Mikä on työttömyyden pahin puoli

Etsin jatkuvasti töitä ja lähetän hakemuksia, olen päässyt vain kerran toiseen vaiheeseen ja kerran haastatteluun. Minut irtisanottiin YT-neuvottelujen yhteydessä. Olen todella stressaantunut tästä työttömyydestä ja siitä, etten tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja siksi nukun huonosti. Yritän säästää rahaa niin paljon kuin mahdollista. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa ennen, ja minulle tämä on kauheaa. Olen myös äärimmäisen yksinäinen ja häpeän sitä, että olen työtön. Häpeän myös sukulaisteni edessä. Tuntuu kuin kaikki näkisivät, että olen työtön, vaikka tiedän, että se on typerä ajatus. Pysyttelen siksi enimmäkseen kotona, lukuun ottamatta kävelylenkkejä ja käyntejä ruokakaupassa.

Jotkut luulivat, että on ihan oma valinta heittäytyä 60-kymppisenä työttömäksi ja olla menemättä mahdollisimman pian uudelleen töihin. Eivät ymmärtäneet että ikärasismin vuoksi edes hyväkuntoiset ammattitaitoiset eivät noin vain työllisty.

Pitkästyminen ei ollut minkäänlainen ongelma. Oli helppo keksiä kaikenlaisia edullisia harrastuksia, ompelemista, kirppiksillä kiertelyä ja kirppisvaatteiden tuunaamista, aikaa perehtyä ruuanlaittoon edullisista raaka-aineista, työväenopiston kursseja työttömyysalennuksella, uimahallissa käynti, kaappien järjestely, ulkoilu, kirjasto, piirtäminen ja kaikenlainen kiva harrastusnäpertely. Ja aivan mahtavaa, kun voi halutessaan ottaa vaikka päiväunet.

Kun ei elele velaksi vaan karsii turhat menot ja tekee itse ruuat, niin yllättävän hyvin tulee pienelläkin käyttörahalla toimeen. Työttömänä ei tietenkään voi tuhlailla tekokynsiin, maksullisiin telkkarikanaviin ja harvemmin ravintoloihinkaan. Suu säkkiä myöten on hyvä ohje.

Vierailija kirjoitti:

Etsin jatkuvasti töitä ja lähetän hakemuksia, olen päässyt vain kerran toiseen vaiheeseen ja kerran haastatteluun. Minut irtisanottiin YT-neuvottelujen yhteydessä. Olen todella stressaantunut tästä työttömyydestä ja siitä, etten tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja siksi nukun huonosti. Yritän säästää rahaa niin paljon kuin mahdollista. En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa ennen, ja minulle tämä on kauheaa. Olen myös äärimmäisen yksinäinen ja häpeän sitä, että olen työtön. Häpeän myös sukulaisteni edessä. Tuntuu kuin kaikki näkisivät, että olen työtön, vaikka tiedän, että se on typerä ajatus. Pysyttelen siksi enimmäkseen kotona, lukuun ottamatta kävelylenkkejä ja käyntejä ruokakaupassa.

Tismalleen samat ajatukset. Häpeästä yritän eroon, koska työllistymiseni ei ole omissa käsissäni. 

Takuueläkekin on suurempi kuin työttömyyskorvaus, vaikka nuoremmilla ihmisillä on enemmän kuluja, perhettä elätettävänä jne. Vaikka saisi muita karsittuja tukia, ne ei riitä ihmisarvoiseen elämään. 

Raha-asiat tulee ensin mieleen. Toisaalta jos on tottunut pieniin menoihin niin pärjää paremmin. 

Jatkuva tilin tekeminen rahan saamiseksi, lippulappusten täyttäminen. Pakotettu työnhaku. Työttömällä on aikaa, sanotaan. On kyllä mutta on painostavaa tehdä turhaa työtä siksi että tilastot kaunistuu tai joku pilipalipäättäjä on käskenyt. 

Ennakkoluulot. Ajatellaan että työtön vuokralla asuja on automaattisesti tyhmä. Omakohtaista kokemusta, ei oteta vakavasti, olet ei-toivottu asiakas esimerkiksi yksityisellä lääkäriasemalla. Kysytään tyhmiä, osaatko laittaa ruokaa vai lämmitätkö pelkkiä valmisruokia? Osaatko käydä kaupassa? Ajatellaan myös että työtön makaa vain sohvalla ja katsoo realitya, välillä raahautuu ulos tupakalle. En tee näistä kumpaakaan. 

Nämä ainakin mulla. T: Sairas työtön 

Totta,kateudesta se johtuu, että  aina nostetaan esille vaan työttömyys, että se on iänikuinen aihe ihmisille jotka ovat kateellisia toisten vapaa ajalle, ja elämälle.

No miksei olisi, kun työläinen ei ehdi harrastamaanmitään, ei saa nukkua aamusin pitkään, ei näe perhettään, ei ole koskaan iloinen, aina väsynyt ja nuutunut, elämä on yhtä  työtä ja rahan keruuta heille joilla  jo on miljoonia  piilossa,  verojen maksua ym ym... rankka ja aina sairastuu kaikkiin  epidemoihin ja  työpeäisiin sairauksiin.

Työtön kun määrittelee itse oman elämnsä ja menonsa ja olonsa. Kyllä sille ajalle ollaan kateellisia. Nyt varsinkin kun tulevaisuudessa eläkeikäkin on 70 v,  ja  nousee vielä 80 v.  Hih... orpo se kehittelee kaikkea kivaa kun itse  lentelee  sinunkin piikkiin  lomille ympäri mualimoo, ja  mikään ei sille maksa mitään. 80 v maksaa hänenkin elämänsä. 

nyt ei ole mulla ttyönhakuvelvoitettakaan, se on jännä, ennen oli 3 kuussa mutta nekin poistettiin elikkä enpä hae töitäkään työttömänä<1 eikä määrät minnekänä eli voin olla työkkärillä koko talven Thaimassa!

Kun tekee hakemuksia eikä saa töitä.

Työantajien vastaamattomuus.

Joidenkin ihmisten asenne työttömiä kohtaan.

Työantajien selitykset miksi ne ei palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 15 v työtön ja se on parasta mitä olla voi. Pahin puoli on että  päivät on niin lyhyitä. On ihanaa olla työtön, en ole yhtään työihminen, olisi kauheeta mennä joka päivä töihin, menee pivä pilalle jos on töitä. Enempi vois rahaa tulla, mutta onneksi on leipäjonot, kun käy  kolmessa kaupunissa samana päivänä niin saa paljon ruokaa pakastimeen, niin ei maksa mitään. No bensa mutta kimppakyydillä vuorotellen se kannattaa. 

En yhtään ihmettele miksi  eduskuntalaiset on kaikki työttömiä kun se on niin kivaa olla tekemättämitään. He vaan saavat ylisuurta korvausta, kun itse määräävät sen, mutta saavat myös ilmaiset ruuat ja  juoppomatkat ympärimaailmaa.

Tuossahan sinulla menee varmaan vähintään 3h työtä kun käyt leipäjonoissa, ja lisäksi joudut laittamaan ruuat. Jos on töissä mistä pitää ja saa enemmän rahaa, ei tarvitse ikinä edes laittaa ruokaa jos ei halua. Kaiken voi ulkoistaa, mitä ei halua tehdä.

Mutta jospa se onkin juuri se työ mitä ei halua tehdä? Sitä, että joku käskee tekemään jotain mikä ei kiinnosta pätkääkään ja senkin ajan saa käyttää vaikkapa sinun inhoamaan ruoanlaittoon tai ihmisten kanssa rupatteluun. Työelämässä paras aika vuorokaudesta ja melkeinpä koko päivä menee töihin valmistautuessa, töissä ollessa ja vielä työmatkat päälle. Sitten ei kyllä enää mitään ehdi eikä jaksa. Paitsi juuri tilata kaiken valmiina nenän eteen. 



t. äskettäin työttömäksi jäänyt ja onnellisempi kuin koskaan, työhistoriaa kymmeniä vuosia ja toivottavasti ei lisää kerry

Niitä on paljon. Ne riippuvat aika paljon siitä miten pitkään on ollut työttömänä.

Näin keski-ikäisenä pitkäaikaistyöttömänä huolet ovat konkreettisella tasolla miten saa rahan riittämään edes asumiseen ja perustarpeisiin. Henkisellä puolella sitten turhuuden tunne, häpeä, pelko tulevasta, itsetuhoiset ajatukset ja ilon katoaminen lähes kokonaan. Ilman rahaa ei oikeastaan ole mitään hyvää, koska koko ajan joutuu taistelemaan.

1. Kun mihinkään ei ole varaa.

2. Teatterileikki, jota leikitään työvoimaviranomaisen kanssa. Hän esittää, että häntä kiinnostaa, minä esitän, että minua kiinnostaa. Laitetaan nimet paperiin, jossa tosin vielä lukee 3kk sitten sinne kirjattuja asioita, jotka eivät enää edes pidä paikkaansa, mutta kun ei hänkään jaksanut sitä korjata niin en minäkään jaksa siitä huomauttaa.

Yhteiskunnan ja työnantajien asenne työttömiä kohtaan. Yhteiskunta huutaa "mene töihin luuseri" ja työnantajat huutaa "me ei mitään työttömiä luusereita palkata, verkostoista vaan ne Parhaimmat työnvaihtajat".

Ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, eikä kohta edes ruokaan. Minulla ei ole ystäviä, niin ehkä suurin haitta on kuitenkin yksinäisyys, ei ole mitään sosiaalisia kontakteja, muuta kuin sisarukset ja vanhemmat, joita silloin tällöin näkee. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat koko ajan työntämässä johonkin paska- duuneihin.

Joo, kaikilla on aina joku idea mihin joka ikinen työtön työllistyisi ihan vaan töihin menemällä. Nyt esim meille tänne rakennetaan Kärkkäisen tavarataloa. Aivan taatusti jokaiselle työttömälle vaikka kuinka moni käy valistamassa, että sinne kannattaa ehdottomasti hakea ja kun paljo paikkoja auki niin varmasti kassalle pääsee! Veikkaanpa vaan, että tonnekin tulee ihan jäätävä määrä hakemuksia ja aika harva niistä jotka sinne palkataan, on jotain työttömiä toisen alan ammattilaisia, eiköhä niitä opiskelijoita ja kaupan alan tekijöitä ihan niissä hakijoissa riitä palkattavaksi. Ja sama Prisman laajennuksen kanssa, ei sinne määräänsä enempää palkata eikä varsinkaan jotain toistaitoisia työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Rahattomuus. Pitkästyminen ja kyllästyminen ainaiseen kotona olemiseen. 

Olen ollut työtön, ansiosidonnaisen päivärahan loputtua elämä vaikeutui. Onneksi ymmärsin hakeutua jatko-opintoihin ja tienasin ns.pimeästi tekemällä pikkuhommia naapureille ja tutuille. Ilmaisia tai erittäin edullisia harrastuksiakin työttömille/ eläkeläisille löytyy. Sinänsä ihan mielenkiintoinen, vaihteleva jakso elämässä. Nyt taas onneksi vakityöpaikka.

Suosittelen kaikille työttömille aktiivisuutta omaan elämään. EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN !

Mitättömyys muiden silmissä, vaikka mikään muu ei olisi muuttunut kuin se työn loppuminen. Kukaan ei enää kysy mistään muusta osa-alueestasi elämässäsi, vaikka se kaikki on edelleen ennallaan. Kaikki kysyy, että mites työkuviot, vaikka ennen ketää ei ole kiinnostanut mikään työhösi liittyvä. 

Raha itsestään selvä kysymys. Jos voittaisin lotossa, niin en silloinkaan tekisi töitä, mutta silloin olisi rahaa tehdä asioita. Nyt möllötät kotona ja käyt kävelemässä ja odotat milloin vinkuva pesukone hajoaa lopullisesti ja sitten ei ole varaa ostaa uutta.

Yksinäisyys. Muiden kateellisuus.