Ottaa päähän olla jo vanha ja kulahtanut, kun en ole ehtinyt vielä edes aloittaa elämää!
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Eikös nykyään opintolainasta saa ison osan anteeksi, kun valmistuu tavoiteajassa?
Mä en saa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannattaa aloittaa eläminen. Pelko pois. Elämä itsessään on jo suuri riski. Et todellakaan menetä mitään esim. hakeutumalla opiskelemaan mieleistäsi alaa. Aina keksii kyllä tekosyitä, miksi ei muka voi.
Et varmasti 20 vuoden päästä ajattele, että olinpa minä vanha ja kulahtanut 44-vuotiaana. Mutta jos nyt luovutat, tulet katumaan silloin.
Kymmenien tuhansien opintolaina on kyllä minusta aika suuri menetys, kun ei ole mitään takeita siitä, että tutkinnoll työllistyy.
Ap
Opiskele tutkinto, jolla työllistyy. Katso tulevaisuuteen valoisasti, vanhuuden seesteiset, kultaiset vuodet odottavat.
Lääkäri? Siihen ainakin olen liian vanha.
Ap
Jos olet työssä josta et pidä niin opiskele työn ohessa. Voit kysyä myös voisiko työssä olla osa-aikaisesti. Jos tuo ei onnistu niin opistot (entiset kansallisopistot) järjestävät esim kielikursseja, jumppia, erilaisia taideaineiden kursseja jne. Kokeile muitakin harrastuksia, niistä saa usein myös ystäviä. Ennenkaikkea kuitenkin lopeta valitus ja negatiivisuus, positiiviset ihmiset saavat helpommin pysyviä ystäviä.
Outoa että jotku kokee tuolla tavalla. Itse olen 40v mies ja menen täysin kolmikymppisestä sekä ulkonäöltä (kysytään papereita vielä) ja olokin on vielä kutakuinkin sama kuin kolmikymppisenä. Enemmänkin kait tässä on elämä edessä kuin takana.
Sinulla on vielä paljon edessä! Itse aloitin elämäni kolmannen vaiheen, kun jäin 65-vuotiaana eläkkeelle enkä nyt todellakaan nyt luovuta ja vain vanhene vaan taistelen sen eteen, että pysyn mahdollisimman pitkään nuorekkaana, virkeänä ja terveenä. Ylimääräiset kilot on nyt karistettu, ruokailutottumukset on muutettu, kolestroli- ja sokeriarvot on saatu kohdilleen, kauneuden hoidossa käytössä kaikki ryppyvoiteet ja kiinteytysaineet eikä kunto laske vaan nousee kohisten säännöllisen liikunnan ja kuntosalitreenien myötä. Elämän 4 vaihe eli luovuttaminen alkaa vasta, kun viikatemies kolkuttaa ovelle.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet työssä josta et pidä niin opiskele työn ohessa. Voit kysyä myös voisiko työssä olla osa-aikaisesti. Jos tuo ei onnistu niin opistot (entiset kansallisopistot) järjestävät esim kielikursseja, jumppia, erilaisia taideaineiden kursseja jne. Kokeile muitakin harrastuksia, niistä saa usein myös ystäviä. Ennenkaikkea kuitenkin lopeta valitus ja negatiivisuus, positiiviset ihmiset saavat helpommin pysyviä ystäviä.
En ole töissä ja "kansallisopistojen" kursseista ei saa tutkintoa. Ja ne on kaiken lisäksi maksullisia eikä mulla ole yhtään ylimääräistä rahaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vielä paljon edessä! Itse aloitin elämäni kolmannen vaiheen, kun jäin 65-vuotiaana eläkkeelle enkä nyt todellakaan nyt luovuta ja vain vanhene vaan taistelen sen eteen, että pysyn mahdollisimman pitkään nuorekkaana, virkeänä ja terveenä. Ylimääräiset kilot on nyt karistettu, ruokailutottumukset on muutettu, kolestroli- ja sokeriarvot on saatu kohdilleen, kauneuden hoidossa käytössä kaikki ryppyvoiteet ja kiinteytysaineet eikä kunto laske vaan nousee kohisten säännöllisen liikunnan ja kuntosalitreenien myötä. Elämän 4 vaihe eli luovuttaminen alkaa vasta, kun viikatemies kolkuttaa ovelle.
Arvaapa onko pitkäaikaistyöttömällä rahaa ostaa kaikkia ryppyvoiteita ja kiinteytysaineita ja kuntosalikorttia? Hyvä on viisastella, jos on rahaa. Mulla ei ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
'Sinulla on vielä paljon edessä! Itse aloitin elämäni kolmannen vaiheen, kun jäin 65-vuotiaana eläkkeelle enkä nyt todellakaan nyt luovuta ja vain vanhene vaan taistelen sen eteen, että pysyn mahdollisimman pitkään nuorekkaana, virkeänä ja terveenä. Ylimääräiset kilot on nyt karistettu, ruokailutottumukset on muutettu, kolestroli- ja sokeriarvot on saatu kohdilleen, kauneuden hoidossa käytössä kaikki ryppyvoiteet ja kiinteytysaineet eikä kunto laske vaan nousee kohisten säännöllisen liikunnan ja kuntosalitreenien myötä. Elämän 4 vaihe eli luovuttaminen alkaa vasta, kun viikatemies kolkuttaa ovelle.'
Ihana Sinä! Juuri näin.
Lukaisin juuri
ketjun läpi - tämä oli
sympaattinen, kannustava
peptalk yli 65-vuotiaalta. Ap44
vielä junnu sinuun verrattuna, ja
jo luovuttamassa. 40-vuotias
elää vielä 30-45 vuotta
nykylääketieteen huomassa.
Älkää luovuttako [vasta
varhaiskeski-ikäiset 40+] vaan
päivittäkää asenteenne ja
metodinne. Elämä on Lahja
loppuun saakka, ei vain 20- tai
max 40-vuotiaana. Elämä on
parasta juuri nyt
[ja ikäni härregyyd JO 40+ ]. 😱
*Voi elää vielä jopa 55-60 vuotta.
Ap, olet vielä 'junnu', vasta elämäsi
puolivälissä. Nyt valitusvirret pois.
Tuo asenne sut hautaan vie.
[E D I T ]
Vierailija kirjoitti:
*Voi elää vielä jopa 55-60 vuotta.
Ap, olet vielä 'junnu', vasta elämäsi
puolivälissä. Nyt valitusvirret pois.
Tuo asenne sut hautaan vie.
[E D I T ]
Oletko sitä mieltä, että eläkeikäisenä voi vielä hankkia lapsia, rakentaa työuraa tai ottaa asuntolainaa (ilman säästöjä ja varallisuutta)?
Yli nelikymppinen on monessa asiassa jo myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
*Voi elää vielä jopa 55-60 vuotta.
Ap, olet vielä 'junnu', vasta elämäsi
puolivälissä. Nyt valitusvirret pois.
Tuo asenne sut hautaan vie.
[E D I T ]
Just näin.😘
Mitä ihmettä aloittaja on sitten tehnyt kaikki nämä vuosikymmenet? Vankilassako olet ollut vai mikset ole muka voinut tehdä yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Samoin, minäkin 47.
Pelottaa, että elän loppuelämänkin yksin. Tai kuolen johonkin syöpään nuorehkona, mutta yksin. Enkä ehdi enää löytää onnellisempaa elämää.
Nämä ovat naurettavia, lapsellisia ja itsekeskeisiä ajatuksia (jiotkut sairastavat syöpä juuri tällä hetkellä oikeasti), mutta en pysty estämään niitä. Luulis että tämän ikäinen olisi jo viisaampi ;(
Joo ihan ymmärettävää, mutta älä luovuta. Lähde ulos maailmaan, äläkä odota, että se oikea prinssi tulee soittamaan ovikelloa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vielä paljon edessä! Itse aloitin elämäni kolmannen vaiheen, kun jäin 65-vuotiaana eläkkeelle enkä nyt todellakaan nyt luovuta ja vain vanhene vaan taistelen sen eteen, että pysyn mahdollisimman pitkään nuorekkaana, virkeänä ja terveenä. Ylimääräiset kilot on nyt karistettu, ruokailutottumukset on muutettu, kolestroli- ja sokeriarvot on saatu kohdilleen, kauneuden hoidossa käytössä kaikki ryppyvoiteet ja kiinteytysaineet eikä kunto laske vaan nousee kohisten säännöllisen liikunnan ja kuntosalitreenien myötä. Elämän 4 vaihe eli luovuttaminen alkaa vasta, kun viikatemies kolkuttaa ovelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vielä paljon edessä! Itse aloitin elämäni kolmannen vaiheen, kun jäin 65-vuotiaana eläkkeelle enkä nyt todellakaan nyt luovuta ja vain vanhene vaan taistelen sen eteen, että pysyn mahdollisimman pitkään nuorekkaana, virkeänä ja terveenä. Ylimääräiset kilot on nyt karistettu, ruokailutottumukset on muutettu, kolestroli- ja sokeriarvot on saatu kohdilleen, kauneuden hoidossa käytössä kaikki ryppyvoiteet ja kiinteytysaineet eikä kunto laske vaan nousee kohisten säännöllisen liikunnan ja kuntosalitreenien myötä. Elämän 4 vaihe eli luovuttaminen alkaa vasta, kun viikatemies kolkuttaa ovelle.
Arvaapa onko pitkäaikaistyöttömällä rahaa ostaa kaikkia ryppyvoiteita ja kiinteytysaineita ja kuntosalikorttia? Hyvä on viisastella, jos on rahaa. Mulla ei ole.
Ap
En minkään eläkkeellä edes pysty mitään kalliita voiteita ostamaan; vartalovoiteet 3-5 euroa pullo Normal kaupasta ja niitäkin jatkan usein lorauttanalla vähän oliiviöljyä sekaan, naamavoide ja silmänympärysvoide kotimaista edullista Lumene sarjaa ja molemmat putkilot taitavat maksaa n. 6-7 euroa, kasvoille levitettävä seerumi on ainut mikä vähän maksaa ja se on saa Lumenea eikä sekään kuin vähän päälle 20 euroa ja ehkä et ihan vielä itse mitään seerumeita välttämättä edes tarvitse. Se mitä suuhunsa tunkee näkyy myös ihossa eli terveellinen ruokavalio johon kuuluu pehmeitä rasvoja ja paljon kasviksia on myös osa ihon hoitoakin.
Olen jokseenkin järkyttynyt tämän ketjun viesteistä. Ihan oikeasti ap, nelikymppisenä koet että elämä on ohi? Ja toinen siellä huutaa miten 50-vuotiaana on jo ihanaa luovuttaa. Jeesus sentään.
Itse olen 42. Aloitin juuri korkeakouluopinnot. Harrastan aktiivista liikuntaa 4krt viikossa ja olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan. Minulla on paljon ystäviä ja näen heitä usein, käymme kahvilla, syömässä, ulkoilemassa, teatterissa, reissuilla, kesällä festareillakin!
En kyllä todellakaan koe olevani elämän ehtoopuolella saati luovuttamassa (kauhea termi!). Elämä on nyt ja kiitollinen olen jokaisesta terveestä päivästä.
Moni asia on asennekysymys. Ap tuntuu olevan jumissa päänsä sisällä, mikään ei käy, ei ole rahaa, ei pysty, ei voi. Siinä sulle syy miksi tässä kohtaa elämässä koet että et ole tehnyt mitään. Kannattaisko aloittaa nyt eikä keksiä tekosyitä?
Vierailija kirjoitti:
Olen jokseenkin järkyttynyt tämän ketjun viesteistä. Ihan oikeasti ap, nelikymppisenä koet että elämä on ohi? Ja toinen siellä huutaa miten 50-vuotiaana on jo ihanaa luovuttaa. Jeesus sentään.
Itse olen 42. Aloitin juuri korkeakouluopinnot. Harrastan aktiivista liikuntaa 4krt viikossa ja olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan. Minulla on paljon ystäviä ja näen heitä usein, käymme kahvilla, syömässä, ulkoilemassa, teatterissa, reissuilla, kesällä festareillakin!
En kyllä todellakaan koe olevani elämän ehtoopuolella saati luovuttamassa (kauhea termi!). Elämä on nyt ja kiitollinen olen jokaisesta terveestä päivästä.Moni asia on asennekysymys. Ap tuntuu olevan jumissa päänsä sisällä, mikään ei käy, ei ole rahaa, ei pysty, ei voi. Siinä sulle syy miksi tässä kohtaa elämässä koet että et ole tehnyt mitään. Kannattaisko aloittaa nyt eikä keksiä tekosyitä?
Sinäkö olet siis aloittanut nyt ihan nollasta myös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vielä paljon edessä! Itse aloitin elämäni kolmannen vaiheen, kun jäin 65-vuotiaana eläkkeelle enkä nyt todellakaan nyt luovuta ja vain vanhene vaan taistelen sen eteen, että pysyn mahdollisimman pitkään nuorekkaana, virkeänä ja terveenä. Ylimääräiset kilot on nyt karistettu, ruokailutottumukset on muutettu, kolestroli- ja sokeriarvot on saatu kohdilleen, kauneuden hoidossa käytössä kaikki ryppyvoiteet ja kiinteytysaineet eikä kunto laske vaan nousee kohisten säännöllisen liikunnan ja kuntosalitreenien myötä. Elämän 4 vaihe eli luovuttaminen alkaa vasta, kun viikatemies kolkuttaa ovelle.
Arvaapa onko pitkäaikaistyöttömällä rahaa ostaa kaikkia ryppyvoiteita ja kiinteytysaineita ja kuntosalikorttia? Hyvä on viisastella, jos on rahaa. Mulla ei ole.
Ap
En minkään
Kunnalliset kuntosalit ovat yleensä edullisia ja työttömät saavat niihin alennustakin. Melkein joka paikkakunnalla on myös täysin maksuttomia ulkokuntosaleja.
Aloitin elämän uudelleen nollasta 42-vuotiaana ja nyt 7v myöhemmin on elämä todella hyvin ja ihanaa. Ensi vuonna tulee 50v täyteen, olen aloittanut uudessa työssä tänä vuonna, mulla on suht tuore avoliitto ja lapset kasvaa vauhdilla. Kaikkea ihanaa on tiedossa ja suunnitelmissa
En tiedä paljonko sitä tarvitsen, mutta pakko sitä olisi ottaa. Taloudellinen tilanne on -17000 euroa ja olen pitkäaikaistyötön. Haluaisin opiskella IT-alaa.
Ap