Ottaa päähän olla jo vanha ja kulahtanut, kun en ole ehtinyt vielä edes aloittaa elämää!
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?
Onko ollut parisuhde?
Onko lapsia?
Oletko opiskellut mitä haluat?
Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.
Ei lapsia.
En ole opiskellut mitä haluan.
Ap
Hae sijaisvanhemmaksi (vanhemmuus), mene avoimeen yliopistoon opiskelemaan sitä alaa, jota haluat (opiskelu). Mene sellaisiin harrastuksiin, joissa tapaat miehiä, kuten soutu, voimannosto ja frisbeegolf (jos olet miehistä kiinnostunut) (parisuhteen hakeminen).
Life is now!
Pienen mökin saat 30 000 eurolla maaseudulta, mutta auto pitää myös olla sitten.
t. sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty?
Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.
Ap
Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja.
Tämän lisäksi on mahdollista, että ap:lla ei yksinkertaisesti ole potentiaalia haaveisiinsa, eli ne ovat käytännössä ylimitoitettuja resursseihin ja hänen kapasiteettiinsa nähden. Kyllä nelikymppisen pitää tajuta ja ymmärtää mihin hänestä on ja etenkin mihin ei ole. Siihen ei ympäristöllä ja säälillä vaikuteta jos ei löydy palikoita/jaksamista. Silloin pitää hyväksyä ja sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty?
Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.
Ap
Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja.
"enkä todellakaan elänyt sellaista elämää mitä haluaisin"
Ei mulla ole mitään tilivelvollisuutta sulle mitä tarkalleen ottaen olen elämässäni tehnyt eikä sun arviollasi ole edes mitään merkitystä. Itse olen sitä mieltä, että elämäni on tähän saakka mennyt täysin hukkaan.
Ap
Minuakin kiinnostaa, mitä on ollut tämä haahuilu ja väärät valinnat?
Minusta tuntuu, että katselet menneisyyttäsi negatiivisten lasien läpi, koska olet ainakin lievästi masentunut. Se jos mikä mustaa kaikki muistot.
Mistä saisit elämääsi iloa? Mistä voit olla kiitollinen? Keskity hyvään, tee asioita, joista pidät. Yritä löytää jonkilaiset sosiaaliset ympyrät, yksin puhumatta kenellekään päiväkausiin on ihan myrkkyä monien mielelle.
Uskoisin, että on onnistuessasi kohentamaan mielialaasi näet menneisyytesikin positiivisemmalla tavalla.
Ap, jos koet, että elämäsi on mennyt hukkaan tähän asti, miten olisi loppuelämän pyhittäminen vapaaehtoistyölle tai muiden auttamiselle? On tutkittu, että ihminen tulee onnellisimmaksi, kun auttaa muita.
No niin, eli onhan sitä ilmeisesti tehty yhtä ja toista, kun noin vältellään kertomasta mitään tarkempaa. Samalla toisessa viestissä ap väittää, ettei kyseessä olisi uudestaan aloittaminen, vaan nollasta aloittaminen. Kakanmarjat on. Huomionhakua koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty?
Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.
Ap
Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja.
En ole AP, mutta:
-yleensä haahuilu tarkoittaa, että opiskellaan vähän aikaa sitä sun tätä mihin pääsee sisälle, mikään ei tunnu oikealta. Käydään jossain hanttihommissa henkensä pitimiksi, nostetaan tukia lisäavuksi
-väärät valinnat: sopimattomat opiskelualat, parisuhdekumppanit, asuinpaikat/muutot, lainanotot, lainan (exän) takaamiset jne.
Ymmärrän, että yksin, työttömänä vuokramurjussa 44- vuotiaana, -kun Kela leikannut tukia ja työttömyysturva vaakalaudalla- elämän toivottomuus voi painaa matalaksi. Ap ei tainnut sentään mainita fyysisiä sairauksia, vaikka selvästi masentelee - ketäpä ei tuossa tilanteessa.
Ap tarvii positiivisia kokemuksia siitä, että elämä on silti elämisen arvoista.
Mitäs ehdotatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?
Onko ollut parisuhde?
Onko lapsia?
Oletko opiskellut mitä haluat?
Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.
Ei lapsia.
En ole opiskellut mitä haluan.
Ap
Hae sijaisvanhemmaksi (vanhemmuus), mene avoimeen yliopistoon opiskelemaan sitä alaa, jota haluat (opiskelu). Mene sellaisiin harrastuksiin, joissa tapaat miehiä, kuten soutu, voimannosto ja frisbeegolf (jos olet miehistä kiinnostunut) (parisuhteen hakeminen).
Life is now!
Pienen mökin saat 30 000 eurolla maaseudulta, mutta auto pitää myös olla sitten.
t. sama
Onko ap haaveillut maalla asumisesta? Siellä on yksinäistä. Aluksi ihanaa ja rauhallista, mutta sitten alat huomaamattamasi karttaa edes muiden näkemistä, ja alat höperöityä. Tiedän kokemuksesta, mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty?
Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.
Ap
Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja.
En ole AP, mutta:
-yleensä haahuilu tarkoittaa,
Se on sitä elämää ja elämänkokemusta. Ap väittää, ettei jälkimmäistä ole, vaikka ilmeisesti kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty?
Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.
Ap
Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja.
Tämän lisäksi on mahdollista, että ap:lla ei yksinkert
Sinähän et voi sitä tietää, mihin ap:lla on resursseja!
Pienellä couchaamisella moni löytää itsestään voimavaroja, joita ei itsekään tiennyt olevan. Ap oikeasti hyötyisi life coach -elämänvalmentajasta. Onko julkisella puolella mitään tällaista esim. te-palveluissa? Uskoisin, että ainakin nuorille on, koska moni tarvii ammatinvalinnan ohjausta. Ja varmasti alanvaihtajillekin on tämmöisiä kursseja, missä etsitään omia mahdollisuuksia ja vahvuuksia.
Mun elämä nyt nelikymppisenä alkoi vihdoin mennä oikeille raiteille. Löysin itseni, tasapainoisen parisuhteen, vaihdon alaa mulle sopivaan työhön. Mutta sitten tuli tämä lama, eikä töitä saa. Työmarkkinoilla törmään ikään ja sukupuoleen perustuvaan syrjintään, eikä tuore tutkinto ole pop alalla, jossa arvostetaan vankkaa työkokemusta, joten tämä hyvä kehitys tössäsi orastavaan pitkäaikaistyöttömyytern, vaikka kai tässä mukamas vielä parikymmentä vuotta ois työikää jäljellä. No ei ole, kun ei mihinkään kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty?
Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.
Ap
Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja.
En ole AP, mutta:
-yleensä haahuilu tarkoittaa, että opiskellaan vähän aikaa sitä sun tätä mihin pääsee sisälle, mikään ei tunnu oikealta. Käydään jossain hanttihommissa henkensä pitimiksi, nostetaan tukia lisäavuksi
-väärät valinnat: sopimattomat opiskelualat, parisuhdekumppanit, asuinpaikat/muutot, lainanotot, lainan (exän) takaamiset jne.
Ymmärrän, että yksin, työttömänä vuokramurjussa 44- vuotiaana, -kun Kela leikannut tukia ja työttömyysturva vaakalaudalla- elämän toivottomuus voi painaa matalaksi. Ap ei tainnut sentään mainita fyysisiä sairauksia, vaikka selvästi masentelee - ketäpä ei tuossa tilanteessa.
Ap tarvii positiivisia kokemuksia siitä, että elämä on silti elämisen arvoista.
Mitäs ehdotatte?
Tämä oli aika hyvä kuvaus. Kiitos.
Ap
Tiedän yhden tuttavani, joka on kuin Ap. Keskittyy siihen, mitä hänellä ei ole ja mitä hänellä ei ole edes voinut koskaan olla ihan omista resursseistaan johtuen. Tätä ei itse hyväksy. Kokee elämän kohdelleen häntä kaikin tavoin epäreilusti. Kaikki on aina huonosti ja synkistelee.
Elämä pitää tehdä omanlaiseksi omien resurssien puitteissa. Ei kaikki ole hyvätuloisia, lääkäreitä, parisuhdeonnellisia ja lapsiperheellisiä. Elämä vain on, mitä on kenelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos koet, että elämäsi on mennyt hukkaan tähän asti, miten olisi loppuelämän pyhittäminen vapaaehtoistyölle tai muiden auttamiselle? On tutkittu, että ihminen tulee onnellisimmaksi, kun auttaa muita.
Mutta jos ei ole voimavaroja auttaa ensin sen verran itseään, että kykenisi sitten auttamaan muita?
Jonkun, JONKUN pitäisi auttaa ap alkuun itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä, määrittele haahuilu ja väärät valinnat. Se haahuilu on sitä elämää ja sen elämistä. Sitä mitä väität, ettet ole aloittanut. Vai luuletko, että muilla on jokin selkeä tavoite ja kun se on saavutettu, on eletty?
Lue uudelleen tuo aiempi kommentti. Jokainen sana.
Ap
Ei siinä kauhean montaa sanaa ole, vaan välttelet vastaamista kuin kissa kuumaa puuroa. Jo se, että sanot tehneesi vääriä valintoja, kertoo siitä että valinnanvaraa on ollut. Nimittäin ihminen joka ei voi valita, ei myöskään voi valita väärin. Jätät aivan varmasti kertomatta vaikka mitä, jotta muut jatkaisivat säälittelyä. Vähän kuten eräs legendaarinen Ammattivalittaja.
En ole
Se on sitä elämää ja elämänkokemusta. Ap väittää, ettei jälkimmäistä ole, vaikka ilmeisesti kuitenkin on.
Mikähän sun elämässä on pielessä, kun pitää olla noin töykeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?
Onko ollut parisuhde?
Onko lapsia?
Oletko opiskellut mitä haluat?
Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.
Ei lapsia.
En ole opiskellut mitä haluan.
Ap
Hae sijaisvanhemmaksi (vanhemmuus), mene avoimeen yliopistoon opiskelemaan sitä alaa, jota haluat (opiskelu). Mene sellaisiin harrastuksiin, joissa tapaat miehiä, kuten soutu, voimannosto ja frisbeegolf (jos olet miehistä kiinnostunut) (parisuhteen hakeminen).
Life is now!
Pienen mökin saat 30 000 eurolla maaseudulta, mutta auto pitää myös olla sitten.
t. sama
Onko ap haaveillut maalla asumisesta? Siellä on yksinäistä. Aluksi ihanaa ja rauhallista, mutta sitten alat huomaamattamasi karttaa edes muiden näkemistä, ja alat höperöityä. Tiedän kokemuksesta, mistä puhun.
En ole haaveillut maalla asumisesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti. Mietin että vois alkaa tehdä uraa, suunnitella asunnon ostamista ja etsiä kumppanin.
Miten ikäsi estää näiden toteuttamisen?
Ei estä, mutta todellakin vaikeuttaa. Esim. Asunnon ostamisen kanssa alkaa olla viimeiset hetket käsillä eikä mulla ole mitään säästöjä eikä työpaikkaa.
Ap
Miksi sinun pitäisi ostaa asunto? Eihän sinun tarvitse ajatella jättäväsi perintöä kenellekään, koska ei lapsia. Mikset voi asua elämääsi huolettomasti jossain kivassa vuokrakämpässä. Jos eläkkeesi jää palkkatulojen vuoksi pieneksi saat kuitenkin takuueläkettä ja asumistukea. Pärjäät kyllä.
Koska mun suurin haaveeni on oma pikku ta
Pikkupaikkakunnilta voi saada puoli-ilmaiseksi tuollaisia pieniä taloja joihin voisit laittaa mieleiset tapetit.
Niillä paikkakunnilla on usein myös pula hoiva-alan työntekijöistä.
Eikö saa tuoda esille sitä, että toinen puhuu ihan ristiin sen kanssa, mikä on totuus? Sekö on töykeää? Jos minä väitän, ettei minulla ole ollenkaan työkokemusta ja myöhemmin käykin ilmi, että hupsis onpas, mutta epämieluisalta alalta, sekö ei ole valehtelua? Eikä sitä saa tuoda esiin, koska on töykeä?
Miksi ylipäätään pitää aloittaa tällainen ketju, jos ei ole aikomustakaan olla rehellinen?
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä nyt nelikymppisenä alkoi vihdoin mennä oikeille raiteille. Löysin itseni, tasapainoisen parisuhteen, vaihdon alaa mulle sopivaan työhön. Mutta sitten tuli tämä lama, eikä töitä saa. Työmarkkinoilla törmään ikään ja sukupuoleen perustuvaan syrjintään, eikä tuore tutkinto ole pop alalla, jossa arvostetaan vankkaa työkokemusta, joten tämä hyvä kehitys tössäsi orastavaan pitkäaikaistyöttömyytern, vaikka kai tässä mukamas vielä parikymmentä vuotta ois työikää jäljellä. No ei ole, kun ei mihinkään kelpaa.
Tämä on usein se realiteetti, varsinkin ilman hyviä verkostoja.
Jos AP:n suurin unelma on oma mummonmökki, niin ehdottaisin pikkupaikkakunnalle työvoimapulasta kärsivälle alalle työllistymistä. Vanhustyö on sellainen, ja jos on aivan allerginen ihmisille niin myös vaikkapa laitoshuoltajaksi voisi päästä. Liikaa ei voi nirsoilla, jos haluaa rahoittaa sen halvan mummonmökin.
Ap, jos sinulla on ripaus rohkeutta ja seikkailumieltä, kehoitan katselemaan mitä tahansa työtä ulkomailla.
Sinulle olisi ehdottoman tärkeää päästä täysin uusiin ympyröihin, jolloin olisi pakkokin skarpata, että selviää arjesta. Nykyisellään kelotut pystyyn.
Minä lähdin 50-vuotiaana vapaaehtoistyöhön etelään. En asettanut mitään aikamääriä saati tavoitteita. Lopulta palasin Suomeen vasta 13 vuotta myöhemmin! Sekin koronan takia.