Paha mieli kaverin näkemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap nainen. Mene treffeille jonkun miehen kanssa joka tykkää vaikka veneillä tai retkeillä niin lähdette retkelle lähisaareen paistamaan makkaraa vaikka. Olen itse tutustunut yhteen mieheen ja tapaillaan sen kanssa ja käydään retkellä. Olen ainakin saanut jotain muuta tekemistä kuin kotona möllöttelyä.

Ei sinne treffeille noin vaan mennä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sulla, elämä.

Elä itsesi näköistä elämää.Jos muutosta kaipaa, tee se.

Miten? Mulla ei ole poispääsyä. Kaikki ei voi muuttaa elämäänsä noin vain.

Asennetta voi aina muuttaa.

Kaikille ei vaan ole samoja kortteja jaettu. Ole oman onnesi seppä sanontakin tuntuu tarkoittavan nykyään ulkoisia puitteita. Tee sitä ja tätä, hanki tuota ja tuota. Fakta on se, ettei kaikki pysty niihin ulkoisiin puitteisiin samalla tavalla vaikuttamaan. Voi olla köyhyyttä, lapsettomuutta ym.

Sisäiseen maailmaansa sen sijaan voi vaikuttaa. Mä olin aika katkera ja tyytymätön elämääni joskus. Ei lapsia, ei puolisoa, ei työkykyä, ei rahaa. Aloin kiinnittämään huomiota rikkaaseen sisäiseen maailmaani, enkä ulkoiseen. Olen nykyään onnellinen, enkä vertaa itseäni muihin. Ja muista, että ihminen voi olla onneton, vaikka se omistaisi kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata verrata elämäänsä muiden elämiin. Kadehtimiseen taipuvainen löytää aina jotain kadehdittavaa muiden elämistä. Toisekseen ihmiset harvemmin kertovat murheitaan, mikä korostaa omia murheita. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää.

Kannattaa siis keskittyä omaan elämäänsä ja sen parantamiseen.

Ja siihen, mitä yhteistä on ystävänsä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

No eipä tuo paha mieli ainakaan kaveriisi liity. Hän elää normaalia elämäänsä. Sinä sen sijaan et vaikuta olevan millään tasolla tyytyväinen elämääsi. Itsekin elän tällä hetkellä melko yksinkertaista elämää moniin lapsuudenkavereiheni verrattuna. Mulla ei ole perhettä, en matkustele, enkä tee paljoa muutakaan. Silti olen ihan tyytyväinen. Yksinkertaisuus riittää mulle.

Eise liitykkää suoraan kaveriini mutta se saa oman elämäni näyttämään tuskaisen mitättömältä vaikka koitan olla hyödyksi perheelleni. 

Jopa on hassua: valitetaan ettei ole ystäviä eikä mitään hauskaa ekämässä! Kenenkä luulet olevan syyllinen tilanteesi? Ala perkele tekemään asialle jotain! Pitäisikö meidän paijata sinua. Leipoa kakku sinulle, ja odottaa sinua kahviseuraksi. 

Ainoastaan suomalainen on onnellisimmillaan silloin, kun kaverilla menee huonosti. Muista ensi kerralla jutella vaan sille rantojen miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vihon viimestä hommaa joku metässä rämpinen ja kunto ei kestä. Mitä iloa mulle nuo tuottaisi, voin tehdä ilokseni mukavampiakin asioita. Pointti on se ettei mun tekeniset ole mitään eikä niistä voi keskustella kenenkää kanssa

No kun sulle tuli paha mieli siitä, että kaveri kertoi tulleensa vaellukselta, niin varmaan siksi neuvottiin tekemään lähiretkiä. Itselleni tällaiset esimerkiksi tuottaa paljonkin iloa. Hienoa luontoa on täällä kaupungissakin. Ja kuntoakin sain aika hyvin kohotettua kesällä juurikin kotiovelta kotiovelle lenkkeilemällä. 

Älä ikinä vertaa elämäsi

mitään osa-aluetta kenenkään

toisen elämään. Vähiten

painoasi ja ulkonäköäsi.

Kaikki kateus ja mustasukkaisuus 

poistuu siltä istumalta. Hyvin, hyvin 

helppoa. Yhdellä on osanaan jo 45-

vuotiaana isovanhemman rooli, toisella

vasta 3-vuotias perheen eka lapsi, 'iltatähti'. 

Kolmas on vela, neljäs medikaalisista syistä

lapseton. Viides ei koskaan löytänyt

puolisoa, vaikka haaveili lapsista.

Kuudennen lapsi kuoli 18-

vuotiaana yliannostukseen. Erilaisia 

ihmiskohtaloita. 🤷

Minullakin on nyt hiljaisempi vaihe, en ravaa

ulkomailla enkä taidenäyttelyissä.. mutta

rakastan askeesia ja erakkoelämää aivan

tavattomasti, eikä ole

koskaan hetkeä, jolloin kokisin tylsyyttä tai

tekemisen puutetta. Mieleni on loputtomasti 

luova. Joskus minusta onkin kiusallista

ikäänkuin yrittää vakuuttaa (treffaileville) ja

kaiken maailman kissanristiäisissä ravaaville

normoille, että seriously guys, minä Asperger

mega_nerdie en kaipaa

mitään kahvitteluja tai veneretkiä. 

Mitä se vuosikymmenien ystävyys on, ellei puhuta myös niistä kipeistä ja tylsistäkin asioista rehellisesti? Ikuinen ystävyys on mieletön rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan suomalainen ono onnellisimmillaan silloin, kun kaverilla menee huonosti. Muista ensi kerralla jutella vaan sille rantojen miehelle.

Mä kyllä juttelenkin. Kun olin töissä, pidin kaikkia ihmisiä saman arvoisina siihen nähden, miten heitä kohtelin työni puolesta. Niin sen rantojen hampparin kun sen iltapäivä lehden julkimon kanssa puhuin mutkattomista arkisista asioista. Ehkä siksi en saa ystäviä tai kavereita itselle. Olen liian kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut yli 30vuotta paikkakunnalla enkä tunne ketään. Ystäviä ei ole lainkaan. Joitain tuttavia joiden kanssa vaihdan kuulumiset. Vierailulla en käy missään eikä meillä käydä. Harrastukset mitä tarjolla on liikunta ja seurakunta. Minulla ei ole näiden kanssa mitään yhteistä. Mihinkään eläkeläistapahtumiin en halua. Voisin kävellä ympäriinsä mutta tylsää sellainen tallominen yksin on. Kransseja ja käsitöitä tekee joka akka, ei huvita sellainen. En ole hyvä niissä, enkä ylipäätään osaa mitään.

Niin-i, pitäisikö asialle tehdä jotain?