Onko vika minussa kun ajattelen että vauvan paikka ei ole päiväkodissa?

Vierailija kirjoitti:

Mä alan ajamaan sellaista asiaa, että kotiäitiys on tunnustettava työksi muiden joukossa.

Tai koti-isyys. Ja hoitoaika puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa kaameaa luettavaa tästäkin ketjusta. Paljon on perheestä kiinni, missä lapsen on paras olla, mutta se kuva, jonka parisuhteista tässä keskustelussa saa.. huh-huh. Eikö puolisoiden kesken ole nykyään alkeellistakaan luottamusta, kun kaikessa pitää mennä katastrofiskenaarioiden ja täydellisyyden itsenäisyyden kautta. Kun vaakakupin toisella puolella painavat omat rahat, oma eläkekertymä, omat harrastukset, oma elämä (ei perheen yhteinen elämä) niin ei kai siinä oma lapsikaan toisessa vaakakupissa enää paina mitään.

Nimenomaan. Enemmän ne isät jakamaan tätä hoitovastuuta, niin ei tarvitse vauvojen mennä päiväkotiin! 

Eli sinä äitinä menet mieluummin töihin kuin jäät vielä hetkeksi hoitamaan pientä lastasi kotiin, jos mies pitäisi kunnia asianaan elättää perheensä sen aikaa?

Niin kumpi onkaan kunnia-asia; se lasten hoito kotona vai työnteko? Hohhoi. Ja hei! Kyllä ne äiditkin käy töissä ja saa siitä palkkaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks täällä Venäjän trolleja vai peräti Kiinasta? Jokainen suomalainen tietää sydämessään että alle 3- vuotiaan paikka on kotona. 

Vai että ihan sydämessään. 

Miehillä ei sitten taida olla sydäntä ollenkaan. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa kaameaa luettavaa tästäkin ketjusta. Paljon on perheestä kiinni, missä lapsen on paras olla, mutta se kuva, jonka parisuhteista tässä keskustelussa saa.. huh-huh. Eikö puolisoiden kesken ole nykyään alkeellistakaan luottamusta, kun kaikessa pitää mennä katastrofiskenaarioiden ja täydellisyyden itsenäisyyden kautta. Kun vaakakupin toisella puolella painavat omat rahat, oma eläkekertymä, omat harrastukset, oma elämä (ei perheen yhteinen elämä) niin ei kai siinä oma lapsikaan toisessa vaakakupissa enää paina mitään.

Nimenomaan. Enemmän ne isät jakamaan tätä hoitovastuuta, niin ei tarvitse vauvojen mennä päiväkotiin! 

Eli sinä äitinä menet mieluummin töihin kuin jäät vielä hetkeksi hoitamaan pientä lastasi kotiin, jos mies pitäisi k

Tässä yhteiskunnassa arvostusta ja kunniaa heruu ainoastaan paiskimalla töitä.

Lasten hoitaminen kotona katsotaan kulueräksi ja äiti miehen ja yhteiskunnan lompakkoloiseksi.

Menen siis töihin. Levitköön koko paska.

Vierailija kirjoitti:

Tässä puhutaan lapsen viemisestä hoitoon, ei siitä kuka on töissä ja kuka ei.

Eli onko lapsi yksin kotona? Jonkunhan siellä on oltava, ja miehiä ei huvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi meni viime vuonna 1,5vuoden ikäisenä perhepäivähoitajalle.

Syynä se, että kotihoidontuella ei maksa laskuja. Olisin halunnut pitää kotona vähintään 2-vuotiaaksi, mutta eipä sille minkään voinut...

 

Minunkaan mielestä vauvan paikka ei todellakaan ole päiväkodissa, saisi tuo vanhempainvapaa olla siihen 1-vuotiaaksi vähintään

No, jos äiti on sen 9 kk, jolloin isä luovuttaa ne 63 päiväänsä, niin silti isälle jää 3 kk pidettäväksi. Siihen päälle iskälle vielä vaikka muutaman kuukauden hoitovapaa, niin ollaan jo hyvin päälle 1-vuotiaita.

Tämätämätämätämä! Miksi tämä fakta unohtuu monilta, kun paasataan näistä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mietin kun kävelin päiväkodin ohi, että kenenkään lapsen paikka ei ole siellä aitauksessa. Mutta sitten toisaalta ihmisten on pakko tehdä töitä. Usein muuten alle 3-vuotiaat sijoitetaan perhepäivähoitoon jos se vaan on mahdollista. Mutta lapsia hoitaneena suren vanhempien puolesta kun heidän lapset kutsuu mua äidiksi.. Kaikkea ei voi saada. 

Voi jessus. Aika surkeita työpaikkoja sinulla sitten ollut, jos on ollut vaan aitauksia... Toki itselläni ei ole työkokemusta esim. pk-seudun päiväkodeista.

T. Vakaope, joka tykkää työstään ja työpaikastaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa kaameaa luettavaa tästäkin ketjusta. Paljon on perheestä kiinni, missä lapsen on paras olla, mutta se kuva, jonka parisuhteista tässä keskustelussa saa.. huh-huh. Eikö puolisoiden kesken ole nykyään alkeellistakaan luottamusta, kun kaikessa pitää mennä katastrofiskenaarioiden ja täydellisyyden itsenäisyyden kautta. Kun vaakakupin toisella puolella painavat omat rahat, oma eläkekertymä, omat harrastukset, oma elämä (ei perheen yhteinen elämä) niin ei kai siinä oma lapsikaan toisessa vaakakupissa enää paina mitään.

Ihan kamalaa että naiset nykyään miettii elämän realiteetteja! 

Joo parempi olis vaan uhrata työnsä ja toimeentulonsa lasten kasvatukselle ja miettiä vasta sitten, kun miehestä näkyy vaan perävalot, että mistäs nyt lapsille leipää suuhun ja katto pään päälle.

Mun isoäidille kävi klassiset. Mies ryyppäsi ja pelasi rahat ja lähti uuden naisen matkaan.

Isoäiti joutui sitten käymään tehtaassa töissä ja jättämään kouluikäisen + alle kouluikäisen lapsen keskenään kotiin. Päivähoitoon ei ollut varaa. Ei ollut vaihtoehtoja.

Mitä olis käynyt, jos isoäiti ei olisi saanut työpaikkaa tehtaasta...

Äiti kestää raskauden, synnytyksen, imetyksen, yöheräilyt ja hampaantulot. Ja mies ei voi olla 9 kk kotona omalla vuorolla?! Kyllä on onnetonta sakkia, ei voi muuta sanua. Ja nämä duunariäijät eivät edes luo mitään uraa tai tienaa tähtitieteellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Isien kannattaa muistaa että se äiti on luultavasti jo ollut kotona sen kaikista vaikeimman ajan eli pikkuvauva-ajan, onko saanut edes nukkua? Saattaa olla melkein mielenterveys kiinni siitä että pääsee töihin. Kun Suomessa se vauvan kanssa kotona oleminen on aika yksinäistä. Ja tekikö isä kotityöt kun äiti imetti ja valvoi?

Jep, äiditkin on ihan vaan ihmisiä, ei niitä odotusten supersankareita 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa kaameaa luettavaa tästäkin ketjusta. Paljon on perheestä kiinni, missä lapsen on paras olla, mutta se kuva, jonka parisuhteista tässä keskustelussa saa.. huh-huh. Eikö puolisoiden kesken ole nykyään alkeellistakaan luottamusta, kun kaikessa pitää mennä katastrofiskenaarioiden ja täydellisyyden itsenäisyyden kautta. Kun vaakakupin toisella puolella painavat omat rahat, oma eläkekertymä, omat harrastukset, oma elämä (ei perheen yhteinen elämä) niin ei kai siinä oma lapsikaan toisessa vaakakupissa enää paina mitään.

Ja tämä on ongelma vasta nyt, kun naiset ovat alkaneet ajatella, kuten miehet aina?

Taas yksi versio entä miehet -ajattelusta. Ei tällainen ajattelu ole sellaista miten miehet ovat aina ajatelleet. Olet luonut mielessäsi aina miehet -olkiukon ja perustat oman ajattelusi ja toimintasi se

Voitte korjata ongelman ottamalla sitä roolia lastenne hoivasta. Problem solved.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, kuinka miehet (itse valitut??) kieltäytyvät huonoilla tekosyillä jäämästä kotiin pienten lasten kanssa. Oletteko ajatelleet, että he eivät ehkä tunne pystyvänsä olemaan pienten kanssa samalla tavoin, kuin ovat nähneet teidän äitien olevan? Miksi ensimmäinen ajatus tuntuu olevan, että kyse on vastuunpakoilusta?

Isät ja äidit ovat molemmat tärkeitä mutta eivät kaikessa päikseen vaihdettavissa. Meitä ohjaavat hormonit toimivat miehellä ja naisella hieman eri tavoin, esim. kiintymykseen ohjaava oksitosiini erittyy osin eri ärsykkeestä. On ihan perusteltua, että varhaislapsuudessa turvaa tuo äiti (syli, imetys, hoiva) ja sen jälkeen isä tavallaan avaa lapselle maailman seikkailuleikkien ja vauhdikkaampien tekemisten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Äiti kestää raskauden, synnytyksen, imetyksen, yöheräilyt ja hampaantulot. Ja mies ei voi olla 9 kk kotona omalla vuorolla?! Kyllä on onnetonta sakkia, ei voi muuta sanua. Ja nämä duunariäijät eivät edes luo mitään uraa tai tienaa tähtitieteellisesti. 

Monesti nimenomaan ne hyvin tienaavat ja korkeakoulutetut isät (lääkärit, DI) jäävät hoitamaan lapsia kotiin hetkeksi (isyysvapaat ja vaikka hoitovapaata päälle joko jäämällä kotiin pätkissä tai 80 % työajalla). Nämä nyt eivät olekaan mitään sovinistisia öykkäreitä, vaan älykkäitä miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on kerrottu, kuinka miehet (itse valitut??) kieltäytyvät huonoilla tekosyillä jäämästä kotiin pienten lasten kanssa. Oletteko ajatelleet, että he eivät ehkä tunne pystyvänsä olemaan pienten kanssa samalla tavoin, kuin ovat nähneet teidän äitien olevan? Miksi ensimmäinen ajatus tuntuu olevan, että kyse on vastuunpakoilusta?

Isät ja äidit ovat molemmat tärkeitä mutta eivät kaikessa päikseen vaihdettavissa. Meitä ohjaavat hormonit toimivat miehellä ja naisella hieman eri tavoin, esim. kiintymykseen ohjaava oksitosiini erittyy osin eri ärsykkeestä. On ihan perusteltua, että varhaislapsuudessa turvaa tuo äiti (syli, imetys, hoiva) ja sen jälkeen isä tavallaan avaa lapselle maailman seikkailuleikkien ja vauhdikkaampien tekemisten kautta.

:D :D 

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on kerrottu, kuinka miehet (itse valitut??) kieltäytyvät huonoilla tekosyillä jäämästä kotiin pienten lasten kanssa. Oletteko ajatelleet, että he eivät ehkä tunne pystyvänsä olemaan pienten kanssa samalla tavoin, kuin ovat nähneet teidän äitien olevan? Miksi ensimmäinen ajatus tuntuu olevan, että kyse on vastuunpakoilusta?

Isät ja äidit ovat molemmat tärkeitä mutta eivät kaikessa päikseen vaihdettavissa. Meitä ohjaavat hormonit toimivat miehellä ja naisella hieman eri tavoin, esim. kiintymykseen ohjaava oksitosiini erittyy osin eri ärsykkeestä. On ihan perusteltua, että varhaislapsuudessa turvaa tuo äiti (syli, imetys, hoiva) ja sen jälkeen isä tavallaan avaa lapselle maailman seikkailuleikkien ja vauhdikkaampien tekemisten kautta.

On miehiä ja on "miehiä", on isejä ja "isejä".

Voi luvata että äiti jonka selkänahasta otetaan koko yhteiskunnan tulevaisuus ja joka kokee olevansa kotona epäreilulla diilillä ei välttämättä pullistele oksitoniinia

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on kerrottu, kuinka miehet (itse valitut??) kieltäytyvät huonoilla tekosyillä jäämästä kotiin pienten lasten kanssa. Oletteko ajatelleet, että he eivät ehkä tunne pystyvänsä olemaan pienten kanssa samalla tavoin, kuin ovat nähneet teidän äitien olevan? Miksi ensimmäinen ajatus tuntuu olevan, että kyse on vastuunpakoilusta?

Isät ja äidit ovat molemmat tärkeitä mutta eivät kaikessa päikseen vaihdettavissa. Meitä ohjaavat hormonit toimivat miehellä ja naisella hieman eri tavoin, esim. kiintymykseen ohjaava oksitosiini erittyy osin eri ärsykkeestä. On ihan perusteltua, että varhaislapsuudessa turvaa tuo äiti (syli, imetys, hoiva) ja sen jälkeen isä tavallaan avaa lapselle maailman seikkailuleikkien ja vauhdikkaampien tekemisten kautta.

Kuulostaa viiskytluvulta. Onneksi nykyään tiedetään paremmin, että tuo kaikki on puppua ja propagandaa. Konservatiivien öyhötystä. Naiset kotiin, sillähän se maailma pelastuu juu.

Vierailija kirjoitti:

Äiti kestää raskauden, synnytyksen, imetyksen, yöheräilyt ja hampaantulot. Ja mies ei voi olla 9 kk kotona omalla vuorolla?! Kyllä on onnetonta sakkia, ei voi muuta sanua. Ja nämä duunariäijät eivät edes luo mitään uraa tai tienaa tähtitieteellisesti. 

Ei kaikki tee sellaista työtä että voi olla 9kk pois.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi versio entä miehet -ajattelusta. Ei tällainen ajattelu ole sellaista miten miehet ovat aina ajatelleet. Olet luonut mielessäsi aina miehet -olkiukon ja perustat oman ajattelusi ja toimintasi se

Voitte korjata ongelman ottamalla sitä roolia lastenne hoivasta. Problem solved.

Olen nainen. Eli miesten pitäisi korjata naisten ajattelussa oleva ongelma. Anteeksi nyt mutta niin tyypillistä. Olemmeko me naiset vastuullisia aikuisia, jos emme itse voi korjata ajatteluamme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkikset ajattelee että lapsen pahin vihollinen ja kasvattaja on oma äiti ja koti.  

Tarhaan pitää viedä heti kun mahdollista ja antaa muiden kasvattaa lapsesi. 

 

Hienoa että pystyt tarjota kodin lämpöä ja syliä lapsellesi <3

Mitenkä ne isät?

Oikein hedelmällistä aina huutaa entä isää, entä miehiä, entä isoisiä. Toki me feministinaiset olemme valmiit heittämään omat lapsemme vaikka katuojaan, jos isäkin. Meitä ei kiinnosta uhrata sekuntiakaan, eikä etenkään euroja, lapsemme eteen, jos ei isäkään. Valitsimmeko edes lapsemme isän itse??

Onneksi sä Pertti voit pelastaa lapsiparat näiltä kylmäsydämisiltä naisilta! Teethän sinä kaikkesi näiden pienten eteen tietenkin.