Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
08.10.2025 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Mikset soita Äidillesi PÄIVITTÄIN?KAKSI kertaa kuukaudessa?Mitä helvettiä?Kehtaat vielä arvostella.Et itse ainakaan ole mikään vuoden tytär iäkkäälle Äidillesi!
Mun mielestäni ei ole mitenkään yleistä aikuisena ihmisenä soitella omalle äidille päivittäin, ellei tämä ole yksin asuva muistisairas, jota muistutellaan syömään yms.
Soitan omalle äidilleni parin viikon välein ja olemme läheisiä. Työ, perhe ym. vievät aikaa ja ei läheisriippuvainen äitini kyllä ymmärtää sen.
Kälyni soittelee anoppini kanssa useamman kerran päivässä. Kukin tyylillään, mutta ei tuo mielestäni kerro erityisen läheisistä väleistä (kun kumpikaan ei edes puhu mitään suoraan toiselle) vaan siitä, ettei napanuora ole katkennut alkuunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, olen 80. En tunne tuollaisia ikäisiäni, en suvussa enkä naapurissa. Rapussani on meitä 80 v viisi henkeä. Eli 2 pariskuntaa ja minä. Kaikkien lapset on jossain kaukana. Kaikilla meillä on autot, hoidamme asiamme itse, papat näkyy käyvän miesvoimistelussa ostarilla, meistä naisista yhdellä sydän ja syöpä , yhellä paha reuma ja minä rollaattorilla lonkkien takia. Kaikki ulkoilemme päivittäin kaupassa käyntien lisäksi. Kudoin kesällä 10 m mattoa.
Mistä te loihditte noita vanhuksia?
Samoin kun ajattelen sukua , omaa, miehen, lasten appivanhempia on kaikki 80 + nettitaitoisia ( jotka eivät kuolleet.) Lasten appivanhemmat melko terveitäkin vanhuksia, matkustelevat, mökkeilevät, marjastavat.
Ettei vaan ole jotain liioittelevia marttyyrityttäriä mököttämässä kotonaan koneellaan , lapsillaan jo omat menot, elämän pettymyksistä syytetään äitiä ja haetaan hänestä vikoja?
Vierailija kirjoitti:
Ap on ongelmallinen ihminen ite. Ehkä vähän teennäinen lässyttäjä kun soittaa äidilleen.
Joku kirjoitti hyvin, aikuisten tulee vieraantuakin vanhemmistaan mutta ap ei hyväksy itsessään sitä tunnetta.
Olen 80, minusta on ihan selvä ettei lapseni ole enää minun vaan aikuisia ehtoopuolelle kallistuvia ihmisiä. Eivät he tule suremaan kun kuolen kun luonnollinen vieraantuminen on jo tapahtunut. Yritän saada vielä asiani selviksi, asunnon myytyä, rahat lapsille. Voin lähteä.
Ap:n ongelma on ilmeisesti siinä, että hänen äitinsä ei ajattele yhtä kypsästi kuin Te.
Vierailija kirjoitti:
Te tarvitsette yhteisiä elämyksiä. Ne vahvistaisivat suhdettanne ja avaisivat tunnelukkoja.
Kutsu äiti kanssasi kaupunkiseikkailuun ja valmistakaa yhdessä herkullinen illallinen. Siinä hän oppii selviytymistaitoja ja yhteistoimintaa ja saa kokea onnistumisen elämyksiä.
Aamuyön hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisillä atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala pa
Aivan upea äiti-tytärseikkailu. Todellista laatuaikaa 👵🏻 💕 👩🏻
Aina on syy juoda, aurinko paistaa, aurinko ei paista, aina on kaikki niin väärinpäin että syy löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten minusta tuntuu, että mä olen lukenut tämän aloituksen joskus ennekin. Oikeastaan ihan sanasta sanaan.
Varmaan on trolli, mutta joistakin on ihanaa haukkua vanhoja naisia ja äitejä :D
Joo enpä tiedä, kun en tunne tuollaisia ihmisiä, joilla on noin kamalia äitejä. Itsellä oli ihana äiti ja hän ajatteli aina minun parasta, samoin teen omien aikuisten lasten kanssa.
Myös sisareni ovat äitejä ja kaikilla on hyvät välit lapsiinsa.
Nytkin jo suunnitellaan innolla joulua, kun taas porukalla nähdään.
Voi että, elämä on ihanaa, kun on välit kunnossa kaikkiin läheisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että mä olen lukenut tämän aloituksen joskus ennekin. Oikeastaan ihan sanasta sanaan.
Varmaan on trolli, mutta joistakin on ihanaa haukkua vanhoja naisia ja äitejä :D
Joo enpä tiedä, kun en tunne tuollaisia ihmisiä, joilla on noin kamalia äitejä. Itsellä oli ihana äiti ja hän ajatteli aina minun parasta, samoin teen omien aikuisten lasten kanssa.
Myös sisareni ovat äitejä ja kaikilla on hyvät välit lapsiinsa.
Nytkin jo suunnitellaan innolla joulua, kun taas porukalla nähdään.
Voi että, elämä on ihanaa, kun on välit kunnossa kaikkiin läheisiin ihmisiin.
Juu, niin me muutkin toivotaan. Yksin ei voi tehdä hyvää ihmissuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että mä olen lukenut tämän aloituksen joskus ennekin. Oikeastaan ihan sanasta sanaan.
Varmaan on trolli, mutta joistakin on ihanaa haukkua vanhoja naisia ja äitejä :D
Joo enpä tiedä, kun en tunne tuollaisia ihmisiä, joilla on noin kamalia äitejä. Itsellä oli ihana äiti ja hän ajatteli aina minun parasta, samoin teen omien aikuisten lasten kanssa.
Myös sisareni ovat äitejä ja kaikilla on hyvät välit lapsiinsa.
Nytkin jo suunnitellaan innolla joulua, kun taas porukalla nähdään.
Voi että, elämä on ihanaa, kun on välit kunnossa kaikkiin läheisiin ihmisiin.
Se, että sinulla on käynyt hyvä tuuri omien läheistesi kanssa, ei tarkoita, että muillakin olisi asiat yhtä hyvin. Mikä siinä on niin vaikea käsittää ettei jokainen perhe ole samanlainen kuin sinulla?
Eikö äitisi pääsisi johonkin vanhusten päiväkerhoon joko hyvinvointialueen tai seurakunnat järjestää? Seurakunnilla monenmoista toimintaa, retkiä ja kaikkee.
Naapurikunnassa oleva kälyni, 80, mies ja ainut lapsi kuollut, ei muuta sukua kuin lapsenlapsi muualla joka kyllä mummoon on paljon yhteydessä. Ja minä miehensä puolelta, me kaks junnataan täällä maan päällä vielä.
Joo, ei missään tapauksessä uskovainen mutta löysi seurakunnan päiväkerhosta uusia ystäviä ja menoja minkä jaksaa. Ei ole katkeruuteen taipuvainen eikä vaalitteme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että mä olen lukenut tämän aloituksen joskus ennekin. Oikeastaan ihan sanasta sanaan.
Varmaan on trolli, mutta joistakin on ihanaa haukkua vanhoja naisia ja äitejä :D
Joo enpä tiedä, kun en tunne tuollaisia ihmisiä, joilla on noin kamalia äitejä. Itsellä oli ihana äiti ja hän ajatteli aina minun parasta, samoin teen omien aikuisten lasten kanssa.
Myös sisareni ovat äitejä ja kaikilla on hyvät välit lapsiinsa.
Nytkin jo suunnitellaan innolla joulua, kun taas porukalla nähdään.
Voi että, elämä on ihanaa, kun on välit kunnossa kaikkiin läheisiin ihmisiin.
Se, että sinulla on käynyt hyvä tuuri omien läheistesi kanssa, ei tarkoita, että muillakin olisi asiat yhtä hyvin. Mikä siinä on niin vaikea käsittää ettei jokainen perhe ole samanlainen kuin sinulla?
Niinhän se on kun perimä on riitainen ja katkera, masentunut ja ties mitä, silloin on äidit ja tyttäret ja lapsistanne tulee samanlaisia. Mikään ei oo hyvä.
No meidän vanhus puolestaan alkoi ensin tissuttelemaan n.55-v ja juomaan kaikki juhlapyhät. Siihen loppui lastenlasten kanssa kyläilyt ja yhteisten juhlapyhien vietot. Nyt on 74v ja juo varmaan päivittäin, ja jos ei, niin ainakin hyvin usein. Muuttuu viinipäissään erittäin rasittavaksi ja vainoharhaiseksi, ei sellaista mummoa kukaan jaksa. Koetin aikani pitää yhteyttä ja kannustaa olemaan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Eipä paljoa kiinnosta. Kun soittaa, valittaa kaikesta ja haukkuu kaikki. Viimeisimmäksi jopa meidät omat lapset. Lopetin yhteydenpidon ja sanoin ettei tartte soitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meidän vanhus puolestaan alkoi ensin tissuttelemaan n.55-v ja juomaan kaikki juhlapyhät. Siihen loppui lastenlasten kanssa kyläilyt ja yhteisten juhlapyhien vietot. Nyt on 74v ja juo varmaan päivittäin, ja jos ei, niin ainakin hyvin usein. Muuttuu viinipäissään erittäin rasittavaksi ja vainoharhaiseksi, ei sellaista mummoa kukaan jaksa. Koetin aikani pitää yhteyttä ja kannustaa olemaan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Eipä paljoa kiinnosta. Kun soittaa, valittaa kaikesta ja haukkuu kaikki. Viimeisimmäksi jopa meidät omat lapset. Lopetin yhteydenpidon ja sanoin ettei tartte soitella.
Auts, tekee varmaan kipeää. Voimia asian käsittelyyn jotta voit solmia rauhan vanhuksenne kanssa ennen hänen kuolemaansa. Hän ei tule muuttumaan, sinä voit.
Äitini Kärsi liki 60 vuotta epäonnistuneessa ja toisilleen täysin epäsopivassa avioliitossa. Nyt liki 90 vee voikin käyttää viimeiset vuotensa muistelemalla KAIKKI loukkaukset, vähättelyt, alentamiset ja nolaamiset. Sekä samat isän suvun puolelta tehdyt. Mulle on tässä sitten käynyt silläviisiin, että keksin ihan melkein mitä tahansa muuta tekemistä kuin että soittaisin hänelle. No juomaan en ole vielä ryhtynyt, mutta en sano, ettenkö niinkin joskus vielä tekisi.
Tässä ketjussa kirjoittelee semmoiset ihmiset, jotka ei tiedä ketjun varsinaisesta asiasta oikeestaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää vanhusten viikkoa vaan kaikille
Kyllä se vanhuus sinullekin tulee ja muista silloin tätä kirjoitusta. Minusta on käsittämätöntä ihmisten kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan. Oman aikuisen lapseni kohdalla sen huomannut. Olen siis sinun kanssasi samaa ikäluokkaa. Pyysin, että tulkaa kesällä vaikka viikoksi tai pidemmäksikin aikaa. Hän huokaili. Kun kysyin asiaa uudestaan, kierrellen ja kaarrellen kuten sinun äitisi, kuulin turhautumisen oman lapseni äänessä. Hän ei halua. Tai jos haluaa, niin ehkä avopuolisonsa ei halua. He kävivät kesällä 4 pv. Koko kesä aikana. En tarkoita, että olisin yksinäinen, mitta koen kuitenkin, että yhteys on heikko. Haluaisin tehdä asioita yhdessä. Nyt olen ostanut koko porukalleni yhteisen risteilyn joulukuussa. Käydään Tukholmassa. En haluaisi olla vaivaksi, ja jos soitan, äänestä kuuluu, ettei oma lapsi jaksa puhua, tai ainakin se tuntuu olevan häiritsevää. Siksipä en enää soita. Laitan viestejä ja hän soittaa sitten jos haluaa ja on asiaa.
"Auts, tekee varmaan kipeää. Voimia asian käsittelyyn jotta voit solmia rauhan vanhuksenne kanssa ennen hänen kuolemaansa. Hän ei tule muuttumaan, sinä voit."
Se "rauhan solmiminen" varmaan kuitenkin edellyttäisi käytännössä sitä, että vanhus muuttuisi sen verran, että lopettaisi "sotaisan" käyttäytymisensä. Mutta jos/kun hän ei tule muuttumaan, aikuisen lapsen täytyy tehdä asiassa rauha itsensä kanssa ja antaa vanhuksen riidanhaastamisen jatkossa valua kuin vesi hanhen selästä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
"Auts, tekee varmaan kipeää. Voimia asian käsittelyyn jotta voit solmia rauhan vanhuksenne kanssa ennen hänen kuolemaansa. Hän ei tule muuttumaan, sinä voit."
Se "rauhan solmiminen" varmaan kuitenkin edellyttäisi käytännössä sitä, että vanhus muuttuisi sen verran, että lopettaisi "sotaisan" käyttäytymisensä. Mutta jos/kun hän ei tule muuttumaan, aikuisen lapsen täytyy tehdä asiassa rauha itsensä kanssa ja antaa vanhuksen riidanhaastamisen jatkossa valua kuin vesi hanhen selästä.
Eri
Se on vaihtoehto. Toinen on,että kun on tehnyt rauhan itsensä kanssa, käyttää vähän perspektiiviä ja vähän inhimillisyyttä. Vaihtoehtoja on aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii suora palaute puolin ja toisin. Jos äitini on marttyyri, kerron sen hänelle. Toki pitää olla valmis itsereflektioon. Narsismiin taipuvaiset eivät aina ole. Tuo manipulaatiotaipumus on heillä myös yleinen.
Oletko psykiatri? Et, joten lopeta diagnosointi.
Selkeästi tunnistettavien yksittäisten käyttäytymispiirteiden kutsuminen niiden normaalikielisillä nimityksillä ei ole sama asia kuin diagnosointi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Hyvää vanhusten viikkoa vaan kaikille
Ilmankos viime päivät on ollut niin aktiivista vanhusten haukkumista. Äiti sitä ja tätä.ei varmaan käydä, suuret ikäluokat sitä ja tätä, eläkkeet pois.
Nythän suuret ikäluokat alkavat olla vanhuksia jos nyt nuorimmat, 75, eivät ehkä vielä olekaan.
Minua jotenkin kiehtoo mihin vihaan nuoremmat ja viiskymppiset etenkin pystyvät itsensä kiihoittamaan vanhempiensa ikäluokkia kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
Minä olin äitini kanssa läheiset ystävät aikuisuudessa. Ystävyys alkoi kehittyä, kun sain itse lapsia ja jatkui hänen kuolemaansa saakka. Kaipaan häntä yhtä, mutta elämä on luopumista.