Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (438)
AP äiä soita mulle enää. En kyllä viittis niitä sun typeriä juttujasi kuunnella ja samoja kysymyksiä aina esität. Jos et sä jaksa enää, niin minä vielä vähemmän. Kumma kun et millään meinaa ymmärtää yskää. Sulkeudu suosioosi. Heipparei ja hellät tunteet!
Siis tämä yksi boomeri terrorisoi täällä jokaista ketjua, joissa naiset käsittelee suhteita omiin vanhempiinsa. 😆
Aina jankkaa samat asiat. Ainoat muutokset ovat olleet että nyt on 80 vee eikä enää 79 vee ja verenpainelääkkeittä lukuunottamatta perusterve eläkeläinen onkin nykyään perusterve rollaattorimummu. 😆
Muutoin aina samat kitinät. Tytöt ja naiset on kamalia, erityisesti inhotaan niitä koulutettuja ja varakkaita muistetaan kertoa että itse on käynyt vain kansakoulun ja se ei johdu mitenkään huonosta päästä vaan vain siitä että oli köyhä koti. Pojat taas on kultapoikia ja täällä omat veljetkin on niin mahtavia ja sisko taas h*llu. Omat pojat on myös tosi mahtavia, vaikka niitä ei toki yhtään kiinnosta eikä ne koskaan halua olla yhteyksissä eikä pätkääkään kiinnosta vaikka mamma uhkailee että menettävät jeerassa sijaitsevan perintömökin.
Minäkeskeistä höpötystä omasta itsestä tulee jokaiseen ketjuun huolimatta siitä, että no täälläkään ei ketään kiinnosta ja jengi yrittää vaan kohteliaasti ohittaa ne jutut ihan kuten omat pojatkin tekee. Mutta koska sitä vihaa ei vaan kykene kohdistamaan omiin kultapoikiin niin täytyy vaan jaksaa netissä akkain haukkumista. Lopputuloksena on entistäkin katkeroituneempi boomeri, muita ei edelleenkään kiinnosta.
Niin. Minä olen se, jonka olisi pitänyt mennä 12v töihin 80- luvulla. Muutenkaan en ollut oikeanlainen, joko liian lihava tai laiha.
Isästä vieraannutti. Minä olin se , jonka piti hoitaa sekin , ettei heillä vaan ollut seksiä mun syntymän jälkeen. Äiti veti aina ihan viereen kiinni. Äiti ei viitsinytvtehdä töitä, syy oli minun kun olin olemassa. Aina minusta kuulema on ollut murhetta. Syyllistää kaikesta.
Mite joku voi vihata, äitini siis, omaa, ainutta lastaan noin. Ei lopu koskaan.
Ja kaikella järjellä ymmärtän äitini olevan hyvin häiriintynyt. Silti se kaipuu, että lapsena olisi edes hyväksytty, ei helpota. Rakkaudesta ei toivoakaan ollut.
Kiitä luojaa, että vähättelee omaa eloaan ja oloaan eikä sinun. Ota se tukeva paukku jo ennen sitä soittoa, etkä vasta jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä yksi boomeri terrorisoi täällä jokaista ketjua, joissa naiset käsittelee suhteita omiin vanhempiinsa. 😆
Aina jankkaa samat asiat. Ainoat muutokset ovat olleet että nyt on 80 vee eikä enää 79 vee ja verenpainelääkkeittä lukuunottamatta perusterve eläkeläinen onkin nykyään perusterve rollaattorimummu. 😆
Muutoin aina samat kitinät. Tytöt ja naiset on kamalia, erityisesti inhotaan niitä koulutettuja ja varakkaita muistetaan kertoa että itse on käynyt vain kansakoulun ja se ei johdu mitenkään huonosta päästä vaan vain siitä että oli köyhä koti. Pojat taas on kultapoikia ja täällä omat veljetkin on niin mahtavia ja sisko taas h*llu. Omat pojat on myös tosi mahtavia, vaikka niitä ei toki yhtään kiinnosta eikä ne koskaan halua olla yhteyksissä eikä pätkääkään kiinnosta vaikka mamma uhkailee että menettävät jeerassa sijaitsevan perintömökin.
Minäkeskeistä höpötystä omasta itsestä tule
Te voite niin hyvin. Ettekö tunnista olevanne kuin äitinne, kitkeriä, katkeria, muistoissa eläviä.
Tosiaan sivulliset täällä näkee äitiensä haukkujien olevan kuin äitejään.
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä yksi boomeri terrorisoi täällä jokaista ketjua, joissa naiset käsittelee suhteita omiin vanhempiinsa. 😆
Aina jankkaa samat asiat. Ainoat muutokset ovat olleet että nyt on 80 vee eikä enää 79 vee ja verenpainelääkkeittä lukuunottamatta perusterve eläkeläinen onkin nykyään perusterve rollaattorimummu. 😆
Muutoin aina samat kitinät. Tytöt ja naiset on kamalia, erityisesti inhotaan niitä koulutettuja ja varakkaita muistetaan kertoa että itse on käynyt vain kansakoulun ja se ei johdu mitenkään huonosta päästä vaan vain siitä että oli köyhä koti. Pojat taas on kultapoikia ja täällä omat veljetkin on niin mahtavia ja sisko taas h*llu. Omat pojat on myös tosi mahtavia, vaikka niitä ei toki yhtään kiinnosta eikä ne koskaan halua olla yhteyksissä eikä pätkääkään kiinnosta vaikka mamma uhkailee että menettävät jeerassa sijaitsevan perintömökin.
Minäkeskeistä höpötystä omasta itsestä tule
Onks sulla elämää muualla kuin vauvapalstalla jonka osaat ulkoa? Eihän nämä viiskymopiset ole itsekeskeisiä, sääli itseään uhreina joiden elämän äiti on iäksi pilannut.
Taitaa samat asiat jankata näissä ketjuissa kaikki muutkin kuin "tuo yksi boomeri". Ihan mielenkiintoista. Sana on vapaa.
Jotkut vuodesta vuoteen kirjoittavat itsestään ja äitisuhteestaan, repostellen perhe-elämäänsä.
Kukaan muu ei saisi kirjoittaa mitään kuin maailman eniten kärsineet uhrit. He eivät kestä kuulla normaaleista perheistä tai vanhempiensa ikäisten muistikuvia noista 70 - 80 - luvuista kun minä säälittävä boomereiden uhri.
Vierailija kirjoitti:
Kiitä luojaa, että vähättelee omaa eloaan ja oloaan eikä sinun. Ota se tukeva paukku jo ennen sitä soittoa, etkä vasta jälkikäteen.
Tää on kyllä hyvä pointti. Ketjuboomerimme aina syyttää että ne hänen viisikymppisiksi kutsumat naiset on kaikki juoppoja. Ymmärrän kyllä erityisen hyvin, jos miniät ei suostu selvin päin hänen seurassaan olemaan.
Jonnekin faceen tai blogiin voi varmaan avata jonkun boomereiden uhrit -keskustelun ja siellä voi blokata muut pois.
Ei se ole niin helppoa. Kun ihminen ikääntyy, niin tietyt piirteet korostuu. Jos äiti on jo lapsuudessasi ollut kriittinen, eikä ole hyväksynyt sinua ja tekemisiäsi, niin se pahenee vain. Jos äidin ja tyttäret välit on huonot, niin useimmin se johtuu äidistä, joka ei halua päästää lasta otteestaan. Minunkin äitini oli tosi rasittava, lähes koko sen ajan minkä olin hänen luonaan, hän arvosteli minua tai jotain muuta ihmistä, kuten muita lapsiaan tai heidän puolisoitaan, naapuria, ystävää, sukulaisia, hoitajia jne. Raskasta kuultavaa, odotti, että olisin samaa mieltä, sitten kertoili, että mun tyttö sanoi sitä ja tätä. Vaikka en olisi mitään sanonutkaan. Vanha ihminen voi pelätä kuolemaa, mikä aiheuttaa stressiä ja stressihän ilmenee ikävinä tekoina ja puheina. Tai sitten masentuu.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vuodesta vuoteen kirjoittavat itsestään ja äitisuhteestaan, repostellen perhe-elämäänsä.
Kukaan muu ei saisi kirjoittaa mitään kuin maailman eniten kärsineet uhrit. He eivät kestä kuulla normaaleista perheistä tai vanhempiensa ikäisten muistikuvia noista 70 - 80 - luvuista kun minä säälittävä boomereiden uhri.
Ei vaan te vähättelette toisten kokemuksia ja perustelette sitä sillä, miten Suosikissa luki ihan muuta.
Olen boomerinainen. Näkyy että on viinilasi kaadettu. Miehelleni maistui alkoholi, lapsilleni ei, pojillekaan. Tytär on pappi. Toisen pojan perhe helluntalainen ja toisen perhe ateisti ja absolutisti. Ettei kaikki viiskymppiset ole alkon asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vuodesta vuoteen kirjoittavat itsestään ja äitisuhteestaan, repostellen perhe-elämäänsä.
Kukaan muu ei saisi kirjoittaa mitään kuin maailman eniten kärsineet uhrit. He eivät kestä kuulla normaaleista perheistä tai vanhempiensa ikäisten muistikuvia noista 70 - 80 - luvuista kun minä säälittävä boomereiden uhri.
Ei vaan te vähättelette toisten kokemuksia ja perustelette sitä sillä, miten Suosikissa luki ihan muuta.
Jaa, kahdeksankymppiset lukee suosikkia? Ilmestyykö se vielä? Ei taitanut kuulua boomereiden nuoruuteenkaan.
Mun tapauksessavoli kyllä kyse ihan sairaasta ja ilkeästä äidistä. Vaikuttaa lopun elämää.
* se 80- luvulla töihin pakoteeu, silloinen 12vuotias
Suosikki ilmestyi 1961 - 2012. Boomerilapsilla oli raha tiukempaa, tokko ainakaan maalla kansakoulupiireissä luettiin suosikkia. Olisihan hauska jos joku kertoisi. Veikkaisin että kaupunki-oppikoulunuorison käsissä kului enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vuodesta vuoteen kirjoittavat itsestään ja äitisuhteestaan, repostellen perhe-elämäänsä.
Kukaan muu ei saisi kirjoittaa mitään kuin maailman eniten kärsineet uhrit. He eivät kestä kuulla normaaleista perheistä tai vanhempiensa ikäisten muistikuvia noista 70 - 80 - luvuista kun minä säälittävä boomereiden uhri.
Niin. Se näkyy tässäkin se yleissivistyksen puute, ei ole sitä psykologiaa tullut luettua.
Lapsuudessaan traumatisoituneen ihmisen mieli toimii sillä tavalla, että hän muistaa lapsuudestaan lähinnä tai jopa yksinomaan niitä traumaattisia asioita. Psyyke toimii sillä tavalla hyvin ja ihmistä suojelevasti, että se muistuttaa niistä kamalista asioista ja pitää mielen valppaana niistä. Tällä tavoin psyyke suojelee, etteivät ne traumaattiset asiat pääse enää toistumaan uudelleen.
Sitten kun ne traumat saa läpikäytyä ja purettua, vasta sitten pystyy muistamaan lapsuudesta neutraaleja ja iloisiakin muistoja. Todennäköisesti niitä ihmisellä on (toki poikkeukset ovat mahdollisia).
Sitten kun tulee aikuiseksi ja ehkä jopa viisaaksi, oppii tunnistamaan missä vaiheessa toisen traumatyö on menossa. Tai jos ei niin pitkälle yllä niin kuitenkin ymmärtämään, ettei traumojen suuruus ole mikään kisa. Se että itsellä on ollut ankea lapsuus, liian vähän leluja ja nekin patterin välissä, ei mitenkään diskonttaa toisten ihmisten kokemia traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vuodesta vuoteen kirjoittavat itsestään ja äitisuhteestaan, repostellen perhe-elämäänsä.
Kukaan muu ei saisi kirjoittaa mitään kuin maailman eniten kärsineet uhrit. He eivät kestä kuulla normaaleista perheistä tai vanhempiensa ikäisten muistikuvia noista 70 - 80 - luvuista kun minä säälittävä boomereiden uhri.
Ei vaan te vähättelette toisten kokemuksia ja perustelette sitä sillä, miten Suosikissa luki ihan muuta.
Jaa, kahdeksankymppiset lukee suosikkia? Ilmestyykö se vielä? Ei taitanut kuulua boomereiden nuoruuteenkaan.
Ei ne olleet 80-luvulla kasikymppisiä. Itse ovat kertoneet lukeneensa silloin Suosikkia ja ovat siitä päätelleet miten joka perheessä Suomessa on eletty.
Eikä äiti edes häiritse tytärtään soittoilla tai yhteydenotoilla. Mutta kun keski-ikäinen on jo hyvällä matkalla vanhoja muistelevaksi kärttyiseksi eläkeläiseksi. ( joka sitten, kun kaiken tekee toisin, on lapsilleen painajainen, rakastava henkisiä arvoja omaava äiti soittaa kahdesti päivässä)