Lue keskustelun säännöt.
Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
08.10.2025 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (438)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset soita Äidillesi PÄIVITTÄIN?KAKSI kertaa kuukaudessa?Mitä helvettiä?Kehtaat vielä arvostella.Et itse ainakaan ole mikään vuoden tytär iäkkäälle Äidillesi!
Toimii se puhelin toiseenkin suuntaan. Miksi äiti ei soita tyttärelleen? Ei taida paljon välittää.
Eihän niitä rinsessoja uskalla häiritä. Soitto sattuu aina väärään aikaan.
Itepä oot sen rinsessan kasvattanut. Sitäkin voit miettiä, miksi puhelu sattuu just aina tulemaan väärään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä pitäisi oikein ajstella , että kun kirjoitan siitä miten ahdistavaa minun ja äitini suhde ja olematon keskuteluyhteys on, niin useampi vastaaja ottaa jumankauta kantaa vain siihen että mainitsen harkitsevani kaataa itselleni paukun viinaa?? Ahdistukseen ja pahaan mieleen! Älkää kuulkaa vaivaantuko koko keskusteluun.t. AP
He eivät ymmärrä lainkaan, mistä kerrot. Ei mitään hajuakaan.
Tuon voi ymmärtää vain, jos itsellä on ollut samankaltainen ihmissuhde.
Pitäisikö siitä ahdistuksesta puhua terveydenhoidon kanssa? Jos 50 v ihminen, yleensä noin 30 vuotta asunut pois kotoa lapsuuskodistaan, tässä tapauksessa vielä kaukana äidistään, hänen tajuta sen ahdistuksen olevan hänessä, hän ei kestä elämääänsä. Se vanha äiti on tässä vain syntipukki todellisen ongelman jäädessä syrjään
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään aikuisetkin elää tätä uhriutumisvaihetta???? Että otettais itse vastuu omasta elämästä ja ymmärrettäis, että sillä vanhuksellakin on oma luonteensa ja ne huonot puolet. Ei se tässä maailmassa ikuisuuksia ole ja asuukin toisella puolella maata kuin ap, niin onko liikaa vaadittu, että ap kestäisi jotain?? Erilaisuutta, eri luonteita jne. Hassua keski-ikäiseltä avautua näin...
Jep, kandee ottaa vastuu omasta elämänlaadusta ja asettaa tiukat rajat toksisille vanhuksille. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää keneltäkään sekuntiakaan tässä väliaikaisessa elämässä. Joko vanhus osaa käyttäytyä ja voidaan olla yhteydessä ja jos ei, niin ei olla yhteydessä. Helppo konsepti dinosauruksen aivollakin ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele uusia biisejä, niin ei aina tarvitse soittaa niitä vanhoja.
Niin. Kyllähän Ap myös teeskentelee kun ei suoraan tivaa äidiltään että hei mitä sinä tuolla tarkoitat. Väistelee eikä sano rehellisesti että manipulointi ärsyttää
Jep. Tiedätkö, että tuolla keinolla luovuttaa toiselle todellisen valttikortin. "No,...... antaa olla" tai jotain muuta vastaavaa. Vaikka kysyisit kuinka tarmokkaasti, mistä oikeastaan on kyse, niin manipuloija tietää ihmisen oman mielen olevan paljon julmempi kuin hän ikinä kykenisi olemaan.
Onkohan ap niihin lukeutuva kuten hyvin moni joka ei kestä vanhusten puheita ja jopa loukkaantuu niistä kun manipulointia. Ensinnäkin ap hän on vanhus ja sinä todennäköisesti keski-ikäinen, joten puhut yhtäkuin lapsen kanssa. Etkö näe minkäänlaista empatiaa miltä asiat näyttävät hänen silmissään. Aivan käsittämättömän tunnekylmää hakata jotain yli 70 vuotiaita ihmisiä manipuloiviksi ja jotkut jopa suoraan haukkuvat pystyyn. Eihän keski-ikäisten ihmisten sodan jälkeen syntyneet vanhemmat ole eläneet samanlaisessa maailmassa kuin lapsensa ja lastenlapsensa, eikä heiltä voi vaatia samaa. Eri-ikäisten ihmisten mielipiteet eri asioihin eivät ole manipulointia, eivät mustamaalausta, eivät kotrollointia vaan on ihan itsellään sairaus päässä ja kovasti hoidon tarpeessa jos ei kykene niitä näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä pitäisi oikein ajstella , että kun kirjoitan siitä miten ahdistavaa minun ja äitini suhde ja olematon keskuteluyhteys on, niin useampi vastaaja ottaa jumankauta kantaa vain siihen että mainitsen harkitsevani kaataa itselleni paukun viinaa?? Ahdistukseen ja pahaan mieleen! Älkää kuulkaa vaivaantuko koko keskusteluun.t. AP
He eivät ymmärrä lainkaan, mistä kerrot. Ei mitään hajuakaan.
Tuon voi ymmärtää vain, jos itsellä on ollut samankaltainen ihmissuhde.
Pitäisikö siitä ahdistuksesta puhua terveydenhoidon kanssa? Jos 50 v ihminen, yleensä noin 30 vuotta asunut pois kotoa lapsuuskodistaan, tässä tapauksessa vielä kaukana äidistään, hänen tajuta sen ahdistuksen olevan hänessä, hän ei kestä elämääänsä. Se vanha äiti on tässä vain syntipukk
Omassa tapauksessa äiti ei ollut syntipukki vaan sai apua terveydenhoidosta. Taidat jopa viitata ihan saman puolen hoitotarpeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään aikuisetkin elää tätä uhriutumisvaihetta???? Että otettais itse vastuu omasta elämästä ja ymmärrettäis, että sillä vanhuksellakin on oma luonteensa ja ne huonot puolet. Ei se tässä maailmassa ikuisuuksia ole ja asuukin toisella puolella maata kuin ap, niin onko liikaa vaadittu, että ap kestäisi jotain?? Erilaisuutta, eri luonteita jne. Hassua keski-ikäiseltä avautua näin...
Jep, kandee ottaa vastuu omasta elämänlaadusta ja asettaa tiukat rajat toksisille vanhuksille. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää keneltäkään sekuntiakaan tässä väliaikaisessa elämässä. Joko vanhus osaa käyttäytyä ja voidaan olla yhteydessä ja jos ei, niin ei olla yhteydessä. Helppo konsepti dinosauruksen aivollakin ymmärtää.
Kyllä voi määrittää toiselle käyttäytymisen työpaikallakin. Nykyisin ehkä varmaan pitää sen suvaitsemattoman minä itte tyypin hillitä itseään työpaikalla, en tiedä.
Kun olin työelämässä joka työpaikalla oli joku sinkkunainen, neiti tai viiskymppinen ex-rouva, jonka mieliksi kukaan ei osannut olla, ulkonäköä myöten. Yks oli palkanlaskija, tehtaan väki kyseli muilta toimistossa millä tuulella se Aune on, tarvisin päivähoitoon/asumistukeen tms palkkatodistuksen. Jos tuuli oli huono nyrkki paukkui pöytään ja paperit lensi, taasko, näitä pitäis kirjotella teille köyhille koko ajan. Aremmat yritti käytävällä pyytää, sanoisitko Aunelle että multa puuttui ylityöt tilistä tms..
Aune kyllä n 55 ohjattiin työterveyteen eikä enää palannut töihin. Hänelle oli otettu avustaja puoli vuotta aikaisemmin vastuullaan hoitaa erilaisten lappujen kirjoittelu ja työntekijöiden sairauslomien kelajutut jne
Aune siis määräsi rajat miten ja kuka saa häntä puhutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun 80 puheet kävisi lasteni hermoille, jotka 30 vuotta on asuneet muualla, kyllä katsoisin että nyt heillä ei oo hyvin asiat.
He kyllä tajuavat etten voi ymmärtää heidän työtehtäviään mutteivat hierokaan niitä naamaani. Itse yritän muistaa että heitä vähät kiinnostaa mun pienet asiat tai verenpainelääkkeen vaihto. Jos kysyvät miten oot jaksellut on retorinen kysymys. Vastaan että mikäs tässä, samaa vanhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään aikuisetkin elää tätä uhriutumisvaihetta???? Että otettais itse vastuu omasta elämästä ja ymmärrettäis, että sillä vanhuksellakin on oma luonteensa ja ne huonot puolet. Ei se tässä maailmassa ikuisuuksia ole ja asuukin toisella puolella maata kuin ap, niin onko liikaa vaadittu, että ap kestäisi jotain?? Erilaisuutta, eri luonteita jne. Hassua keski-ikäiseltä avautua näin...
Jep, kandee ottaa vastuu omasta elämänlaadusta ja asettaa tiukat rajat toksisille vanhuksille. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää keneltäkään sekuntiakaan tässä väliaikaisessa elämässä. Joko vanhus osaa käyttäytyä ja voidaan olla yhteydessä ja jos ei, niin ei olla yhteydessä. Helppo konsepti dinosauruksen aivollakin ymmärtää.
Varmaan olet ihminen jolla on satoja irtisanottuja tuttavuuksia. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka eivät hyväksy kuin omia kopioitaan. Äidistä joka muistaa vielä ostokortit ei milläään saa enää viiskymppisen virkanaisen kopiota ajatusmaailmaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos soittaisit useammin? Mä puhun äitini kanssa vähintään kerran päivässä. Asutaan 400 km päässä toisistaan. Tiedän mitä hänelle kuuluu ja miten oikeasti voi. Sun äiti ei ole sun vihollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhain neuvoni: älä yritä tulkita äitisi piiloviestejä, vaan ota vain ne sanat, jotka hän ääneen sanoo ja vastaa niihin ja jatka juttua niistä. Näin hän ei saa sinusta enää otettaeikä voi pakottaa peliinsä mukaan. Jos hän sanoo, että kaikki on hyvin, niin totea ääneen olevasi oikein iloinen siitä, että hän voi hyvin. Saat varmaan kiinni ideasta.
Tämä tässä näin. Aikuisen ihmisen sanaan pitää voida luottaa. Jos joku sanoo, että hyvin menee, niin sitten menee.
Kokemusasinatuntijana. Kun minä 80 v sanon että mitäs tässä, tavallista, se on juuri niin. Kyllä minä kerron jos olisin vaikka sairaalaan menossa tai olisin jalkani katkaissut, mökki palanut, auton päälle kaatunut puu. Ei ketään kiinnosta mitä syön,luen, olrnko käynyt cittsri
Kyllä minä vaihtelen vanhempani kanssa lukuvinkkejä. Hän lukee paljon, niin se on mukava jakaa kirjasuosituksia. Ja mitä ruokia ollaan kokkailtu, tai testailtu jotain uutuustuotteita. Eipä se omakaan arki niin mitään ihmeellistä aina ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhain neuvoni: älä yritä tulkita äitisi piiloviestejä, vaan ota vain ne sanat, jotka hän ääneen sanoo ja vastaa niihin ja jatka juttua niistä. Näin hän ei saa sinusta enää otettaeikä voi pakottaa peliinsä mukaan. Jos hän sanoo, että kaikki on hyvin, niin totea ääneen olevasi oikein iloinen siitä, että hän voi hyvin. Saat varmaan kiinni ideasta.
Tämä tässä näin. Aikuisen ihmisen sanaan pitää voida luottaa. Jos joku sanoo, että hyvin menee, niin sitten menee.
Kokemusasinatuntijana. Kun minä 80 v sanon että mitäs tässä, tavallista, se on juuri niin. Kyllä minä kerron jos olisin vaikka sairaalaan menossa tai olisin jalkani katkaissut, mökki palanut, auton päälle kaatunut puu. Ei ketää
Täällä saa kuvan että kaikilla on ihmeellinen, kiireinen arki täysin terveenä. Ei siihen sovi mummujen kolotukset tai lääkärissä käynnit tai eläkerhon retket. Mummut oppii äkkiä sanomaan kuten apn äiti, eihän tässä mitään, enhän minä mitään ole.
Onko edes hyötyä soitella kalenterin mukaan määrävälein jos ei ole edes mitään erityisempää asiaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, olen 80. En tunne tuollaisia ikäisiäni, en suvussa enkä naapurissa. Rapussani on meitä 80 v viisi henkeä. Eli 2 pariskuntaa ja minä. Kaikkien lapset on jossain kaukana. Kaikilla meillä on autot, hoidamme asiamme itse, papat näkyy käyvän miesvoimistelussa ostarilla, meistä naisista yhdellä sydän ja syöpä , yhellä paha reuma ja minä rollaattorilla lonkkien takia. Kaikki ulkoilemme päivittäin kaupassa käyntien lisäksi. Kudoin kesällä 10 m mattoa.
Mistä te loihditte noita vanhuksia?
Voi kuule. On meitä joka lähtöön. Jos ei tule pahaa päävikaa, mukava on mukava aina, iästä riippumatta. Ja sitten on ne vähemmän mukavat. Jotkut ovat sitä mieltä, että kun on riittävän vanha, voi veetuilla vielä suoremmin kuin nuorempina aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, olen 80. En tunne tuollaisia ikäisiäni, en suvussa enkä naapurissa. Rapussani on meitä 80 v viisi henkeä. Eli 2 pariskuntaa ja minä. Kaikkien lapset on jossain kaukana. Kaikilla meillä on autot, hoidamme asiamme itse, papat näkyy käyvän miesvoimistelussa ostarilla, meistä naisista yhdellä sydän ja syöpä , yhellä paha reuma ja minä rollaattorilla lonkkien takia. Kaikki ulkoilemme päivittäin kaupassa käyntien lisäksi. Kudoin kesällä 10 m mattoa.
Mistä te loihditte noita vanhuksia?
Voi kuule. On meitä joka lähtöön. Jos ei tule pahaa päävikaa, mukava on mukava aina, iästä riippumatta. Ja sitten on ne vähemmän mukavat. Jotkut ovat sitä mieltä, että kun on riittävän vanha, voi veetuilla vielä suoremmin kuin nuorempina aikoinaan.
Voiko nuoremmissa olla vähemmän mukavaa ihmistä? Vaikka semmoista joka veetuilee vanhuksille? Ja vanhuksena veetuilee nuoremmille kun sukuvika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä pitäisi oikein ajstella , että kun kirjoitan siitä miten ahdistavaa minun ja äitini suhde ja olematon keskuteluyhteys on, niin useampi vastaaja ottaa jumankauta kantaa vain siihen että mainitsen harkitsevani kaataa itselleni paukun viinaa?? Ahdistukseen ja pahaan mieleen! Älkää kuulkaa vaivaantuko koko keskusteluun.t. AP
He eivät ymmärrä lainkaan, mistä kerrot. Ei mitään hajuakaan.
Tuon voi ymmärtää vain, jos itsellä on ollut samankaltainen ihmissuhde.
Pitäisikö siitä ahdistuksesta puhua terveydenhoidon kanssa? Jos 50 v ihminen, yleensä noin 30 vuotta asunut pois kotoa lapsuuskodistaan, tässä tapauksessa vielä kaukana äidistään, hänen tajuta sen ahdistuksen olevan hänessä, hän ei kestä elämääänsä. Se vanha äiti on tässä vain syntipukk
Vai omaan elämäänsä katkeroitunut äiti kaataa kaiken kuonan tyttärensä niskaan?
Muistelee kummallisia asioita, haukkuu isää ja isän sukua yhä uudelleen ja uudelleen. Omassa suvussani ei näe mitään vikaa, vaikka oikeasti oli huonoissa väleissä myös heihin. Kaikki on aina muiden syytä.
Tuohon vielä lisänä äidin harhaluuloisuus diagnoosi ja psykiatrisen puolen osastohoidot. Jossain vaiheessa tulee oma sietoraja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meidän vanhus puolestaan alkoi ensin tissuttelemaan n.55-v ja juomaan kaikki juhlapyhät. Siihen loppui lastenlasten kanssa kyläilyt ja yhteisten juhlapyhien vietot. Nyt on 74v ja juo varmaan päivittäin, ja jos ei, niin ainakin hyvin usein. Muuttuu viinipäissään erittäin rasittavaksi ja vainoharhaiseksi, ei sellaista mummoa kukaan jaksa. Koetin aikani pitää yhteyttä ja kannustaa olemaan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Eipä paljoa kiinnosta. Kun soittaa, valittaa kaikesta ja haukkuu kaikki. Viimeisimmäksi jopa meidät omat lapset. Lopetin yhteydenpidon ja sanoin ettei tartte soitella.
Auts, tekee varmaan kipeää. Voimia asian käsittelyyn jotta voit solmia rauhan vanhuksenne kanssa ennen hänen kuolemaansa. Hän ei tule muuttumaan, sinä voit.
Rauha alkoholistin kanssa? Ei toimi kuin korkeintaan hoitosuhteeseen verrattavissa oleva suhde.
Itse en todellakaan kyennyt suhtautumaan alkoholistivanhempaan normaalina ihmissuhteena. Sanojen varomista ja joka sanan kohdalla miettiminen, ettei toiselle vain synny assosiaatio ties mihin negatiiviseen menneisyyden haamuun, joka onkin taas uusi syy ottaa tuikku murheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini ei enää muistanut onnitella kun oli syntymäpäiväni. Ei hänellä dementiaa ole. En tiedä miksi ei laittanut tekstaria kuten viime vuonna.
Tuli mieleen appiukko joka ei oppinut viidentoista vuoden jälkeenkään miniänsä (eli minun) nimeä. Aina meni joku kirjain väärin. Nyt makaa hoitokodissa, arvatkaa olenko käynyt kertaakaan katsomassa. En millään muista osoitetta sinne.
Jotenkin aikuisten ihmisten jutuiksi hupaisia. Äiti ei onnitellut 46 vuotiasta. Appi ei millään muistanut olenko viktoria ja victoria vai pia vai piia ja bertta vai pertta.
Minua ahdistaa suvun alle kolmikymppisten lasten nimet. Ne ei rahdo millään jäädä mieleen nuo hienot vieraperäiset nimet, sukunimi römppänen. Onko ne nyt ksenia vai xzenia. Onko glivia vai liivia jne. Toki varmaan ovat loukkaantuneita jos ei isoisotäti sanoo väärin ja muistavat vielä vanhoinakin sen.
Kirjoita paperille jos et muista. Hyvää muistitreeniä itsellesi, kun opettelet niitä.
Ihmisillä on oikeus omaan nimeensä, myös nuorimpien polvien edustajilla. Sinullakin on varmaan nimi ja se on sinulle tärkeä, edes siitä syystä, että eläkkeesi ohjautuu varmasti oikein. Turhaa ja typerää halveksia nykylasten "erikoisia" nimiä vain siksi, että 50-luvulla oli erilaiset nimet muodissa.
Ystävälläni, jolla on matkatyö, on vanhat ja sairaat ja erittäin varakkaat vanhemmat, joiden vaatimus on ollut, että hän (tytär) hoitaa kaikki heidän asiansa paikkakunnalla ollessaan - mikä tarkoittaa ettei hänellä ole juurikaan ollut vapaa-aikaa. Ja tämä on toteutettu jollain hiljaisella manipuloinnilla.
Pojaltaan, joka asuu ja työskentelee samassa kaupungissa, ei koskaan pyydetä mitään. Vuosien väännön jälkeen he ovat suostuneet ostamaan hiukan kotiapua.
En ymmärrä tuota ajatusta, että sukupuoli tekee sinusta vanhenevien vanhempiesi orjan. Vaikka olisi veljiä jakamassa työtä ja rahaa ostaa palveluja.
Minä soitan äidilleni viikoittain ja käytän häntä kaupassa joka perjantai. Kaupassakäynnin jälkeen vielä kahvitellaan, mikäli minulla ei ole mitään kiireellistä menoa heti sen jälkeen. Silti kuulen kautta rantain, että hän on kertonut kaikille, että on se sellaista, että saisi kyllä kaksi viikkoa maata taju kankaalla, ennen kuin kukaan osaisi kaivata.... Hän on siis maailman taitavin säälin kerääjä.