Sairaus ei näy päällepäin - millaista kohtelua olette saaneet?

Iso osa ei tajua. Kuvitellaan, että koska sairautta ei ulospäin havaitse, niin sitä ei olisi.

Minulla oli nuorena opiskelijana niveltulehdus, joka alkuvaiheissaan oli pari päivää poissa ja taas pari päivää hyvin kivulias. Meni kuukausia, ennen kuin kukaan - edes lääkäri - otti asiaa tosissaan. Minua luultiin lintsariksi. Pikkuhiljaa kaverit alkoivat ottaa etäisyyttä.

"Sattuu" tarkoittaa ihmisille niin eri asioita. Monet eivät ole kokeneet kovin pahaa kipua, ja minäkin olen pitkälti unohtanut, miltä tuntui, kun kivun vuoksi ei pystynyt liikkumaan yhtään tai pyörtyi.

Nyt minulla on samantyylinen kipu, noidannuoli. Sitäkään ei näy, joten eipä sitä usko, ennen kuin minä jonkin aikaa huudan tuskasta ja pystyn liikuttelemaan vain silmiäni.

Hyvin on työkaverit ymmärtäneet vaikka sairaus ei näy päällepäin.Lääkärit,sitten kun löysivät vian,ovat olleet asiallisia ja hoitaneet hyvin.Ennen sairauden löytymistä kyllä sain epäasiallista kohtelua mutta onneksi samainen lääkäri diagnosoi sitten sairauden niin ääni kellossa muuttui.

Huonoa. Sairastan diabetesta ja sydänkin reistailee. Olen nuori ja terveen näköinen ulospäin niin lähinnä mielisairaana useimmat pitävät. Yleensä oletetaan että sairaat on lihavia ja rumia.

Kyllä se itse on pidettävä itsestä huolta ja tiedettävä toimintansa rajat.

Ei niitä omia vaivoja muut tiedä/muista kokoaikaa, eikä ole tarvettakaan.

Vähättelyä, mitöintiä, pilkkaa ja lisäksi väitti, että kuvittelen itse kaiken. Tämä siis aviomieheltäni, joka yritti estää minua hoitamasta sitä. Ko. sairaus oli erikoislääkärin diagnosoima ja lisäksi tarttuva, ellei hoiteta nopeasti kuntoon! Oikeasti, millainen ihminen voi suhtautua noin ääliömäisesti?

Ei ymmärrä kukaan. Olen monisairas. Puoliso ja kaikki pitävät vain laiskana.

Olen joskus törmännyt siihen, ettei "nuori" (en edes ole kovin nuori enää) voi olla sairas. Tai että olen liian terveen näköinen sairaaksi ihmiseksi. 

Mulla on urheiluvamma ollu 10 vuotta, eli siis tuolta lapaluun/olkapään seudulta on revenny sellanen pikkunen kohta mikä myös aiheuttaa lapaluun nousemisen samalla. Tää vaikuttaa siten että mä en pysty toisella kädellä kantamaan esim ruokakassia tietyssä asennossa tai se pettää kokonaan alta. Ihmiset luulee että mä feikkaan jos mä sanon että en esim voi kantaa tai rasittaa sitä paljoo..Treenaan toki edelleen mutta mä teen omat juttuni kokoajan niin että joudun huomioimaan ton vamman

Terve kuin pukki

Töissä luultiin saikuttavan laiskuuttaan vaikka kyseessä parantumaton sairaus. Kummallista kateellisuutta sairaudesta.

Masennus ei näy enää päälle, sen verran paremmassa kunnossa olen. Mutta ainhan siihen kaikkien mielestä lääkkeenä on liikunta ja terveellinen ravinto.