Tunnetko naisia, jotka elävät vuodesta toiseen sinkkuna?
Millaisia persoonia he ovat? Mikä mahtaa olla syynä, etteivät löydä miestä?
Elävätlö he täysin "nunnan" elämää vai onko edes joskus ollut miesseuraa?
Kommentit (142)
No minä itse. Olen ollut sinkku jo yli 15 vuotta. Arvelen, että se johtuu siitä, että olen ajatusmaailmaltani melko outo enkä tapaa samanhenkisiä ihmisiä kovin usein. Viihdy myös itsekseni tosi hyvin, joten ei silleen tule etsittyäkään miehiä ja miehet keskimäärin eivät etsi minunkaltaistani naista.
Tunnen itseni ja pari ystäväporukan naista. Sama syy kaikilla, ei ole riittävän hyvää miestä tullut vastaan ja toisaalta ei kiinnosta enää menneiden kokemusten valossa edes etsiä. Välttyy jatkuvilta pettymyksiltä, kun vaan ottaa itsensä pois markkinoilta. Moni mies on juuttunut asenteiltaan jonnekin viiskytluvun perseeseen ja/tai ovat lapsentasolle jääneitä minäminäminä-tyyppejä, joista ei ole aidosti välittämään kenestäkään toisesta ihmisestä.
Onneksi on hyvät tulot, mielenkiintoinen työ, kivoja ystäviä ja harrastuksia. Reissuseuranakin naiset on sata kertaa parempi valinta oman kokemuksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka ei löydä miestä on joko todella ruma tai sitten nainen vaan yliarvioi oman tasonsa eli nainen yrittää liian hyviä miehiä omaan tasoonsa nähden.
Kuule on aika paljon naisia, joita ei voisi miesten seura vähempää kiinnostaa. Itseni mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä mahtaa olla syynä, etteivät löydä miestä?
Ehkä he eivät edes etsi ketään vaan keskittyvät muihin asioihin. Parisuhteet ei kaikkia kiinnosta.Tämä. Sinkkuna koko ikä. Miesseuraa on kyllä löytynyt viime aikoina. Katsotaan tuleeko tästä jotain :) n33
No, onpa pitkä ikä. Sinä olet ollut vasta 15 vuotta aikuinen. Ja 18 vuottta lapsi
Minä. Nuorena lyhyt avioliitto, siitä yksi lapsi.
Sen jälkeen yksin. Ei oo joko ollut aikaa tai kiinnostusta tai molempia etsiä ketään. Ja jos harvoin on mun puolelta kiinnostusta ollut, mies on varattu. Olen koulutettu ja haluan vertaistani seuraa.
Olen jo tottunut olemaan yksin ja hyvin menee näinkin. Käyn töissä, on kavereita ja se lapsi. Ei ikinä ainakaan asumaan kenenkään kanssa. Eli jos joskus joku tulee elämääni, omat asunnot.
N54
Pidän valtaosaa miehistä lähinnä työmuurahaisina eläimellisine vaistoineen. Muutamia poikkeuksia massaan on tullut vastaan, mutta ovat olleet varattuja. Mieluummin sinkkuna kuin jonkun luolaotuksen vonkaamisen kohteena.
Tunnen. Toivomme kovasti, että hän löytäisi jonkun. Hän itse aina ylistää, miten on itsenäinen nainen, eikä tarvitse miestä. Ehkä ei, mutta me läheiset toivoisimme että löytäisi.
Olemme väsyneitä, kun hän ei ymmärrä, että meillä on omia juttuja, emmekä pysty aina olemaan hänen kanssaan, tai auttamaan häntä joka asiassa.Hän kyllä saisi miehen. Moni on hänestä ollut kiinnostunut, mutta on niin nirso.
Ymmärrän, että väkisin ei pidä suhteeseen ryhtyä, mutta silloin pitää oikeasti viihtyä ja pärjätä yksin. Emme jaksa, emmekä pysty aina olemaan seurana, tai olemaan avuksi.
Minä. Yli 40 enkä ole seurustellut. Syyt tähän voi olla moninaisia. Minulla mielenterveyden ongelmaa, traumoja, estyneisyyttä, huonoja kokemuksia miehistä, puutteellinen isäsuhde jne. Hyvin introvertti olen myös. Ulkonäköä jos haluatte että kommentoin, niin sitä on kyllä kehuttu, joten siitä ei ole kiinni. En vain ole osannut antaa mahdollisuutta kenellekään - ja sitten on toisaalta ollut joku tyyppi, josta itse olen ollut kiinnostunut muttei hän minusta. Nykyisin ajattelen, että tulee jos on tullakseen.
Minä. Ei vain ole sattunut sopivaa tyyppiä kohdalle. Eikä ole niin kova miehenpuute, että lähtisin kahlaamaan tunkioon nimeltä Tinder. Viihdyn oikeastaan aika hyvin sinkkuna. Matkustan paljon ja olen harvoin kotona.
Tunnen.
1. Hankala luonne. Ei osaa joustaa.
2. En tiedä miksi. Hän on mukava ja hyvännäköinen. On ollut parisuhteessa.
3. Ei halua parisuhdetta. Menevä ja avoin. ns. miestennielijä. Mukava.
4. Hiljainen ujo. Persoonaton.
5. Juo liikaa ja on melko hankalan ihmisen maineessa.
6. Katkera ja vihainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka ei löydä miestä on joko todella ruma tai sitten nainen vaan yliarvioi oman tasonsa eli nainen yrittää liian hyviä miehiä omaan tasoonsa nähden.
Tai ei edes etsi. Käynyt koskaan sellainen mielessä?
Haluaa elää itsenäistä elämää ja päättää itse sisustuksesta sekä mitä syö ja koska.
Minusta sinkkunaiset on ihania oman tien kulkijoita. Mielenkiintoisimmat tuntemani tyypit ovat ikisinkkuja. Välillä voi olla jotain säätöä, mutta sitten jatkavat vauhdilla eteenpäin. Ehkä eivät ole valmiita tekemään elämässään kompromisseja kenenkään miehen takia ja minusta se on aivan kunnioitettavaa tehdä mitä itse haluaa ja elää sitä ainutkertaista elämäänsä just sillä tavalla, kun itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä mahtaa olla syynä, etteivät löydä miestä?
Ehkä he eivät edes etsi ketään vaan keskittyvät muihin asioihin. Parisuhteet ei kaikkia kiinnosta.
Miksi pitäisi "löytää" mies? Kyllä täällä pärjätään ihan ilman miestäkin, ole huoleti! Jos kiva mies, voin kyllä olla jonkin aikaa (1-8 vuotta) hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen nimittäin itseni.
Olen naispuolinen syntyjään muuten muunsukupuolinen.
No ethän sä sitten voi kirjoittaa naisten kokemuksista jos olet muunsukupuolinen?
Täällä. Huonoja kokemuksia suhdevirityksistä, jotka veivät uskon siitä, että joku hyvä mies voisi sieltä joukosta löytyä. Paljon emotionaalista ja fyysistä hyväksikäyttöä nykyajan deittimarkkinoilla. Jos voisi rakastua kuten jossain Jane Austenin romaaneissa, niin ehkä sitten voisi kiinnostaa elämänkumppani. Reaalimaailmassa meno on aika rumaa, joten kiitos ei.
Olen ollut monia aikoja sinkkuna. Olen myös asunut miehen kanssa yhdessä.
En ole pomottajaluonne. Olen persoonallinen ja taiteellinen ja ehkä liian itsenäinen ja luova. En ole seurapiiri-ihminen. Minulla on muutamia ystäviä, joiden kanssa käyn syvällisiä keskusteluja. Olen yrittänyt seurustella ja olen ollut rakastunutkin. Ihan kivoja miehiä ovat olleet, mutta vähän liian mustasukkaisia.
Miehet on umpimahottomia. Ollaan kaveriporukassa puhuttu, että perustetaan naiskommuuni ja tehdään lapset itsellisesti. Tuolla tavoin meistä olisi apua toisillemme ja kukaan ei joutuisi pärjäämän lapsen kanssa yksin. Kaikki osallistuisivat, eikä olisi vapaamatkustavia sotkupyttyjä, joille pitää toosa riekaleinakin tuottaa seksuaalipalveluita tai kärsiä mökötyksestä
Ihana ketju kun kerrankin tuntuu siltä ettei oo ihan totaali kummajainen kun ei vaan ite meinaa jotenkin lämmetä noille seurustelujutuille ! Tai joku kauhee kynnys sina siinä on
Tai ei edes etsi. Käynyt koskaan sellainen mielessä?