka oli siis vielä kesäkuun alussa 79 kg). Hyvin äkkiä sinne palataan takaisin ellen tosiaan miellä olevani loppuiän dieetillä eli tietyllä ruokavaliolla. 

Tsemppiä kovasti kaikille pakkasten keskelle!

Jaana

Tänä aamuna herätessä oli kurkku kipeä, toivottavasti ei tauti iske. 
Viikonloppuna puoliso hankki voileipägrillin/vohveliraudan ja sitä piti tietysti testata. Tein oman leivän tomaattipyreellä, sinapilla ja savutofulla ja yrttiseoksella. Hyvältä maistui, enkä kaivannut kummemmin paksuja juustokerroksia. (Tiedän toki että voisin juustoa välillä ihan hyvin syödä, mutta nyt odottaa kolesterolimittaus nurkan takana enkä vaan halunnut tähän väliin.)

Vohveleihin valmistin taikinan josta puolitin sokerin kun ohje oli sen puolesta tosi tuhti (belgialaiset vohvelit). Söin itse puolikkaan ja olipa se kyllä ihan hirmuisen makea! Sitten  seuraavana aamuna naama oli taas kuin perunapelto. Reaktio/paheneminen tuntui taas tulevan heti.

Jatkan myöhemmin :)

-piki

Kävin aamulla vaa'alla. Näytti -100g viime tiistaista. Voi hyvinkin olla, että huomenna on vielä vähän alempi. Mutta olen tyytyväinen pieneenkin painonpudotukseen, kun viime viikolla puhaltelin ilmoja ja en välittänyt pitää kaloreista tiukasti kiinni. Merkatut kalorit oli +500kcal normaaliviikosta, mutta parina päivänä ei tullut merkattua kaikkia kaloreita niin todelliset kalorit oli varmaan jotain +800-1000kcal.

Mulla tuottaa nyt vaikeutta päästä takaisin ruotuun. Eilen illalla vielä nukkumaanmenoaikaan suolapähkinäpussi huuteli mulle, että ota vähän, ota vähän lisää. No nyt on se pussi tyhjä ja uutta ei avata.

Pitäisi muuten alkaa seurata, että vaikuttaako aamupäivän vähäisempi syöminen oikeasti illan mielitekoihin. Ainakin pari hyvinvointivalmentajaa somessa niin väittää. Eilen söin vain raejuustoa aamupalaksi ja lanttua ja proteiinijuoman lounaaksi. Ja sit illalla meni niitä pähkinöitä reippaasti.

Tänään kävin taas salilla. Ilmeisesti pakkanen tai helmikuu oli vienyt treenaajat. Sain laitteissa taas vähän painoja ylöspäin. Normaalisti kävisin salilla myös keskiviikkona mutta nyt menen silloin pt-studiolle, kun normipäivänä perjantaina on tyttäreni Vanhojen tanssit.

Nyt voisin katsoa millainen kehonhuoltotreeni on huomenna ohjelmassa. Toivottavasti liikkeet olisivat yhtä kivoja kuin viime viikolla.

Ap

Uskaltauduin minäkin vaakaan. Paino oli noussut 450g torstaista mutta kehonkoostumusvaa'an mukaan tämä nousu johtui nestetasapainon sekä luusto/lihasmassan noususta, rasvaprosentti on pysynyt tasan ennallaan. Suosittelen kaikille lämpimästi tuollaista kehonkoostumusvaakaa, sillä saa painon noustessa usein rauhan siitä ettei ole lihonut (rasvaa) vaan muutos johtuu muista jutuista kuten nesteestä.

Itse juon nyt paljon vettä jotta saan ylimääräiset nesteet liikkeelle. Painon nousu ei kyllä sinällään haittaa kunhan tuo rasvaprosentti pysyy aloillaan: lisäys lihasmassaan on aina iloinen asia.

Ap:lle: tulee näin lapsettomana ihmisenä oikein kaihoisa olo kun kerroit tyttäresi vanhojenpäivästä: tuollaiset päivät ovat varmasti äidillekin kivoja kun saa suunnitella yhdessä päivän lookia ja sitten ylpeänä katsoa kun oma tytär tanssii. Oikein ihanaa vanhojenpäivää teille kummallekin!

Niin ja on tosi hyvä suoritus että vaaka näytti miinuskaloreita vaikka olet nauttinut suolapähkinöiden myötä paljon suolaa: hyvin todennäköisesti olet laihtunut paljon enemmän rasvaa kuin tuo 100 grammaa ja keho pidättää nestettä suolan takia. Well done!!

Jaana

Täällä piki jatkaa aamun jorinaansa. 
En ole vielä käynyt aikomillani iltakävelyillä kuin yhden vaivaisen kerran, joten siinä on paljon petrattavaa. Toppahousujen lisäksi ilonaihetta tarjosi kuitenkin kauan varastossa säilötty pitkä untuvatakkini, joka nyt tuntuu päällä mukavalta eikä enää sellaiselta ylen piukealta kotelolta jollaisena sen viime vuosilta muistan.

Mutta tuo naama, se on kyllä niin pahana viikonlopun ja ehkä (naurettavan oloisesti, tiedän) puolikkaan vohvelin jäljiltä. Tekisikö sitä parin viikon päästä vielä yhden sokerikokeen ja sitten jos on yhä sama seuraus, antaisi vaan kokonaan olla.

Pakkanen tai helmikuu alkoi, Ap, naurattaa. Ne ovat kyllä molemmat hyvin tehokkaita tammikuun sali-innostuksen taittajia!

Ja Jaanalle - oliko tuo 1100 kcal siis sun normiruokavalio, ts. pysyvä? Miten koostat siinä päivän syömiset?

-piki 

Vierailija kirjoitti:

Mutta söin maltillisesti. Voileivät, karpaloita, lanttua ja pari siivua palvikinkkua. Noin 440kcal. Se on kaloreiltaan normaali aamupala. Seuraavaksi sitten lounas.

Virhe ei aamulla pidä syödä mitään koska yön aikana veren on tullut ravinteita valtavasti lisää korkeintaan musta kahvi

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en ole oikein tavoittanut peilikuvasta hoikistuvaa kehoani. Tänään otettiin valokuvat, niin niistä nyt näkee selvästi muutoksen. Että olenkin ollut joskus iso. 

Mulla on jossain muovipussillinen farkkuja viikattuna suuruusjärjestykseen (päällä isoimmat). Kohta voisi olla aika katsoa, joko sieltä löytyisi housuja käyttöön.

Ap

Voi voi vaihda nykyisiä naisia valtavat määrät rahaa pannaan meikkeihin kainoisleikkauksiin ja kaikkea muuta mutta ei pystytä hallitsemaan omaa syömistä niin kun tää Krista kiurukin

"Ja Jaanalle - oliko tuo 1100 kcal siis sun normiruokavalio, ts. pysyvä? Miten koostat siinä päivän syömiset?"

Pikille vastaus: syön Allevon Apple & Cinnamon -annospuuroja (proteiinijauheen kera), klementiinejä ja joskus kikherneitä tai proteiinipatukan. Eli toi on aika kaukana semmosesta normaalisyömisestä mut ikävä kyllä mun uus normaali: en ole uskaltanut vielä siirtyä ns. normiruokaan koska sen kalorisisältöä on niin paljon hankalampi kontrolloida. 

Tuosta sokerista ja ihosta: jos vaan pystyt niin tee ihmeessä uusi koe ennen kuin jätät sokerin tykkänään, pidän peukut pystyssä ettei johdu siitä koska olisi köpöä joutua välttelemään sokeria kaikessa. Ja: tosi hienoja tuommoiset hetket jona joku takki yhtäkkiä mahtuukin päälle - se kyllä palkitsee ja motivoi jatkoon. <3

Jaana

Flunssahan se sieltä sitten kuitenkin pikille pätkähti. Tämä päivä on kulunut sohvalla viltin alla potien. Tuntuu aika nahkealta. Ei auta kuin toivoa, ettei ole pitkä tauti. 

Jaana, sinä olit siis se kikherneiden ystävä, nyt ne langat minunkin päässäni yhdistyvät. Et kuitenkaan koe suurta stressiä siitä jos ruokavalio joksikin aikaa muuttuu, esim. kun olet menossa isäsi luo?  Minä menen parin viikon päästä ystävien kanssa ravintolaan, ja vielä todennäköisesti sellaiseen, josta ei aivan helpolla tähän elämänmuutokseen hyvin sopivaa kattausta löydy... Mutta se nyt on kuitenkin vain yksi ilta. Sitä paitsi tuumailin, että ravintolahan on oiva paikka syödä jotain jälkiruokaa ja seurata, harmistuuko iho siitä. Sokerin välttely aivan kokonaan olisi nimenomaan köpöä ja kökköä, enkä haluaisi vetää mitään supertiukkoja rajoja syömisiin, ne eivät tunnu itselle luontevilta. 

Ja kyllä, vanhoihin vaatteisiin mahtuminen on kivaa! Kuten Ap:llä, mullakin on monet parit housuja tuolla odottamassa, että jossain vaiheessa pääsisivät taas jalkaan. Siihen on tosin vielä taivalta jäljellä.

Mitenkäs teille kaikilla toisilla menee, Laku, 333, tuliheppa ja muut?

-piki

Eilen en muistanut käydä vaa'alla ennen aamupalaa, mutta tänään kävin ja yllätyin positiivisesti. Paino näytti 74,4kg eli -900g viime tiistaista. Hurraa! Ilmeisesti yksi löysempi viikko teki hyvää. Tai no olen kyllä syönyt kevyemmin tällä viikolla. 

Kohta suuntaan pt-studiolle. Tulee reilu tunti kävelyä ja treeni siihen päälle.  

Miten muilla menee?

Minullekin iski jokin tauti. Työpaikalla on ollut niin paljon flunssaa liikkeellä, että oli vain ajan kysymys koska se osui omalle kohdalle. Minulle on vaikea olla saikulla, on ollut sellainen identiteetti, etten ole koskaan kipeä. Mutta nykyään kuuntelen kehoani, enkä enää mene työpaikalle puolikuntoisena buranan voimalla. Elämäntapamuutos tämäkin 😄

Olen jatkanut painonhallinnasta lukemista. Luin Patrik Borgin ja Milla Rosengård-Bärlundin kirjan Laihdu uusin keinoin ja nyt on luvussa Anu Tevalinnan Vaaasta vapaa. Näistä olen saanut tukea siihen, että minun pitää itse luoda oma polkuni painonhallintaan. Miettiä, mikä sopii minulle.

Ennen olen sinkoillut dieteistä vaakakapinaan, mutta ollut aina lopulta tyytymätön. Nykyään minulla on vaaka ja seuraan painoani, mutta en hermostu pienistä heilahteluista. Yritän pitää fokuksen omassa olossa enkä pelata numeropeliä, vaikka vaakalukemaan on helppo jumittua. 

Kaloreita en laske, mutta noloa myöntää että minulle tuli järkytyksenä että suklaalevyssä, jonka saatoin syödä puolihuolimattomasti iltapäivän aikana on 1000 kilokaloria. 

Hattara

Vierailija kirjoitti:

Eilen en muistanut käydä vaa'alla ennen aamupalaa, mutta tänään kävin ja yllätyin positiivisesti. Paino näytti 74,4kg eli -900g viime tiistaista. Hurraa! Ilmeisesti yksi löysempi viikko teki hyvää. Tai no olen kyllä syönyt kevyemmin tällä viikolla. 

Kohta suuntaan pt-studiolle. Tulee reilu tunti kävelyä ja treeni siihen päälle.  

Miten muilla menee?

Mitähän mä kirjoitin. Siis 71,4kg.

Ap

Mahtavia uutisia, ap! 900 g viikossa on kyllä hieno suoritus, grattis!!! 

Piki kyseli "Et kuitenkaan koe suurta stressiä siitä jos ruokavalio joksikin aikaa muuttuu, esim. kun olet menossa isäsi luo?" Koen jo nyt kyllä ahdistusta tuosta mutta ratkaissen asian taas niin etten mene viikkokaupalla sen jälkeen vaakaan kunnes olen palannut tavoitepainoon. Kypsää käytöstä joo tiedän. :) 

Mulle tulee huomennakin taas päivä jona olen sairaalan kanttiinin epäterveellisten ruokien varassa koko päivän. Voisin toki popsia eväsbanaaneja jossain syrjässä mutta päätin ottaa tuon muuten stressaavan päivän huviretken kannalta niin, että syön sen madafakin Runebergin tortun koska on kerran Runebergin päiväkin. Lounaana mulla on näköjään lasagnettea: aion popsia senkin kyllä ihan hyvällä mielellä, jos vaan pystyn. Sitten lopun viikon oon nätisti 1100 kalorilla.

Oon ylipäätään ryhtynyt ajattelemaan että onko nykypaino sellainen jossa mun on mahdollista pysyä ilman että elämä on pelkkää laihdutustuotteiden syömistä yksinään. Oon aika moneen pizzaparty- ym. kutsuun jo sanonut Ei kiitos ja jäänyt kotiin syömään niitä kikherneitä. Mietin paljon noita kehonkuvajuttuja joita täällä puitiin: kehon on tarkoitus kantaa meitä seikkailuihin eikä olla syy sille, että niistä seikkailuista kieltäytyy. 

Onneksi mun ystävät ei katso kovin kieroon jos keittelen heidän keittiössään Allevo-puuropussejani vaikka olisi pullaakin tarjolla, mutta aina ei jaksaisi kuulla sitä pientäkään naljailua. Sillä on ollut helpompi olla nyt tavanomaista epäsosiaalisempi. 

Oletteko te muut huomanneet "sosiaalisia haittoja" laihdutuksessa just esim niin ettei tee mieli lähteä viettämään pizzaperjantaita ja sitten jää sen pizzan karttamisen takia kuulumisetkin vaihtamatta? Vai ymmärtävätkö ystävät jos vaikka sanotte "tehdäänkö niin että haetaan teille muille pizzaa ja mä tuon omat eväät mukanani"? Onko sosiaalinen paine sen mukainen et mieluummin syö sitä pizzaa tai sitten jää kotiin?

Kovasti tsemppiä kaikille flunssan kourissa oleville! 

Itsellä koko viikon paino junnannut 72 kg, ei ole kuitenkaan tuosta noussut yhtään (normaalisti on heitellyt kahden kilon välillä), ja yhtenä aamuna olin näkevinäni 71,5 kg vaaassa...Tällä viikolla minulla on ollut nälkä ennen aterioita, olen pitänyt kalorit 1500 kcal/päivä ja liikkunut sen 3krt/viikko. Olo on ollut muutenkin hyvä ja aamuheräämiset helpompia, verenpaine erinomainen. Vkoloppuna on tiedossa juhlat, joten syöminen menee ihan pipariksi, mutta en anna sen haitata, palataan sitten arkeen takaisin juhlien jälkeen.

Positiivisia kuulumisia muilta on todella mukava lukea, ei muuta kuin jatketaan hyvällä tsempillä eteenpäin! Toivon, että tuo vaaan lukema alkaisi pikkasen laskea ensi viikolla, kuten olen kertonut, minun on ollut todella vaikea laihduttaa, vaikka ajattelen, että eipä se paino ole käynyt enään siellä 74kg lukemassa viikkoon, eli jotain on kuitenkin tapahtunut.

Tuliheppa 

Jos saan rehellisesti kertoa oman mielipiteeni tuohon, että onko joku tietty paino sen arvoista, että kieltäytyy yhteisistä syömishetkistä ja sen sijaan syö yksin laihdutustuotteita, niin ei.

En halua tuomita, moittia tai kieltää kenenkään tekemistä ja ymmärrän täysin, miten niistä omista ruuista ja tarkasta kalorilaskennasta saa turvaa ja hallinnan tunnetta. Valitettavasti olen kokenut senkin, miten jossain vaihessa, aina, jossain kohtaa ei enää jaksakaan ja tulee iso takaisku.

Minunkin on ihan älyttömän vaikeaa hyväksyä sitä, että painan 70+ kiloa, kun olen painanut 64. Minäkin haluaisin olla hoikka kuten ystäväni, mutta painohistoriani, biologian, geenien ja minkä ikinä takia tuskin koskaan pääsen tilaan, jossa minulla on samanlainen keho kuin hänellä samalla syömisellä. Minun pitäisi siis joko rajoittaa syömistäni todella paljon, mutta en usko että pystyisin siihen enkä haluakaan.

Minä näen elämäntapamuutoksen koko elämän mittaisena pyrkimyksenä tehdä itselle hyvää. En minä voi hyvin sillä, että syön viikossa kilon karkkia ja suklaata, että skippaan aterioita tai häpeän syömisiäni. On ihan hiton vaikeaa tehdä fiksuja valintoja ja syödä oikeaa ruokaa ja syödä joskus myös suklaata ja pizzaa ilman että kaikki menee pilalle.

Itse yritän purkaa näitä syömisjännitteitä. Haluan syödä terveellisesti mutta rennosti. Että ajatukset eivät aina pyörisi sen ympärillä että mitä saa ja pitäisi syödä. 

Hattara