Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
08.10.2025 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (166)
Ootteko te ikinä jutelleet niiden äitienne ja isienne kanssa heidän lapsuudestaan, nuoruudestaan, aikuisuudessaan niin kuin aikuinen aikuiselle? Ja jos se vanhempi ei osaa kommunikoida nykypäivän standardien mukaan, niin osaatteko lukea rivien välejä? Ei se aina reilulta tunnu, mutta oliko vanhempien elämä aina reilua?
Se on vaikea kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Auts, tekee varmaan kipeää. Voimia asian käsittelyyn jotta voit solmia rauhan vanhuksenne kanssa ennen hänen kuolemaansa. Hän ei tule muuttumaan, sinä voit."
Se "rauhan solmiminen" varmaan kuitenkin edellyttäisi käytännössä sitä, että vanhus muuttuisi sen verran, että lopettaisi "sotaisan" käyttäytymisensä. Mutta jos/kun hän ei tule muuttumaan, aikuisen lapsen täytyy tehdä asiassa rauha itsensä kanssa ja antaa vanhuksen riidanhaastamisen jatkossa valua kuin vesi hanhen selästä.
Eri
Se on vaihtoehto. Toinen on,että kun on tehnyt rauhan itsensä kanssa, käyttää vähän perspektiiviä ja vähän inhimillisyyttä. Vaihtoehtoja on aina.
Perspektiivin ja inhimillisyyden käyttäminen taitaa olla juuri sellainen vaihtoehto, jossa riidanhaastamisen annetaan valua kuin vesi hanhen seläs
Kyllä, I stand corrected.
Kokeile olla soittamatta, näet mitä tapahtuu. Tuollainen äitisi käytös on vallankäyttöä, älä pelaa hänen peliään.
Jos Ap ei halua soittaa äidilleen 1- 2krt/kk, niin ok.
Mä en vaan ymmärrä, että miten äidin kanssa puhuminen voi olla noin kamalaa. Kuuntelet hänen valitukset, etkö siihenkään pysty?
Onhan äideissäkin kaikenlaisia huitupäitä, mutta silti
Tuntuu, että nykyään haetaan kokoajan tekosyitä, ettei tarvitse koskaan soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko te ikinä jutelleet niiden äitienne ja isienne kanssa heidän lapsuudestaan, nuoruudestaan, aikuisuudessaan niin kuin aikuinen aikuiselle? Ja jos se vanhempi ei osaa kommunikoida nykypäivän standardien mukaan, niin osaatteko lukea rivien välejä? Ei se aina reilulta tunnu, mutta oliko vanhempien elämä aina reilua?
Se on vaikea kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Hah. Minä olen itse se, jolle ei ole kauhalla annettu ainakaan kotoa päin. Meillä oli syytökset. Jos tekee jotain väärin, on huono ihminen. Jos ei opi jotain asiaa, pitää lukea lisää. Jos haluaa valita ammatin, joka on luova, syytökset siitö, että siinä ei ikinä työllisty. Oli myös suoranaista vihaa. Miksi sinä et ikinä tee niin tai näin tai noin? Mikset tee sitä tai tätä tai tuota? Koski ihan kaikkea kotitöistä omiin valintoihin, harrastuksista kokeisiin lukemiseen ja kaikkea näiden väliltä. Minun omilla vanhemmillani oli molemmilla paljon rakastavammat vanhemmat, huumorintajuiset ja keskustelevat. Siellä ei ole vihattu ja syyllistetty. Siksi asuinkin mummolassa kesät lapsena ja nuorena, vielä lukioaikaankin. Mummo sanoi, että annetaan äidillesi vähän lepoaikaa, kun hänellä on niin vaativaa. Mummoa, vaaria, pappaa ja mummia on ikävä, kaikki ovat edesmenneitä.
Alue: Aihe vapaa
Perspektiivin ja inhimillisyyden käyttäminen taitaa olla juuri sellainen vaihtoehto, jossa riidanhaastamisen annetaan valua kuin vesi hanhen selästä eli jätetään reagoimatta siihen ja pyritään viemään vuorovaikutustilannetta eteenpäin muulta pohjalta.