Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulutraumoja vähätellään?
09.10.2025 |
Kun olen kertonut niistä, niin ollaan sanottu "Unohda menneet ja mene vaan reippaasti kouluun" tai " Ammattikoulussa on erilaista, kuin peruskoulussa". Ja ihan niinkuin en jälkimmäistä tietäisi, kun olen ollut ammattikoulussa aiemmin.
Minua on vuosia kiusattu koulussa ja sen takia on tullut traumoja. Nään painajaisia ja jos näen ulkona koululaisia, niin olen varuillaan. Minua myös pelottaa ja ahdistaa ajatus kouluun menemisestä ja tuntuu, etten pysty menemään sinne enää ikinä, enkä haluakaan. Silti moni yrittää, että menisin kouluun.
Toki koulutus on hyvä töihin menon kannalta, mutta enemmän työnantajia kiinnostaa työkokemus. Ei pelkällä tutkinnolla nykyään helposti pääse minnekään, joten senkin takia turha kouluttautua. Olen kuullut, että moni on saanut töitä ilmankin koulutusta ja sitä aion itse yrittää. Olen kuitenkin jo 25, joten kouluun haku velvoitetta ei enää ole.
Kommentit (45)
sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva myös kuulla muiden kokemuksia
Vierailija kirjoitti:
sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä
Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmiset muutenkin voisi tutustua traumoihin. Pitäisi ymmärtää, ettei niistä noin vaan päästä
Kyllä päästään mutta kun se on teidän akkojen keskuudessa ollut 10 vuotta trendi että niissä vellotaan ja marinoidutaan ikuisesti ja niitä manifestoidaan joka saatanan ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva myös kuulla muiden kokemuksia
Vastoinkäymiset eivät ole traumoja ja kaikilla on vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä
Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille
Ei tule. Toiset vaan kutsuvat pahaa mieltä traumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmiset muutenkin voisi tutustua traumoihin. Pitäisi ymmärtää, ettei niistä noin vaan päästä
Kyllä päästään mutta kun se on teidän akkojen keskuudessa ollut 10 vuotta trendi että niissä vellotaan ja marinoidutaan ikuisesti ja niitä manifestoidaan joka saatanan ihmiselle.
Itse en tuollaista tee. Vain jos joku käskee kouluttautumaan, niin sillon mainitsen huonot kokemukset ja ettei ole kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten oppilaitoksissa ei ole koululaisia. Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät edes yritä päästä näistä traumoistaan eroon vaan koko persoonallisuus rakennetaan trauman ympärille ja identiteetti on koko loppuelämän ajan "koulukiusattu". Kasva aikuiseksi ja lopeta tuo ininä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä
Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille
ET OLE ERITYINEN. Koita ymmärtää ja sisäistää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nimität kaikkea ikävää traumaksi, miksi sanot sitten vaikka sitä, kun joutuu vakavan seksuaaliväkivallan kohteeksi, menettää lapsensa, joutuu pelkäämään henkensä edestä, on kidutuksen uhri, elää sodan keskellä jne?
Minusta aivan riittävästi nykyään puhutaan kaikenmaailman ikävistä jutuista, joita melkein kaikki jossain määrin kohtaavat. Lopputulos on se, että suurin osa teineistä pitää itseään mt-potilaina, kun on sattunut jotain kurjaa tai jos on ylipäänsä mitään muita kuin kivoja tunteita.
Tunteet ja vastoinkäymiset eivät ole sairauksia. Ahdistus, alakulo, pettymys, jännitys, suru yms. ovat normaali osa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva myös kuulla muiden kokemuksia
Vastoinkäymiset eivät ole traumoja ja kaikilla on vastoinkäymisiä.
Eli se, että on kiusattu vuosia pahasti ei ole trauma, eikä siitä voi traumatisoitua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä
Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille
Ei. On aivan eritasoinen juttu tulla halveksituksi, vaikka sitä jatkuisi pitkäänkin, kuin olla todella oikeasti hengenvarassa tai nähdä rakkaimpien ihmistensä kuolevan. Näiden välillä ON eroa, ja se ero pitää tunnustaa, jottei tulla halveksineeksija väheksyneeksi sitä todellista traumaa.
tottakai myös kiisaaminen jättää jäljen, usein pysyvän sellaisen. Se on kuitenkin erilainen jälki ja sitä tulee myös hoitaa ja käsitellä eri tavalla.
aapeen ei pitäisi jättää kouluttautumatta, koska se heikentää entisestään hänen sosilista asemaansa ja hänen mahdollisuuksiaan jos hän esim sairastuu. Mutta ehkä hänen pitäisi hakeutua vaikka oppisopimukseen tai lukioon ammattikoulun sijasta. Omalla kohdallani kiusaaminen väheni sitä mukaa kuin koulutusaste nousi ja yliopistossa oli jo ihan kivaa.
Ihmiset osaavat olla tosi hirveitä toisilleen, olisiko aikuiskoulutus enemmän sinun juttusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva myös kuulla muiden kokemuksia
Vastoinkäymiset eivät ole traumoja ja kaikilla on vastoinkäymisiä.
Eli se, että on kiusattu vuosia pahasti ei ole trauma, eikä siitä voi traumatisoitua?
Määrittele kiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Jos nimität kaikkea ikävää traumaksi, miksi sanot sitten vaikka sitä, kun joutuu vakavan seksuaaliväkivallan kohteeksi, menettää lapsensa, joutuu pelkäämään henkensä edestä, on kidutuksen uhri, elää sodan keskellä jne?
Minusta aivan riittävästi nykyään puhutaan kaikenmaailman ikävistä jutuista, joita melkein kaikki jossain määrin kohtaavat. Lopputulos on se, että suurin osa teineistä pitää itseään mt-potilaina, kun on sattunut jotain kurjaa tai jos on ylipäänsä mitään muita kuin kivoja tunteita.
Tunteet ja vastoinkäymiset eivät ole sairauksia. Ahdistus, alakulo, pettymys, jännitys, suru yms. ovat normaali osa elämää.
Ap puhu koulutraumasta. Ei puhunu muista traumoista mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä
Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille
Jep, jos olet 20-v-tiktokkaajanainen sinulle tulee aivan kaikesta traumoja.
Vierailija kirjoitti:
sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä
Tuo viimeiseksi valitseminen saattoi olla monelle vaan kulminaatiopiste hyljeksynnälle ja halveksunnalle. Pikkujuttu muille kuten sinulle.
Itse olen tullut aina toimeen itseni kanssa ikävistäkin asioista huolimatta. Voin silti kuvitella hyvin sen, miltä tuntuu, kun on aina muka huonompi kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä
Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille
ET OLE ERITYINEN. Koita ymmärtää ja sisäistää se.
Et ole sinäkään😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nimität kaikkea ikävää traumaksi, miksi sanot sitten vaikka sitä, kun joutuu vakavan seksuaaliväkivallan kohteeksi, menettää lapsensa, joutuu pelkäämään henkensä edestä, on kidutuksen uhri, elää sodan keskellä jne?
Minusta aivan riittävästi nykyään puhutaan kaikenmaailman ikävistä jutuista, joita melkein kaikki jossain määrin kohtaavat. Lopputulos on se, että suurin osa teineistä pitää itseään mt-potilaina, kun on sattunut jotain kurjaa tai jos on ylipäänsä mitään muita kuin kivoja tunteita.
Tunteet ja vastoinkäymiset eivät ole sairauksia. Ahdistus, alakulo, pettymys, jännitys, suru yms. ovat normaali osa elämää.
Ap puhu koulutraumasta. Ei puhunu muista traumoista mitään
Lyödäänkö vetoa että niitäkin hänellä riittää vaikka kuinka?
Mielestäni ihmiset muutenkin voisi tutustua traumoihin. Pitäisi ymmärtää, ettei niistä noin vaan päästä