Mun isä sanoi aina, että miehen tärkein teko elämässä on rakastaa lastensa äitiä

Suhde on aika nopeasti entinen sen jälkeen. Puhuin itse pidemmässä mittakaavassa. Toki vauvavaiheessa vauva on pakko laittaa kaiken edelle, koska vauva kuolee muuten. Kuitenkin heti kun lapset alkaa pärjäämään paremmin itsenäisesti, eli voivat jo leikkiä keskenään, niin puolison pitää olla taas ekana. Lapset tulee silloin toisena.

👆

Siis anteeksi MITÄ??!! Onko se nainen tosiaan niin avuton että ei osaa leikkiä keskenään ja tarvitsee sen miehen todistelemaan jatkuvasti itselleen jotain. Lapset ei ole ollenkaan avuttomia sitten enää, mutta NAINEN on. Voi hyvää päivää. Voi näitä säälittäviä naisia jotka parisuhteessa joutuvat kärsimään.

Joo ja yllättävän moni isä hakkaa,tapp...mur sen äidin näin niinkuin maailman mittakaavassa ajatellen.

Näin on minullekin opetettu ja myös että naisen tärkein teko on rakastaa lastensa isää. Tällä periaatteella meillä on eletty 35 vuotta yhdessä. Yhdessä rakastaen toisiamme ja lapsiamme. 

Kun puolisot rakastavat toisiaan, ei kummallakaan ole tarvetta arvostella toista lapsille, niin kuin usein tapahtuu, kun puolisoiden välinen rakkaus loppuu. 

Vanhempani ovat eronneet, äiti sanoo aina, että p@sk@ mies, mutta hyvä isä lapsille. Siitä annan kiitokset vanhemmillemme, etteivät he sotkeneet meitä lapsia eroriitaan. Isäkin sanoi, että he erosivat toisistaan, ei meistä lapsista.

Vanhempien välinen suhde luo kodin ilmapiirin, jonka lapsikin aistii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastava mies ei jätä vaimoaan selviämään yksin arjesta. Kun mies hoitaa lapsiaan, käy kaupassa, tekee ruokaa ja siivoaa, niin kaikki tuo on hyväksi myös lapsille. Nainen ei väsy ja mies saa läheiset suhteet lapsiinsa.

Mitäs nainen tekee kun miehen on tehtävä kaikki arjen asiat vielä senkin jälkeen kun käy töissä ja maksaa kaiken?

Ei tuossa niin sanottu, eikä missään oleteta, että miehen pitäisi tehdä kaikki. Suomalaisessa yhteiskunnassa molempien oletetaan osallistuvan yhtä lailla. Myös silloin, kun oli tapana että mies tienasi leivän ja nainen huolehti lapsista ja kodista.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastava mies ei jätä vaimoaan selviämään yksin arjesta. Kun mies hoitaa lapsiaan, käy kaupassa, tekee ruokaa ja siivoaa, niin kaikki tuo on hyväksi myös lapsille. Nainen ei väsy ja mies saa läheiset suhteet lapsiinsa.

Mitäs nainen tekee kun miehen on tehtävä kaikki arjen asiat vielä senkin jälkeen kun käy töissä ja maksaa kaiken?

Perheellisellä lasten ja kodin asioita riittää kummallekin vanhemmalle ihan riittävästi. Tiedät sen itsekin, kun sinulla on perhe. Suomessa ei ole miehiä, jotka maksaisivat yksin perheen menot. Muutama poikkeus ei tilannetta muuta.

Omat vanhempani eivät ole koskaan olleet parisuhteessa keskenään ja ovat kuitenkin olleet oikein hyviä vanhempia.

Minä pidän tästä ajatuksesta kovasti ja oma puolisoni on myös tällainen "kiltti mies" ja hyvä isä, jolla on elämänarvot kohdillaan.

Haluan mainita, että äitini on myös hyvä ihminen, joten isälläni ei ole ollut varmaan vaikeuksia häntä rakastaa. On toki ollut ärsyttäviä puolia myös, ihan takuulla.

Rakkaus on mielestäni enemmän tekoja ja priorisointia. En epäile hetkeäkään, etteikö isäni olisi vaikka hypännyt luodin eteen äitini takia. Ymmärrän, että kuulostaa vähän lässytykseltä, mutta tällaisia nämä toisiaan kunnioittavat ja arvostavat vanhan ajan parit ovat. Tai ainakin vanhemmillani on onnellinen suhde ja olen siitä kiitollinen. ap 

Vierailija kirjoitti:

Rakastaminen ei ole tietoinen teko eikä valinta, siinä miellessä ap:n isän höpinöissä ei ole logiikkaa.

Jos taas tarkoitti: lapset kannattaa tehdä vain aidosti rakastamansa naisen kanssa niin sitten olen samaa mieltä.

Totta kai rakastaminen on valinta. Rakkaus on tekoja, sitä että tietoisesti valitaan tehdä sitä, mikä on toiselle hyväksi. Joskus jopa niin, että uhrataan jotain omaa (esim. haluja, toiveita, aikaa, rahaa), jotta toisella olisi hyvä olla. Kun tällainen rakastaminen on molemminpuolista, on suhteessa hyvä olla. 

Monella menee puolisoon rakastuminen (hormoonihuuru max. 2v.) ja puolison RAKASTAMINEN (päivittäinen valinta välittää toisesta ja toisen hyvinvoinnista) sekaisin.

Lastaan rakastaa ehdoitta (koska lapseen ei rakastu, tietenkään), mutta puolisoa kohtaan kiintyy ja tätä kautta myös rakkaus tulee kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Suhde on aika nopeasti entinen sen jälkeen. Puhuin itse pidemmässä mittakaavassa. Toki vauvavaiheessa vauva on pakko laittaa kaiken edelle, koska vauva kuolee muuten. Kuitenkin heti kun lapset alkaa pärjäämään paremmin itsenäisesti, eli voivat jo leikkiä keskenään, niin puolison pitää olla taas ekana. Lapset tulee silloin toisena.

👆

Siis anteeksi MITÄ??!! Onko se nainen tosiaan niin avuton että ei osaa leikkiä keskenään ja tarvitsee sen miehen todistelemaan jatkuvasti itselleen jotain. Lapset ei ole ollenkaan avuttomia sitten enää, mutta NAINEN on. Voi hyvää päivää. Voi näitä säälittäviä naisia jotka parisuhteessa joutuvat kärsimään.

Joo heh. Mies jättää jos ei ole huomion keskipiste. Ja lapsen hyvinvoinniksi riittää se ETTEI KUOLE, sen jälkeen pitää taas huomioida miestä. Hohhoti-hoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo ja yllättävän moni isä hakkaa,tapp...mur sen äidin näin niinkuin maailman mittakaavassa ajatellen.

Mies ei erota naista äidistään niin tulee mustikseksi lapsille ja kun nainen lähtee sekomiestä karkuun niin mies pimahtaa lopullisesti. Tämän vuoksi ei saa koskaan rakastaa aikuista miestä. Vain vastaanottaa tältä asioita, joita kanavoi tämän lapsille. Jos alkaa rakastamaan aikuista miestä saa vain miesvauvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkein teko on rakastaa omia lapsiaan. (Lähes) sama on rakastaa vaimoaan, mutta siinä on hiuksen hieno ero.

Ja niiden perheiden lapsista, joissa tämä toteutuu, sen huomaa.

Ei mene noin. Puoliso tulee aina ennen lapsia. Jos puolison kanssa ei ole asiat hyvin, niin silloin ei lapsetkaan voi hyvin. Lisäksi jos laittaa lapset puolison edelle, niin parisuhde alkaa kärsimään heti.

 

 

Kaikki eivät ole noin itsekkäitä.

Oma isäni pisti vaimonsa meidän lasten edelle. Muistan miten mietin lapsena, että isä oli tuntenut meidät lapset ja ollut meidän kanssamme koko elämämme, toisin kuin vaimonsa.  Kun ymmärsin miten asia hänen päässään meni, kyllä se henkisellä tasolla minut etäännytti hänestä.

Lapsilla on vain vanhempansa.

Tosiaan jos isän vaimo on eri kuin lasten äiti niin tämä ei tietenkään toimi. Polygamian kirous on synkkä. Mutta kun vaimo ja lasten äiti on sama niin rakkaus mitä mies antaa naiselle moninkertaistuu ja siirtyy lapsille.

Miehen tärkein tehtävä elämässään on vältellä virheitä naisensa kanssa.

T: Suurennuslasin alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastava mies ei jätä vaimoaan selviämään yksin arjesta. Kun mies hoitaa lapsiaan, käy kaupassa, tekee ruokaa ja siivoaa, niin kaikki tuo on hyväksi myös lapsille. Nainen ei väsy ja mies saa läheiset suhteet lapsiinsa.

Mitäs nainen tekee kun miehen on tehtävä kaikki arjen asiat vielä senkin jälkeen kun käy töissä ja maksaa kaiken?

Ei tuossa niin sanottu, eikä missään oleteta, että miehen pitäisi tehdä kaikki. Suomalaisessa yhteiskunnassa molempien oletetaan osallistuvan yhtä lailla. Myös silloin, kun oli tapana että mies tienasi leivän ja nainen huolehti lapsista ja kodista.

eri

Lapset ovat aluksi 24/7 työ ja naisen vapaa alkaa kun miehen työ loppuu. Nainen on myös aina yövuorossa. 

Jos haluaa lapsia niin täytyy varautua siihen että vapaa-aikaa on viikossa max muutama tunti jos ei käytä ulkopuolisia hoitajia. Jos tällainen ei kiinnosta niin sitten ei tee lapsia tai laittaa pätää pöytään ja palkkaa hoitajia sekä siivoojia.

Meidän suvussa vanha viisaus: Viisas mies pitää vaimonsa tyytyväisenä. 

Tuota, kun hieman pureskelee, tajuaa asian ytimen, joka on käsittääkseni sama kuin ap:lla. Huonoitsetuntoiset eivät tätä jostain syystä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tärkein teko on rakastaa omia lapsiaan. (Lähes) sama on rakastaa vaimoaan, mutta siinä on hiuksen hieno ero.

Ja niiden perheiden lapsista, joissa tämä toteutuu, sen huomaa.

Tämä. Lapset ei ole kakkonen vaan ykkönen.

Hienosti se apn isä sanoi. Omia lapsia rakastaa automaattisesti yli kaiken muutoinkin. Vaimoa (tai miestä) pitää sitoutua rakastamaan myötä ja vastamäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien välinen suhde luo kodin ilmapiirin, jonka lapsikin aistii. 

Mutta tarviiko niiden vanhempien elää yhdessä ja samana kodissa?

Meillä ainakin oli hyvä kodin ilmapiiri molempien vanhempien luona. Sekä äidin luona että isän ja äitipuolen, joka oli minulle kuin kolmas vanhempi, luona.

Vierailija kirjoitti:

 Vanhempien ero on aina lapsille surullinen asia, usein katastrofi. 

Höpönpöpön.

Vanhempien eron jälkeen kotona oli taas turvallista eikä tarvinut pelätä.