Ottaa päähän olla jo vanha ja kulahtanut, kun en ole ehtinyt vielä edes aloittaa elämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*Voi elää vielä jopa 55-60 vuotta.

Ap, olet vielä 'junnu', vasta elämäsi

puolivälissä. Nyt valitusvirret pois. 

Tuo asenne sut hautaan vie.

 

[E D I T ]

'Oletko sitä mieltä, että eläkeikäisenä voi vielä hankkia lapsia, rakentaa työuraa tai ottaa asuntolainaa (ilman säästöjä ja varallisuutta)?

Yli nelikymppinen on monessa asiassa jo myöhässä.'

 

Ap.

Esimerkkinä maailman kenties 

rakastetuin kirjailija Paulo

Coelho, s. 24.08.1947.

Hänhän julkaisi ensimmäisen

teoksensa vasta n. 50-vuotiaana.

Hänen 'tähtensä aloitti nousunsa'

myöhemmin, mutta sitäkin

kirkkaampana.

 

Meidän ihmisten 

ns. sielunsopimukset ovat

täysin uniikkeja. Toinen kukoistaa

kaks'kasina, toinen aloittaa

parhaan vaiheensa nelikasina

tai vasta 58 vee, kuten Coelho

at 50. Hänellä on ollut 

hedelmällinen, tuottelias

elämänura rakastettuna sydämiä

koskettavana kirjailijana.. ja se

jatkuu edelleen. Kotona Coelholla

muuten edelleen sama

vaimo kuin vuonna 1980, 

avioitumisvuotenaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen jokseenkin järkyttynyt tämän ketjun viesteistä. Ihan oikeasti ap, nelikymppisenä koet että elämä on ohi? Ja toinen siellä huutaa miten 50-vuotiaana on jo ihanaa luovuttaa. Jeesus sentään.

Itse olen 42. Aloitin juuri korkeakouluopinnot. Harrastan aktiivista liikuntaa 4krt viikossa ja olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan. Minulla on paljon ystäviä ja näen heitä usein, käymme kahvilla, syömässä, ulkoilemassa, teatterissa, reissuilla, kesällä festareillakin! 

En kyllä todellakaan koe olevani elämän ehtoopuolella saati luovuttamassa (kauhea termi!). Elämä on nyt ja kiitollinen olen jokaisesta terveestä päivästä.

Moni asia on asennekysymys. Ap tuntuu olevan jumissa päänsä sisällä, mikään ei käy, ei ole rahaa, ei pysty, ei voi. Siinä sulle syy miksi tässä kohtaa elämässä koet että et ole tehnyt mitään. Kannattaisko aloittaa nyt eikä keksiä tekosyitä?

Palsta vetää puoleensa masentuneita ihmisiä, sen huomaa tällaisista ketjuista ja siitä miten positiivisesti ajattelevat/itsensä näkevät ihmiset saa alapeukkuja. 

Toki AP:n realiteetit on mitkä on, mutta ei elämä tietenkään ole neli- tai viiskymppisenä ohi. Opiskelua kannattaa miettiä jollekin työllistävälle ja lyhyen koulutuksen vaativalle alalle, ei välttämättä korkeakoulua. Jos siis aikomuksena päästä taloudellisesti parempaan asemaan ja toteuttaa unelmiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Niinpä. Avioero ja toisen tutkinnon opiskeleminen työuran aikana ei ole mitään nollasta aloittamista.

Ap

#56, 57, 72 kiitos hyvistä

kommenteista. Vielä 1800-luvun

lopulla oli normaalia raataa 

peltotöissä aamusta iltaan ja keretä

lisääntymään. Kuolla kupsahtaa

noin 40 iässä. Ei eletty edes sinne

viiteenkymppiin meno/andropaussiin.

Hyvin yleisesti nainen kuoli alle 30;

raskaus/synnytyskomplikaatioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Miten helkkarissa on mahdollista aloittaa kokonaan nollasta nelikymppisenä? Te jotka koette, että nollasta pitäisi aloittaa: mitä olette tehneet tähän saakka? Kun ei edelleenkään tule mieleen mitään muuta kuin että henkilö olisi ollut laitoksessa tai olisi neliraajahalvaantunut, jos ei kertakaikkiaan ole tehnyt MITÄÄN yli neljäänkymmeneen vuoteen. Väkisinkin sitä jotakin on tehnyt, mitä se on ollut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Niinpä. Avioero ja toisen tutkinnon opiskeleminen työuran aikana ei ole mitään nollasta aloittamista.

Ap

Kertoisitko nyt vihdoin mitä olet tehnyt tähän asti? Kyllä sinun on täytynyt jotakin tehdä, vaikka väität ettet ole tehnyt mitään. 

72, typo, tarkoitin #62.

Koetetaan tsempata ja

kannustaa, toki realiteettien rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Miten helkkarissa on mahdollista aloittaa kokonaan nollasta nelikymppisenä? Te jotka koette, että nollasta pitäisi aloittaa: mitä olette tehneet tähän saakka? Kun ei edelleenkään tule mieleen mitään muuta kuin että henkilö olisi

Tuo nyt varmasti tsemppasi AP:ta. Kai sinäkin tiedät, että on olemassa yhteiskunnasta syrjäytyneitä ihmisiä? 

On syrjäytyneitä, mutta kyllä hekin ovat tehneet edes jotakin. On mahdottomuus olla täysivaltainen omillaan asuva nelikymppinen aikuinen, joka ei ole koskaan tehnyt tai kokenut mitään. Siis ei yhtään mitään. Sellainen, kuin aloittaja väittää olevansa, väittäen myös ettei ole kokenut mitään. Minä väitän, että ap liioittelee ja surkuttelee saadakseen huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

On syrjäytyneitä, mutta kyllä hekin ovat tehneet edes jotakin. On mahdottomuus olla täysivaltainen omillaan asuva nelikymppinen aikuinen, joka ei ole koskaan tehnyt tai kokenut mitään. Siis ei yhtään mitään. Sellainen, kuin aloittaja väittää olevansa, väittäen myös ettei ole kokenut mitään. Minä väitän, että ap liioittelee ja surkuttelee saadakseen huomiota. 

Minä käsitin, että AP:ta harmittaa nämä asiat:

- ei parisuhdekokemusta

- ei lapsia

- ei työkokemusta

- ei koulutusta 

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Niinpä. Avioero ja toisen tutkinnon opiskeleminen työuran aikana ei ole mitään nollasta aloittamista.

Ap

Kertoisitko nyt vihdoin mitä olet tehnyt tä

Haahuillut vaan ja tehnyt vääriä valintoja enkä todellakaan elänyt sellaista elämää mitä haluaisin.

Ap

Eli mitä valintoja olet tehnyt? Onko sinulla siis jotain työkokemusta? 

Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti. Mietin että vois alkaa tehdä uraa, suunnitella asunnon ostamista ja etsiä kumppanin.

Miten ikäsi estää näiden toteuttamisen? 

Ei estä, mutta todellakin vaikeuttaa. Esim. Asunnon ostamisen kanssa alkaa olla viimeiset hetket käsillä eikä mulla ole mitään säästöjä eikä työpaikkaa.

Ap

Miksi sinun pitäisi ostaa asunto? Eihän sinun tarvitse ajatella jättäväsi perintöä kenellekään, koska ei lapsia. Mikset voi asua elämääsi huolettomasti jossain kivassa vuokrakämpässä. Jos eläkkeesi jää palkkatulojen vuoksi pieneksi saat kuitenkin takuueläkettä ja asumistukea. Pärjäät kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaa aloittaa eläminen. Pelko pois. Elämä itsessään on jo suuri riski. Et todellakaan menetä mitään esim. hakeutumalla opiskelemaan mieleistäsi alaa. Aina keksii kyllä tekosyitä, miksi ei muka voi.

Et varmasti 20 vuoden päästä ajattele, että olinpa minä vanha ja kulahtanut 44-vuotiaana. Mutta jos nyt luovutat, tulet katumaan silloin.

Kymmenien tuhansien opintolaina on kyllä minusta aika suuri menetys, kun ei ole mitään takeita siitä, että tutkinnoll työllistyy.

Ap

Opiskele tutkinto, jolla työllistyy. Katso tulevaisuuteen valoisasti, vanhuuden seesteiset, kultaiset vuodet odottavat. 

 

Lääkäri? Siihen ainakin olen liian vanha.

Ap

Et ole liian vanha lääkäriksi kuuden vuoden päästäkään.

Toinen mihin voi opiskella vanhana, on teologi. Papeille on ollut aina virkoja tarjolla. Jos tämmöinen yhtää. kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti. Mietin että vois alkaa tehdä uraa, suunnitella asunnon ostamista ja etsiä kumppanin.

Miten ikäsi estää näiden toteuttamisen? 

Ei estä, mutta todellakin vaikeuttaa. Esim. Asunnon ostamisen kanssa alkaa olla viimeiset hetket käsillä eikä mulla ole mitään säästöjä eikä työpaikkaa.

Ap

Miksi sinun pitäisi ostaa asunto? Eihän sinun tarvitse ajatella jättäväsi perintöä kenellekään, koska ei lapsia. Mikset voi asua elämääsi huolettomasti jossain kivassa vuokrakämpässä. Jos eläkkeesi jää palkkatulojen vuoksi pieneksi saat kuitenkin takuueläkettä ja asumistukea. Pärjäät kyllä. 

Joo en mäkään näe miksi se oman asunnon ostaminen olisi AP:lle tavoite? Toki jonkun halvan kämpän/talon pikkupaikkakunnalta ehtii hyvin ostaa, jos juttu on siinä, että haluaa sen olevan nimenomaan Oma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti. Mietin että vois alkaa tehdä uraa, suunnitella asunnon ostamista ja etsiä kumppanin.

Miten ikäsi estää näiden toteuttamisen? 

Ei estä, mutta todellakin vaikeuttaa. Esim. Asunnon ostamisen kanssa alkaa olla viimeiset hetket käsillä eikä mulla ole mitään säästöjä eikä työpaikkaa.

Ap

Miksi sinun pitäisi ostaa asunto? Eihän sinun tarvitse ajatella jättäväsi perintöä kenellekään, koska ei lapsia. Mikset voi asua elämääsi huolettomasti jossain kivassa vuokrakämpässä. Jos eläkkeesi jää palkkatulojen vuoksi pieneksi saat kuitenkin takuueläkettä ja asumistukea. Pärjäät kyllä. 

Koska mun suurin haaveeni on oma pikku talo, jossa on kauniit ikkunat ja itse valitut tapetit. En jaksa metelöiviä naapureita enkä jatkuvaa lähdön tunnelmaa enää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?

Onko ollut parisuhde?

Onko lapsia?

Oletko opiskellut mitä haluat?

Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.

Ei lapsia.

En ole opiskellut mitä haluan.

Ap

Hae sijaisvanhemmaksi (vanhemmuus), mene avoimeen yliopistoon opiskelemaan sitä alaa, jota haluat (opiskelu). Mene sellaisiin harrastuksiin, joissa tapaat miehiä, kuten soutu, voimannosto ja frisbeegolf (jos olet miehistä kiinnostunut) (parisuhteen hakeminen).

Life is now!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty? 

Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.

Ap

Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja.