Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
08.10.2025 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (166)
Hyvä syy alkaa dokata kun soittaa mutsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte te epäempaattisia ja ymmärtämättömiä itsekkäitä ihmisiä. Vastaatte ahdistukseen pahalla. Ettekö te ymmärrä, että äiti pelkää sanovansa väärin, aiheuttavansa teille harmia, pelkää olla vaivaksi, ei kehtaa häiritä, vaikka kaipaa seuraanne. Ei kehtaa soittaa, että ette koe hänen ripustautuvan ja häiritsevän. Hän yrittää sanoa, että kävisitte, pitäisitte yhtyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on juuri tuollainen syyllistävä marttyyri. Mikään ei kiinnosta, paitsi jos jollekin kuuluu jotain ikävää, sillä märehtii. Kotihoito käy, mutta pitää mua jonain palvelusväkenä. Ikinä ei voi edes yrittää jutellaj tn, kun palvella pitisi. " muiden tyttäret käy auttamassa jne"
Tosiaan. Minäkin olen kuullut, miten muilla on paremmat lapset mitä hänellä. Varmasti se äitiä harmittaa.
Tuohon en ehkä pystyisi olemaan lipsauttamatta, että ehkä ne muiden lapset on kasvatettu paremmin :P
Sanoin minä kerran, että se ero meissä on, että minulla on aivan ihanat lapset. Äiti ei sanonut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän tuo johtuu, että vanhemmat eivät soita? Oma äitini on ihana ihminen, ja tulemme tosi hyvin toimeen. Hän ei vaan soita ikinä. Olen monta kertaa sanonut, että olisi kiva, jos hänkin joskus soittaisi. Ei ikinä.
Minä kyllä soittelen aikuisille lapsilleni.
Panen yleensä etukäteen viestin, että onko hyvä aika soittaa vai soitanko myöhemmin (perheissä pieniä lapsia).
Mutta muistan oman äitini, että hän ei soittanut juuri koskaan. Oli jotenkin epävarma puhelimessa ja hätäinen ja kiirehti puhelun lopettamista.
Oli aina huolestunut, että miten kalliiksi tämä puhelu tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko mun äidistä? Jos välimatka olisi lyhyt, niin ajattelisin kirjoittaneeni itse tuon.
Ainoat puheenaiheet on ihmisten kärsimys ja kuolema, kirjat jotka käsittelevät kärsimystä ja kuolemaa, tyhjänpäiväinen jeesustelu ajankohtaisista asioista "On kauhea se Ukrainen tilanne / Gazan lapset / Vilja Eerikan tapaus / tms", ei siis synny mitään oikeaa keskustelua aiheesta, ainoastaan se päivittely miten asia on kamalaa, sellaisista asioista tai näkökulmista mihin ei oikeastaan ole mitään muuta kuin myhäilyä. Esim. Palestiinan tilanteesta ei puhuta taustoista tai poliittisista ajatuksista, se jää sille "voi kun kauheaa ajatella niitä nälkäisiä lapsia"-tasolle. Muista tosielämän ihmisistä puhutaan pahaa, paitsi kuolleista tai sairaista, jotka ovat pyhimyksiä.
Jos hän käy meillä, tutkii paikat ja pudistelee hiljaa päätään.
Siskopeti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parhain neuvoni: älä yritä tulkita äitisi piiloviestejä, vaan ota vain ne sanat, jotka hän ääneen sanoo ja vastaa niihin ja jatka juttua niistä. Näin hän ei saa sinusta enää otettaeikä voi pakottaa peliinsä mukaan. Jos hän sanoo, että kaikki on hyvin, niin totea ääneen olevasi oikein iloinen siitä, että hän voi hyvin. Saat varmaan kiinni ideasta.
Vahva suositus tälle. Mä aloin tekemään näin jo aikaa sitten ja on toiminut muutoin paitsi yhden kerran. Silloin otin tosissani kun vanhempi sanoi minulle puhelimessa että ei lainaa autoa sairaalareissuani varten koska alkoholistisisarukseni voi yllättäen olla selvinpäin ja tarvita autoa kaupassa käyntiin. Kauppaan hänellä on 500 m.
Sanoin että asia selvä ja suljin luurin enkä vastannut soittoihin, joten vanhemman mielestä oli hyvä idea ajaa luokseni kertomaan että hän ei sanonut puhelimessa sitä mitä sanoi. Vaikka sanoi siis. Kirkkain silmin väitti MINUN valehtelevan hänen sanomisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ootte te epäempaattisia ja ymmärtämättömiä itsekkäitä ihmisiä. Vastaatte ahdistukseen pahalla. Ettekö te ymmärrä, että äiti pelkää sanovansa väärin, aiheuttavansa teille harmia, pelkää olla vaivaksi, ei kehtaa häiritä, vaikka kaipaa seuraanne. Ei kehtaa soittaa, että ette koe hänen ripustautuvan ja häiritsevän. Hän yrittää sanoa, että kävisitte, pitäisitte yhtyttä.
Pitäisi kasvaa oikeasti aikuiseksi ja ymmärtää että roolit kääntyvät sitä mukaa kun vanhemmat ikääntyvät. Vanhemmat - toivottavasti- olivat kärsivällisiä teitä kasvattaessaan, olkaa tekin kärsivällisiä vanhuksen tehdessä tilintekoa ja luopuessa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät että äidilläsi on kaikki hyvin? Perusterveitä ja hyväkuntoisia ei vanhuksissa juuri ole, ei nuoremmissakaan. Kun et ees kysele, negatiivinen asenne heti. Valitat, ettei soita, mutta lopetat itsekin soittamisen?
Voi kun sinäkin esität olevasi uhri. Ota ohjat omiin käsiisi ja kannusta äitiäsi puhumaan muusta ja todella käännä hänen puheensa myönteiseen ilmaisuun.
Usko, että vanheneminen tuo tullessaan avuttomuuden esittämisen varsinkin omille lapsille. Se on vaan niin se asia.
Ole onnellinen, ettei äitisi ole agressiivinen ja ilkeänoloinen. Sinä otat itse väärän suhtautumisen. Iloinen ja hyväntuulinen asioita ohjaava on sinun tehtäväsi.
Vaivaudu ja olet itsekin onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että äidilläsi on kaikki hyvin? Perusterveitä ja hyväkuntoisia ei vanhuksissa juuri ole, ei nuoremmissakaan. Kun et ees kysele, negatiivinen asenne heti. Valitat, ettei soita, mutta lopetat itsekin soittamisen?
Hyvin sanottu. Ei ole syytä solvata äitiä, vaan tyttären on nuorena 50-vuotiaana opittava käsittelemään asioita toisella tavalla.
Millaista on tavallinen viiskymppisen naisen elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut kommentoijat tässä ketjussa eivät selvästi ole joutuneet tekemisiin tällaisen syyllistävän kaksoisviestijän kanssa (tai sitten ovat itse niitä). Kyllä minunkin mummuni marisi kaikenlaista, mutta ei syyllistänyt eikä manipuloinut. Toinen ei edes marissut. Mutta on pari muuta läheistä, joissa on tuota yhdistelmää, vaikkeivät ole edes vanhoja.
Ei sellaisille voi puhua suoraan siitä asiasta, kun sitten saa vain vihat päällensä ja syytetään vainoharhaiseksi. Tai vaihtoehtoisesti uhriudutaan. Näiden kanssa on paras vain leikkiä mukana ja oikein iloisesti pitää tunnelmaa yllä. Se on niille jokin valtapeli, jossa ne yrittää työntää sisäisen myrkkynsä sinuun. Kun et ota sitä vastaan, ne joutuvat itse nielemään sen taas kerran. Jos eivät opi parempaa tapaa käsitellä tunteitaan, niin kärsikööt liemessään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä syy alkaa dokata kun soittaa mutsille?
Ja auttaako se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota 30% huomioon äitisi keskustelussa. Ota 50% ytävällistä keskustelua ja valita 20% siitä, kuinka raskasta sinun on juuri näiden puheluiden aikana, mikä terveelle ihmiselle ei olisikaan raskasta.
Tuo juominen, no jos et osaa muuten ongelmiasi ratkaista, niin jätä ainakin juominen.
Te tarvitsette yhteisiä elämyksiä. Ne vahvistaisivat suhdettanne ja avaisivat tunnelukkoja.
Kutsu äiti kanssasi kaupunkiseikkailuun ja valmistakaa yhdessä herkullinen illallinen. Siinä hän oppii selviytymistaitoja ja yhteistoimintaa ja saa kokea onnistumisen elämyksiä.
Aamuyön hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisillä atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Tässä saat samaan pakettiin jännittävän seikkailun, saumatonta yhteistyötä vaativan urakan ja mahtavan herkkuhetken. Samalla äitisi oppii kuin huomaamatta, että metsästämällä ruokansa itse, säästää pitkän pennin joka aterialla.
Ennenkuin anoppini vanheni ja sittemmin äitini, oli kokemukseni vanhuksista minimaaliset. Kuvittelin vanhusten olevan sellaisia hiljaisen arvokkaita, jo elämää nähneen lempeitä, pää pystyssä vanhuutensa vastaanottavia, jopa tyytyväisiä elämänsä ehtooseen ja kiitollisia kaikesta hyvästä mitä heillä on ja heidän eteen tehtiin.
Vähänpä tiesin.
Anoppi vanheni lähes liikuntakyvyttömäksi ja apua tarvitsevaksi, mutta se ei hänestä ollut mitenkään mikään semmoinen syy, että olisi jollekin auttajalle kiitosta sanoa! Päinvastoin. Istuessaan nimikkopaikallaan päivät pitkät hän pystyi vaanimaan virheet ja arvostelemaan kaikki, syystä taikka ilman. Pakoon ei päässyt, paitsi talon miesväki jolla olikin paljon töitä ulkorakennuksissa ja pihalla.
Anoppi ei myöskään missään nimessä ollut a)hiljaien, b)lempeä tai vähääkään vanhuuttaan hyväksyvä. Vaikka se enää vuosikausiin ollut päässyt talosta pihalle edes, määräsi hän suvereenisti talon remontit, työt ja puhumattakaan miniän (=minun) keittiön ja taloudenpidon.
Vanhuuttaan hän käytti hyväkseen silloin kun piti varmasti saada yhtä itsepäisen poikansa mieli kääntymään että tottelee häntä. Silloin pystyi kehittämään sydänläpätystä ja hengenahdistusta. Kuten silloin kun mies ei uskonut että vanhaa, puhkikulunutta keittiön linoleumilattiaa n. vuodelta 1930 EI SAA vaihtaa. Hengenahdistus oli pienen kinan jälkeen kova ja kohta taluttikin kaksi raavasta miestä pikkuruista anoppia kamariin huilaamaan...
20 vuoden riitelyn ja rähinän jälkeen hän vihdoin nukahti ikiuneen. Vielä muutamaa viikkoa ennen lopullista lähtöä hän kieltäytyi lähtemästä sairaankuljettajien mukaan sairaalaan ja komensi heidät ulos asunnostaan. Kotihoito oli todennut että muori on kuivunut eikä pysty enää itse juomaan. Vähänpä tiesivät nekään. Muori inhosi sairaaloita. Ja sen saivat sitten tietää myöskin hoitohenkilökunta, ei mennyt mikään oikein sielläkään. Muistan kun seistiin anopin huoneen oven takana sairaalassa, ja hoitaja kehoitti miestäni menemään ihan varovasti sisälle kun "tänäänkin on ollut aika huono päivä..." Minä jäin sovinnolla käytävälle, ei ollut tarvetta silläkään kertaa kuulla miten huono ja epäonnistunut henkilö olin...
Äitini on nyt 80 ja vaikeaa on lähinnä kaikki. Hän ei suinkaan riitele eikä haasta riitaa, vaan tekee kaikkensa että kaikille tulisi selväksi miten surkea ja yksinäinnen, turvattomaks jätetty ja kaikkien hylkäämä hän on. Tämähän ei pidä faktisesti paikkaansa, mutta tämä on se rooli ja keino millä muori kitkuttaa eteenpäin. Tällä saa huomiota ja hoivaa. Paitti ehkä meiltä lapsilta, jotka jotkut meistä näkee sen teatteri läpi paremmin, jotkut huonommin.
Kaippa se on niin, että kun itsekseen ilman juurikaan muita kokemuksia ja ärsykkeitä enää saamatta, istuskelee, niin sitä vaan väkisinkin alkaa ajatella vain itseään ja ajatukset pyörii sitä samaa. On paljon paljon aikaa muistella kuviteltua loukkauksia ja niitä laiminlyöntejä. Voi myös tehdä aikansakuluksi pienen muistivihkon mihin merkitä , ketkä sukulaisista ja lapsista soittavat ja kuinka usein. Sitä voi sitten selata sivut rullalle, ja valittaa miten yksinäinen vanhus sitä on.
En tiedä, millaiseksi oma vanhuuteni tulee. Näistä esimerkeistä päätellen ei hääviä tule olemaan. Toivon todellakin, että tulis äkkilähtö sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Te tarvitsette yhteisiä elämyksiä. Ne vahvistaisivat suhdettanne ja avaisivat tunnelukkoja.
Kutsu äiti kanssasi kaupunkiseikkailuun ja valmistakaa yhdessä herkullinen illallinen. Siinä hän oppii selviytymistaitoja ja yhteistoimintaa ja saa kokea onnistumisen elämyksiä.
Aamuyön hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisillä atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala pa
Voi helvetin kissakeitto vol.2, kokkina varmaan se blondattu treenattu mikälie... Huoh...
Aika jännä, olen 80. En tunne tuollaisia ikäisiäni, en suvussa enkä naapurissa. Rapussani on meitä 80 v viisi henkeä. Eli 2 pariskuntaa ja minä. Kaikkien lapset on jossain kaukana. Kaikilla meillä on autot, hoidamme asiamme itse, papat näkyy käyvän miesvoimistelussa ostarilla, meistä naisista yhdellä sydän ja syöpä , yhellä paha reuma ja minä rollaattorilla lonkkien takia. Kaikki ulkoilemme päivittäin kaupassa käyntien lisäksi. Kudoin kesällä 10 m mattoa.
Mistä te loihditte noita vanhuksia?
Alue: Aihe vapaa
Ihan kuin joku sketsihahmo!