Ottaa päähän olla jo vanha ja kulahtanut, kun en ole ehtinyt vielä edes aloittaa elämää!

Et ole vanha. Asennekysymys! 

T. 55v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?

Onko ollut parisuhde?

Onko lapsia?

Oletko opiskellut mitä haluat?

Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.

Ei lapsia.

En ole opiskellut mitä haluan.

Ap

Tuo on surullista tai pahimmillaan äärimmäisen ahdistavaa ja traagista jopa.

Elämä kuluu niin nopeasti ja nuoruus häviää ja ikä alkaa nelosella. 

Ehkä voit lohduttautua sillä, että kyseessä ei ole varsinaisesti oma syysi? Sehän ei ole oma syysi, jos perustuu persoonallisuusrakenteeseesi, jonka takia et olisi voinut toimia toisin, vaikka olisit halunnut. 

 Itsellä myös ikä alkaa nelosella, eikä ole koskaan ollut minkäänlaista parisuhdetta, ei siis minkäänlaista. Välillä se ahdistaa ja surettaa s

Aika monen asian suhteen juna on jo mennyt. Ja jos nyt aloitan opiskelun niin ei ole mitään takeita siitä, että ehtisin saada minkäänlaista työuraa ja sitten kaatuu köyhyyteen loputkin unelmat, kun on opintolainat ja kaikki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Et ole vanha. Asennekysymys! 

T. 55v

Kyllä mä moneen asiaan alan jo olla vanha. Se on vaan realismia.

Ap

Muistakin tuntuu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?

Onko ollut parisuhde?

Onko lapsia?

Oletko opiskellut mitä haluat?

Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.

Ei lapsia.

En ole opiskellut mitä haluan.

Ap

 

Lähde opiskelemaan, töitä kyllä saa painaa hautaan asti...

Mitähän ne 50 000 korkeakoulutettua työtöntä on tästä mieltä...

Ei päälle nelikymppisenä ole mitään tehtävissä yleisen kokemattomuuden suhteen, varsinkin jos on mies jota ei ole siunattu edes vähäiselläkään komeudella.

Jos et ole siinä iässä saavuttanut uraa, menestystä, onnistumisia, lukuisia seksikumppaneita, statusta yms niin peli on todellakin pelattu. Voihan sitä aina harhassa elää ja uskotella että elämää on vielä jäljellä muttei se näin ole. Junasta jääneellä aikamiespojalla ei ole mitään annettavaa millekään, muiden junat ovat menneet valonnopeudella toisiin galakseihin ja itse joutuu jumittamaan lähtölaiturilla. 

Tuo kulahtanut on vähän outo päälle nelikymppiseltä, että onko kaikki seksuaalisella puolella kunnossa ja normaalia?

Ei ota.

VOIVOI olen nuori säälivällä äänensävyllä voivottelija. 

Vierailija kirjoitti:

Ei päälle nelikymppisenä ole mitään tehtävissä yleisen kokemattomuuden suhteen, varsinkin jos on mies jota ei ole siunattu edes vähäiselläkään komeudella.

Jos et ole siinä iässä saavuttanut uraa, menestystä, onnistumisia, lukuisia seksikumppaneita, statusta yms niin peli on todellakin pelattu. Voihan sitä aina harhassa elää ja uskotella että elämää on vielä jäljellä muttei se näin ole. Junasta jääneellä aikamiespojalla ei ole mitään annettavaa millekään, muiden junat ovat menneet valonnopeudella toisiin galakseihin ja itse joutuu jumittamaan lähtölaiturilla. 

Naisellako on? Juna on mennyt ohi ihan samalla tavalla.

Naisille löytyy aina joku. 

Nyt kannattaa aloittaa eläminen. Pelko pois. Elämä itsessään on jo suuri riski. Et todellakaan menetä mitään esim. hakeutumalla opiskelemaan mieleistäsi alaa. Aina keksii kyllä tekosyitä, miksi ei muka voi.

Et varmasti 20 vuoden päästä ajattele, että olinpa minä vanha ja kulahtanut 44-vuotiaana. Mutta jos nyt luovutat, tulet katumaan silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole vanha. Asennekysymys! 

T. 55v

Kyllä mä moneen asiaan alan jo olla vanha. Se on vaan realismia.

Ap

Lisääntymiseen ja ammattiurheilijan uraan varmaan joo. Mutta on niin paljon kaikkea muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaa aloittaa eläminen. Pelko pois. Elämä itsessään on jo suuri riski. Et todellakaan menetä mitään esim. hakeutumalla opiskelemaan mieleistäsi alaa. Aina keksii kyllä tekosyitä, miksi ei muka voi.

Et varmasti 20 vuoden päästä ajattele, että olinpa minä vanha ja kulahtanut 44-vuotiaana. Mutta jos nyt luovutat, tulet katumaan silloin.

Kymmenien tuhansien opintolaina on kyllä minusta aika suuri menetys, kun ei ole mitään takeita siitä, että tutkinnoll työllistyy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti. Mietin että vois alkaa tehdä uraa, suunnitella asunnon ostamista ja etsiä kumppanin.

Miten ikäsi estää näiden toteuttamisen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaa aloittaa eläminen. Pelko pois. Elämä itsessään on jo suuri riski. Et todellakaan menetä mitään esim. hakeutumalla opiskelemaan mieleistäsi alaa. Aina keksii kyllä tekosyitä, miksi ei muka voi.

Et varmasti 20 vuoden päästä ajattele, että olinpa minä vanha ja kulahtanut 44-vuotiaana. Mutta jos nyt luovutat, tulet katumaan silloin.

Kymmenien tuhansien opintolaina on kyllä minusta aika suuri menetys, kun ei ole mitään takeita siitä, että tutkinnoll työllistyy.

Ap

Oletko varma, että tarvitset noin paljon opintolainaa? Mikä on taloudellinen ja työtilaneeesi tällä hetkellä? Mitä alaa haluaisit opiskella? 

Eikös nykyään opintolainasta saa ison osan anteeksi, kun valmistuu tavoiteajassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kannattaa aloittaa eläminen. Pelko pois. Elämä itsessään on jo suuri riski. Et todellakaan menetä mitään esim. hakeutumalla opiskelemaan mieleistäsi alaa. Aina keksii kyllä tekosyitä, miksi ei muka voi.

Et varmasti 20 vuoden päästä ajattele, että olinpa minä vanha ja kulahtanut 44-vuotiaana. Mutta jos nyt luovutat, tulet katumaan silloin.

Kymmenien tuhansien opintolaina on kyllä minusta aika suuri menetys, kun ei ole mitään takeita siitä, että tutkinnoll työllistyy.

Ap

Opiskele tutkinto, jolla työllistyy. Katso tulevaisuuteen valoisasti, vanhuuden seesteiset, kultaiset vuodet odottavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin, minäkin 47.

 

Pelottaa, että elän loppuelämänkin yksin. Tai kuolen johonkin syöpään nuorehkona, mutta yksin. Enkä ehdi enää löytää onnellisempaa elämää.

 

Nämä ovat naurettavia, lapsellisia ja itsekeskeisiä ajatuksia (jiotkut sairastavat syöpä juuri tällä hetkellä oikeasti), mutta en pysty estämään niitä. Luulis että tämän ikäinen olisi jo viisaampi ;(

Minä olen 52, ja ikionnellinen että kaikki alkaa olla ohi! Eikö teitä oikeasti väsytä ja tymmi? En edes jaksaisi mitään kevätjuhlaliike-elämää ja omituisia kiemuroita enää; haluan olla rauhassa ja levätä, kuolema saa tulla ihan milloin vain, koska se tulee joka tapauksessa meille jokaiselle. Jos joskus on ollutkin ohimeneviä ajatuksia tyyliin *kunpa mullakin* tai *kunpa minäkin*, niin viimeiseen viiteen vuoteen ei todellakaan enää. Ja miksi jumalassa

Hyvin sanottu.

Kiitos tästä.

Olen myös alkanut tuntea tälläistä rauhaa ja helpotusta.

Harva asia on loppujen lopuksi "pakko". Sitä vaan luulee niin.

Olen alkanut jättää kissanristiäisiä väliin. Jos joku ihminen ei miellytä, en ole koskaan missään tekemisissä. En ole näköjään kuollut siihen, että ikkunat on pesemättä. Luojan kiitos yhdenkään miehen pää ei enää käänny. Tunsin aikoinaan tuon kyttäämisen todella ahdistavana.

Toisaalta mikään ei ole oikeasti ohi. Tiedän naisen, joka etsii tosissaan parisuhdetta kahdeksankymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti. Mietin että vois alkaa tehdä uraa, suunnitella asunnon ostamista ja etsiä kumppanin.

Miten ikäsi estää näiden toteuttamisen? 

Ei estä, mutta todellakin vaikeuttaa. Esim. Asunnon ostamisen kanssa alkaa olla viimeiset hetket käsillä eikä mulla ole mitään säästöjä eikä työpaikkaa.

Ap