Miksi koulutraumoja vähätellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä

Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille

Ei. On aivan eritasoinen juttu tulla halveksituksi, vaikka sitä jatkuisi pitkäänkin, kuin olla todella oikeasti hengenvarassa tai nähdä rakkaimpien ihmistensä kuolevan. Näiden välillä ON eroa, ja se ero pitää tunnustaa, jottei tulla halveksineeksija väheksyneeksi sitä todellista traumaa.

 

tottakai myös kiisaaminen jättää jäljen, usein pysyvän sellaisen. Se on kuitenkin erilainen jälki ja sitä tulee myös hoitaa ja käsitellä eri tavalla.

Tällainen vertailu on oikeastaan ihan turhaa. Ei kenenkään läheisen menettämisen suru tai trauma pienene yhtään mihinkään siitä, että joku toinen on traumatisoitunut jossain toisenlaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset osaavat olla tosi hirveitä toisilleen, olisiko aikuiskoulutus enemmän sinun juttusi?

Vastikään uutisoitiin, että ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa ryhmätöissä toiset siipeilee ja jotkut joutuu yksin tekemään työtä. Ei kyetä sovussa tekemään yhteistyötä. Sama toisten hyväksikäyttö ja piinaaminen jatkuu työpaikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia traumoja vähätellään. "Ei tässä ole muutkaan voineet heittäytyä vollottamaan, pitää vain kestää, mennä eteenpäin, tehdä niin ja näin, suorittaa elämää" (ja purkaa käsittelemättömät traumansa läheisiinsä) "ollutta ja mennyttä, mitä sä noita vielä mietit, lakkaa jauhamasta niistä, älä ajattele niitä... Blaa, blaa, blaa..." Harva kykenee kohtaamaan vaikeita asioita, omiaan saati muiden.

Jos aitoa kohtaamista ja ymmärrystä kaipaat (eikä ole varaa kunnon traumaterapiaan), vertaistuki voi olla paras vaihtoehto.

Tähän se just menee mene terapiaan, hankkisi nyt vielä eläkkeen kun on niin vaikeeta. Kyllä me muut maksetaan, ei mitään hätää. 

En usko, että maksat kenenkään toisen kuluja, hyvä jos omasi saat kuitattua. Kusipäänä osaat vain häpäistä väkivallan uhreja, et suunnata energiaasi väkivallan kitkemiseen. Mistäköhän johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vuosikausia kestänyt kiusaaminen ja eristäminen muista ihmisistä on trauma, jota on vieläpä hyvin vaikea hoitaa.

Voi kyynel 😢

 

Kiusattujen pitäisi aina päästä kaikesta heti yli. Kiusaajat niin kuin sinä saavat olla vi*ttupäitä aikuisenakin ja siihen kannustetaan. Osa jatkaa onnellisena tätä käytöstä loppuikänsä. 

Mistä ne opettajat oikein nostaa palkkaa? Niiden pitäisi johtaa luokkaa ja vastata sen toiminnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nimität kaikkea ikävää traumaksi, miksi sanot sitten vaikka sitä, kun joutuu vakavan seksuaaliväkivallan kohteeksi, menettää lapsensa, joutuu pelkäämään henkensä edestä, on kidutuksen uhri, elää sodan keskellä jne? 

Minusta aivan riittävästi nykyään puhutaan kaikenmaailman ikävistä jutuista, joita melkein kaikki jossain määrin kohtaavat. Lopputulos on se, että suurin osa teineistä pitää itseään mt-potilaina, kun on sattunut jotain kurjaa tai jos on ylipäänsä mitään muita kuin kivoja tunteita.

Tunteet ja vastoinkäymiset eivät ole sairauksia. Ahdistus, alakulo, pettymys, jännitys, suru yms. ovat normaali osa elämää.

Ap puhu koulutraumasta. Ei puhunu muista traumoista mitään

Lyödäänkö vetoa että niitäkin hänellä riittää vaikka kuinka?

Älä ole idiootti.

"Täällä ihmiset ei selkeästi ymmärrä minkälaista on esimerkiksi pelätä joka päivä mennä kouluun kiusaamisen vuoksi. Ei voi tietää mitä tapahtuu, kuka yrittää satuttaa ja miten, nolataan monta kertaa päivässä ja yritetään painaa alas, huudellaan pilkkanimityksillä ja koulupäivä menee lähinnä pelätessä, mitä tapahtuu.

Siinä on ihan tarpeeksi otolliset olosuhteet trauman syntymiselle, joutua pelkäämään joka päivä ja jäädä yksin."

Täällä nousee käsi ylös. Kuulostaa harvinaisen tutulta. Päätin kuitenkin yrittää eristää itseni siitä henkisesti niin pitkälle, kuin vain mahdollista. Olen opiskellut netin kautta todella paljon oikeasti hyödyllisiä asioita, joista on hyötyä työelämässä. Se, että olen löytänyt elämääni merkityksellistä ja hyödyllistä sisältöä on auttanut pääsemään kiusaamistilanteen yläpuolelle. Uskon, että ymmärrätte mistä puhun. On myös paljon mukavia harrastuksia koskevia podcasteja, joihin voi osallistua livenä. Tarjolla on vaikka mitä kivaa, kun rupeaa etsimään. Etsikää oma polkunne ja suunnatkaa kohti sitä päämäärää, jonne haluatte. Me täytämme aivomme tärkeämmillä asioilla. Pystymme siten olemaan fiksumpia kuin kiusaajat.

Traumoja saa olla kunhan ei selittele niillä työttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä

Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille

Ei. On aivan eritasoinen juttu tulla halveksituksi, vaikka sitä jatkuisi pitkäänkin, kuin olla todella oikeasti hengenvarassa tai nähdä rakkaimpien ihmistensä kuolevan. Näiden välillä ON eroa, ja se ero pitää tunnustaa, jottei tulla halveksineeksija väheksyneeksi sitä todellista traumaa.

 

tottakai myös kiisaaminen jättää jäljen, usein pysyvän sellaisen. Se on kuitenkin erilainen jälki ja sitä tulee myös hoitaa ja käsitellä eri tavalla.

Ja kerrotko vielä, että miksi joku kokisi jonkun toisen ihmisen trauman olevan pois häneltä, joka on ollut hengenvaarassa tai hnyt läheisensä kuolevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vuosikausia kestänyt kiusaaminen ja eristäminen muista ihmisistä on trauma, jota on vieläpä hyvin vaikea hoitaa.

Voi kyynel 😢

 

Kiusattujen pitäisi aina päästä kaikesta heti yli. Kiusaajat niin kuin sinä saavat olla vi*ttupäitä aikuisenakin ja siihen kannustetaan. Osa jatkaa onnellisena tätä käytöstä loppuikänsä. 

Mistä ne opettajat oikein nostaa palkkaa? Niiden pitäisi johtaa luokkaa ja vastata sen toiminnasta. 

Oisko vaikka opettamisesta. Jokainen vastaa omasta toiminnastaan.

eri

Yleensä toisten traumojen vähättelijät ovat niitä joilla itsellään ei ole samanlaisia traumoja.

Meidän koulusta se kiusaaja siirtyi toiseen kouluun. Kun kiusaamistoimintansa tuli ilmi, hän joutui tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa, koska asui sijaisperheessä, ja sosiaalitoimi päätti sijoittaa hänet sijaisperheestä johonkin laitokseen. Ihan oikein sille.

Vierailija kirjoitti:

sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä

Höpönpöpön. Kyllä traumoja on aina ollut erilaisia.

Itse olen myös työstänyt traumoja terapiassa vuosia ja se on kyllä ihan hyvä vaihtoehto.

Ajattelen niin, etten halua jäädä trauman "vangiksi" vaan haluan mahdollisuuden elää täyttä elämää traumasta huolimatta.

Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää toisen traumaa.

Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa lapsena ja traumatisoitunut siitä, ei hänellä ole mitää määrittelyoikeutta siihen että toinen on saanut trauman koulukiusaamisen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä

Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille

Ei. On aivan eritasoinen juttu tulla halveksituksi, vaikka sitä jatkuisi pitkäänkin, kuin olla todella oikeasti hengenvarassa tai nähdä rakkaimpien ihmistensä kuolevan. Näiden välillä ON eroa, ja se ero pitää tunnustaa, jottei tulla halveksineeksija väheksyneeksi sitä todellista traumaa.

 

tottakai myös kiisaaminen jättää jäljen, usein pysyvän sellaisen. Se on kuitenkin erilainen jälki ja sitä tulee myös hoitaa ja käsitellä eri tavalla.

Mikä ero niillä on?

Tunnen nuorena orvoksi jääneen ihmisen jonka mielestä hänellä on ollut kaikistacrankin elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sana trauma noin yleisesti on kokenut inflaation. aikanaan sun piti tyyliin nähdä vanhempas kuolevan että sitä pystyi kutsumaan traumaks. nykysin se riittää että sut valittiin koulun liikuntatunnilla joukkueeseen toiseks viimesenä

Pitäisi ymmärtää, että traumoja voi tulla monistakin asioista ja osalle niitä tulee helpommin, kuin toisille

Ei. On aivan eritasoinen juttu tulla halveksituksi, vaikka sitä jatkuisi pitkäänkin, kuin olla todella oikeasti hengenvarassa tai nähdä rakkaimpien ihmistensä kuolevan. Näiden välillä ON eroa, ja se ero pitää tunnustaa, jottei tulla halveksineeksija väheksyneeksi sitä todellista traumaa.

Kiusatuksi joutuminen voi ihan yhtälailla aiheuttaa todellisen trauman, vaikka sinä olisit mitä mieltä tahansa. Ei kenenkään traumoilla väheksytä joidenkin toisten traumoja, 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää toisen traumaa.

Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa lapsena ja traumatisoitunut siitä, ei hänellä ole mitää määrittelyoikeutta siihen että toinen on saanut trauman koulukiusaamisen seurauksena.

Ja vanhempansa menettänyt on voinut elää turvattua ja normaalia elämää, kiinni asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää toisen traumaa.

Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa lapsena ja traumatisoitunut siitä, ei hänellä ole mitää määrittelyoikeutta siihen että toinen on saanut trauman koulukiusaamisen seurauksena.

Ja lapsena vanhempansa menettäneen elämä on kuitenkin ollut hyvin turvattua. Orvoksi jääneet päätyy sosiaaliviranomaisten huostaan, mutta yleensä heidät sijoitetaan perhehoitoon sukulaisille ja etsitään suvusta sopiva huoltaja.

Aikuislukio on vaihtoehto ja niitä kursseja voi tehdä verkossa. Olisi hyvä että on edes jonkun koulun käynyt. Tekee fiksummaksi.