Mun isä sanoi aina, että miehen tärkein teko elämässä on rakastaa lastensa äitiä

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ystävä menetti ensin vaimonsa ja vuosia myöhemmin lapsensa. Oli sanonut miehelleni, että vaimon kuolema oli vaikeampi paikka. Lapsen sairastumisesta ja kuolemasta pääsi paremmin yli, ehkä siksikin että tällä oli jo oma perhe. Tämä mieheni ystävä hoiti aikanaan lapsiaan ja kotia tasa-arvoisesti vaimonsa kanssa, eli ei mennyt sormi suuhun vaimon kuoltua niinkuin monilla muilla miehillä menee.

Luonnossakin emot vieroittavat poikasensa, joskus jopa hylkäävät ne. Jostain syystä se on tabu, että näin se menee ihmiselläkin. Kuka ikinä keksinyt tuollaisen että kaiken pitää pyöriä lasten ehdoilla?!

olette molemmat täysin sairaita yksilöitä

Niin kunpa se voisi olla totta eikä pelkkää unta vaan.

Kyllä puolisoon ja perheeseen sitoutuminen on tahdon asia. Tietysti, jos toinen osapuoli on täysin vastuuton ja hirve

ä, rakkaus varmaan haihtuu ilmaan. Lapsiaan tietysti kaikki rakastavat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä puolisoon ja perheeseen sitoutuminen on tahdon asia. Tietysti, jos toinen osapuoli on täysin vastuuton ja hirve

ä, rakkaus varmaan haihtuu ilmaan. Lapsiaan tietysti kaikki rakastavat.

Sitoutuminen ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa. Voi olla haitallista sitoutua ihmiseen, jota ei rakasta yhtään.

"Mun isä sanoi aina, että miehen tärkein teko elämässä on rakastaa lastensa äitiä"

Viisas mies. Onnea vanhemmillesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuulin sanonnan että vanhempien parisuhde on lasten koti. 

Ja tuosta ap versiosta: parasta mitä isä voi lapsilleen tehdä on rakastaa heidän äitiään. 

Mitä sitten tapahtuu jos vanhemmilla ei ole parisuhdetta keskenään?

No mitäs luulet, onko ihanteellinen tilanne pienelle lapselle?