Mikä on työttömyyden pahin puoli

Etsin jatkuvasti töitä ja lähetän hakemuksia, olen päässyt vain kerran toiseen vaiheeseen ja kerran haastatteluun. Minut irtisanottiin YT-neuvottelujen yhteydessä. Olen todella stressaantunut tästä työttömyydestä ja siitä, etten tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja siksi nukun huonosti. Yritän säästää rahaa niin paljon kuin mahdollista. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa ennen, ja minulle tämä on kauheaa. Olen myös äärimmäisen yksinäinen ja häpeän sitä, että olen työtön. Häpeän myös sukulaisteni edessä. Tuntuu kuin kaikki näkisivät, että olen työtön, vaikka tiedän, että se on typerä ajatus. Pysyttelen siksi enimmäkseen kotona, lukuun ottamatta kävelylenkkejä ja käyntejä ruokakaupassa.

Jotkut luulivat, että on ihan oma valinta heittäytyä 60-kymppisenä työttömäksi ja olla menemättä mahdollisimman pian uudelleen töihin. Eivät ymmärtäneet että ikärasismin vuoksi edes hyväkuntoiset ammattitaitoiset eivät noin vain työllisty.

Pitkästyminen ei ollut minkäänlainen ongelma. Oli helppo keksiä kaikenlaisia edullisia harrastuksia, ompelemista, kirppiksillä kiertelyä ja kirppisvaatteiden tuunaamista, aikaa perehtyä ruuanlaittoon edullisista raaka-aineista, työväenopiston kursseja työttömyysalennuksella, uimahallissa käynti, kaappien järjestely, ulkoilu, kirjasto, piirtäminen ja kaikenlainen kiva harrastusnäpertely. Ja aivan mahtavaa, kun voi halutessaan ottaa vaikka päiväunet.

Kun ei elele velaksi vaan karsii turhat menot ja tekee itse ruuat, niin yllättävän hyvin tulee pienelläkin käyttörahalla toimeen. Työttömänä ei tietenkään voi tuhlailla tekokynsiin, maksullisiin telkkarikanaviin ja harvemmin ravintoloihinkaan. Suu säkkiä myöten on hyvä ohje.

Vierailija kirjoitti:

Etsin jatkuvasti töitä ja lähetän hakemuksia, olen päässyt vain kerran toiseen vaiheeseen ja kerran haastatteluun. Minut irtisanottiin YT-neuvottelujen yhteydessä. Olen todella stressaantunut tästä työttömyydestä ja siitä, etten tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja siksi nukun huonosti. Yritän säästää rahaa niin paljon kuin mahdollista. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa ennen, ja minulle tämä on kauheaa. Olen myös äärimmäisen yksinäinen ja häpeän sitä, että olen työtön. Häpeän myös sukulaisteni edessä. Tuntuu kuin kaikki näkisivät, että olen työtön, vaikka tiedän, että se on typerä ajatus. Pysyttelen siksi enimmäkseen kotona, lukuun ottamatta kävelylenkkejä ja käyntejä ruokakaupassa.

Tismalleen samat ajatukset. Häpeästä yritän eroon, koska työllistymiseni ei ole omissa käsissäni. 

Takuueläkekin on suurempi kuin työttömyyskorvaus, vaikka nuoremmilla ihmisillä on enemmän kuluja, perhettä elätettävänä jne. Vaikka saisi muita karsittuja tukia, ne ei riitä ihmisarvoiseen elämään. 

Raha-asiat tulee ensin mieleen. Toisaalta jos on tottunut pieniin menoihin niin pärjää paremmin. 

Jatkuva tilin tekeminen rahan saamiseksi, lippulappusten täyttäminen. Pakotettu työnhaku. Työttömällä on aikaa, sanotaan. On kyllä mutta on painostavaa tehdä turhaa työtä siksi että tilastot kaunistuu tai joku pilipalipäättäjä on käskenyt. 

Ennakkoluulot. Ajatellaan että työtön vuokralla asuja on automaattisesti tyhmä. Omakohtaista kokemusta, ei oteta vakavasti, olet ei-toivottu asiakas esimerkiksi yksityisellä lääkäriasemalla. Kysytään tyhmiä, osaatko laittaa ruokaa vai lämmitätkö pelkkiä valmisruokia? Osaatko käydä kaupassa? Ajatellaan myös että työtön makaa vain sohvalla ja katsoo realitya, välillä raahautuu ulos tupakalle. En tee näistä kumpaakaan. 

Nämä ainakin mulla. T: Sairas työtön 

Totta,kateudesta se johtuu, että  aina nostetaan esille vaan työttömyys, että se on iänikuinen aihe ihmisille jotka ovat kateellisia toisten vapaa ajalle, ja elämälle.

No miksei olisi, kun työläinen ei ehdi harrastamaanmitään, ei saa nukkua aamusin pitkään, ei näe perhettään, ei ole koskaan iloinen, aina väsynyt ja nuutunut, elämä on yhtä  työtä ja rahan keruuta heille joilla  jo on miljoonia  piilossa,  verojen maksua ym ym... rankka ja aina sairastuu kaikkiin  epidemoihin ja  työpeäisiin sairauksiin.

Työtön kun määrittelee itse oman elämnsä ja menonsa ja olonsa. Kyllä sille ajalle ollaan kateellisia. Nyt varsinkin kun tulevaisuudessa eläkeikäkin on 70 v,  ja  nousee vielä 80 v.  Hih... orpo se kehittelee kaikkea kivaa kun itse  lentelee  sinunkin piikkiin  lomille ympäri mualimoo, ja  mikään ei sille maksa mitään. 80 v maksaa hänenkin elämänsä.