Mun isä sanoi aina, että miehen tärkein teko elämässä on rakastaa lastensa äitiä

Rakastava mies ei jätä vaimoaan selviämään yksin arjesta. Kun mies hoitaa lapsiaan, käy kaupassa, tekee ruokaa ja siivoaa, niin kaikki tuo on hyväksi myös lapsille. Nainen ei väsy ja mies saa läheiset suhteet lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkein teko on rakastaa omia lapsiaan. (Lähes) sama on rakastaa vaimoaan, mutta siinä on hiuksen hieno ero.

Ja niiden perheiden lapsista, joissa tämä toteutuu, sen huomaa.

Ei mene noin. Puoliso tulee aina ennen lapsia. Jos puolison kanssa ei ole asiat hyvin, niin silloin ei lapsetkaan voi hyvin. Lisäksi jos laittaa lapset puolison edelle, niin parisuhde alkaa kärsimään heti.

Mitä helvettiä nyt oikeasti? Tietenkään ei tule puoliso ennen lapsia. Se puoliso on aikuinen ihminen, eikä itse ole vastuussa siitä, että olisi tuonut sen puolison maailmaan. Ne lapset taas on täysin riippuvaisia vanhemmista, ja ne on olemassa vain siksi, että vanhemmat on ne tuoneet maailmaan. Omista lapsista on siis aivan erilailla vastuussa, kuin omasta puolisosta. 

Jos hyvän avioliiton aikoo viettää, niin kyllä puolison pitää tulla ensimmäisenä. Lapsi/lapset tulevat heti toisena, ja molempien yhteinen tavoite, joiden paras on myös tärkeää tietenkin. Mutta jos ei pistä puolisoa etusijalle, niin koko liitto kärsii ja myöskin koko perhe ja lapset. Tietenkin puoliso on aikuinen, eihän sitä kukaan ole väittänyt. Myös aikuinen ihminen tarvitsee jonkun johon luottaa, joka tukee ja auttaa elämässä, vaikeuksissa jne. Jos sitä ei tapahdu, miksi ihmeessä olla avioliitossa, jos on yhtä oman onnensa nojassa kuin jos olisi sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Rakastava mies ei jätä vaimoaan selviämään yksin arjesta. Kun mies hoitaa lapsiaan, käy kaupassa, tekee ruokaa ja siivoaa, niin kaikki tuo on hyväksi myös lapsille. Nainen ei väsy ja mies saa läheiset suhteet lapsiinsa.

Ei ollut nyt sinun huolistasi tämä ketju.

Aikansa kutakin. Ei se lasten äiti mikään pyhä lehmä sentään ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkein teko on rakastaa omia lapsiaan. (Lähes) sama on rakastaa vaimoaan, mutta siinä on hiuksen hieno ero.

Ja niiden perheiden lapsista, joissa tämä toteutuu, sen huomaa.

Ei mene noin. Puoliso tulee aina ennen lapsia. Jos puolison kanssa ei ole asiat hyvin, niin silloin ei lapsetkaan voi hyvin. Lisäksi jos laittaa lapset puolison edelle, niin parisuhde alkaa kärsimään heti.

Kaikki eivät ole noin itsekkäitä.

Oma isäni pisti vaimonsa meidän lasten edelle. Muistan miten mietin lapsena, että isä oli tuntenut meidät lapset ja ollut meidän kanssamme koko elämämme, toisin kuin vaimonsa.  Kun ymmärsin miten asia hänen päässään meni, kyllä se henkisellä tasolla minut etäännytti hänestä.

Lapsilla on vain vanhempansa.

Onnellinen parisuhde mahdollistaa toimivan ydinperheen, joka on parasta mitä voit lapsellesi antaa. Ap:n isä on fiksu mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkein teko on rakastaa omia lapsiaan. (Lähes) sama on rakastaa vaimoaan, mutta siinä on hiuksen hieno ero.

Ja niiden perheiden lapsista, joissa tämä toteutuu, sen huomaa.

Ei mene noin. Puoliso tulee aina ennen lapsia. Jos puolison kanssa ei ole asiat hyvin, niin silloin ei lapsetkaan voi hyvin. Lisäksi jos laittaa lapset puolison edelle, niin parisuhde alkaa kärsimään heti.

 

 

Kaikki eivät ole noin itsekkäitä.

Oma isäni pisti vaimonsa meidän lasten edelle. Muistan miten mietin lapsena, että isä oli tuntenut meidät lapset ja ollut meidän kanssamme koko elämämme, toisin kuin vaimonsa.  Kun ymmärsin miten asia hänen päässään meni, kyllä se henkisellä tasolla minut etäännytti hänestä.

Lapsilla on vain vanhempansa.

Millainen lapsi on kateellinen vanhempiensa parisuhteesta? Minä päinvastoin vierastin sitä että en ikinä nähnyt vanhempieni suutelevan, ja että isä harppoo monta metriä äidin edellä kaupoilla jne. Muistan että oikein kysyinkin asiasta, koska se oli mielestäni niin omituista. Vastikään äitini oli sairaana, ja isä ei suostunut edes menemään hakemaan apteekista lääkettä hänelle. Rakastan vanhempiani, mutta heidän parisuhteensa on mielestäni omituinen.

Kyllä mä ainakin rakastan aina lapsiani enemmän, kuin vaimoa. Vaimohan ei ole edes mitään sukua.

Eiköhän lasten itsensä rakastaminen ole vielä tärkeämpää, jos lapsia siis on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkein teko on rakastaa omia lapsiaan. (Lähes) sama on rakastaa vaimoaan, mutta siinä on hiuksen hieno ero.

Ja niiden perheiden lapsista, joissa tämä toteutuu, sen huomaa.

Ei mene noin. Puoliso tulee aina ennen lapsia. Jos puolison kanssa ei ole asiat hyvin, niin silloin ei lapsetkaan voi hyvin. Lisäksi jos laittaa lapset puolison edelle, niin parisuhde alkaa kärsimään heti.

 

 

Kaikki eivät ole noin itsekkäitä.

Oma isäni pisti vaimonsa meidän lasten edelle. Muistan miten mietin lapsena, että isä oli tuntenut meidät lapset ja ollut meidän kanssamme koko elämämme, toisin kuin vaimonsa.  Kun ymmärsin miten asia hänen päässään meni, kyllä se henkisellä tasolla minut etäännytti hänestä.

Isän vaimo ei ollutkaan lasten äiti... kaikki uusperheet eivät ole kovinkaan onnellisia.

Noin luki aikoinaan kotitalouden kirjassa. Jäi mieleeni, kun vanhempani erosivat juuri silloin. Ei tuntunut kauniilta ajatukselta.

 Vanhempien ero on aina lapsille surullinen asia, usein katastrofi. 

Se vaatii myös vastavuoroisuutta mikä nykynaisilta unohtuu ja kuvittelee että miehen pitää rakastaa vain naista ja naisne saa rakastaa vain itseään ja korkeintaan omia lapsiaan mutta miestä nainen ei rakastaa ainakaan ihmisenä ja jos jotenkin rakastaa niin nainen rakastaa vain niitä miehestä irti saatuja hyötyjä

Luin rankaista... 

Ennen naiset oli rakastamisen arvoisia milloin tuokin ajatus lanseerattiin mutta se oli ennen nykyajan naiset ei ole rakastamisen arvoisia itsekeskeisyyden, itserakkauden ja omahyväisyyden takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkein teko on rakastaa omia lapsiaan. (Lähes) sama on rakastaa vaimoaan, mutta siinä on hiuksen hieno ero.

Ja niiden perheiden lapsista, joissa tämä toteutuu, sen huomaa.

Ei mene noin. Puoliso tulee aina ennen lapsia. Jos puolison kanssa ei ole asiat hyvin, niin silloin ei lapsetkaan voi hyvin. Lisäksi jos laittaa lapset puolison edelle, niin parisuhde alkaa kärsimään heti.

Ei, lapset laitetaan AINA edelle. Ei koskaan puoliso ennen lapsia.

Suhde on aika nopeasti entinen sen jälkeen. Puhuin itse pidemmässä mittakaavassa. Toki vauvavaiheessa vauva on pakko laittaa kaiken edelle, koska vauva kuolee muuten. Kuitenkin heti kun lapset alkaa pärjäämään paremmin itsenäisesti, eli voivat jo leikkiä keskenään, niin puolison pitä

Jos suhde kaatuu siihen, että jompi kumpi vanhempi priorisoi lapsiaan kuten jokaisen vanhemman kuuluu, niin puoliso oli alun perinkin väärin valittu, ja lasten on vain parempi olla sen täyspäisen vanhemman kanssa ilman sitä narsistia, joka halusi olla lapsia tärkeämpi.

Mun mielestä ei ollut lapselle kivasti sanottu. Lapsi on aina ykkönen ja tärkein. En ikinä sanoisi lapselle noin. Puoliso ei ole ikinä tärkein, lapset on.

Vierailija kirjoitti:

Rakastava mies ei jätä vaimoaan selviämään yksin arjesta. Kun mies hoitaa lapsiaan, käy kaupassa, tekee ruokaa ja siivoaa, niin kaikki tuo on hyväksi myös lapsille. Nainen ei väsy ja mies saa läheiset suhteet lapsiinsa.

Mitäs nainen tekee kun miehen on tehtävä kaikki arjen asiat vielä senkin jälkeen kun käy töissä ja maksaa kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut läheltä useampaakin perhettä, joissa "lapset menee puolison edelle", ja jestas sentään miten mönkään voi mennä! Lapset on täysin rajattomia ja pilalle hemmoteltuja, ja parisuhde on kuollut jo aikoja sitten.

Itse näen sen niin, että parisuhde on se liima, joka pitää perheen kasassa ja onnellisena. Ilman sitä talossa on vain kaksi erillistä aikuista, jotka kilpailevat lasten suosiosta.

Se, että lapset tulevat ensin, ei tarkoita, että heidän kasvatuksensa laiminlyödään eikä heille pidetä kuria.

Kyllä minä uskon, että se sieltä tulee. Ei pelkästään rakkaus vaan ylipäätään se tapa, jolla toista kohtelee. Sama toiseen suuntaan. Kun käyttäytyy miestä kohtaan hyvin, niin pojat olettaa saavansa naisilta asiallista kohtelua ja tytöt saa mallia, miten miehelle puhutaan. Ihan yhtälailla kuin miehen käytöksestä poika saa mallia ja toisaalta tyttö sen standardin, jolla miehet kohtelee naisia ja mitä pitää sietää. Tytön itsetuntoon vaikuttaa sekin, miten isä rakastaa ja kohtelee tytärtään. Itsetuntoon suhteessa miehiin.