Miksi koulutraumoja vähätellään?
Kun olen kertonut niistä, niin ollaan sanottu "Unohda menneet ja mene vaan reippaasti kouluun" tai " Ammattikoulussa on erilaista, kuin peruskoulussa". Ja ihan niinkuin en jälkimmäistä tietäisi, kun olen ollut ammattikoulussa aiemmin.
Minua on vuosia kiusattu koulussa ja sen takia on tullut traumoja. Nään painajaisia ja jos näen ulkona koululaisia, niin olen varuillaan. Minua myös pelottaa ja ahdistaa ajatus kouluun menemisestä ja tuntuu, etten pysty menemään sinne enää ikinä, enkä haluakaan. Silti moni yrittää, että menisin kouluun.
Toki koulutus on hyvä töihin menon kannalta, mutta enemmän työnantajia kiinnostaa työkokemus. Ei pelkällä tutkinnolla nykyään helposti pääse minnekään, joten senkin takia turha kouluttautua. Olen kuullut, että moni on saanut töitä ilmankin koulutusta ja sitä aion itse yrittää. Olen kuitenkin jo 25, joten kouluun haku velvoitetta ei enää ole.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää toisen traumaa.
Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa lapsena ja traumatisoitunut siitä, ei hänellä ole mitää määrittelyoikeutta siihen että toinen on saanut trauman koulukiusaamisen seurauksena.
Ja lapsena vanhempansa menettäneen elämä on kuitenkin ollut hyvin turvattua. Orvoksi jääneet päätyy sosiaaliviranomaisten huostaan, mutta yleensä heidät sijoitetaan perhehoitoon sukulaisille ja etsitään suvusta sopiva huoltaja.
Mitä jos ei ole sukulaisia?
Sitten lastenkoti tai joku laitos tai sijaisperheeseen.
Mitä jos ei ole sukulaisia?