Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, et ole ainoa.
"Näyttäkää minulle nainen, joka on väleissä äitinsä kanssa, niin näytätte kuolleen naisen."
Vanhus narisee ja marisee tyttärelleen, mutta kultapojalle vanhus keittää ja kuorii perunatkin.
Jotkut viiskymppiset jäävät näköjään aika lapsellisiksi, ikuisiksi 8-vuotiaiksi.
Ikuisesti katkera boomeri. Mistä nää on siinneet?
Niin, siinäpä se. Tyttäret on kuin äitejään, eikös se sanonta niin kuulu.
En ole kyllä ikinä kuullut tuollaista sanontaa.
Ap aloittaa, että äiti ei soita koskaan, paitsi syntymäpäivänä. "Ei edes jouluaattona soittanut".
Voisiko olla, että äitisi ei uskalla häiritä, jos sattuisi vaikka häiritsemään sinua tai jännittää samalla tavalla puhumista kanssasi kuin sinä hänen? Sinun elämänpiirisi on niin kaukana äidin elämästä, että hän ei osaa puhua kanssasi, muuten kuin lähettämällä niitä "piiloviestejä"omasta elämästään. Sinä tuskin kerrot mitään omasta elämästäsi, näin arvelisin. Tuollaiseksi kommunikaatio tietty tuppaa menemään, jos ollaan vain harvoin tekemisissä toistensa kanssa.
Ymmärrän kyllä äitisi katkeran sävyn, jos ajattelee, että ei edes jouluna tavata, tuskin soitetaankaan.
Hänellä varmaan on tuttavia, joiden lapset tulevat käymään tai äiti on tervetullut lastensa luokse.
Vierailija kirjoitti:
Äitini valitti myös koko ajan ja hän asui vielä lähellä. Valitti ja juonitteli eikä mikään passannut kunnes sanoin että nyt pitää hankkia sinulle apua kun noin ikävästi on kaikki asiat, täällä on hyviä psykologeja tai jos tuntuu niin kattellaan joku psykiatri. Asiat korjaantuivatkin kerralla. Äiti oli silloin n. 70 v.
Tää on hyvä, luova ratkaisu.
Siinä äiti 70 v <, tytär 45 v <, ei tahdo tulla muutakuin vastakkain asetteluja.
Masentuneen vanhuksen luo on hyvä,kun on täysin ulkopuolinen tukihenkilö, psykiatri, psykologi, tai vaikka mielenterveyskoulutuksen saanut sairaanhoitaja, terapeutti.
KTM45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on aina äiti. Äidin pitää miellyttää lapsiaan, mitä lapsenomaisemmaksi lapsi on jäänyt, sitä enemmän. Jotenkin tuli tunne että ap on sinkkuimmeinen ongelmineen?
Oisit nyt sanonut ihan suoraan vaan, että vanhapiika. Sehän oli teidän sukupolven pahin haukkumasana. Ja herkkä.. Herkkyyttä myös halveksittiin. Piti olla kova ja pärjätä perkele yksin.
Suvussa ollut paljon vanhoja piikoja. Kyllä he ovat paljon mutkiikkaampia luonteita olleet kaikki koska eivät ikinä ole joutuneet tekemään kompromissejä, huolehtimaan muista. Oppineet kärsivällisyyttä. Joku koira tai kanarialintu se josta pitää haksaa toisten puhua.
Mun 78v faija soittaa mulle JOKA IKINEN päivä. Kertoakseen olevansa vielä hengissä. Ja tätä on jatkunut jo 8 vuotta hänen aivoinfarktiensa jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta. Harvenna soittoja? Hän tietenkin syyllistää sinua siitä, jolloin voit todeta, että olisi tosi mukava jos hän joskus soittaisi sinulle. (Siitä ei kai ole vaaraa, että hän oikeasti soittaisi sinulle useammin.)
Tai voisko opetella olemaan ihan rehellinen ja puhua äidin kanssa asiat sellaisina kuin ne kokee?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut sen niin, että tässä on toinen murrosikä, luopumisen paikka, tällä kertaa lopullisesti. Sen on tarkoitus tehdä erosta helpompaa. Taas on aika, kun vanhemmat eivät oikein jaksa lapsiaan eivätkä lapset oikein vanhempiaan. Ei olisi irtautumista, jos eleleltäisiin jatkuvassa symbioosissa ja harmoniassa. Elämänkaari menee miten menee, eikä sitä itsekään tässä vaihdevuosi/andropaussi -iässä ole niin ihana ole kuin luulee olevansa.
Mutta joo, tuttuja fiiliksiä, vauhti vaan kiihtyy kun kasikymppiset alkavat sekoilla. Meillä niitä on neljä ja yksi onneksi hoivakodissa tallessa. Herralle kiitos ettei ole enää lapsia helmoissa tämän shown kanssa, tämä ei tästä parane ennen kuin loppuu.
Vitsi tää "toinen murrosikä" oli hyvä termi. Nimittäin mun äiti on kuin murrosikäinen. On tylsää, kiukuttelee, vatvoo Ian kaiken mitä joku Liisa sanoi jollekin. Seuraa telkkarista hömppää ja pyörii kaiket päivät suomessa (face). Valvoo yöt ja nukkuu päivät ja dokailee kavereidensa kanssa ( tää vika ei oo mikään vitsi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, et ole ainoa.
"Näyttäkää minulle nainen, joka on väleissä äitinsä kanssa, niin näytätte kuolleen naisen."
Vanhus narisee ja marisee tyttärelleen, mutta kultapojalle vanhus keittää ja kuorii perunatkin.
Jotkut viiskymppiset jäävät näköjään aika lapsellisiksi, ikuisiksi 8-vuotiaiksi.
Ikuisesti katkera boomeri. Mistä nää on siinneet?
Niin, siinäpä se. Tyttäret on kuin äitejään, eikös se sanonta niin kuulu.
Etkö? Katso mimmonen tuleva anoppisi, kosi vasta sitten
Mun Äiti on kans tosi rasittava, pitää vaan koittaa kestää. Soitellaan puolin ja toisin joka sunnuntaiaamu. Pyrkii määräämään kaiken, kuten on koko ikänsä tehnyt. Hänen tapansa on se yksi ja ainoa oikea tapa tehdä asioita. Ja ne "neuvot" prkl, pukeudu lämpimästi, käy kävelemässä jne. Muutaman kerran visiteeraan vuodessa ja hermo menee joka kerta. Onneksi asuu eri kaupungissa.
Tähän ketjuun spämmäävä 8kymppinen on hyvä esimerkki henkilöstä, jonka kanssa on mahdotonta tulla toimeen. Jatka vaan.
Vanhat äidit ei aina jaksa ja osaa vastata tarpeisiin mitä keski-ikäisellä lapsellaan on. Heidän elämänpiirinsä on jo voinut olla toinen ja nelkytluvulla syntyneet on vanhoja jo.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun spämmäävä 8kymppinen on hyvä esimerkki henkilöstä, jonka kanssa on mahdotonta tulla toimeen. Jatka vaan.
Kiitos! Totuuden sanat kolahtaa, kiukutelkaa koko viiskymppsen hormonikuohuilla ja ylemmyydellä. Kaikkihan on ilman muuta ihania ja täydellisiä kuten joku kirjoitti. Peili puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, et ole ainoa.
"Näyttäkää minulle nainen, joka on väleissä äitinsä kanssa, niin näytätte kuolleen naisen."
Vanhus narisee ja marisee tyttärelleen, mutta kultapojalle vanhus keittää ja kuorii perunatkin.
Jotkut viiskymppiset jäävät näköjään aika lapsellisiksi, ikuisiksi 8-vuotiaiksi.
Ikuisesti katkera boomeri. Mistä nää on siinneet?
Niin, siinäpä se. Tyttäret on kuin äitejään, ei
Etkö? Katso mimmonen tuleva anoppisi, kosi vasta sitten
Olet ymmärtänyt väärin. Tuo on eri sanonta ja aivan eri yhteyteen tarkoitettu. Se on tarkoitettu miehille, ja viittaa etupäässä tulevaan ulkonäköön. Että sellaista on odotettavissa ja oletko miehenä valmis siihen.
Vauvan tarpeisiin on helpompi vastata kuin jo vieraantuneen ikääntyneen aikuisen tarpeisiin jonka arkeakaan ei tunne.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ongelmallinen ihminen ite. Ehkä vähän teennäinen lässyttäjä kun soittaa äidilleen.
Joku kirjoitti hyvin, aikuisten tulee vieraantuakin vanhemmistaan mutta ap ei hyväksy itsessään sitä tunnetta.
Olen 80, minusta on ihan selvä ettei lapseni ole enää minun vaan aikuisia ehtoopuolelle kallistuvia ihmisiä. Eivät he tule suremaan kun kuolen kun luonnollinen vieraantuminen on jo tapahtunut. Yritän saada vielä asiani selviksi, asunnon myytyä, rahat lapsille. Voin lähteä.
Kyllä nyt koirat älähtää, kun kalikat kalahtaa!
Vaikka eihän ap:n äidillä ole sinun kanssasi mitään tekemistäkään..!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, et ole ainoa.
"Näyttäkää minulle nainen, joka on väleissä äitinsä kanssa, niin näytätte kuolleen naisen."
Vanhus narisee ja marisee tyttärelleen, mutta kultapojalle vanhus keittää ja kuorii perunatkin.
Jotkut viiskymppiset jäävät näköjään aika lapsellisiksi, ikuisiksi 8-vuotiaiksi.
Ikuisesti katkera boomeri. Mistä nää on siinneet?
Niin, s
NAisistahan tässä puhutaan, äideistä ja tyttäristä? Vai mistä sinä puhut? Tottakai tuo on miehille, katso tulevaa anoppiasi näet mikä heilastasi tulee. Ja nimenomaan luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ongelmallinen ihminen ite. Ehkä vähän teennäinen lässyttäjä kun soittaa äidilleen.
Joku kirjoitti hyvin, aikuisten tulee vieraantuakin vanhemmistaan mutta ap ei hyväksy itsessään sitä tunnetta.
Olen 80, minusta on ihan selvä ettei lapseni ole enää minun vaan aikuisia ehtoopuolelle kallistuvia ihmisiä. Eivät he tule suremaan kun kuolen kun luonnollinen vieraantuminen on jo tapahtunut. Yritän saada vielä asiani selviksi, asunnon myytyä, rahat lapsille. Voin lähteä.
Kyllä nyt koirat älähtää, kun kalikat kalahtaa!
Vaikka eihän ap:n äidillä ole sinun kanssasi mitään tekemistäkään..!
Ei mutta ap kaipaa äidiltään jotain mitä äiti ei pysty hänelle antamaan. Jotain mielenrauhaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun spämmäävä 8kymppinen on hyvä esimerkki henkilöstä, jonka kanssa on mahdotonta tulla toimeen. Jatka vaan.
Kiitos! Totuuden sanat kolahtaa, kiukutelkaa koko viiskymppsen hormonikuohuilla ja ylemmyydellä. Kaikkihan on ilman muuta ihania ja täydellisiä kuten joku kirjoitti. Peili puuttuu.
Eipä täällä juuri hormonit kihise eikä kiukku sihise. Vain marttyyrit narisevat vastaan.
Kuulostaa ehkä oudolta, mutta onko elämässäsi joku toinen läheinen, joka toimii samoin?
Omat välini äitiini paranivat huomattavasti sen jälkeen kun erosin. Äitini ei ole noin paha kuin ap:n kuulostaa, mutta on välillä vaativa, eikä oikein ymmärrä, että saatan haluta tehdä erilaisia valintoja kuin hän itse tekisi. Silloin kun eksä oli samanlainen ja jatkuvasti ympärillä, väsyin paljon helpommin, olin valmiiksi jo puolustuskannalla (koska sitä elämä vaati) ja riitoja tuli helposti. Nyt olen itse kärsivällisempi, ja jos koen että puututaan alueelle joka on omani, saan rauhallisesti sen ilmaistua. Äiti on myös selvästi leppoistunut iän myötä, mikä on ollut mukavaa.
Toisaalta joskus asioita ei saa paranemaan vaikka itse tekisi mitä, kun ei toisesta osapuolesta ole keskustelemaan. Tsemppiä, jos tilanne tämä. Ihan ymmärrettävää, jos ei silloin houkuta tiivis yhteydenpito.