Surullinen ettei lapseni halua harrastaa joukkuelajeja
Hän jää paitsi siitä joukkuetunnelmasta, onnistumisen ilosta, tiimitunteesta. Mutta pakottaakaan en toki voi.
Kommentit (16)
Lapsesi ei ole toteuttamassa sinun unelmiasi.
Niin, ihmeellistä, että ihmiset on erilaisia. Jotkut tykkää enemmän yksilölajeista.
Kannustaa voi, mutta pakottaa ei kannata. Katsos kun me kaikki emme nauti noista kyseisistä asioista. Ja joukkueessakin voi tulla syrjityksi.
Kas kummaa extrovertti vinkuu että kaikkien pitäisi olla extroverttejä...
Eli lapsesi on introvertti, viihtyy omissa oloissaan parhaiten.
No yksilölajeissa hän oppii huomaamaan, että sekä onnistumisista että pettymyksistä on vastuussa itse, ei voi syyttää joukkuetoveria eikä joukkuetoveri voi viedä kunniaa. Yksilölajeissakin saa kavereita ja tietyissä lajeissa yksilöurheilija muodostaa ympärilleen joukkueen, esim. hiihtäjän joukkueessa ovat hänen voitelijansa ja huoltajansa, yleensä lapsella vanhemmat.
Jotkut meistä ovat luonteeltaan joukkueurheilijoita, toiset yksilöurheilijoita, jotkut tykkäävät molemmista. Ei sellaisesta, josta ei tykkää voi jäädä paitsi.
Vierailija kirjoitti:
No yksilölajeissa hän oppii huomaamaan, että sekä onnistumisista että pettymyksistä on vastuussa itse, ei voi syyttää joukkuetoveria eikä joukkuetoveri voi viedä kunniaa. Yksilölajeissakin saa kavereita ja tietyissä lajeissa yksilöurheilija muodostaa ympärilleen joukkueen, esim. hiihtäjän joukkueessa ovat hänen voitelijansa ja huoltajansa, yleensä lapsella vanhemmat.
Jotkut meistä ovat luonteeltaan joukkueurheilijoita, toiset yksilöurheilijoita, jotkut tykkäävät molemmista. Ei sellaisesta, josta ei tykkää voi jäädä paitsi.
Ja toiset eivät pidä urheilusta lainkaan, vaan tekevät vapaa-ajallaan mieluummin jotain ihan muuta.
Myönnä vaan suoraan, että olisit itse halunnut olla futis-, lätkä- tai korismutsi. Yhy yhy yy. Olist varmaan ollut kaikista paras!
On kyllä niin läpinäkyvä provo. Ei ap:n kaltaisia voi olla olemassa!
Lapsesi ei ole kiinnostunut tiimitunnelmasta. Anna hänen harrastaa yksilölajia esim. pianonsoittoa.
Hienoa, että et pakota sellaiseen mistä hän ei pidä, oikein.
Hän, jos sportista tykkää, ehkä haluaa olla seuraava Jarkko Nieminen tai Kimi Räikkönen ja kerätä palkintorahat itselleen eikä jakaa nittä porukans kesken :)
Joillekin meistä joukkuelajit ovat painajainen. Olen aina tykännyt liikunnasta, mutta jo lapsena inhosin joukkuelajeja yli kaiken. Mielestäni koululiikunnassa painotetaan niitä aivan liikaa. Thank god ei ollut vanhempia, jotka olisivat vielä vapaa-ajallakin painostaneet sellaisen pariin.
Joukkuelajeja on vaikea harrastaa aikuisena ja lapsuuteen ne yleensä jääkin. Hyviä yksilölajeja aikuisuutta ajatellen on esim. hiihto, kuntosali, pyöräily, juoksu jne.
Vierailija kirjoitti:
Ja katkerista tappioista.
Ja siitä kun kaikkien erilaisten vaikeuksien jälkeen noustaa kuin feeniks lintu tuhkasta, voitetaan kaikki eikä kenestäkään ole edes kunnon vastusta. Oli minulle valmentajakin hieno kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ihmeellistä, että ihmiset on erilaisia. Jotkut tykkää enemmän yksilölajeista.
Ilmeisesti hänellä ei ole sellaista kaveripiiriä, joiden kanssa olisi luontevaa potkia palloa koulun lähellä olevalla hiekkakentällä tai käydä talvella luistelemassa ja pelaamassa ulkojääkaukalossa. Tosin tuo voi onnistui vielä 15-vuotiaana, mutta 25-vuotiaana on jo vaikeampi houkutella samanikäisiä joukkuepeleihin etenkin jos niitä ei ole nuorempana harrastanut. Joukkuepelit eivät vaadi liittymistä mihinkään viralliseeen urheiluseuraan ja monta kertaa viikossa tapahtuvia pakollisia harjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että et pakota sellaiseen mistä hän ei pidä, oikein.
Hän, jos sportista tykkää, ehkä haluaa olla seuraava Jarkko Nieminen tai Kimi Räikkönen ja kerätä palkintorahat itselleen eikä jakaa nittä porukans kesken :)
Autolla ajaminen tai tietokoneella pelaaminen eivät ole urheilua.
Ja katkerista tappioista.