Onko vika minussa kun ajattelen että vauvan paikka ei ole päiväkodissa?

Vierailija kirjoitti:

Euroopassa lapset menevät hoitoon n. 4-6kk iässä.

Esim. Ranskassa pakollinen varhaiskasvatus (päiväkoti)  alkaa 2v ja pakollinen koulu 3v ja jos vanhemmat eivät suostu, yhteiskunta huostaanottaa lapsen.

Lapset pienestä pitäen hyvin sosiaalisia, kielellisesti kehittyneitä jne. kun saavat olla ikäistensä seurassa. Ja ryhmät ovat isot.

Oman havaintoni mukaan Suomessa jotkut kotona hoidetut lapset jopa pelkäävät/arastelevat muita ihmisiä, moni 1-2v puhuu heikosti tai ei lainkaan, ryhmässä työskentelyssä taidon olemattomat, vaan vetäydytään syrjään muista jne.

Kerro ap. miten lapsen pitkään kotihoito näkyy lapsessa, terveydessä tai kehityksessä, koulumestyksessä, työuralla, sosiaalisissa taidoissa vai missä?

Suomi kun on lähes ainoa Eu maa, jossa lapsia hoidetaan kotona.

Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen, ettei tarvitse ikäistensä seuraa ja ryhmässä kasvatusta? 

Kysymys oli vauvoista. 2-vuotias ei ole enää vauva. Hyvä olisikin että vasta 2-vuotiaana myös suomalaiset lapset saisi viedä päiväkotiin.

Ei ole vikaa, mutta ehkei sinun kannattaisi vaivata päätäsi muiden ihmisten valinnoilla. Et voi tietää, miten vaikeassa tilanteessa ne perheet ovat ja mitkä syyt ovat taustalla kun lapsi viedään varhain päiväkotiin. Voit toki puhista netissä ja kahvipöydissä siitä, miten muut ihmiset elää elämäänsä väärin, mutta minulle sellainen näyttäytyy lähinnä ajan ja energian tuhlaamisena. Nykyaika olisi meille kaikille paljon mukavampaa ja helpompaa, jos ihmiset pääsisivät tuomitsemisvimmastaan yli ja pyrkisivät kohtaamaan kanssaihmiset empatian ja ymmärryksen voimin. Nykyinen kivittelykulttuuri uuvuttaa vanhemmat ja sitä kautta todennäköisesti vahingoittaa lapsia paljon enemmän kuin kaikki maailman äidinmaidonkorvikkeet, päiväkodit, ruutuajat ja sokeripommijogurtit yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

En vois olla enempää samaa mieltä. Kyllä tälleen vaka opena säälittää nämä pikkuset lapset, jotka on siel pitkiä päiviä kaikessa hälinässä. Ei saa tarpeeksi syliä, varsinkaan oman äidin ja isän keiden pitäisi olla lapsen kanssa eniten päivästä. Ymmärrän toki vaikeita taloudellisia tilanteita perheissä, mut usein on perheitä joissa esim. äiti on koko päivän kotona ja tuodaan alle 2-vuotias lapsi päiväkotiin aamusta iltaan. Päiväkoti ei ole vauvalle oikea paikka. Eikä se hyödytä minkäänlaisia sosiaalisia taitoja alle 3 vuotiaalla. Tekisi hyvää monelle vanhemmalle nähdä sitä varhaiskasvatuksen arkea niin he ymmärtäisivät, että se ei voi korvata sitä aikaa ja hoitoa minkä omalta vanhemmalta lapsi voisi saada. Huolimattakin siitä, miten huippu työntekijöitä päiväkodissa on.

Mitä se äiti siellä kotona sitten tekee, kun noin vakaopena taas muka tiedät niin hyvin? 

No siinä mielessä kyllä, että ei sun kuulu ajatella toisten vauvoja. Ajattele omaasi. Jollet suoraan näe jotain lasta vahingoitettavan, niin anna asian olla. Tai vastaa jos sinulta sitä kysytään.

Kai kaikki olisi kotona lasten kanssa sen 3 vuotta ja pitempäänkin jos olisi mahdollista. Meillä mies tekee yrittäjänä töitä päivätyön lisäksi että me voidaan taaperon kanssa olla kotona.

Taapero on vasta alkanut kunnolla kävelemään ja ymmärtämään puhetta. Surettaa ajatuskin että olisi joutunut olla päiväkodissa jo liki puoli vuotta. 

Käydään perhekerhoissa, puistoissa, kaupoilla, leikkipaikoilla, sukuloimassa jne. Eli sosiaalistuu kyllä vaikka ei olekkaan päiväkodissa.

Ainakin ensi kesän yli vielä mennään näin, katsotaan sitten uudestaan pystytäänkö jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli vuosia päiväkodissa töissä, ja kertoi miten pienet jäävät sielä helposti huomioimatta. Itkevät yksi kun kukaan ei ehdi sylittää. Monet päiväkodit 'painottaa' esim liikuntaa,  musiikkia ynm mutta käytännössä kaikilla se on samaa arjen pyöritystä. Sisälle, ulos, syömään, nukkumaan, syömään, ulos jne

Henkilökuntaa on aivan liian vähän, ja siitäkin vähästä joku sairaana tai muita velvoitteita hoitamassa. Lapset tottuvat että pitää selviytyä ilman hellää huomaa monessa tilanteessa. Mikä on surullista.

Keltikangas-Järvisellä oli hyvät perustelut asialle

Elämä on. Toisaalta on hyvä, että jo pienenä oppii pitämään puoliaan ja selviytymään yksin, niin aikuisena on (ehkä) helpompaa.

Teknisiä ongelmia koneessani, pahoittelen,  jos kappalejako häiritsee.

Eikö tää tuu jo selväks ??????? Jokaisen 9 kk täyttäneen lapsen oikee paikka o päiväkodis !!!!!!!!!! Ei missään muual. Se on laki. 

Hlökoht mielipide saa kaikilla olla, ei siitä tarvii "minussa on vikaa"-uhriutumisia vetää

Vierailija kirjoitti:

Eikö kuitenkin kaikki varhaiskasvatuksen tutkimukset pysty osoittamaan, että päiväkodin aloittaminen aikaisin on lpasen kannalta hyödyllistä

Lapsen joo, muttei vauvan tai taaperon.

Kolmevuotiaana on ihan hyvä tai viisivuotiaana. Ei kiiretttä.

Vähempi on pienten kanssa parempi. Ei liikaa ärsykkeitä, eikä jatkuvia uusia kontakteja. Sellainen luo turvattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli vuosia päiväkodissa töissä, ja kertoi miten pienet jäävät sielä helposti huomioimatta. Itkevät yksi kun kukaan ei ehdi sylittää. Monet päiväkodit 'painottaa' esim liikuntaa,  musiikkia ynm mutta käytännössä kaikilla se on samaa arjen pyöritystä. Sisälle, ulos, syömään, nukkumaan, syömään, ulos jne

Henkilökuntaa on aivan liian vähän, ja siitäkin vähästä joku sairaana tai muita velvoitteita hoitamassa. Lapset tottuvat että pitää selviytyä ilman hellää huomaa monessa tilanteessa. Mikä on surullista.

Keltikangas-Järvisellä oli hyvät perustelut asialle

Elämä on. Toisaalta on hyvä, että jo pienenä oppii pitämään puoliaan ja selviytymään yksin, niin aikuisena on (ehkä) helpompaa.

No, kyllä se kolmevuotiasta ja viisivuotiaskin on pieni.

Ne ihan pienet tosiaan jäävät jalkoihin ja paitsi. Ei siinä ole kyse puolensa pitämisestä vaan joutuvat alistumaan. Ovat niin pieniä.

Vierailija kirjoitti:

No siinä mielessä kyllä, että ei sun kuulu ajatella toisten vauvoja. Ajattele omaasi. Jollet suoraan näe jotain lasta vahingoitettavan, niin anna asian olla. Tai vastaa jos sinulta sitä kysytään.

Ne vahingot eivät näy heti.

Vauvan paikka EI ole päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

No siinä mielessä kyllä, että ei sun kuulu ajatella toisten vauvoja. Ajattele omaasi. Jollet suoraan näe jotain lasta vahingoitettavan, niin anna asian olla. Tai vastaa jos sinulta sitä kysytään.

Outo ajatteluketju.

Meidän kaikkine pitää olla pienempien ja heikompien puolella. Ei me voida vaan ohittaa, kun nähdään epäkohtia.

Vierailija kirjoitti:

Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo alle kolmivuotiaan paikan olevan kotona kehityspsykologisten seikkojen takia. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys.

TÄMÄ 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo alle kolmivuotiaan paikan olevan kotona kehityspsykologisten seikkojen takia. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys.

Keltinkangas-Järvinen varmaan kertoo sitten myös millä perhe tulee toimeen.

Pitääkö siis palata 50-luvulla, jolloin äiti lähti töihin kun lapsi oli kuukauden vanha? Eikö kulttuurillamme ja yhteiskunnallamme ole rahaa panostaa siihen, että perhe saisi muodostua?

eiköhän aika moni olisi oman lapsensa kanssa pidempään kotona jos se olisi kaikin tavoin mahdollista. Taloudellinen tilanne vaikuttaa ilman muuta, mutta lisäksi mm urakehitys, väsymys ym. Ja ne ovat ihan todellisia syitä.

Suurin syy varmaan on varmaan se, että nainen haluaa panostaa uraansa, miksi muuten hän ei haluaisi tutustua vauvaansa?

Toinen syy varmaan se, että nainen ei ole päässyt symbioosiin vauvansa kanssa, ja silloin vauvanhoito on kivireen vetämistä. Jos imetys ei onnistu, symbioosin pääsy on hankalampaa kun hormonit jää vajaiksi.

Symbioosiin pääsemistä estää hermoilu, äitiyden suorittaminen ja keskittyminen merkkivaatteiden ostoon netistä imettämistä enemmän. 

Alle 2-vuotiaalle pitkä päivä on liikaa, kun kuitenkin töihin on mentävä olisi hyvä jos alle 3v lasten vanhemmat voisivat tehdä puolta päivää. 

Jokaisella on oikeus itse päättää omista asioista, siitä ei tarvi olla huolissaan, että ajattelee olevansa huono äiti tai isä. Tuollainen keskustelu on vaan  heitetty ilmaan ihan huvikseen, kun ei ole muuta tekemistä ja on yksinäinen.

Itella kaikki viisi lasta on ollut koton koulu ikään asti, ja sen jälkeen tein puolipäivätöitä. Olin kotona useamman vuoden. J yhtään en kadu ja olen ylpeä itsestäni että tein niin. Tekisin uudelleenkin. Kaikki ovat nyt aikuisia ja omat perheet heillä ja hyvä työpaikat. Ei varmasti olisi jos olisin päiväkotiin vienyt, en luota niihin ja siellä kasvaa  tappelijoita, riidan halusia ja itsekkäitä  lapsia.  Päiväkoti ei ole lastenpaikka, siellä sattuu paljon onnettomuuksia, väkivaltaa, huutamista huomaa koulussa heti ketkä on päiväkodissa olleet. Kotihoidossa olleet on niin ihania, kuten omanikin, koskaan ei ole ollut ongelmia heidän kanssaan, kun ei ole vieraita aikuisia jotka  kohtelee huonosti ja usuttaa lapsia  huonoon käytökseen. Hoitajatkin haukkuvat vanhemmat ja syyttelee heitä, mutta heissä itsessään ei ole heidän mielestä mitään vikaa.

En ole halunnut että omat lapset kasvavat sellaisessa ilmapiirissä, joka ei hoida lapsia ja ole heidän kanssaan, vaan lapset on kuin säilöttyjä  olentoja.