Lue keskustelun säännöt.
Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
08.10.2025 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (438)
Vierailija kirjoitti:
Aina tää sama toistuu, pienten lasten äideillä ikäloppu mummo.
Olen iltatähti, äitini sai mut 45-vuotiaana. Itse sain esikoiseni 34-vuotiaana viiden vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen.
Että niin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap sanoisit äidillesi jokaisen tällaisen vähättelyn jälkeen: Miksi vähättelet itseäsi?
Eikö äiti pikkuhiljaa kyllästyisi sinun kyselyysi ja muuttaisi puhetyyliään.
Olen sanonut! Olen sisaruksista ainoa joka on niin ilkeä ja pahantuulinen, että olen kysynyt suoraan, että mistä tämä puhe tulee ja mitä tässä nyt oikein on?? Vastaus: ee-een kait minä ja eeen minä nyt tiijä ja eikait sitä vanhojen akkojen höpinöistä voi tietää. Puhuu siis itsestään.
Ja seuraavalla kerralla tasan tarkkaan identtiset jutut. Kun kerron ihan suoraan , mitä siis ei perheessämme koskaan kukaan muu tee, että minua ahdistaa nuo sun puheet, niin sieltä tulee Täyskiisto koko asiasta ja sitten mielensäpahoittaminen ja ihan keskustelun lopussa joku -ittumainen raapaisu!
Mikään ei läpäise sitä itsekeskeisyyden universumia, minkä keskipiste hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap sanoisit äidillesi jokaisen tällaisen vähättelyn jälkeen: Miksi vähättelet itseäsi?
Eikö äiti pikkuhiljaa kyllästyisi sinun kyselyysi ja muuttaisi puhetyyliään.
Olen sanonut! Olen sisaruksista ainoa joka on niin ilkeä ja pahantuulinen, että olen kysynyt suoraan, että mistä tämä puhe tulee ja mitä tässä nyt oikein on?? Vastaus: ee-een kait minä ja eeen minä nyt tiijä ja eikait sitä vanhojen akkojen höpinöistä voi tietää. Puhuu siis itsestään.
Ja seuraavalla kerralla tasan tarkkaan identtiset jutut. Kun kerron ihan suoraan , mitä siis ei perheessämme koskaan kukaan muu tee, että minua ahdistaa nuo sun puheet, niin sieltä tulee Täyskiisto koko asiasta ja sitten mielensäpahoittaminen ja ihan keskustelun lopussa joku -ittumainen raapaisu!
Mikään ei läpäise sitä itsekeskeisyyden universumia, minkä keskipiste hän on.
Miksi otat niin raskaasti äitisi jaarittelut? Mikä sinua niissä ahdistaa kun äitisi itsekin tietää vanhana akkana höpisevänsä mitä sattuu. Pakkohan sen sulle on jotain puhua kun velvollisuudesta soitat. Ehkä äitiskii katsoo puhelimen näyttöä, huokaa, Sirpa soittaa,mitä se nyt taas tahtoo riidellä. Sen kanssa on niin vaikea puhua.
Entäpä jos joskus kuuntelisiie mitä mieltä ne äitinne on teidän jutuistanne ja kyselyistänne ja rasittavista puhelinsoitoistanne jos heille etenkin jää tunne etten taaskaan osannut tuon Sirpan mieleisiä puhua. Aina se tiuskahtelee ja äänestä kuulee ettei nyt miellytä jos sanon ettei tässä kummempia. Se kuiteskii on jo 50 täyttänyt eikä sen kanssa voi puhua kuin aikuisen kanssa.
En tiedä, mutta kyllä ne vanhemman ja lapsen roolit jäävät välillä päälle ja keskustelu on sen mukaista. Oma jälkikasvu räpsäyttää sormille, kun palaan vanhemman rooliin aikuisen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap sanoisit äidillesi jokaisen tällaisen vähättelyn jälkeen: Miksi vähättelet itseäsi?
Eikö äiti pikkuhiljaa kyllästyisi sinun kyselyysi ja muuttaisi puhetyyliään.
Olen sanonut! Olen sisaruksista ainoa joka on niin ilkeä ja pahantuulinen, että olen kysynyt suoraan, että mistä tämä puhe tulee ja mitä tässä nyt oikein on?? Vastaus: ee-een kait minä ja eeen minä nyt tiijä ja eikait sitä vanhojen akkojen höpinöistä voi tietää. Puhuu siis itsestään.
Ja seuraavalla kerralla tasan tarkkaan identtiset jutut. Kun kerron ihan suoraan , mitä siis ei perheessämme koskaan kukaan muu tee, että minua ahdistaa nuo sun puheet, niin sieltä tulee Täyskiisto koko asiasta ja sitten mielensäpahoittaminen ja ihan keskustelun lopussa joku -ittumainen raapaisu!
Mikään ei läpäise sitä itsekeskeisyyden universumia, minkä keskipiste hän on.
Mun äiti on aina samanlainen. Rivien välistä pitäisi tulkita hänen toiveitaan ja kamala syyllistäminen seuraa jos niiden vihjailujen mukaan ei osannut toimia.
Lisäksi haukkunut minua koko elämänsä. Jo vauvana kuulema olin ilkeä kun öisin itkin ja pureksin kaikkea( sain hampaita) . Huoraksi nimitellyt jo ala- aste ikäisenä. Töihin olisi pitänyt mennä 12- vuotiaana. Olin kuudennella luokalla. Isäni haukkui maanrakoon. Loisi kotirouvana, vaikka duunari isäni tulot eivät meinanneet riittä. Aina kuulema minusta ollut vain harmia ja murhetta. Kuinka omaa lastaan voi vihata näin jo syntymästä alkaen?
Nyt kun on vanha, pitäisi palvoa ja palvella. Olen huono tytär kun en näin tee.
Kyllä totta puhut. Se johtuu siitä että seiskyt-ja kahdeksankytvuotiaat äidit olivat huonoja äitejä tyttärilleen (nykyisille viiskymppisille+).
Tämän ketjun lukeminen keventää mieltäni, on nimittäin merkillistä katsoa ja elää vanhenevan naisen rinnalla joka ei itse koskaan antanut sinulle henkisesti mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä totta puhut. Se johtuu siitä että seiskyt-ja kahdeksankytvuotiaat äidit olivat huonoja äitejä tyttärilleen (nykyisille viiskymppisille+).
Tämän ketjun lukeminen keventää mieltäni, on nimittäin merkillistä katsoa ja elää vanhenevan naisen rinnalla joka ei itse koskaan antanut sinulle henkisesti mitään.
Ja kehittymään ei ole pystynyt tytärkään?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä totta puhut. Se johtuu siitä että seiskyt-ja kahdeksankytvuotiaat äidit olivat huonoja äitejä tyttärilleen (nykyisille viiskymppisille+).
Tämän ketjun lukeminen keventää mieltäni, on nimittäin merkillistä katsoa ja elää vanhenevan naisen rinnalla joka ei itse koskaan antanut sinulle henkisesti mitään.
Olen tuo, jonka äiti vihannut mua jo vauvasta asti. On niin totta ettei henkisesti saanut mitään, fyysisesti kyllä: ainä läpsittiin päähän tms kun oli kuljin. Mun piti kannatella kodin tunneilmapiiriä, tai muuten äiti parkui ja syyllisti, kun hänelle tuli paha mieli. Ihan jo esimerkiksi siitä, ettei syönyt tarpeeksi tai döi liian vähön. Olin aina vääränkokoinen, perseeni liian iso vartaloon nähden jne.
Oli jo yli 40v kun mut sai ja tuo viha ja syyllistäminrn alkoi jo vastasyntyneenä: olin aiheuttanut hänelle pahan olon kun synnyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkiset eväät ikäluokallanne. Isomummu kiertokoulun käynyt, äiti kansakoulun, tytär joka ei kotoaan ole saanut mitään kuitenkin lukion ja yliopiston, toivottavasti omilla tyttärillä jo henkistä kasvua sitten kun ei enää aineellista eikä koulutuksen puutetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko mennä itse takaamaan, että olette ikäihmisinä kaikin puolin fiksuja ja ette ainakaan samanlaisia kuin omat vanhempanne? Sitä sopii miettiä ja suhtautua vanhempiin hyväksyvämmin. Ihmisen persoona voi muuttua iän myötä monien tekijöiden vuoksi. Onneksi monet varsinkin hoitoalan ammattilaiset osaavat " luovia" ns hankalienkin ikäihmisten kanssa heitä kohdatessa. Sitä taitoa voi jokainen opetella ja miettiä miten haluan itseäni kohdattavan kun olen vanha ja en ole enää niin mukava ihminen. Olen sitten itsekin ikävä ihminen.
Todellakin voin mennä takuuseen! En ole ollut aitä tähänkään asti joten ei minusta sellaista tulekaan. Vanhempani taas ovat olleet koko olemassaoloni ajan samalla tavalla tympeitä, joten vanhuus menee toki samalla kaavalla.
Et voi mennä takuuseen. Kun kenelle tahansa voi tulla e
Noi se elämä menee. Vain naiivit ja lapselliset vannovat etten minä ainakaan. Kuka tahansa voi sairastua ja muuttua täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka oikeesti palvelee ja passaa sitä vanhaa äitiään? Selvästi näkee että ollaan niin marttyyria vaikka se äiti melko tyystin kotihoidon ym palvelujen harteilla.
Pakko sille on sitten soitella ???? Meillä toimii s-posti ja tekstarit paremmin. Jos nyt on välttämättä niin tehtävä. Jos on oikeasti jotakin asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap sanoisit äidillesi jokaisen tällaisen vähättelyn jälkeen: Miksi vähättelet itseäsi?
Eikö äiti pikkuhiljaa kyllästyisi sinun kyselyysi ja muuttaisi puhetyyliään.
Olen sanonut! Olen sisaruksista ainoa joka on niin ilkeä ja pahantuulinen, että olen kysynyt suoraan, että mistä tämä puhe tulee ja mitä tässä nyt oikein on?? Vastaus: ee-een kait minä ja eeen minä nyt tiijä ja eikait sitä vanhojen akkojen höpinöistä voi tietää. Puhuu siis itsestään.
Ja seuraavalla kerralla tasan tarkkaan identtiset jutut. Kun kerron ihan suoraan , mitä siis ei perheessämme koskaan kukaan muu tee, että minua ahdistaa nuo sun puheet, niin sieltä tulee Täyskiisto koko asiasta ja sitten mielensäpahoittaminen ja ihan keskustelun lopussa joku -ittumainen raapaisu!
Mikään ei läpäise sitä itsekeskeisy
Tiedät itsekin puhuvasi puppua. Ei 80-luvulla menty 12-vuotiaana töihin, mainosten jakoonkin oli ikäraja 14 vuotta. Jätskikioskeihin 16 vuotta. Tehtaisiin 18 vuotta. Oppivelvollisuus 9 vuotta. Eli 16-vuotiaaksi.
Miksi yritätte esittää että olisitte joskus 1910-luvulla eläneet? Niin ja ne virkatut kuukautissuojat 80-luvulla.
Älkää sotkeko historiallisia piikatyttösarjoja 80-lukuun.
No suvaitsetko savoa vääntävän nuhruisen sukulaisvanhuksen vai kierrät sukujuhlissa? Tai vähän jo höpsäkkään tädin jonka kontrolli ei enää kuosissa?
Miksi on niin vaikea kuvitella vanhuksen olevan vaan ilkeä? Viistoista vuotta aikaa opetella nimi Anna ja millään ei opi. Kaikki muut nimet koirista pääministereihin oppii kyllä. Vahingossakaan ei sano koskaan oikein. Miksi ilkeyttä pitää selitellä pois?
Vierailija kirjoitti:
No suvaitsetko savoa vääntävän nuhruisen sukulaisvanhuksen vai kierrät sukujuhlissa? Tai vähän jo höpsäkkään tädin jonka kontrolli ei enää kuosissa?
Miksi on niin vaikea kuvitella vanhuksen olevan vaan ilkeä? Viistoista vuotta aikaa opetella nimi Anna ja millään ei opi. Kaikki muut nimet koirista pääministereihin oppii kyllä. Vahingossakaan ei sano koskaan oikein. Miksi ilkeyttä pitää selitellä pois?
Simähän voit vanhainkodissa, kun itse olet vanha, jankata tuota vääryyttä hoitajille ja muille mummoille ja lapsillesi loputtomiin. Noin isoa asiaa ei pidä unohtaa , jos joku vaikka ollut olevinaan vitsikäs.
Hyvässä alussa olette kaikki viiskymppiset kitkeriksi vanhoja muistaviksi mummeleiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suvaitsetko savoa vääntävän nuhruisen sukulaisvanhuksen vai kierrät sukujuhlissa? Tai vähän jo höpsäkkään tädin jonka kontrolli ei enää kuosissa?
Miksi on niin vaikea kuvitella vanhuksen olevan vaan ilkeä? Viistoista vuotta aikaa opetella nimi Anna ja millään ei opi. Kaikki muut nimet koirista pääministereihin oppii kyllä. Vahingossakaan ei sano koskaan oikein. Miksi ilkeyttä pitää selitellä pois?
Simähän voit vanhainkodissa, kun itse olet vanha, jankata tuota vääryyttä hoitajille ja muille mummoille ja lapsillesi loputtomiin. Noin isoa asiaa ei pidä unohtaa , jos joku vaikka ollut olevinaan vitsikäs.
Hyvässä alussa olette kaikki viiskymppiset kitkeriksi vanhoja muistaviksi mummeleiksi
Äidistään tyttäret tuntee.
Tiedät itsekin puhuvasi puppua. Ei 80-luvulla menty 12-vuotiaana töihin, mainosten jakoonkin oli ikäraja 14 vuotta. Jätskikioskeihin 16 vuotta. Tehtaisiin 18 vuotta. Oppivelvollisuus 9 vuotta. Eli 16-vuotiaaksi.
Miksi yritätte esittää että olisitte joskus 1910-luvulla eläneet? Niin ja ne virkatut kuukautissuojat 80-luvulla.
Älkää sotkeko historiallisia piikatyttösarjoja 80-lukuun.
Ei tietenkään töihin menty verokirjalla vaan pimeästi. Kasvimaan hoitoa, lastenhoitoa ja mainosten jakamista teki 12-vuotiaatkin. Luokkakaveri jakoi ilmaisjakelulehtiä jo 9-vuotiaana. Virallisesti sitä teki hänen vanhempansa, käytännössä alakouluikäiset lapset. Jos vanhempi meni sopimaan jotain, lasten piti totella. Tiedät sen itsekin.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä totta puhut. Se johtuu siitä että seiskyt-ja kahdeksankytvuotiaat äidit olivat huonoja äitejä tyttärilleen (nykyisille viiskymppisille+).
Tämän ketjun lukeminen keventää mieltäni, on nimittäin merkillistä katsoa ja elää vanhenevan naisen rinnalla joka ei itse koskaan antanut sinulle henkisesti mitään.
Ja kehittymään ei ole pystynyt tytärkään?
Omat lapset me ollaan kasvatettu ihan eri tavalla, joten kyllä, me ollaan kehitytty.
Aina tää sama toistuu, pienten lasten äideillä ikäloppu mummo.