Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi ei halua auttaa
05.10.2025 |
Mummilla uusi kumppani, ei siis isäni. Tällä lapsia ja lapsenlapsia, mutta eivät ole liiemmin tekemisissä.
Meillä 1v ja isompi lapsi. Mummi hakenut 1-2 päivää viikosta päiväkodissa ja kesällä oli 1 viikon lasten kanssa. Tämä on nyt liikaa, koska kumppani haluaa matkustella. Ovat olleet tänä vuonna jo ainakin kolme kuukautta matkoilla ja mökkeilemässä, kesälläkin siis koko muun kesän paitsi tämän viikon.
Ymmärrän hyvin heidän tarpeen mennä, mutta se ihmetyttää vähän, että tämä lasten hoito on nyt yhtäkkiä liiallista. En ole siis ikinä vaatinut sitä. Mielestäni tämä osallistuminen on ollut aika normaalia isovanhemmalle ja osahan tekee enemmänkin ja sitä kautta ihmettelen, miksi puhe on sellaista että isovanhempi on todella paljon auttanut ja ei pysty enää auttamaan näin paljon. Syyllistävää puhetta ikään kuin. Onko mielestänne meitä autettu tavalla, joka on liikaa tai ei mahdollista isovanhemman omaa elämää? Hänen kumppaninsa saattaa myös olla mustasukkainen.
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuotiaan heidän vastuulle.
Niin meillähän se hoitamaton mummo jäi alle vuosi sitten eläkkeelle varhaiskasvatuksesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä vastaavaa tilannetta. Mummon mies on kateellinen mummon ajasta. Jos olemme perheenä heillä käymässä, haluaa koko ajan mummon huomiota, kuin yksi lapsista. Estää mummoa käymästä meidän kotonamme ja näkemästä lapsenlapsiaan, paitsi jos menemme heillä käymään. Ja silloin hänellä on tosiaan koko ajan mummolle jotain asiaa, ihan kuin kilpailisi lastenlasten kanssa huomiosta. Mummo on taipunut miehensä toiveisiin ja välit lapsenlapsiin ovat jääneet etäisiksi. Omasta mielestäni mummo menettää tässä melko paljon, mutta tilanteelle ei mitään mahda. Hoitoapua emme ole häneltä saaneet koskaan.
Siis miten tämä on vastaava tilanne kuin aloittajalla, joka on saanut hoitoapua 1-2 kertaa viikossa ja kesällä kokonaisen viikon (ei mikään läpihuutojuttu ottaa vauvaikäinen plus isompi noin pitkäksi aikaa)?
Voisiko olla että aloittajan äidin kumppani näkee, että mummo tarvitsee myös lepoa ja lomaa ja palautumista? Ettei hän välttämättä jaksa toimia lastenvahtina noin paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sinun lapsesi, ei äitisi.
Tämä! Hoida itte pentus kun kerta olet ne porsinut. Vai eikö lapsi ole suomalaisen värinen, silloin kukaan täysjärkinen ei kyllä auta?
Olet niin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja otat itse vastuun lapsestasi. Ja annat äitisi elää omaa elämäänsä. Hän ei ole mitenkään velvollinen huolehtimaan lapsestasi. Hän on omat lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut. Nyt hän nauttii elämästä uuden miehensä kanssa.
Toivottavasti tämä muistuu mieleen myöhemmin, kun ollaan lapsilta apua vailla. Uusi kumppani hoitaa ja auttaa, jos on elossa.
Mitä hän on sinulle enää velkaa? Kasvattanut sinut ja vielä pitäisi lapsen lapsetkin hoitaa ja kasvattaa?
Ei mitään, mutta eipä ole aikuinen lapsikaan velkaa vanhemmalleen. Kuten sanottu, se kenen kanssa eniten aikaa vietetään, auttaa ja hoitaa myös vanhuudessa. Se voi olla uusi puoliso tai ei kukaan.
No eiköhän ap:kin äiti ole viettänyt hänen kanssaan aikaa kun on kasvattanut hänet aikuiseksi? Vai pitääkö kasvattaa seuraavakin sukupolvi jotta saa lunastettua itselleen hoitoapua vanhuuden päiville?
Ehkä mummo on tullut siihen ikään, että oman kuolevaisuuden ja ajan rajallisuuden tajuaminen on saanut vaalimaan sitä omaa aikaa enemmän kuin ennen.
Varmasti nauttii myös lastenlasten seurasta, mutta haluaa nauttia elämästä nyt kun vielä pystyy.
Ei ehkä pysty matkustelemaan enää kauan, joten miksi ei tekisi sitä nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja otat itse vastuun lapsestasi. Ja annat äitisi elää omaa elämäänsä. Hän ei ole mitenkään velvollinen huolehtimaan lapsestasi. Hän on omat lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut. Nyt hän nauttii elämästä uuden miehensä kanssa.
Toivottavasti tämä muistuu mieleen myöhemmin, kun ollaan lapsilta apua vailla. Uusi kumppani hoitaa ja auttaa, jos on elossa.
Mitä hän on sinulle enää velkaa? Kasvattanut sinut ja vielä pitäisi lapsen lapsetkin hoitaa ja kasvattaa?
Ei mitään, mutta eipä ole aikuinen lapsikaan velkaa vanhemmalleen. Kuten sanottu, se kenen kanssa eniten aikaa vietetään, auttaa ja hoitaa myös vanhuudessa. Se voi olla uusi puoliso tai ei kukaan.
Rakkaus ja huolenpito ei toimi noin henkisesti terveillä.
Sulla varmaan tarkka kirjanpito siitä, paljinko olet vanhemmiltasi saanut ja paljonko heille antanut (0)
Uskon että olet katkera yksinäinen mies, jolla ei ole eikä tule olemaan lapsia. Saamaton Veikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja otat itse vastuun lapsestasi. Ja annat äitisi elää omaa elämäänsä. Hän ei ole mitenkään velvollinen huolehtimaan lapsestasi. Hän on omat lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut. Nyt hän nauttii elämästä uuden miehensä kanssa.
Toivottavasti tämä muistuu mieleen myöhemmin, kun ollaan lapsilta apua vailla. Uusi kumppani hoitaa ja auttaa, jos on elossa.
Mitä hän on sinulle enää velkaa? Kasvattanut sinut ja vielä pitäisi lapsen lapsetkin hoitaa ja kasvattaa?
Ei mitään, mutta eipä ole aikuinen lapsikaan velkaa vanhemmalleen. Kuten sanottu, se kenen kanssa eniten aikaa vietetään, auttaa ja hoitaa myös vanhuudessa. Se voi olla uusi puoliso tai ei kukaan.
Nämä jotka laskevat velkoja ja lastenlasten hoitoaikoja (ja unohtavat se samainen mummi on jo heidät itsensä hoitanut ja aikuiseksi kasvattanut) tuskin viitsivät hoitaa vanhuksia kun eivät jaksa omia lapsiaankaan. Että turhaa työtä tekee mummi jos näiden lapsia oman vanhuutensa turvaksi hoitelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei siis ole uusi mies, ovat olleet 20v yhdessä. Ja hän on elänyt omaa elämäänsä aina, ei kukaan ole vaatinut häntä auttamaan. Asia ei ehkä ole noin mustavalkoinen😃 ap
Aloituksen ensimmäisessä lauseessa kerrot äitisi uudesta miehestä. Unohtuiko?
Mutta jos nyt leikitään tätä tarinaa, niin miten saatte lapset haettua hoidosta kun mummi mökkeilee 3 kk?
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuotiaan heidän vastuulle.
Siis minkä ikäisinä pidätte näitä nykymummoja? Esim omat vanhempani - joilla on useita lapsenlapsia - ovat lähempänä 50 kuin 60 vuotta. Anoppini (jolla myös monta lastenlasta) työskentelee varhaiskasvatuksessa ihan täyspäiväisesti. Oma mummoni on 75, mutta meistä lapsenlapsista suurin osa (11/12) on aikuisia ja viimeinenkin kohta. 75-vuotias on on isomummo.
Hän toki ei ole enää kykenevä vahtimaan, sen me lapsenlapset tiedämme ja siellä kyläillään, ei hoidateta lapsenlapsenlapsia. Koululaiset voivat toki vaikka piirtää sisällä isomummon kanssa kun vanhemmat käyvät ulkona auttamassa omaa mummoaan pihatöissö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meillä isovanhemmat asuivat kaukana. Ei tullut tilannetta, että isovanhemmilta olisi vaadittu hoitoapua. Järjestettiin asiat niin, että toinen teki vuorotelken lyhennettyä päivää vuosikausien ajan. Palkattiin lapsenvahteja, jotta voitiin käydä kaksistaan vaikka teatterissa tai syömässä tai työpaikan tilaisuuksissa. Meillä oli myös tuttavaperheiden rinki, jossa jeesattiin toisia, kun tarvittiin.
Isovanhempien kanssa sitten vietettiin laatuaikaa yhdessä, kun käytiin maatilalla Savossa tai toisten isovanhempien luona ulkomailla. Erinomaiset välit molempiin isovanhempiin ovat säilyneet.
On raskaampaa kahden lapsen kanssa? Voisko johtua siitä? 2 päiväkoti-ikäistä kuravaatteineen jne ei ole helpoin nakki päiväkotipäivän jälkeen. Se sotku mikä tulee ja välipalat/ruoat ym mitä pitää valmistaa... Itellä 3 lasta ja kyllä useampi ei mene samalla kuin yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa nyt tauon auttamisesta, on oma romanssi menossa. Moni auttaa paljon vähemmän
Mitä joku vanhus romanssilla edes tekisi kun kaikki on jo suurinpiirtein koettu.
Kyllä auttaminen oman jälkikasvunsa auttamisessa olisi tärkeämpää ja tuottavampaa.
Mukava sitten kun kunto heikkenee niin käy nuorempikin väki moikkaamassa sen dijaan että nyhjää vain toisen vanhuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuot
Nykymummot ja ukit ovat paljon edellisiä sukupolvia vanhempia, kun synnyttäneiden keski-ikä on noussut.
Äiti sai minut, toisen lapsensa, 38v, itse sain esikoiseni 35, äiti oli silloin 73v ja isä 76v. Nyt minusta tulee isoäiti, kun esikoispoikani 36v saa ensimmäisen lapsensa. Täytän 72 vuotta samoihin aikoihin, kun lapsenlapsi syntyy, mieheni on 75v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoida omat lapsesi. Isovsmhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsiasi. He ovat omat lapsensa jo hoitaneet ja hoida sinä omasi.
Apu on aina vastavuoroista, jos en ole saanut apua, en myöskään anna apua. Tämä on ihan tasapuolista ja normaalia toimintaa. Olen keski-ikäinen nainen, minä olen lapseni aikuisiksi hoitanut ja nyt alkaa se kuuluisa oma aika. Ikävästi vanhemmalla polvella se aika alkaa olla nyt ohi ja on sairastelun ja heikentymisen aika, mutta se ei vaikuta minun omaan aikaan. Ollaan jokainen vuorollaan itsekkäitä tässä oman ajan-iässä ;)
Voi ap. Kyllä minä sinua ymmärrän siinä mielessä, että pahaltahan se tuntuu, jos oikeasti tarve olisi.
Omalta osaltani myös aikani tuskailin, kun emme oikeasti saaneet isovanhemmilla apua edes siksi aikaa että oltaisi voitu joululahjaostokset lapsille tehdä yhdessä, ilman lapsia. Emme ikinä pyytäneet hoitoapua usein, tai esimerkiksi kapakkareissuihin.
No, tulin siihen tulokseen että vaikka meidän kannaltamme tilanne tuntuu kurjalta, minun on turha vertailla kuinka Tiinan vanhemmat ja appivanhemmat auttaa monta kertaa viikossa. Tulin myös siihen ajatukseen, että isovanhemmilla on tietenkin oikeus valita, milloin ja missä on mukana, miten auttaa vai auttaako lainkaan. Vastuu lapsista on minulla ja puolisolla, ei kenelläkään muulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuot
Olette kyllä harvinaisuus. Mun opiskelutovereistani ei kukaan ole edes mennyt avioon ennen 30 ikävuottaan. Ja ensimmäinen lapsi on syntynyt n.35-vuotiaana. Ja kun vanhemmat ovat olleet koulutettuja niin heilläkin lapsenteko alkoi yli 30- vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja otat itse vastuun lapsestasi. Ja annat äitisi elää omaa elämäänsä. Hän ei ole mitenkään velvollinen huolehtimaan lapsestasi. Hän on omat lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut. Nyt hän nauttii elämästä uuden miehensä kanssa.
Toivottavasti tämä muistuu mieleen myöhemmin, kun ollaan lapsilta apua vailla. Uusi kumppani hoitaa ja auttaa, jos on elossa.
Mitä hän on sinulle enää velkaa? Kasvattanut sinut ja vielä pitäisi lapsen lapsetkin hoitaa ja kasvattaa?
Ei mitään, mutta eipä ole aikuinen lapsikaan velkaa vanhemmalleen. Kuten sanottu, se kenen kanssa eniten aikaa vietetään, auttaa ja hoitaa myös vanhuudessa. Se voi olla uusi puoliso tai ei kuka
Mummi ei viitsinyt hoitaa omia lapsiaan, saati lapsenlapsiaan, miksi mummia pitäisi hyysätä.
Ap sinä et oikein voi tuolle mitään. Isovanhemmuus on isovanhemman asia. Ainoa mitä voit tehdä on käydä keskustelua äitisi kanssa siitä millainen isovanhempi hän haluaa olla. Miten hän haluaa luoda suhteensa lapsen lapsiin.
Itse kävin joskus saman keskustelun oman isäni kanssa niin hän suuttui.
No eipä lapseni oikein hänestä välitäkään niin puntit ovat tasan. Monella isovanhemmalla tuntuu olevan käsitys että jos tapaa lapsen lastaan vain 2 krt vuodessa jossain synttäreillä tms niin siinä muodostuu joku suhde. No ei synny.
Onhan tämä mummu auttanut paljon ja ymmärrettävää jos haluaa syystä tai toisesta esim. nyt nähdä lapsenlapsiaan vapaammin ilman sopimuksia.
Itse pystyn samaistumaan aloittajaan siinä mielessä, että työelämä ei nyt tunnu joustavan yhtään ja on aika rajua joutua pitämään pienet päivähoidossa 9-10h/pv. Isovanhemmat ainoat ketkä tätä esim. meillä voisivat keventää. Toisaalta huoli on myös ikääntyvien isovanhempien jaksamisesta, joten ei auta kuin yrittää suunnitella ja tehdä parhaansa sekä olla lasten puolesta kiitollinen siitä avusta minkä saa.