Mikä on työttömyyden pahin puoli

Aikani kuluu viljelyksissä ja puutarhanhoidossa. Istutin juuri uudet chilitaimet ja basilika on rehevä leikkaamisesta ja käytöstä huolimatta.

Aina on kiillotettavia hopeoita ja kristalleja. Kuulun useisiin yhdistyksiin ja niiden kautta on valtavasti ilmaismenoja. Joskus käyn Ilta tieteelle-tilaisuuksissa juomassa ilmaiset kahvit ja syömässä cocktailpaloja.

Se, ettei ole rahaa edes peruselämiseen ja se, miten passivoivaa on elää tukien varassa.

Itse olin pitkään työttömänä ja vaikka mulla oli aikaa, en saanut tehtyä mitään muuta kuin työhakemuksia, koska heti, jos yritin ryhtyä tekemään jotain "omaa", alkoi takaraivossa kolkuttaa "pitää hakea töitä, pitää hakea töitä", vaikka olisin juuri laittanut hakemuksen kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. En oikeastaan tehnyt muuta kuin skrollasin nettiä ja etsin työpaikkoja, joita ei ollut. Lopulta se touhu alkoi vtuttaa niin, etten hakenut kuin työkkärin ehdottamiin paikkoihin, jotka olivat lähtökohtaisesti sellaisia, joihin minulla ei ollut mitään saumaa koulutuksellani ja kokemuksellani päästä.

Olen edelleen työelämän ulkopuolella, mutten enää tuilla ja nyt saan aikaan vaikka mitä, kun tekemisistään ei tunne jatkuvaa syyllisyyttä.

Ei näe päivän aikana muita ku aviomiehensä. Ja vaikka nyt yrittäs puuhailla kaikkee, niin tekemistä ei vaan oikein riitä. Sit tulee vaan kateltua ku mies kattelee telkkaria ja pelaa shakkia puhelimella. Kaikenlaiset harrastuksetkin (esim joku salibandy) ois illalla. Illalle on jo tekemistä, mistä mä päivälle saan tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Ei näe päivän aikana muita ku aviomiehensä. Ja vaikka nyt yrittäs puuhailla kaikkee, niin tekemistä ei vaan oikein riitä. Sit tulee vaan kateltua ku mies kattelee telkkaria ja pelaa shakkia puhelimella. Kaikenlaiset harrastuksetkin (esim joku salibandy) ois illalla. Illalle on jo tekemistä, mistä mä päivälle saan tekemistä?

Leivot nyt ensiksi sämpylät ja kävelet viiden kilometrin lenkin. Käyt lukemassa lehdet kirjastosta ja lainaat sieltä frisbeet frisbeegolfradalle ja alat harjoittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näe päivän aikana muita ku aviomiehensä. Ja vaikka nyt yrittäs puuhailla kaikkee, niin tekemistä ei vaan oikein riitä. Sit tulee vaan kateltua ku mies kattelee telkkaria ja pelaa shakkia puhelimella. Kaikenlaiset harrastuksetkin (esim joku salibandy) ois illalla. Illalle on jo tekemistä, mistä mä päivälle saan tekemistä?

Leivot nyt ensiksi sämpylät ja kävelet viiden kilometrin lenkin. Käyt lukemassa lehdet kirjastosta ja lainaat sieltä frisbeet frisbeegolfradalle ja alat harjoittelemaan.

Viiden kilometrin lenkit kävelen, lisäksi joinain päivinä juoksen 5-10 ja kolme kertaa viikossa salilla. Frisbeegolf ei kiinnosta :D ja sämpylöitä en leivo. Hyviähän ne ois, mutta ei tälläisen työttömän toinna tuollaisia herkkuja mussutella kun se näkyy heti jenkkakahvoissa, vaikka kuinka lenkkeilis ja treenais. 

Pääsispä töihin, sit vois vaikka leipoo ne sämpylätkin, kun raksalla juostessa kuluttaa kuitenkin paljon enemmän

Vierailija kirjoitti:

Rahasta ihminen myy aikansa ja sielunsa jollekin kusipäälle, mikä järki siinä on?

Ei mitään. Heikkopäisten lampaiden hommaa.

Muiden halveksunta ja yksinäisyys. Köyhyyden vielä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Aikani kuluu viljelyksissä ja puutarhanhoidossa. Istutin juuri uudet chilitaimet ja basilika on rehevä leikkaamisesta ja käytöstä huolimatta.

Aina on kiillotettavia hopeoita ja kristalleja. Kuulun useisiin yhdistyksiin ja niiden kautta on valtavasti ilmaismenoja. Joskus käyn Ilta tieteelle-tilaisuuksissa juomassa ilmaiset kahvit ja syömässä cocktailpaloja.

Nuoko ovat ap:n kysymiä työttömyyden pahimpia puolia?

Asunnon vaihtaminen on rankkaa hommaa työttömänä. Joka toinen vuokranantaja ei edes vastaa. Täytyy käydä kymmenissä näytöissä, kuukausien prosessi. Kolmen kuukauden irtisanomisaika on työttömänä lyhyt, tulee kiire. 

Kukaan ei oikein ole asenteiltaan neutraali sinua kohtaan, eivät edes työnhaun tai sosiaalialan ammattilaiset tai lääkärit. Kaikilla on negatiivinen asenne sinuun, se saattaa saada vetäytymään yhä enemmän, luo syrjäytymisen kehän. Vankilaan itsensä järjestäminen alkaa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Silloin sitä olisi rikollinen, ei enää työtön. Nousisi yhteiskunnan arvoasteikossa ylöspäin.

Ajan puute, ei kerkeä tekeen kaikkia pimeitä töitä.

t. Viron työnsankari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kohtelee kuin roskaa, rahaa ei ole tehdä mitään eikä ostaa edes tarpeellista.

Kuljet kaupoissa ja joka paikassa joku "olen työtön" kyltti otsalla vai mistä ihimiset sinut työttömäksi muka tunnistavat?

Perhe nälvii ja pitää roskana, ystävät kaikkoaa, puolitutut kyselee aina ekana, missä oon töissä ja ilme valahtaa vaikeaksi, kun totuus tulee ilmi. Jopa parturi ja lääkäri inttää heti tuoliin istuessa, ootko töissä. Tästä muodostuu epäonnistuneen ja helveksutun ihmisen kuva. Jos työhaastatteluun pääsee, työttömyydelle naureskellaan eikä olla tosissaan, paikat ei aukea työttömälle.

Vierailija kirjoitti:

Ajan puute, ei kerkeä tekeen kaikkia pimeitä töitä.

t. Viron työnsankari

Joo, tietenkään sentään suomalaiset ei näin downshiftaa. Ne on ne virolaiset. Vie pimeätkin työt

Jatkuva rahattomuus ja loputon tylsyys ovat pahimmat puolet työttömyydessä. Ei mitään järkevää tekemistä ja kaikki päivät ovat samanlaisia. Tässä on oikeasti vaarana että pää leviää. Ymmärrän hyvin jos ja kun työttömänä alkaa vetää mitä tahansa että kestää tämän loputtomat tylsyyden ja elämän tyhjyyden.