Isovanhempi ei halua auttaa

Jos mulla olisi lapsenlapsia, todella olisin etuoikeutettu jos saisin hoitaa heitä paljon. Rakastan lapsia. Mutta ap:n asenne on aika kiittämätön, tottakai jos romanssi vie aikaa niin apuun tulee tauko. Ei vanhat ihmiset muutu yhtäkkiä palvelijoiksi joilla ei ole elämää tai seksuaalisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kaikista isovanhempien vastauksista paistaa minä, minä ja minä. " minulla on nyt omaa aikaa, siihen ei lapsenlapset kuulu". "Mummolla on oikeus nauttia", "minä olen jo omani hoitanut" jne. Eli lapsenlapset nähdään velvollisuutena/rasitteena, jonakin negatiivisena ja arvokasta aikaa vievänä asiana. Mikä voi olla tärkeämpää, oikeasti? Arvot kohdalleen näille itsekkäille mummoihmisille. Mutta toki en itse haluaisi että tällainen ihminen onkaan lasteni lähellä joille he ovat vain velvollisuus. 

Liioittelua.  Etköhän vaan nyt sinäkin ole ihan yhtä lailla itsekäs.  Niin monet pikkulasten vanhemmat vaatii sitä omaa kahdenkeskistä aikaa ja "minullakin on oikeus saada vapaata lapsista" jne.  Isovanhempia syyllistetään siitä, kun itse ei tahtoisi jaksaa eikä viitsi.

Vedotaan johonkin muinaisuuteen, kuinka "minäkin olin mummolla hoidossa niin ja niin p

Hyvä mummo. Ei pidä tehdä lapsia jos ei halua lapsenlapsia.

Täällä puhutaan kokoajan että pitäisikö mummon tehdä kaikki ja että itse pitäisi pärjätä. Totuus on se että kerta kahteen viikkoon nähdä lapsenlapsia nopeasti on jo monelle mummolle aivan liikaa ja "kaiken tekemistä puolesta". Kylään tullaan ja odotetaan että äiti seurustelee ja kuuntelee mummon työmurheet ja omatekoiset pullat on mummolle leivottu jos kylään eksyvät. Kerran kuussa otetaan ehkä hyvässä lykyssä hoitoon päiväksi ja sitten ollaan niin hoidettu, huh huh. Ei ole pakko jos ei tahdo mutta puhutaan asioista niinkö ne oikeasti on eikä omaa huonoa omaatuntoa pestä millään "kyllä pitää itse pärjätä" kun siitä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan kokoajan että pitäisikö mummon tehdä kaikki ja että itse pitäisi pärjätä. Totuus on se että kerta kahteen viikkoon nähdä lapsenlapsia nopeasti on jo monelle mummolle aivan liikaa ja "kaiken tekemistä puolesta". Kylään tullaan ja odotetaan että äiti seurustelee ja kuuntelee mummon työmurheet ja omatekoiset pullat on mummolle leivottu jos kylään eksyvät. Kerran kuussa otetaan ehkä hyvässä lykyssä hoitoon päiväksi ja sitten ollaan niin hoidettu, huh huh. Ei ole pakko jos ei tahdo mutta puhutaan asioista niinkö ne oikeasti on eikä omaa huonoa omaatuntoa pestä millään "kyllä pitää itse pärjätä" kun siitä ei ole kyse.

Sinulla ei ole kuin oma totuutesi.

Tosin minun mielestäni kerran kuukaudessa päivän hoitaminen sekä sen lisäksi vierailu joka toinen viikko, on jo aika paljon. Luultavasti olisi minulle sopiva määrä sekä äitinä että mummona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan kokoajan että pitäisikö mummon tehdä kaikki ja että itse pitäisi pärjätä. Totuus on se että kerta kahteen viikkoon nähdä lapsenlapsia nopeasti on jo monelle mummolle aivan liikaa ja "kaiken tekemistä puolesta". Kylään tullaan ja odotetaan että äiti seurustelee ja kuuntelee mummon työmurheet ja omatekoiset pullat on mummolle leivottu jos kylään eksyvät. Kerran kuussa otetaan ehkä hyvässä lykyssä hoitoon päiväksi ja sitten ollaan niin hoidettu, huh huh. Ei ole pakko jos ei tahdo mutta puhutaan asioista niinkö ne oikeasti on eikä omaa huonoa omaatuntoa pestä millään "kyllä pitää itse pärjätä" kun siitä ei ole kyse.

Sinulla ei ole kuin oma totuutesi.

Tosin minun mielestäni kerran kuukaudessa päivän hoitaminen sekä sen lisäksi vierailu joka toinen viikko, on jo aika paljon. Luultavasti olisi minulle sopiva määrä sekä äitinä että mummo

Jos se on paljon, olisi mummon kannattanut itse jättää lapset aikoinaan tekemättä. Aina voi kieltäytyä ja myöntää rehellisesti itselleen miksi joku tuntuu paljolta. Koska en halua ja ei aidosti kiinnosta läheiset.

Olen samaa mieltä kuin edellä. Kokonainen vapaa ilta kerran kuukaudessa tuntuu jo luksukselta, mutta myös riittävältä. En suoraan sanottuna edes ymmärrä tarvetta olla erossa omasta lapsesta sen enemmän. Varsinkin, jos arkea pyörittää kaksi tasavertaista aikuista milloin ehtii kyllä myös itsekin harrastaa. Yritän tavata vanhempiani mahdollisimman usein (kerran viikossa tai joka toinen viikko), mutta näillä kerroilla minulla ei ole mitään ongelmaa vastata itse lapsestani. Myös ollessani itse lapsi, vanhemmat hoitivat meidät itse ja isovanhemmille mentiin lähinnä kylään. Itselleni olisi absurdi ajatus, suorastaan utopistista ja epärealistista olettaa, että äitini tai anoppi hoitaisi lasta monta kertaa viikossa. En edes kehtaisi pyytää, mutta toisaalta hieno suhde kehittyy varmasti näin tiiviillä yhteydenpidolla. 

Voi hyvä ihme teitä jotka asutte mummojen  vieressä.  Se mummo kun kuitenkin on rasite jos ei tosiaan hoida lapsia, auta muuten tai tuo itse niitä pullia.

Ihan hyvä suhde on lastenlapsiin vaikka ei joka kuukausi nähdä.  Silloinkaan kun vielä tarvitsivat lomilla perään katsomista. Sitä innokkaammin halattiin, pelattiin, käytiin leikkikentillä, uimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan kokoajan että pitäisikö mummon tehdä kaikki ja että itse pitäisi pärjätä. Totuus on se että kerta kahteen viikkoon nähdä lapsenlapsia nopeasti on jo monelle mummolle aivan liikaa ja "kaiken tekemistä puolesta". Kylään tullaan ja odotetaan että äiti seurustelee ja kuuntelee mummon työmurheet ja omatekoiset pullat on mummolle leivottu jos kylään eksyvät. Kerran kuussa otetaan ehkä hyvässä lykyssä hoitoon päiväksi ja sitten ollaan niin hoidettu, huh huh. Ei ole pakko jos ei tahdo mutta puhutaan asioista niinkö ne oikeasti on eikä omaa huonoa omaatuntoa pestä millään "kyllä pitää itse pärjätä" kun siitä ei ole kyse.

Sinulla ei ole kuin oma totuutesi.

Tosin minun mielestäni kerran kuukaudessa päivän hoitaminen sekä sen lisäksi vierailu joka toinen viikko, on jo aika paljon. Luultavasti oli

kumma kun itsenäisyyttään riehuvat teinit rupeavat kuitenkin kaipaamaan äitimammaa kun omat tenavat käy hermoille.

Sanokaapa te pienten lasten äidit, onko teille tullut mieleen rakkauspakkauksesta kujerrellessa että joskus pakkaus on aikuinen, tuo miniän tai vävyn ja rupeekin odottamaan että otatte uuden kierroksen lasten hoitamista?

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan kokoajan että pitäisikö mummon tehdä kaikki ja että itse pitäisi pärjätä. Totuus on se että kerta kahteen viikkoon nähdä lapsenlapsia nopeasti on jo monelle mummolle aivan liikaa ja "kaiken tekemistä puolesta". Kylään tullaan ja odotetaan että äiti seurustelee ja kuuntelee mummon työmurheet ja omatekoiset pullat on mummolle leivottu jos kylään eksyvät. Kerran kuussa otetaan ehkä hyvässä lykyssä hoitoon päiväksi ja sitten ollaan niin hoidettu, huh huh. Ei ole pakko jos ei tahdo mutta puhutaan asioista niinkö ne oikeasti on eikä omaa huonoa omaatuntoa pestä millään "kyllä pitää itse pärjätä" kun siitä ei ole kyse.

Kyllä minulle olisi rasite  matkustaa 200 km joka toinen viikko kahville tai päiväksi vain jotta aikuinen lapseni pääsisi vapaalle.

Toki olen tarvittaessa matkustanut, joku sairas, työmatka toisella tms. 

Autollinen lapseni voisi ajaa hurauttaa lapsineen jos ikävä äiyiä ja mummoa on.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku ei saa itse haettua lasta päiväkodista? Miksi siihen tarvitaan apua?

Joillain on työ, jonka tarkkaa loppumisaikaa ei tiedä. Normaali päiväkoti menee aikanaan kiinni, ja se lapsi on sieltä haettava ennen pois. Vuoropäiväkoti taas haluaa tietää monelta lapsi tuodaan ja haetaan, jotta osaavat mitoittaa hoitajat oikein. 

Esimerkiksi minun työssäni tämä tuotti suuria ongelmia. Jäin yh.ksi, ja töissä oli silti pakko käydä. Onneksi äitini auttoi, ja haki lapset hoidosta. Lasten isä ei osallistunut lainkaan. Aina ei ole mahdollisuutta valita työaikoja, eikä uutta työtäkään noinvain löydy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku ei saa itse haettua lasta päiväkodista? Miksi siihen tarvitaan apua?

Joillain on työ, jonka tarkkaa loppumisaikaa ei tiedä. Normaali päiväkoti menee aikanaan kiinni, ja se lapsi on sieltä haettava ennen pois. Vuoropäiväkoti taas haluaa tietää monelta lapsi tuodaan ja haetaan, jotta osaavat mitoittaa hoitajat oikein. 

Esimerkiksi minun työssäni tämä tuotti suuria ongelmia. Jäin yh.ksi, ja töissä oli silti pakko käydä. Onneksi äitini auttoi, ja haki lapset hoidosta. Lasten isä ei osallistunut lainkaan. Aina ei ole mahdollisuutta valita työaikoja, eikä uutta työtäkään noinvain löydy. 

Mikä on työ jonka loppumisaikaa ei tiedä?  Hätäleikkaus sairaalassa,  tulipalon sammutus, lomittajana lehmä poikii? Toimittaja?

siis mitä aloituksesta päätellen isäsi nussii mummoasi ?? missä äitisi on??

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin edellä. Kokonainen vapaa ilta kerran kuukaudessa tuntuu jo luksukselta, mutta myös riittävältä. En suoraan sanottuna edes ymmärrä tarvetta olla erossa omasta lapsesta sen enemmän. Varsinkin, jos arkea pyörittää kaksi tasavertaista aikuista milloin ehtii kyllä myös itsekin harrastaa. Yritän tavata vanhempiani mahdollisimman usein (kerran viikossa tai joka toinen viikko), mutta näillä kerroilla minulla ei ole mitään ongelmaa vastata itse lapsestani. Myös ollessani itse lapsi, vanhemmat hoitivat meidät itse ja isovanhemmille mentiin lähinnä kylään. Itselleni olisi absurdi ajatus, suorastaan utopistista ja epärealistista olettaa, että äitini tai anoppi hoitaisi lasta monta kertaa viikossa. En edes kehtaisi pyytää, mutta toisaalta hieno suhde kehittyy varmasti näin tiiviillä yhteydenpidolla. 

Miten on niin vaikea ymmärtää että kyse ei ole mistään äidin tarpeesta. Itse pärjään hyvin ilman mitään hoitoapua ikinä milloinkaan. Se mikä on toiselle paljon ei ole sitä toiselle. Voitteko kuvitella että on olemassa ihmisiä ja mummoja jotka pyytävät lapsia luokseen viikoittain. Ei siksi että äiti haluaa omaa aikaa, vaan siksi että mummo haluaa nähdä lapsenlapsiaan. Kyse ei nyt ole äideistä ja heidän ajastaan. Kyse on mummoista. Miksi nykyajan mummoilla on muuta ns. tärkeämpää. AINIIN koska "olen omani jo hoitanut".

Jotenkin tää keskustelu on outo.  Yleensä aikuiset lapset ja etenkin heidän puolisonsa vaalii sitä ettei heidän asioihinsa sotkeuduta, ei tulla kylään häiritsemään, ei soitella puhelimella liian usein jne. 

Eli aikuiset lapset säätävät lain miten isovanhempiin suhtaudutaan.   Kuitenkin näiden "häiriköiden"  pitäisi elää jatkuvassa valmiustilassa  jos heitä tarvitaankin lastenlasten hoitoon.  Varaamatta matkoja, teattereita viikonlopuksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin edellä. Kokonainen vapaa ilta kerran kuukaudessa tuntuu jo luksukselta, mutta myös riittävältä. En suoraan sanottuna edes ymmärrä tarvetta olla erossa omasta lapsesta sen enemmän. Varsinkin, jos arkea pyörittää kaksi tasavertaista aikuista milloin ehtii kyllä myös itsekin harrastaa. Yritän tavata vanhempiani mahdollisimman usein (kerran viikossa tai joka toinen viikko), mutta näillä kerroilla minulla ei ole mitään ongelmaa vastata itse lapsestani. Myös ollessani itse lapsi, vanhemmat hoitivat meidät itse ja isovanhemmille mentiin lähinnä kylään. Itselleni olisi absurdi ajatus, suorastaan utopistista ja epärealistista olettaa, että äitini tai anoppi hoitaisi lasta monta kertaa viikossa. En edes kehtaisi pyytää, mutta toisaalta hieno suhde kehittyy varmasti näin tiiviillä yhteydenpidolla. 

Miten on niin vaikea ymmärtää että kyse ei ole mistään

Niin, sinä vaadit mummoilta että heidän on viikottain otettava lapset tai ovat huonoja mummoja?  Kirjoituksesi loppuosa.

Jospa mummo käy töissä ja menisi vaikka Puolangalle puolukkaan joku viikonloppu on itsekäs ja ilkeä mummo?

miksi sinua pitäisi auttaa?

hoida itse kakarasi

Kannattaisi eläkeläisten ajatella vähän kauemmas. Yhteiskunnan palvelut vähenevät ja yhä enemmän joudutaan turvaamaan lapsiin. 

Jos ei ole apua saatu lasten hoidossa, niin kuinka motivoituneita mahdetaan olla myöhemmin auttamaan vanhusta?

Itse autan sen verran kun olen itse apua saanut. Rahallista apua en tule antamaan, enkä ala siivoamaan, mutta voin esim. kerran viikossa käydä auttamassa pankki-, kauppa-, tietokone- ym. asioiden kanssa. 

Voisiko joku tutkia miksi mummoja kiinnostaa enemmän Puolangan puolukat. Miksi se on siis mielekkäämpää. En tuomitse, kiinnostaa vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on aina harhaan johtava. Oikein menisi "isovanhempi on auttanut paljon ja tarvitsee tauon"

Parempi otsikko olisi: Ap ei viitsi kasvattaa itse kakaroitaan ja uhriutuu, kun muut eivät hoida niitä hänen puolestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku tutkia miksi mummoja kiinnostaa enemmän Puolangan puolukat. Miksi se on siis mielekkäämpää. En tuomitse, kiinnostaa vaan. 

koska puolukat ovat paremmin kasvatettuja kuin sinun räkäiset ja rääkyvät kauhukakarat