Tsemppikeskustelu elämäntapamuutokseen

Miltä vaakalukema näytti sinulla 21 kiloa laihduttanut? 

Mulla paino oli sama kuin viime maanantainakin. Eilenkin kalorit meni taas yli. Söin myös suolaista niin ehkä kropassa on ylimääräistä nestettä. Katson painon uudelleen huomenna/keskiviikkona. Nyt sit vaan tarttee päästä takaisin ruotuun. Helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä pt:llä on joku idea.

Vierailija kirjoitti:

Miltä vaakalukema näytti sinulla 21 kiloa laihduttanut? 

Mulla paino oli sama kuin viime maanantainakin. Eilenkin kalorit meni taas yli. Söin myös suolaista niin ehkä kropassa on ylimääräistä nestettä. Katson painon uudelleen huomenna/keskiviikkona. Nyt sit vaan tarttee päästä takaisin ruotuun. Helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä pt:llä on joku idea.

 

Vaakalukema oli tasan kilon enemmän kuin 21.12. kun kävin viimeksi vaa'assa. 😑 Eli ap oli oikeassa, olisi ollut fiksumpaa käydä tässä välilläkin vaa'assa viikon välein eikä pitää joulun mässäyksen takia kuukauden taukoa, olisi voinut aloittaa korjausliikkeen aiemmin. 

 

Syön nyt 1100 kcal päivässä kunnes olen takaisin tuossa joulun alla saavuttamassani painossa, siihen mennee runsas kuukausi. Ikävä kyllä tälle seuraavan kuukauden ajanjaksolle ajoittuu myös viiden päivän reissu leikkauksesta toipuvan isäni luo: kokkaan ja käyn hänelle kaupassa + teen ruokaa joten en oikein voi itsekään syödä mitään laihisruokavaliota silloin. Mutta yritän nyt ajatella ettei pieni heilahtelu ees taas ole muuta kuin normaalia. Tulee tähän ketjuun kirjoittaessa ylipäätään tosi pikkumainen olo kitistä jostain kilosta kun tiedän että monella on paljon isompi urakka edessään (itsellänikin oli se 21 kg työn alla ihan vähän aikaa sitten vielä). 

 

Mutta tajusinpa tosiaan sen, etten näköjään voi yhtään hellittää ruokavalion kanssa tai kilot tulevat heti takaisin. Veikkaan että varmaan joulun jälkeen oli +3 kg ja siitä nyt pikkuhiljaa tultu alaspäin. Oma ylläpitoruokavalioni tulee varmaan lopun elämäni olemaan todella niukka, niin helposti lihon menetettyjä kiloja takaisin. En ole uudenvuoden jälkeen missään vaiheessa syönyt enempää kuin 1500 kcal/pv ja sekin on näköjään liikaa! 

 

Kun olisi energisempi hankkisin lisämiinusta liikunnasta, mutta... Olen laiska paska. Isot propsit kaikille teille jotka jaksatte liikkua ja käydä salilla!! Itsellä ainut tapa laihduttaa on ruoasta tinkiminen koska ei löydy puhtia/itsekuria lähteä liikkeelle. 

 

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!

 

Jaana 

Sinä Jaana kirjoitit, että todennäköisesti painoa tuli joulun aikaan enemmän kuin se kilo. Niin sehän tarkoittaisi, että sinulla on lähtenyt ylläpitokaloreilla 1500kcal kuitenkin painoa.  Että voihan se riittääkin, kun saat tilanteen normalisoitua. 1500kcal on kuitenkin sellainen määrä, että siinä saa syödä hyvin, eikä se välttämättä tunnu enää dieetiltä.

Mua ottaa päähän, kun salilla pääsin hyviin tuloksiin marraskuussa vielä ja sen jälkeen voimatasot romahti. Kai se nyt sitten tästä 1300kcal:n dieetistä johtuu. Ei voi jaksaa samaa kuin 1700kcal:lla. Pitäisi vaan olla iloinen niistä pienistä painonkorotuksista, joita nyt tässä uudessa tilanteessa pystyy tekemään.

Viestit 241 ja 243 kirjoitti ap.

Joo olet oikeassa ap tuosta 1500 kalorista! Ja olisi pitänyt kuunnella sun neuvoa jo aiemmin ja käydä koko ajan vaa'assa mutta olen sellainen pää puskaan -ihminen että välttelin totuutta. 

Se että sä saat aikaiseksi edes pukea päälle, kerätä kamppeet ja lähteä salille 1300 kcal päivätahdilla on kyllä jo itsessään aika suoritus. Eli ei oo mikään ihme jos siellä salilla ei jaksa tehdä niin paljoa mitä haluaisi, ei noilla kaloreilla ole paljoa ylimääräistä energiaa liikkumiseen. Saat olla itsestäsi kyllä tosi ylpeä että saat kuitenkin käytyä salilla, ei onnistuisi multa!!

Olen kävellyt aamuisin 2 kilometrin lenkin muutaman kuukauden.  Askeleet ovat keventyneet ja nyt pystyy tarpomaan vaivatta vaikka kymmensenttisessä lumessa väsymättä.  Painokin on pysynyt kurissa, vaikka talviaikaan on yleensä tullut muutama kilo lisää. Ilmeisesti tähän liikuntamuotoon on tullut jonkinlainen riippuvuus, kun lenkille on päästävä päivittäin.  Seuraava haaste olisi ainakin tuplata kilometrimäärä ja kävellä keskustaan kirjastoon ja takaisin. 

Sisätiloissa taiteilen tasapainolaudalla, jotta pysyisin paremmin pystyssä. Joskus harjoittelen tanssiaskeleita töitä tehdessäni ja nautin musiikista. 

Tämän aamun vaa'an lukema oli miellyttävä yllätys. 72,3kg eli 700g vähemmän kuin eilen. Maanantai ei ilmeisestikään ole paras päivä seurata edistymistä. Mutta se on niin sopivasti viikon alussa, että jatkan ti/ke tilanteen kirjaamista maanantaille.

Nyt laiskottaa niin ei huvittaisi lähteä lenkille, mutta taitaa käydä niin kuin usein ennenkin että kaksi kuppia kahvia ja energiaa sitten löytyykin jostain. Tänään pitäisi olla kanssa kehonhuoltopäivä. Tälle päivälle on taas uusi venyttelyohjelma.

Tsemppiä kaikille talvipäiviin!

Ap

Tässä on vielä kuvaajat mun painonkehityksestä: https://imgur.com/a/AQ7DAOv

Siitä näkee, et paino on hitaassa mutta tasaisessa laskussa. Tavoitepaino pitäisi olla saavutettavissa vielä tämän vuoden aikana. Sitä vaan on niin malttamaton.

Ap

Itselläni on jäänyt nyt päälle joku täysi jumitus treenien kanssa ja mitä enemmän ahdistun tuhlausta ajasta, sen vähemmän saan mitään tehtyä. 

Mutta koirien kanssa tulee kuitenkin pakostakin edes sitä reipasta kävelyä hangessa tai ryteikössä (tiettömän taipaleen takana asumisen hyvät puolet) ja olen jaksanut joka päivä edes sitten roikkua tai tehdä vähän kyykkyjä. Roikkuminen siis vain deadhang leuanvetotangossa, yllättävän raskasta, mutta siinä missä reilu vuosi sitten 15 sekuntia oli mahdoton tuskien taipale niin nykyään minuutti on ihan sellainen vakio. Haluaisin senkin rakentaa sinne puoleentoista minuuttiin ja niin, ettei käsivarsia polttelisi. 

Mutta, vaikka kovemmat treenit on nyt loistaneet poissaolollaan, niin kalorit on pysyneet yhä vain vihreällä (tosin itselläni ne eivät edelleenkään ole alhaalla vaan tasan ylläpidossa, juuri että jaksaisin treenejä 😅).

Mukavaa että kehoneutraalius-paatokseni oli edes jotenkin samaistuttava tai järkevä

Jos vain yhtään pystyy ottamaan liikuntaa mukaan niin oikeasti kannattaa, vaikka se olisi "vain" kotosalla eestaas kävelyä esimerkiksi 20 min. yhtäjaksoisesti. Tai hyötyliikuntaa. Silläkin saa vähän pelivaraa, ruuansulatus toimii paremmin, keho kiittää ja siinä voi ehkä saada vähän pohjia myöhempään kuntoiluun, kun liike itsessään ei tunnu enää niin ylivoimaiselta? 

Tai itse olen huomannut, että se tuo paljon pelivaraa syömisiini ja lihasmassa kai yleisesti helpottaa kaikkea verensokeria, energiatarvetta 🤔 

Mutta on myös tosi hyvin jos saa syömiset katsottua mahdollisimman fiksusti, eikä kannata missään nimessä liikoja ahdistus jos on tullut välillä takapakkia tai jumitus! 

Tsemppiä tähän viikkoon kaikille. 

-333

Heippa!

Voi vitsit miten hienoja kirjoituksia. 333 kehorauhakirjoitus vähän herkisti. Nuorena tuli rankkaa kommentointia vastakkaiselta sukupuolelta, ja siitä jäi lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi itseinho ja usko siitä että olen kestämättömän ruma. Nämä tunteet nousee esiin aina kun joku hyökkää sanallisesti, kuten nyt tämä työkaveri tekee. Noin viikko meni totaalista matalalentoa, en saanut mitään otetta mistään, ahmin herkkuja enkä saanut itseäni kunnon lenkille. Terapian tarpeessa, tiedetään... mutta koko sen ajan päätin pysyä itseni puolella, olla lempeä ja yrittää rakastaa. Sunnuntaina ensimmäistä kertaa totesin että elämä voittaa ja mä olen ihan jees tyyppi. Sen jälkeen on treenit kulkeneet hyvin ja ruokailu pysynyt tosi hyvällä tolalla. Herkkujakaan ei tee kovasti mieli. Kiitos muuten Hattaralle karkinsyönnin syiden pohdiskelusta, löysin itsellenikin siitä ajatuksia.

Suurin toiveeni olisi saada nämä vaihtelut kuriin. Tosi nopeasti kroppa lähti toimimaan niin kuin pitää, tuntuu kevyemmältä ja kapoisammalta (harhaa toki). Nyt tuntuu hyvältä.

Itse en kovin aktiivisesti seuraa painoa. Olen ollut aina painava, silloinkin kun olin erittäin treenattu. Vyötärönympärys on tärkeämpi, ja se pienenee tuskastuttavan hitaasti. Mutta sitäkin tärkeämpi on tunne siitä, että teen itselleni oikeita asioita ja että mun on hyvä olla tässä, tällaisena.

Reipasta viikkoa kaikille!

Laku

Sortumisen vaara niin sanottuihin kiellettyihin herkkuihin saattaisi vähentyä jos antaisitte itsellenne luvan syödä kohtuudella jotain niistä kielletyistä herkuista vaikka yhtenä päivänä viikossa ja juhlatilanteissa. Olettehan tarkistaneet Teille sopivan päivittäisen kalorimäärän millä laihtua netistä löytyvistä painonpudotuslaskureista (ilmaisetkin käyvät ihan hyvin). Itse käytin tällaista ilmaista laskuria aloittaessani painonpudotuksen ja se antoi ihan saman tuloksen kuin mitä sain myöhemmin ravitsemusterapeutilta. Niitä kaloreita ei edes tarvitse laskea kovin montaa viikkoa, kun opitte arvioimaan syömänne kalorimäärän, lautamallin mukainen syöminen on tässä hyvä apu.

Tulin salilta. Minut saa salille rutiini. Ja aamukahvit.

Liikunnan vähyyden kanssa painiville ehdottaisin, että päättää lajit (oli sitten lenkkeily tai vaikka kotijumppa) ja ajankohdat. Ja sit jollain tapaa "pakottaa" itsensä aloittamaan. Onko se mikä motivoi sitten vaikka joku herkku treenin jälkeen. Kotijumppa voi olla vaikka, et kaivaa jumppamaton esiin, pistää videon youtubesta pyörimään ja tekee  vain ensimmäisen liikkeen. Mut tärkeintä on että tekee. Tai ehkä ensimmäiseksi kerraksi riittää, että katsoo sen harjoitusvideon.

Lenkkeilyyn vastaavasti, että pukee lenkkivaatteet päälle ja menee pihalle. Sit on tyytyväinen siitä pienestä edistysaskeleesta. Mä kun aloitin lenkkeilyn, niin mun mies saattoi minut pihalle. Mun mielestä kaikkein vaikeinta on se aloittaminen. Muutamassa viikossa liikunnasta tulee rutiini, joka ainakin vie minut liikkumaan, vaikkei niin alkuun huvittaisikaan.

Mulla on mielessä yksi hyvä jumppasivusto, mutta enpä tietenkään löydä sitä tähän hätään. Voin kysyä ystävältä , et mikä se on, jos jotakuta kiinnostaa.

Ap

Muistutan vain siitä, miten tärkeää on pitää lupaus, jonka olet tehnyt itsellesi, sekä miten tärkeää on kehittää itsekuria ja miten tärkeää on rakastaa itseään. Nämä asiat kulkee käsi kädessä. 

Eli tee aina ne asiat jotka olet luvannut itsellesi. Jos sanot että treenaat kolme kertaa viikossa, niin silloin myös treenaat. Jos sanot että menet nukkumaan joka ilta kymmeneltä ja heräät joka aamu seitsämään mennessä, niin silloin myös toimit niin. Jos sanot syöt vain tietynlaista tai tietyn verran ruokaa, niin silloin teet sen. Jos sanot että varaat hammaslääkärin huomenna, silloin myös varaat sen. 

Aina kun rikot omat lupauksesi, itsetuntosi heikkenee ja sinulle tulee huono olo itsestäsi. Sen sijaan, itsekuri ja lupausten pito kasvattaa itseluottamustasi, ja olet ylpeä itsestäsi päivän päätteeksi. 

Itsekuri on iso osa sitä, että rakastaa ja arvostaa itseään. Älä anna hetkellisen halun ottaa valtaa, vaan käytä itsekuria saavuttaaksesi asioita joita olet luvannut itsellesi. Älä keskity siihen mikä nyt tässä hetkessä tuntuu mukavalta, vaan siihen mikä hyödyttää sinua ajan myötä. Keskity aina siihen isoon kuvaan. Esimerkiksi, vaikka sohva houkuttelee, lähdet silti vaan sinne salille, tai kokkaat terveellisen aterian, vaikka väsyttää ja tekisi mieli woltata. Koska rakastat itseäsi nyt, otat pikku askeleita joka päivä kohti sitä mitä haluat. Rakkaus itseäsi kohtaan on äärimmäisen tärkeää. 
 

Aloita siis pienellä: Lupaa vain yksi asia joka vie sinut pois mukavuusalueeltasi per viikko, ja sitten teet sen myös. Älä lupaa mitään, mitä et pysty pitämään. 

Kiitos Ap liikuntapohdinnasta. Kotijumppalinkin saa lähettää mielellään, tiedä vaikka sitä kokeilisi eräs pikikin!

Se, että hyvistä asioista ja käyttäytymismalleista tulisi omaksuttuja tapoja, on varmaan se iso avain tähän koko elämäntapamuutokseen. Kun jokin hyvä valinta on muodostunut luontevaksi rutiiniksi, niin silloinhan sen pitäminen osana elämää on vaivatonta. Tavan istuttaminen itseensä voi vaan olla vaativaa, mutta kyllä nuo toistot tietysti auttavat vaikka liikunnan aloittamisessa. Tapahan voi syntyä vain sitä kautta, että tekee sitä asiaa.

Minä voisin ottaa nyt aluksi tavaksi tehdä pienen kävelylenkin iltaisin. Ihan tässä naapurustossa, 20-30 minuuttia kerrallaan. Se tukee toimistotöistä palautumista, on minulle ihan omaa aikaa, ja ennen kaikkea kävely on helppo järjestää tässä lapsiperhearjen kieputuksessa. Ja itse asiassa se on motivoivaakin nyt, kun toppahousujen nappi menee ruokavalion korjausliikkeen ansiosta jo helpommin kiinni!

Ja kun tuosta lenkistä olisi saanut tavan itselleen, uskaltaa varmaan jo aloittaa varsinaisen strukturoidumman liikuntaharrastuksenkin. Vaikka voimaharjoittelua ja ohjausta siihen. Tai kuntonyrkkeilyn peruskurssin. (Olen vähän jo tutkinut sisäliikuntavaihtoehtoja kodin lähellä.) 

Tämähän selvensi omia ajatuksiani liikkunnasta kovasti. Maltillinen aloitus ja muutos asia kerrallaan, ei kaikkea kertarysäyksellä. Ihan rauhassa ja omaan tekemiseen luottaen. 
Kyllä meillä on hyvä ryhmä :)

-piki-

Mulla keskiviikkona paukkui taas kalorit pahasti yli. Sekosin jossain kohtaa laskuista. Ensin ajattelin, että otan vain yhden karkin ohi kalorikirjausten, mutta sitten niitä karkkeja meni paljon enemmänkin kuin se yksi. Ja söin sitten jotain muutakin. Syypää karkitteluun oli taas mieheni, joka osti tarjouksesta meille viikonloppukarkit ja aukaisi sitten oman pussinsa jo.

Eilinen torstai pysyi taas kaloritavoitteessa, mutta aloitin perjantain herkuttelun jo yöllä, kun heräsin. Nyt mä taas uhoan, että pysyn jatkossa tavoitteessa, mutta sen näkee sitten.

Eilen kävin lenkillä ja tein kehonhuollon eli se puoli on hallussa. Tänään on aika rapsakka keli mutta kävelen pt-studiolle. Aurinkokin alkaa paistaa.

Tässä se lupaamani linkki jumppiin: https://www.youtube.com/@MyBnBLive

Ap

Heippa ap,

Joskus se on juuri tuota. Ja se harmittaa. Ethän kuitenkaan jää liikaa harmittelemaan, yksittäiset päivät ovat just sitä, yksittäisiä päiviä. Tärkeintä on oikea suunta!

Tsemppiä treeneihin!

Laku

333 pyörii paikalle vain raportoimaan, kun kuukausi kohta vaihtuu, että haluan tänä vuonna pitää kirjaa miten asiat menevät kuukausittain. 

Unohdan tosi helposti kokonaisuudet, mitä stressaantuneempi, sen helpommin en hahmota asioita. Olen siis aika tunteella käyvä joissain jutuissa, eli jos on kauhean kurja olo ja kova kuormitus, saatan oikeasti uskoa ihan väärin perustein, että kaikki on pilalla eikä mikään ole edennyt. Eli oikeasti "unohdan" kaikki saavutetut asiat. Joskus myös niin päin, että jos kaikki on mennyt kivasti niin en muista varautua realistisesti vastoinkäymisiin. Tosin enemmän on tuota pessimismivääristymää. 

Joten ajattelin laittaa jotain ylös itselleni, että miten syömiset ja liikunnat on mennyt (tai koirajutut tai muut harrastukset, tähän terveys/parempi elämäntapa-pyristelyyn liittymättä). Vain joku selkeä kooste kun varsinaista päiväkirjaa en ole koskaan saanut aikaiseksi pitää 😄

Todella hyvää tekstiä tuosta aiheesta, että itselleen tehdyt lupaukset täytyy pitää. Minulla se tuon treenin osalta edelleen takkuaa, mutta olenkin sitten ottanut sen niin etten ole toisaalta lupaillut liikoja, ettei joudu pettymyksen kierteeseen ja kadota koko itseluottamusta sen osalta. 

Vaan olen sitten luvannut, että joka päivä vähintään kyykkyjä ja venyttelyä ja jotain tuon leuanvetotangon kanssa ja enempiä lupaan vasta kun olen varma että pidän sen. Tärkeintä ollut nyt kalorien pysyminen "vihreällä", mikä on toteutunutkin. 

Jos kuun vaihteessa tuntuu, ettei vieläkään vaan millään lähde kovempi treeni niin säädän kalorit vielä pienelle vajeelle niin tulee sitten sitä kautta jotain erilaista tulosta. 

Joulukuun mässäilyjen ja löhöämisen jälkeen tammikuu on kyllä tuntunut kehossa ihan erilaiselta kun missään vaiheessa ei ole ollut ähky eikä sellainen silmät sirrissä johonkin sohvannurkkaan muumioituminen. Nivelet naksuu vähemmän ja unenlaatu on ainakin parempaa, eikä ole mikään selkä tai hartiat oikutelleet. Joten yritän olla olematta liian pettynyt siihen, ettei tämä nyt kuitenkaan ollut sellainen huikean räjähtävä startti vuodelle 😅

-333

Olen huomannut että mulla ei ainakaan toimi hyvin sellainen että otanpa vain yhden karkin. Sitten niitä menee aina enemmän kun joku aivojen mielihyväkeskus alkaa huutamaan lisää. Helpompi olla kokonaan ilman. Samoin mulla ei toimi se että kaapit on täynnä herkkuja ja yritän olla syömättä niitä. Nyt ei ole yhtään herkkuja kotona ja hyvä niin. Tarvitsee olla vain kauppareissulla tiukkana. Kotiin päästyä on helpompaa kun ei ole käden ulottuvilla houkutuksia.

Aloitin vasta kolme päivää sitten dieetin ja päätin kokeilla tällä kertaa että kirjaan joka päivä ylös mitä tulen syömään seuraavana päivänä ja mihin aikaan päivästä. Ainakin on tuntunut helpommalta, kun on suunnitelma jo valmiina ja päättänyt pysyä siinä. Se oli vaikeampaa että kaikki syöminen on tavallaan jätetty avoimeksi ja yrittää pitkin päivää pelkällä tahdonvoimalla kärvistellä.

Mulla on myös parempi, että herkut on kaupassa. Buustipäivät antavat mahdollisuuden herkutella viikonloppuna. Tänään pyysin miestä ostamaan mulle huomiseksi pari suklaapatukkaa, mutta hän saa piilottaa ne ensi yöksi.

Mulle toimii kanssa päivän aterioiden suunnittelu. Harmittavasti Yazio ei anna enää uutta päivää etukäteen vaan se on täytettävissä vasta puolen yön jälkeen. Siispä kirjaan hahmotelman päivän kaloreista aamulla kun herään. Aamupala, lounas ja iltapala ovat aika vakioita. Päivällinen on sitten vaihtuva ruoka.

Kivaa viikonloppua kaikille! 

Ap

Meidän keskustelu on taas Poiminnoissa. Ehkä saadaan uusia kirjoittelijoita mukaan. Tervetuloa! Ja toki tervetuloa sinullekin joka juuri kirjoitit.