Onko vika minussa kun ajattelen että vauvan paikka ei ole päiväkodissa?
Vähän hämmästytti kuulla, miten moni vie nykyään jo alle 1-vuotiaan tarhaan.
Kommentit (380)
Mä alan ajamaan sellaista asiaa, että kotiäitiys on tunnustettava työksi muiden joukossa.
Itse ajattelen, että tämä on yhteiskuntaluokkakysymys. Koulutetulla keskiluokalla on asuntolainat painavimmillaan kun lapset ovat pieniä ja toisaalta tietoa paljon lasten kehityksestä ja psykologisesta kasvusta. Näillä naisilla on myös vahva, itsenäinen rooli ja hyvät työt, joihin palata. Ajatus siitä, että himmailtaisiin sosiaalituilla kotona tai miehen elätettävänä ei houkuta. Lapsi ei mene rikki siitä, että se on päiväsaikaan hoidossa. Lapsi on kuitenkin kotona suurimman osan ajastaan ja kaiket lomat ja vapaapäivät. Sitten toisella puolella on heikosti koulutettuja duunarinaisia. paluu Alepan kassalle ei houkuta ja toisaalta tuilla eläminen ei eroa niin paljoa työssäkäynnistä tulomielessä. Voi kehittää ja pönkittää identiteettiä koti-äitinä ja vastaavasti paheksua niitä uraäitejä.
Vierailija kirjoitti:
Kukkikset ajattelee että lapsen pahin vihollinen ja kasvattaja on oma äiti ja koti.
Tarhaan pitää viedä heti kun mahdollista ja antaa muiden kasvattaa lapsesi.
Hienoa että pystyt tarjota kodin lämpöä ja syliä lapsellesi <3
Mitenkä ne isät?
Tutkimusten mukaan, vauvan oman kehityksen kannalta on paras aloittaa päivähoito kolmi vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Mä alan ajamaan sellaista asiaa, että kotiäitiys on tunnustettava työksi muiden joukossa.
Entä koti-isyys? Kotivanhemmuus olisi paras. Ei ole mikään äitien juttu vaan hoitaa lapsia.
Tulipa kaameaa luettavaa tästäkin ketjusta. Paljon on perheestä kiinni, missä lapsen on paras olla, mutta se kuva, jonka parisuhteista tässä keskustelussa saa.. huh-huh. Eikö puolisoiden kesken ole nykyään alkeellistakaan luottamusta, kun kaikessa pitää mennä katastrofiskenaarioiden ja täydellisyyden itsenäisyyden kautta. Kun vaakakupin toisella puolella painavat omat rahat, oma eläkekertymä, omat harrastukset, oma elämä (ei perheen yhteinen elämä) niin ei kai siinä oma lapsikaan toisessa vaakakupissa enää paina mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan, vauvan oman kehityksen kannalta on paras aloittaa päivähoito kolmi vuotiaana.
3-vuotias vauva? :D
Vierailija kirjoitti:
Tulipa kaameaa luettavaa tästäkin ketjusta. Paljon on perheestä kiinni, missä lapsen on paras olla, mutta se kuva, jonka parisuhteista tässä keskustelussa saa.. huh-huh. Eikö puolisoiden kesken ole nykyään alkeellistakaan luottamusta, kun kaikessa pitää mennä katastrofiskenaarioiden ja täydellisyyden itsenäisyyden kautta. Kun vaakakupin toisella puolella painavat omat rahat, oma eläkekertymä, omat harrastukset, oma elämä (ei perheen yhteinen elämä) niin ei kai siinä oma lapsikaan toisessa vaakakupissa enää paina mitään.
Nimenomaan. Enemmän ne isät jakamaan tätä hoitovastuuta, niin ei tarvitse vauvojen mennä päiväkotiin!
Vierailija kirjoitti:
Tulipa kaameaa luettavaa tästäkin ketjusta. Paljon on perheestä kiinni, missä lapsen on paras olla, mutta se kuva, jonka parisuhteista tässä keskustelussa saa.. huh-huh. Eikö puolisoiden kesken ole nykyään alkeellistakaan luottamusta, kun kaikessa pitää mennä katastrofiskenaarioiden ja täydellisyyden itsenäisyyden kautta. Kun vaakakupin toisella puolella painavat omat rahat, oma eläkekertymä, omat harrastukset, oma elämä (ei perheen yhteinen elämä) niin ei kai siinä oma lapsikaan toisessa vaakakupissa enää paina mitään.
Ihan kamalaa että naiset nykyään miettii elämän realiteetteja!
Ei nyt saa puhua tarhasta , tulee elukoiden säilytys mieleen. Ikkunanpesijäkin taitaa olla julkisuvun kiillottaja😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukkikset ajattelee että lapsen pahin vihollinen ja kasvattaja on oma äiti ja koti.
Tarhaan pitää viedä heti kun mahdollista ja antaa muiden kasvattaa lapsesi.
Hienoa että pystyt tarjota kodin lämpöä ja syliä lapsellesi <3
Mitenkä ne isät?
Oikein hedelmällistä aina huutaa entä isää, entä miehiä, entä isoisiä. Toki me feministinaiset olemme valmiit heittämään omat lapsemme vaikka katuojaan, jos isäkin. Meitä ei kiinnosta uhrata sekuntiakaan, eikä etenkään euroja, lapsemme eteen, jos ei isäkään. Valitsimmeko edes lapsemme isän itse??
Meillä lapsi meni taloudellisista syistä päiväkotiin 1v 3kk ikäisenä. Päiväkoti on pieni ja ryhmässä pysyvät aikuiset, joista lapsi pitää. Lapsi on nyt päälle 2 -vuotias ja viihtyy päiväkodissa hyvin. En olisi ikipäivänä myöskään keksinyt ja jaksanut järjestää lapselle niin paljon kehittävää puuhaa, mitä he päiväkodissa tekevät. Myöskin saa samanikäistä seuraa, kotona olisi "vain" äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isompituloisen kannattaa tietysti olla töissä sen pari vuotta, kun pienempituloinen on kotona.
Kenen kannalta kannattaa? Pienempituloisen kannattaisi käyttää se pari vuotta säästöjensä ja eläkkeensä kerryttämiseen, ehkä palkankin nostamiseen
Muuten takamatka vain kasvaa
Perheen toimeentulon kannalta.
Pitkällä aikavälillä tietysti fiksumpi että pienempi palkkaisen ura kehittyy mahdollisimman paljon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukkikset ajattelee että lapsen pahin vihollinen ja kasvattaja on oma äiti ja koti.
Tarhaan pitää viedä heti kun mahdollista ja antaa muiden kasvattaa lapsesi.
Hienoa että pystyt tarjota kodin lämpöä ja syliä lapsellesi <3
Mitenkä ne isät?
Oikein hedelmällistä aina huutaa entä isää, entä miehiä, entä isoisiä. Toki me feministinaiset olemme valmiit heittämään omat lapsemme vaikka katuojaan, jos isäkin. Meitä ei kiinnosta uhrata sekuntiakaan, eikä etenkään euroja, lapsemme eteen, jos ei isäkään. Valitsimmeko edes lapsemme isän itse??
Ei vaan aika moni nainen on päätellyt ettei halua lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukkikset ajattelee että lapsen pahin vihollinen ja kasvattaja on oma äiti ja koti.
Tarhaan pitää viedä heti kun mahdollista ja antaa muiden kasvattaa lapsesi.
Hienoa että pystyt tarjota kodin lämpöä ja syliä lapsellesi <3
Mitenkä ne isät?
Oikein hedelmällistä aina huutaa entä isää, entä miehiä, entä isoisiä. Toki me feministinaiset olemme valmiit heittämään omat lapsemme vaikka katuojaan, jos isäkin. Meitä ei kiinnosta uhrata sekuntiakaan, eikä etenkään euroja, lapsemme eteen, jos ei isäkään. Valitsimmeko edes lapsemme isän itse??
Koska ongelma on edelleen hyvin usein siinä, ettei ne isät SUOSTU jäämään kotiin jälkikasvunsa kanssa ja keksivät ihan surkeita tekosyitä miksi ei. JA edelleen on miesvaltaisia työpaikkoja, joissa ei katsota hyvällä, jos mies ilmoittaa jäävänsä kotiin. Nämä on asioita, joihin TÄYTYY tulla muutos! Ihan ensiksi asennemuutos. Kamalaa tämä jatkuva naisten arvostelu ja syyttely. Lasten kannalta se vaan olisi parasta, että molemmat vanhemmat jakaisivat vastuun.
Vierailija kirjoitti:
"Minä olen syntynyt 70 -luvulla. Silloin mentiin hoitoon kolmen kuukauden iässä. Me olemme vahvin ikäluokka tässä maassa. Korkeimmin koulutettu, vauras ja meillä on pääsääntöisesti ollut pitkiä parisuhteita. Itse olen ollut parisuhteessa 30 vuotta."
Onneksi olette myös todella vaatimattomia."
Ja 60-luvulla hoitoon mentiin 1kk ikäisen.
Ja jostakin syystä, kun tuli pitkät perhevapaat ja lapsia hoidetaan kotona 3v jopa pitempään, samaan aikaan lasten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin, häiriökäyttäytyminen lisääntynyt, lasten itsemurhat ja itsetuhoisuus lisääntyneet, huumeiden käyttö, Pisa tulosten heikkeneminen jne. Jotka ovat räjähtäneet käsiin 90-lvulla ja 2000-luvulla.
Mielenterveysongelmia tunnistetaan, myönnetään ja hoidetaan nykyisin enemmän. Silloin ennen itsemurhia oli älyttömän paljon. Myös todella yleisten alkoholiongelmien takana oli lähes aina mielenterveyden ongelmia. Hys, hys -kulttuuri ei tarkoittanut, ettei ongelmia ollut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi meni taloudellisista syistä päiväkotiin 1v 3kk ikäisenä. Päiväkoti on pieni ja ryhmässä pysyvät aikuiset, joista lapsi pitää. Lapsi on nyt päälle 2 -vuotias ja viihtyy päiväkodissa hyvin. En olisi ikipäivänä myöskään keksinyt ja jaksanut järjestää lapselle niin paljon kehittävää puuhaa, mitä he päiväkodissa tekevät. Myöskin saa samanikäistä seuraa, kotona olisi "vain" äiti.
Melkein identtinen tilanne täällä! Kaikki äidit ei myöskään ole luonteeltaan sellaisia että lapsen kanssa kotonaolo olisi jotain retkiä ja askarteluja ja kaikki pyörii lapsen ympärillä. Minä teen osa-aikaista viikkoa ja kun lapsi on kotona, teen omia juttuja, joihin otan lapsen mukaan. Ja lapsi menee mieluusti päiväkotiin jossa tehdään lasten juttuja.
Lapsella on kotona ihan hyvä olla mutta myös tylsää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isompituloisen kannattaa tietysti olla töissä sen pari vuotta, kun pienempituloinen on kotona.
Kenen kannalta kannattaa? Pienempituloisen kannattaisi käyttää se pari vuotta säästöjensä ja eläkkeensä kerryttämiseen, ehkä palkankin nostamiseen
Muuten takamatka vain kasvaa
Perheen toimeentulon kannalta.
Pitkällä aikavälillä tietysti fiksumpi että pienempi palkkaisen ura kehittyy mahdollisimman paljon
Mutta nämä miehet tietysti laskevat sen varaan että vaihtavat nuorempaan kun ei ole enää vaimolle käyttöä piikana. Siksi ei kannata miettiä 20 vuoden päähän.
Rikkailla helpot, siistit duunit, joissa saa määrätä itse työaikaansa ja vapaita. Muksut yksityisillä hoidossa, ehkä ihan oma hoitaja. Mikäs siinä on pistää jo vauvana hoitoon.
Itse työskentelen hoitoalalla ja täytyy sanoa, että useampi miespuolinen lääkäri jää hoitovapaalle. Vuorottelevat vaimonsa kanssa vaikka parin kuukauden jaksoissa jne. Ja se vaimo voi olla vaikka ihan sairaanhoitaja, toki on lakimiehiä ja lääkäreitäkin. Koulutetut ja fiksut miehet ymmärtävät tämänkin, ettei se lasten kanssa kotiin jääminen ole vain naisten juttu, vaan ihan yhtälailla ne isätkin osaa ja pystyy.