Ottaa päähän olla jo vanha ja kulahtanut, kun en ole ehtinyt vielä edes aloittaa elämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Mulla on lapsia 23v. 22v ja 10v. Minä aloitin eron jälkeen kämäisen vuokrakämpän lattialta, mukana lapset, läppäri ja vaatteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Niinpä. Avioero ja toisen tutkinnon opiskeleminen työuran aikana ei ole mitään nollasta aloittamista.

Ap

Kyllä se avioero oli täysin nollasta läheminen, et tiedä mitä siihen sisältyi. En ole opiskellut uutta ammattia vaan vaihtanut toimenkuvaa ja opettelen siis uuden roolin asioita. Edellisen kerran tein näin n. 4v sitten, eli silloin siirryin esimiestehtäviin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty? 

Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.

Ap

Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja. 

En ole

"... elämää ja elämänkokemusta. Ap väittää, ettei jälkimmäistä ole, vaikka ilmeisesti kuitenkin on."

Kirjaimellisesti asia on näin. Mutta nuo elämänkokemukset eivät ole sellaista kokemusta, mikä siivittää ihmistä eteen päin urallaan ja yleensä elämässä. Nuo kokemukset ovat raskaita taakkoja. Joista huolimatta pitäisi vielä jaksaa yrittää ja uskoa parempaan.

Esim. Aviopuolisoni yli 10 v ajalta yhtäkkiä lähti ja jätti minut kun olin 44- vuotias. Se oli minulle kauhea isku, kun olin itse sitoutunut liittoomme 110%. Siitä alkaen olen ollut avoin uudelle parisuhteelle ja ollut monissa deittipalveluissakin, mutta mitään pysyvää ei ole löytynyt. Ja olen nyt 60+.  Väistämättä tämä elämänkokemus, s.o. tulla jätetyksi ja jäädä tahtomattaan yksin loppuelämäksi, on muovannut persoonaani. En osaa sanoa, miten tämä elämänkokemus olisi edistänyt hyvinvointiani, en todellakaan.

Tämänkin ajan mitä vietät täällä maristen voisit käyttää oman elämän asioiden edistämiseen. Kuvittelet, että kenelläkään muulla ei ole ollut vaikeita aikoja tai rankkaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet työssä josta et pidä niin opiskele työn ohessa. Voit kysyä myös voisiko työssä olla osa-aikaisesti. Jos tuo ei onnistu niin opistot  (entiset kansallisopistot) järjestävät esim kielikursseja, jumppia, erilaisia taideaineiden kursseja jne. Kokeile muitakin harrastuksia, niistä saa usein myös ystäviä. Ennenkaikkea kuitenkin lopeta valitus ja negatiivisuus,  positiiviset ihmiset saavat helpommin pysyviä ystäviä.

En ole töissä ja "kansallisopistojen" kursseista ei saa tutkintoa. Ja ne on kaiken lisäksi maksullisia eikä mulla ole yhtään ylimääräistä rahaa.

Ap

Noiden opistojen kursseihin ei muutenkaan kannata käyttää rahaa. Jos saat jostain joskus rahaa, mene mieluummin avoimen yliopiston kursseille. Ne ovat jopa halvempia kuin opistokurssit ja ihan oikeaa koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sinulla on ripaus rohkeutta ja seikkailumieltä, kehoitan katselemaan mitä tahansa työtä ulkomailla. 

Sinulle olisi ehdottoman tärkeää päästä täysin uusiin ympyröihin, jolloin olisi pakkokin skarpata, että selviää arjesta. Nykyisellään kelotut pystyyn.

Minä lähdin 50-vuotiaana vapaaehtoistyöhön etelään. En asettanut mitään aikamääriä saati tavoitteita. Lopulta palasin Suomeen vasta 13 vuotta myöhemmin! Sekin koronan takia.

Voihan ap lähteä vaikka Norjaan kalatehtaalle säästämään rahat mummonmökkiin, jos toimintakykyä on. Usein syrjäytyneillä on se ongelma, ettei toimintakykyä oikein ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Mulla on lapsia 23v. 22v ja 10v. Minä aloitin eron jälkeen kämäisen vuokrakämpän lattialta, mukana lapset, läppäri ja vaatteet

Eli olet onnekas ja aivan eri asemassa kuin syrjäytyneet. 

Sä vertaat itseäsi niihin elämässä hyvät kortit saaneisiin, joilla on mukava avioliitto, nätti omistusasunto ja joku lomaosake, terveet lapset, kiva ura jne. Niihin verrattuna sun tilanne oli toki kämänen, mutta se oli aivan eri tilanne kuin AP:lla tai vastaavilla.

Se on aina suhteellista; moniin maailmankolkkiin verrattuna AP:n tilanne taas on hyväosainen ja onnekas. Tai vaikkapa suomalaiseen kodittomaan, joka on menettänyt mielenterveytensä ja tilalla lähinnä päihdeongelma. Sellaiseen verrattuna AP on todella onnekkaassa asemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos koet, että elämäsi on mennyt hukkaan tähän asti, miten olisi loppuelämän pyhittäminen vapaaehtoistyölle tai muiden auttamiselle? On tutkittu, että ihminen tulee onnellisimmaksi, kun auttaa muita. 

Mutta jos ei ole voimavaroja auttaa ensin sen verran itseään, että kykenisi sitten auttamaan muita?

Jonkun, JONKUN pitäisi auttaa ap alkuun itsensä kanssa.

Minusta on yleensä kaheli ajatus, että jonkun elämäntehtävä olisi vain auttaa toisia, vieläpä ilmaiseksi. Ap:kin ansaitsee hyvää omaan elämäänsä eikä vain olla muiden tukijoukkona ja varjona taustalla. Vapaaehtoistyön ehdottajat voivat itse pyhittää elämänsä palkattomalle avustustyölle ja hankkia itselleen pyhimyskruunun. 

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ajan mitä vietät täällä maristen voisit käyttää oman elämän asioiden edistämiseen. Kuvittelet, että kenelläkään muulla ei ole ollut vaikeita aikoja tai rankkaa 

Eikö aloittajalla ole oikeutta kokemuksiinsa koska muillakin on ollut rankkaa? Minullakin on ollut rankkaa ja on nytkin mutta en ajattele että jonkun muun kokemus olisi siksi vähemmän arvokas. Joskus ihmisen täytyy myös saada puhua tunteistaan ja nimenomaan kokemusten sanallistaminen voi auttaa ongelmien ratkomisessa. Et auta yhtään yrittäessäsi vaientaa aloittajan.

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ajan mitä vietät täällä maristen voisit käyttää oman elämän asioiden edistämiseen. Kuvittelet, että kenelläkään muulla ei ole ollut vaikeita aikoja tai rankkaa 

Ehee... Mene sinä vaikka kävelylle raikkaaseen ulkoilmaan. Sinulla ei ole annettavaa tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?

Onko ollut parisuhde?

Onko lapsia?

Oletko opiskellut mitä haluat?

Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.

Ei lapsia.

En ole opiskellut mitä haluan.

Ap

Hae sijaisvanhemmaksi (vanhemmuus), mene avoimeen yliopistoon opiskelemaan sitä alaa, jota haluat (opiskelu). Mene sellaisiin harrastuksiin, joissa tapaat miehiä, kuten soutu, voimannosto ja frisbeegolf (jos olet miehistä kiinnostunut) (parisuhteen hakeminen).

Life is now!

Pienen mökin saat 30 000 eurolla maaseudulta, mutta auto pitää myös olla sitten. 

t. sama

Onko ap haaveillut

Toihan on ihan unelmaelää, kartella ihmisiä ja höperöityä! Mutta ei sitä varten tarvitse maalle muuttaa, mä höperöidyn parhaillaan ihan keskustassa. 

Muuten en osaa ottaa kantaa apn ongelmaan,kun itsellä on paljon suunnitelmia tulevaisuuteen ja koko ajan mielenkiintoisia jutuja meneillään. 

N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Mulla on lapsia 23v. 22v ja 10v. Minä aloitin eron jälkeen kämäisen vuokrakämpän lattialta, mukana lapset, läppäri ja vaatteet

Eli olet onnekas ja aivan eri

Ja nyt meni pieleen ihan olan takaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Mulla on lapsia 23v. 22v ja 10v. Minä aloitin eron jälkeen kämäisen vuokrakämpän lattialta, mukana lapset, läppäri ja vaatteet

Ja nyt meni pieleen ihan olan takaa. 

Et siis pidä lapsiasi yhtään minään??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Niinpä. Avioero ja toisen tutkinnon opiskeleminen työuran aikana ei ole mitään nollasta aloittamista.

Ap

Kyllä se avioero oli täysin nollasta lähem

Sulla nyt ei ole oikein mitään suhteellisuudentajua ja empatiakykyä tuossa. Toki se on helposti tuollaista niillä, jotka elää homogeenisessä VainKeskiluokkaJutut-kuplassa eikä ole koskaan elämässä edes työn tai minkään vuoksi kohdannut erilaisia ihmiskohtaloita. Viihteenäkin kuluttanut lähinnä Samaistuttavia tuotoksia, ja kirjallisuudestakin moni keskiluokkainen kuluttaa nykyään autofiktiota. Käytännössä rinkirunkkaavat sitä omaa keskinkertaista, turvalliselta tuntuvaa elämäänsä. Avioero ja vuokrakämpän lattia on hyvin kliseistä kuvastoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos koet, että elämäsi on mennyt hukkaan tähän asti, miten olisi loppuelämän pyhittäminen vapaaehtoistyölle tai muiden auttamiselle? On tutkittu, että ihminen tulee onnellisimmaksi, kun auttaa muita. 

Mutta jos ei ole voimavaroja auttaa ensin sen verran itseään, että kykenisi sitten auttamaan muita?

Jonkun, JONKUN pitäisi auttaa ap alkuun itsensä kanssa.

Minusta on yleensä kaheli ajatus, että jonkun elämäntehtävä olisi vain auttaa toisia, vieläpä ilmaiseksi. Ap:kin ansaitsee hyvää omaan elämäänsä eikä vain olla muiden tukijoukkona ja varjona taustalla. Vapaaehtoistyön ehdottajat voivat itse pyhittää elämänsä palkattomalle avustustyölle ja hankkia itselleen pyhimyskruunun. 

Minusta oli kyllä ihan parasta olla vapaaehtoisissa eläinsuojelutehtävissä.  Sain elatuksen, joten en tarvinnut palkkaa. Oikeastaan oli etuoikeus olla arvojaan vastaavasssa "ilmaistyössä", ja työkaverit olivat parhaat ja ainoat kaverini.  Eläinten lisäksi.  Minä vilpittömästi koen, että elämäntehtäväni on elää omannäköistä elämääni. Välillä se tarkoittaa pelkkää olemista ja chillailua. Sitten tulee taas joku aktiivinen rupeama, mistä maksetaan tai sitten ei.  Elämä kantaa, mutta se pitää kohdata päivä ja hetki kerrallaan. Huomenna asiat voivat olla toisin - mikä ei ole ollenkaan huono juttu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ajan mitä vietät täällä maristen voisit käyttää oman elämän asioiden edistämiseen. Kuvittelet, että kenelläkään muulla ei ole ollut vaikeita aikoja tai rankkaa 

Eikö aloittajalla ole oikeutta kokemuksiinsa koska muillakin on ollut rankkaa? Minullakin on ollut rankkaa ja on nytkin mutta en ajattele että jonkun muun kokemus olisi siksi vähemmän arvokas. Joskus ihmisen täytyy myös saada puhua tunteistaan ja nimenomaan kokemusten sanallistaminen voi auttaa ongelmien ratkomisessa. Et auta yhtään yrittäessäsi vaientaa aloittajan.

Saa hän toki marista vaikka maailman tappiin, mutta tuolla asenteella homma ei tule muuttumaan - edes meidän kermaperseyhteiskunnassamme - ja se on hyvä tiedostaa. Sen lisäksi olen myös sitä mieltä, että on todella hyvä miettiä sodan lapsiseksiorjia, joiden kohtalo on elää hetki keskellä helvettiä ja kuolla siellä myös, ja sen jälkeen tuumata, kuinka kauheaa, turhaa ja elämätöntä minulla onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sinulla on ripaus rohkeutta ja seikkailumieltä, kehoitan katselemaan mitä tahansa työtä ulkomailla. 

Sinulle olisi ehdottoman tärkeää päästä täysin uusiin ympyröihin, jolloin olisi pakkokin skarpata, että selviää arjesta. Nykyisellään kelotut pystyyn.

Minä lähdin 50-vuotiaana vapaaehtoistyöhön etelään. En asettanut mitään aikamääriä saati tavoitteita. Lopulta palasin Suomeen vasta 13 vuotta myöhemmin! Sekin koronan takia.

Voihan ap lähteä vaikka Norjaan kalatehtaalle säästämään rahat mummonmökkiin, jos toimintakykyä on. Usein syrjäytyneillä on se ongelma, ettei toimintakykyä oikein ole. 

Tuo kuulostaa kyllä ankealta raatamiselta, kun ap tässä tilanteessa tarvisi jotain nostattavaa ja positiivista tuupparia elämäänsä.  Toisekseen mummonmökit ovat oikeita rahareikiä, eikä voi tietää saako homepommin, jota ei kannata edes kunnostaa. Itse olen laittanut mummikseen jo toisen mokoman €€€ remontteina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?

Onko ollut parisuhde?

Onko lapsia?

Oletko opiskellut mitä haluat?

Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.

Ei lapsia.

En ole opiskellut mitä haluan.

Ap

Hae sijaisvanhemmaksi (vanhemmuus), mene avoimeen yliopistoon opiskelemaan sitä alaa, jota haluat (opiskelu). Mene sellaisiin harrastuksiin, joissa tapaat miehiä, kuten soutu, voimannosto ja frisbeegolf (jos olet miehistä kiinnostunut) (parisuhteen hakeminen).

Life is now!

Pienen mökin saat 30 000 eurolla maaseudulta, mutta auto pitää myös olla sitten. 

"Muuten en osaa ottaa kantaa apn ongelmaan,kun itsellä on paljon suunnitelmia tulevaisuuteen ja koko ajan mielenkiintoisia jutuja meneillään. 

N54"

"Ihanan" salaperäistä.  NOT!  

Tyhmää lesota omilla fantasioillaan, joita ei edes kerro.

Myös tarkoituksellinen erakoituminen kaupungin keskustassa asuvalla ei kieli hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa

Sait siis lapset tuon 42v jälkeen? 

Toki aina eri asia aloittaa _uudelleen_ nollasta, kuin kokonaan nollasta. 

AP:lla ei ilmeisesti ole yhtään mitään pohjaa eikä mitään edellistä elämää, joten kannattaa lähteä pienin askelin liikkeille ja hoitaa myös mieltä kuntoon. 

Niinpä. Avioero ja toisen tutkinnon opiskeleminen työuran aikana ei ole mitään nollasta aloittamista.

Ap

Älä jaksa selostaa potaskaa, taidat olla itse ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sinulla on ripaus rohkeutta ja seikkailumieltä, kehoitan katselemaan mitä tahansa työtä ulkomailla. 

Sinulle olisi ehdottoman tärkeää päästä täysin uusiin ympyröihin, jolloin olisi pakkokin skarpata, että selviää arjesta. Nykyisellään kelotut pystyyn.

Minä lähdin 50-vuotiaana vapaaehtoistyöhön etelään. En asettanut mitään aikamääriä saati tavoitteita. Lopulta palasin Suomeen vasta 13 vuotta myöhemmin! Sekin koronan takia.

Voihan ap lähteä vaikka Norjaan kalatehtaalle säästämään rahat mummonmökkiin, jos toimintakykyä on. Usein syrjäytyneillä on se ongelma, ettei toimintakykyä oikein ole. 

Tuo kuulostaa kyllä ankealta raatamiselta, kun ap tässä tilanteessa tarvisi jotain nostattavaa ja positiivista tuupparia elämäänsä.  Toisekseen mummonmökit

No voihan AP yrittää hankkiutua vaikka johonkin nostattavan paikkaan tukityölliseksi. 

En minäkään ole Norja-fani, mutta tuossa kalatehdas-esimerkissä ei voisi tietää mitä kaikkea siellä tapahtuisi, ketä siellä tapaisi ja mitä ihmissuhteita saisi, millaisissa maisemissa retkeilisi ja voimaantuisi.

Toki noi hommat sopii usein paremmin nuorille, energisille idealisteille jotka käy säästämässä rahaa vaikka reissuihin, mutta kyllä nyt oli joku 32v työtön suomalaisnainenkin lähtenyt kalatehtaalle hommiin, kun Suomessa alkoi työttömyys venymään ja säästöt olla syötynä.