Anna Erikssonin elokuva Sanna Marinista sai 300 katsojaa

Ensin tehdään hyvää musiikkia ja hittejäkin. Sitten todetaan ettei se ole se oma juttu ja aletaan tekemään sitä omaa itselle tärkeää juttua kuukautisveren ja BDSM-kuvioiden kautta, joka ei kiinnosta ketään muuta kuin paria muka taiteesta ymmärtävää hippiä. Tehkööt omilla rahoillaan tuota näkemättä paskaa tuotantoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aihe on Marinista tehty leffa, mikä ei kiinnosta ketään, ja ketju on täynnä linkkejä videoihin Marinista puhumassa, tanssimassa ja juhlimassa.

Eli ketju ei ole leffasta, vaan taas yksi ketju lisää, missä venäläiset pääsee taas puhumaan niin kovin inhoamastaan Marinista. NATO nääs.

 

Ei kyllä Marinia inhotaan aivan syystä.

Syitä:

Intersektionaalinen politiikka

Feminismi

Sosialismi

Marxismi

Vastakkainasettelu

Uhriutuminen

Sananvapauden rajoittaminen

Poliittisten mielipiteiden sementointi lainsäädäntöön

Puhut nyt itsestäsi ja omista pakkomielteistäsi. Käyttämällä monikon passiivimuotoa, otaksut että itsesi lisäksi on joku toinenkin ajatustesi takana? 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella alalla on omat populaarikulttuurituotteensa, kuten burana, ja sitten ovat ne harvinaisemmat tuotokset jotka avautuvat ja joita osaavat arvostaa vain pienempi yleisö. Jos ajattelee taidetta niin suomessakin on faneja aina luolamaalauksista scifiin, eli skaala on aika laaja. On hyvin vaikeaa ellei mahdotonta palvella kaikkia. Siksi palvellaan sitä yleisöä, jota parhaiten osataan ja jota omat taidot kiinnostavat. Se et tällä kertaa ollut sinä. Sori siitä.

Sori itsellesi. Et vaikuta kovinkaan rehelliseltä etkä älylliseltä kirjoittajalta, mikä pistää huolestumaan, mikä on taiteellisen tuotantosikin taso. Mutta kuten sanottu, sillähän ei ole väiä. Olen itsekin apurahalla ja itse asiassa hyvinkin kokeellisen tuotteen tekijänä. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, että olen systeemin sisällä, näen myös sen valuviat. Ongelma on myös pieni kansakunta. Taidetta ja tutkimusta on pakko tukea, muuten sitä ei olisi. Isossa maailmassa löytyy enemmän rahoittajia, ja kilpailua. Kun jokaisella rahoittajallakin on omat spesifit intressinsä, osa jopa kaupallisia intressejä, laatua syntyy. 

Meillä ei länsimaissa tahdota myöntää ja ymmärtää sitä, että Anna Erikssonin kaltaiset woke-feministit ovat ääri-ihmisiä. jotka katsovat maailmaa omasta pienestä hyvin rajoittuneesta näkökulmasta. Ja tässä ei sinänsä ole mitään ongelmaa - tällaisia tyyppejä on ja he voivat minun puolesta tehdä elokuvia, jopa apurahalla. Ongelma on se, että jos apurahoilla tuetaan yhden suunnan ääri-ilmaisua, niin miksi ei tueta sitten toisen suunnan ääri-ilmaisua? Missä on kansallismielisyyttä, markkinataloutta, yms. ilmiöitä promotoivat elokuvat, jotka on tuotettu apurahoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Eli ei saa tehdä taidetta jos katsojia ei kiinnosta? 

Saa tehdä, mutta ei verovaroin.

Eli verovaroin pitäisi mielestäsi tehdä ainoastaan suosittua taidetta?

Vedetäänkö raja Jope Ruonansuun suosioon vai olisiko jopa Pottukoira parempi? Vai mennäänkö suoraan Marvel-tasolle ja jätetään leffat ja maalaukset suosiolla tekemättä?

Älä väheksy Jope Ruonansuuta. Jope oli äärimmäisen lahjakas ihminen. Huumori ja komiikka ei sulje pois "syvällisyyttä" ja "vakavamielisyyttä" tai "vakavastiotettavuutta". 

Minusta suuren taiteilijan ja suuren ihmisen eräs tunnistettava piirre on se, että osaa nauraa myös itselleen eikä suhtaudu omaan egoon turhan ryppyotsaisesti. Anna Erikssonin habituksessa minua häiritsee tuo päälleliimattu taiteellisuus ja siitä kouhkaaminen ja julistaminen - itsensä ja taiteensa ylentäminen muiden yläpuolelle. Erityisesti etäännyttävää on tuo ylimielisyys joissakin haastatteluissa. Eikä vähiten se, mitä eräs elokuvatyöryhmän jäsen on Erikssonista kertonut: tämä on suhtautunut kylmän välinpitämättömästi työntekijän läheisen kuolemaan. Ikään kuin tuollainen "pikku juttu" ei saisi häiritä isoa taiteellista projektia. 

Muistan aikoja, jolloin käytiin kiihkeää keskustelua musiikin kaupallisuudesta, ja miten suuria määriä myynyt musa oli kaupallista ja sitä kautta halpahintaista roskaa. Joku silloin kiteytti ajatuksen niin, että koko maailmassa on vain yksi ei-kaupallinen musiikin genre: Virret. Kaikki muu musiikki on tehty levitettäväksi ja kulutettavaksi. 

Elokuvassa on aika lailla sama. Kuka tahansa voi harrastaa ja niissä puitteissa kuvata omia produktioitaan vaikka älypuhelimella tai digijärkkärillä. Mutta ei ole millään tavalla rationaalista haaskata rahaa tuotoksiin, jotka eivät kiinnosta ketään. Ja perustella haaskausta kryptisillä taiteen vapautta alleviivaavilla argumenteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mene kiusaamaan itseäni tuollakaan Eriksonin tekeleellä. Ei kiinnosta tipan vertaa taas feministinen tekotaiteellinen ulina.

Luultavaati taas tiedossa jotain  räävitöntä alastomuutta, eritteitä, rujoja ilmeitä rumine maskeerauksineen, ulinaa ja älinää, toljotusta tyhjine katseineen. Ahdistusta epäinhimillisissä tilanteissa. Näistä on tekotaiteelliset leffat tehty kautta aikain. 

Eikö tuo ole sitä rajoja rikkovaa taidepusertamista jolle irvailtiin jo asterixissä 70-luvulla. .Mukana oli joku ihmeen teatteriseurue joka teki outoa taidetta koska halusi rikkoa rajoja, ja se oli just tuota ähinää ja huutelua ja muuta outoa. En saa mieleeni mikä tuo kertomus oli, mutta lopulta tää teatteri joutui vankilaan kun obelix julisti lavalla "hulluja nuo roomalaiset" ja teatterin johtaja oli vaan tyytyväinen että pääsee esiintymään isolle areenalle sirkus maximukseen leijonien kanssa. 

Vierailija kirjoitti: 

Ei haittaa jos Eriksson leffojaan tekee kunhan niitä eivät veronmaksajat rahoita. Elokuvasäätiön avoin rahanjakelu tulisi lopettaa tykkänään. Ns. amatöörit tehkööt omilla rahoillaan harrastuspohjaisia leffojaan ja ammattilaiset sitten rahoittakoot hankkeensa omaehtoisesti siltä pohjalta, että tekevät voittoa. Niin toimii muukin yritystoiminta.

Ei näin pienessä maassa tällainen järjestelmä toimisi alkuunkaan. Jotta suomessa säilyy elokuvatuotantoa, sitä on pakko rahoittaa. Ongelma on enemmän järjestelmässä, joka ei perehdy käsikirjoituksiin lainkaan vaan ostaa vain idean. Koska systeemi toimii näin, esiin nousevat ideat, joissa on jotain "uutta", Ja se uusi on aina trendi-ideologia. toinen vaihtoehto n, kuten täällä jo sanottu, että tekee valmiiksi kauhtunutta klassikkojen uudelleentulkintaa tai jonkin tympeän puolidokumentaarisen henkilökuvan Tove Janssonista tai jostain muusta historian henkilöstä. Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi näitä on ollut niin järjettömän paljon näitä Tove-elokuvia ja vastaavia, jotka eivät voi oikeasti kiinnostaa ketään? Koska lautakunnille nämä ovat signaali kulttuuriarvoista, joita ei voi olla tukematta. 

Näettekö nyt tämän ongelman, miten apurahasysteemi vääristää tarjontaa? Siitä huolimatta itse apurahasysteemiä ei voi poistaa tai koko suomalainen elokuvatuotanto loppuu. 

Pitääkö sitä p.llua välttämättä näyttää lähikuvana?

Alasti tykkää itseään näytellä. 

Eikö semmosia jotain kanavia nykyisin jo olekin, missä voi itseään sormin aukoa kaikelle kansalle.

On sen lapsi ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mene kiusaamaan itseäni tuollakaan Eriksonin tekeleellä. Ei kiinnosta tipan vertaa taas feministinen tekotaiteellinen ulina.

Luultavaati taas tiedossa jotain  räävitöntä alastomuutta, eritteitä, rujoja ilmeitä rumine maskeerauksineen, ulinaa ja älinää, toljotusta tyhjine katseineen. Ahdistusta epäinhimillisissä tilanteissa. Näistä on tekotaiteelliset leffat tehty kautta aikain. 

Tulee mieleen Turkan kuolaava Kalevalais-mytologia. Eipä tullut juhlittua klassikkoa siitä. Ne syntyvät ihan muista aineksista. Yleensä ytimessä vahva ihmissuhdetarina.

Vierailija kirjoitti:

Suomen elokuvasäätiö myönsi E:lle kehittämis- ja tuotantotukea yhteensä 153 000 euroa. Elokuva sai myös Koneen Säätiöltä 54 000 euroa.

297 katsojaa

 

veronmaksajien kustannus per katsoja: 207000/297=696 euroa

Riikka Purra tulee paljon kalliimmaksi veronmaksajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aihe on Marinista tehty leffa, mikä ei kiinnosta ketään, ja ketju on täynnä linkkejä videoihin Marinista puhumassa, tanssimassa ja juhlimassa.

Eli ketju ei ole leffasta, vaan taas yksi ketju lisää, missä venäläiset pääsee taas puhumaan niin kovin inhoamastaan Marinista. NATO nääs.

 

Ei kyllä Marinia inhotaan aivan syystä.

Syitä:

Intersektionaalinen politiikka

Feminismi

Sosialismi

Marxismi

Vastakkainasettelu

Uhriutuminen

Sananvapauden rajoittaminen

Poliittisten mielipiteiden sementointi lainsäädäntöön

Juuri näin

Hyvää huomenta.

Eriksson on kartuttanut 

elämänkokemustaan ja laajentanut

repertuaariaan

esiintyvästä taiteilijasta elävään kuvaan.

__

En ole vielä katsonut ainoatakaan näistä 

kolmesta, jotka ovat trilogian omaisesti 

Erikssonilta ilmestyneet. En kykene

arviointia antamaan ennen perehtymistä

'Eehen' sekä edeltäjiinsä. Tässä vaiheessa

olen nähnyt vain yhden [2.06 minuuttisen]

promopätkän 26.09. esitetystä elokuvasta

'E'  > > > seuraa perässä.

__

__

Komedia on taiteen ylin muoto.

 

 

'Ei kyllä Marinia inhotaan aivan syystä.

Syitä:

Intersektionaalinen politiikka

Feminismi

Sosialismi

Marxismi

Vastakkainasettelu

Uhriutuminen

Sananvapauden rajoittaminen

Poliittisten mielipiteiden sementointi lainsäädäntöön'

'Puhut nyt itsestäsi ja omista pakkomielteistäsi. Käyttämällä monikon passiivimuotoa, otaksut että itsesi lisäksi on joku toinenkin ajatustesi takana?'

 

Ei minulta. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen Turkan kuolaava Kalevalais-mytologia. Eipä tullut juhlittua klassikkoa siitä. Ne syntyvät ihan muista aineksista. Yleensä ytimessä vahva ihmissuhdetarina.

Apurahaoitettu kama on niin särmätöntä ja hengetöntä, että veikkaan oikeiden klassikoiden tulevan kokonaan systeemin ulkopuolisilta tekijöiltä. Elokuva on liian kallis laji, jotta se pärjäisi ilman ulkopuolista rahaa, mutta kirjallisuutta ja kuvataidetta voi sentään tehdä ilman apurahalautakuntiakin. Suomen ainoa oikeasti kansainvälistä tunnustusta saanut lähiajan taitelija on Touko-pouko ho m o kuvineen. Voitte ihan uskoa, ettei omana aikanaan olisi saanut pennin jeniä apurahaa taiteelleen. Tällä hetkelläkin jossain päin Suomea pakertaa joku, joka tekee niin omaa juttua, että maailma näkee sen raikkaana, vaikka apurahalautakunnat eivät. Suunta vain on jotain ihan muuta. Nythän Toukonkin raivaama maailma on jo apurahalautakuntien tukemaa. Mutta se pointti on, että apurahalautakunnat eivät näe oikeasti kuin se, mitä ne tietävät, että tietyllä ajanhetkellä kannattaa nähdä.

Taattua kulttielokuva ainesta

Anna on daideilija. EI TAITEILIJA. Kannattaisi yrittää jotain helpompaa kuin apurahatehtailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen elokuvasäätiö myönsi E:lle kehittämis- ja tuotantotukea yhteensä 153 000 euroa. Elokuva sai myös Koneen Säätiöltä 54 000 euroa.

297 katsojaa

 

veronmaksajien kustannus per katsoja: 207000/297=696 euroa

 

Riikka Purra tulee paljon kalliimmaksi veronmaksajille.

Mariinin jauhokesäloma 10 miljardin unipereineen maksoi joka ainoalle 5.5 miljoonasta suomalaisesta noin 1800 euroa. Vasemmiston koko 4 vuotinen vaalikausi 50 miljardin velkoineen ja 50 miljardin menolisäyksineen ja unipereineen kymmenkertaisesti eli yli 18 tuhatta euroa joka ainoaa suomalaista kohtaan. 

Vieläkö tuntuu siltä että mariinin hallitus teki hyvää työtä kaataessaan velkaa julkiseen sektoriin ja hajottaessaan sotesta ja uniperista lähtien kaiken mihin pääsi käsiksi mitään korjaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen Turkan kuolaava Kalevalais-mytologia. Eipä tullut juhlittua klassikkoa siitä. Ne syntyvät ihan muista aineksista. Yleensä ytimessä vahva ihmissuhdetarina.

Apurahaoitettu kama on niin särmätöntä ja hengetöntä, että veikkaan oikeiden klassikoiden tulevan kokonaan systeemin ulkopuolisilta tekijöiltä. Elokuva on liian kallis laji, jotta se pärjäisi ilman ulkopuolista rahaa, mutta kirjallisuutta ja kuvataidetta voi sentään tehdä ilman apurahalautakuntiakin. Suomen ainoa oikeasti kansainvälistä tunnustusta saanut lähiajan taitelija on Touko-pouko ho m o kuvineen. Voitte ihan uskoa, ettei omana aikanaan olisi saanut pennin jeniä apurahaa taiteelleen. Tällä hetkelläkin jossain päin Suomea pakertaa joku, joka tekee niin omaa juttua, että maailma näkee sen raikkaana, vaikka apurahalautakunnat eivät. Suunta vain on jotain ihan muuta. Nythän Toukonkin raivaama maailma on jo

Jokunen nykyisistä hollywoodin menestysohjaajista on aloittanut jollain kengännauhabudjetin omatuotoksella ja todistanut sillä kykynsä.