IS: Näin vapaaehtoisesti lapsettomat hehkuttavat elämäänsä: Voi luojan kiitos
Väitöskirjan mukaan muut suostuttelevat vapaaehtoisesti lapsetonta muuttamaan näkemystään. Hänet myös kyseenalaistetaan, mikä saa vaikenemaan tai kehittämään oman tilannekohtaisen puhumisen strategian.
Välillä mä tuon sitä omaa lapsettomuutta esiin. Jos ei jaksa vaivautua mihinkään väittelyihin, niin sitten on vaan hiljaa, mutta kyllä se lapsellisuus ja lapsettomuus päivittäin vähän nousee esille. Milloin joku on saanut just esikoisensa ja milloin joku on tullut toista kertaa raskaaksi. Onhan se ajankohtainen aihe mun ikäluokan kanssa.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009261066.html
Ajatella jos tuo olisi toisinpäin että vanhemmat joutuisi miettimään uskaltaako kertoa uuden lapsen syntymästä kellekään. Ei olisi reilua kellekään. Miksi ei annettaisi ihmisten vain olla sitä mitä on, olipa kyseessä vela tai ei.
Kommentit (875)
Vierailija kirjoitti:
Olin vela 25 vuotiaan. Tuputin sitä myös muille ja äänestin vihreitä. Nyt olen onnellinen neljän lapsen äiti.
Hävettää nyt oma naiivius ja typeryys sille 30-vuotiaana.
Ja en TODELLAKAAN äänestä perhe- ja lapsivastaisia vihreitä enää.
Et vaikuta järin mukavalta ihmiseltäkään, jos tuputit lapsettomuuttasi muille. Ja mielestäsi on naiivia ja typerää olla lapseton, sekä äänestää vihreitä. Haiskahtaa siltä että persun provoilu on laskeutunut keskuuteemme....
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos ei paskoja geenejään ei halua jakaa kenenkään kanssa. Kaikki voittaa.
Juu, kaikki lisääntyvä aineshan on oikein kehityksen ja evoluution multihuipentuma. Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Olin vela 25 vuotiaan. Tuputin sitä myös muille ja äänestin vihreitä. Nyt olen onnellinen neljän lapsen äiti.
Hävettää nyt oma naiivius ja typeryys sille 30-vuotiaana.
Ja en TODELLAKAAN äänestä perhe- ja lapsivastaisia vihreitä enää.
Et ole etkä koskaan ollut vapaaehtoisesti lapseton.
Olit tahattomasti lapseton, joka uskotteli olevansa vela, kunnes valkeni mitä haluaa elämältään ja hankki lapset.
Vela ei hanki lapsia koskaan.
Ei ole olemassa "ex-velaa".
Velat eivät ole tuuliviirejä jotka vaihtavat mielipidettä sen mukaan millainen puoliso heillä on, millaiset "vauvakuumeet" on tulilla, tai paljoko yhteiskunta maksaa tukea lisääntymisestä.
Olin 35-vuotiaaksi asti vela, ja oikeastaan luen itseni edelleen velaksi huolimatta yhdestä lapsesta.
Olin jo aivan pienestä ehdoton, että ei lapsia mulle ikinä, pidin todellakin huolen ehkäisystä seksielämän aloitettua ja tein jopa abortin kerran nuorempana. Aloitin seurustelemaan miehen kanssa, joka oli yhtä ehdoton lapsista kuin minä.
Sitten huomasin tässä edelleen jatkuvassa suhteessa, että olin tuplaehkäisystä ja varmista päivistä huolimatta raskaana! Huomasin, etten kykene enää toiseen raskauden keskeytykseen ja se oli oikeastaan elämän isoin kriisi sekä minulle, miehelle että meidän parisuhteelle. Päätettiin, että koska en kykene aborttiin, niin miehellä on oikeus lähteä suhteesta halutessaan, sillä olisi väärin yrittää olla väkisin yhdessä ja jos toinen ei vain siedä lapsia.
Sanoinkuvaamaton rakkaus lapseeni heräsi odotusaikana, neuvoloissa ja jopa synnytyksessä olin yksin, ja se oli hyvä asia, koska sain rauhassa käsitellä tilannetta itse ja tutustua sairaalassa omassa (tai noh, lapsen) tahdissa lapseen ja täysin muuttuneeseen elämään.
Minä olen rakentanut hyvän suhteen tuohon pikkuihmiseen, olen hoitanut käytännössä hänet yksin kaksi ekaa vuotta, koska mies on kipuillut paljon asian kanssa ja olen luvannut hänelle antaa aikaa.
Mies ei ole vielä viereltäni lähtenyt ja nyt pikku hiljaa on myös hän rakentanut lapseensa oman näköistänsä suhdetta. Kaipaan kieltämättä tasavertaista hoitovastuuta, olen ajoittain todella väsynyt, mutta rakastan kyllä tuota lasta valtavasti.
Edelleen olen silti mielestäni vela, koska lähes vihaan muiden lapsia. En kestä muiden lasten kiljumista, riehumista, vastuuttomia vanhempia ja nykyajan kasvatusmetodeja. En myöskään käy missään mammajutussa ja työelämä on ollut myös minun taukopaikka lapsiin. Ei meilläkään selkään saa, mutta pyrin pitämään määrittelemistäni rajoista kiinni.
Suurin kriisi on nyt ehkä itselleni se, että koen olevani vääränlainen äiti, ja toisaalta se, miten paljon saan siitä arvostelua osakseni.
Vierailija kirjoitti:
Olin 35-vuotiaaksi asti vela, ja oikeastaan luen itseni edelleen velaksi huolimatta yhdestä lapsesta.
Olin jo aivan pienestä ehdoton, että ei lapsia mulle ikinä, pidin todellakin huolen ehkäisystä seksielämän aloitettua ja tein jopa abortin kerran nuorempana. Aloitin seurustelemaan miehen kanssa, joka oli yhtä ehdoton lapsista kuin minä.
Sitten huomasin tässä edelleen jatkuvassa suhteessa, että olin tuplaehkäisystä ja varmista päivistä huolimatta raskaana! Huomasin, etten kykene enää toiseen raskauden keskeytykseen ja se oli oikeastaan elämän isoin kriisi sekä minulle, miehelle että meidän parisuhteelle. Päätettiin, että koska en kykene aborttiin, niin miehellä on oikeus lähteä suhteesta halutessaan, sillä olisi väärin yrittää olla väkisin yhdessä ja jos toinen ei vain siedä lapsia.
Sanoinkuvaamaton rakkaus lapseeni heräsi odotusaikana, neuvoloissa ja jopa synnytyksessä olin yksin, ja se oli hyvä asia, koska sain
Et ole etkä koskaan ollut vapaaehtoisesti lapseton.
Olit tahattomasti lapseton, joka uskotteli olevansa vela, kunnes valkeni mitä haluaa elämältään ja hankki lapset.
Vela ei hanki lapsia koskaan.
Ei ole olemassa "ex-velaa".
Velat eivät ole tuuliviirejä jotka vaihtavat mielipidettä sen mukaan millainen puoliso heillä on, millaiset "vauvakuumeet" on tulilla, tai paljoko yhteiskunta maksaa tukea lisääntymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Olin 35-vuotiaaksi asti vela, ja oikeastaan luen itseni edelleen velaksi huolimatta yhdestä lapsesta.
Olin jo aivan pienestä ehdoton, että ei lapsia mulle ikinä, pidin todellakin huolen ehkäisystä seksielämän aloitettua ja tein jopa abortin kerran nuorempana. Aloitin seurustelemaan miehen kanssa, joka oli yhtä ehdoton lapsista kuin minä.
Sitten huomasin tässä edelleen jatkuvassa suhteessa, että olin tuplaehkäisystä ja varmista päivistä huolimatta raskaana! Huomasin, etten kykene enää toiseen raskauden keskeytykseen ja se oli oikeastaan elämän isoin kriisi sekä minulle, miehelle että meidän parisuhteelle. Päätettiin, että koska en kykene aborttiin, niin miehellä on oikeus lähteä suhteesta halutessaan, sillä olisi väärin yrittää olla väkisin yhdessä ja jos toinen ei vain siedä lapsia.
Sanoinkuvaamaton rakkaus lapseeni heräsi odotusaikana, neuvoloissa ja jopa synnytyksessä olin yksin, ja se oli hyvä asia, koska sain
Sinä olet yhtä paljon vela kuin minä olen äiti, näin lapsettomana.
Pelottavaa että tuollainenkin aines lisääntyy. Mulla on lapsi mutta olen vapaaehtoisesti lapseton. :D
Se miksi en pidä veloista, niin ovat äärimmäisen empatiakyvyttömiä ihmisiä. Koskee toki muitakin ääripäitä.
Siinähän valitsette olemaan lapsettomia.
Itse valitsin toisin. tulin äidiksi 23 vuotiaana ja sain sen jälkeen vielä 2 lasta.
viimeisen 35 vuotiaana. Elämä oli jokseenkin raskasta, koska olin vähän kuin yksinhuoltaja, koska mieheni teki ulkomailla töitä.
Olen nyt 55 vuotias. Pikkuinen iltatähti tyttöni muutti juuri kotoa pois 20 vuotiaana.
Aikuiset poikani ovat fiksuja ja heillä omat perheet. Mikä parasta: rakastan olla Mummi.
Lapset ovat elämän parhaus.
Mielettömän ihanaa, kun oma lapsenlapsi halaa ja sanoo rakastavansa.
VELA = Vidun Etova Lapsellisten Arvostelija
Vierailija kirjoitti:
Se miksi en pidä veloista, niin ovat äärimmäisen empatiakyvyttömiä ihmisiä. Koskee toki muitakin ääripäitä.
Et taida tuntea yhtäkään velaa henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta minä ainakin tunnen empatiaa synnytysvaurioita saaneita ystäviäni kohtaan
Synnytysvaurioista vaietaan, vaikka ongelma koskettaa todella monia. Miksi? Kuka hyötyy että naiset eivät saa tietää totuutta?
Yhteiskunta on aina perustunut pitkälti naisten hyväksikäyttöön. Onhan se mukava, että nainen rikkoo kehonsa synnyttäessään uusia veronmaksajia tälle maalle ja sen jälkeen hänet voi vain hylätä oman onnensa nojaan. Kun ongelmasta ei puhuta, sitä ei tarvitse myöskään hoitaa. Kuten yleensäkin, jätetään ongelma naisten harteille.
Käyttäjä20213 kirjoitti:
Siinähän valitsette olemaan lapsettomia.
Itse valitsin toisin. tulin äidiksi 23 vuotiaana ja sain sen jälkeen vielä 2 lasta.
viimeisen 35 vuotiaana. Elämä oli jokseenkin raskasta, koska olin vähän kuin yksinhuoltaja, koska mieheni teki ulkomailla töitä.
Olen nyt 55 vuotias. Pikkuinen iltatähti tyttöni muutti juuri kotoa pois 20 vuotiaana.
Aikuiset poikani ovat fiksuja ja heillä omat perheet. Mikä parasta: rakastan olla Mummi.
Lapset ovat elämän parhaus.
Mielettömän ihanaa, kun oma lapsenlapsi halaa ja sanoo rakastavansa.
Siinähän sitten uit lapsiesi rakkaudessa, mikäs siinä. Turha kuitenkaan hieroa sitä muiden naamalle, voitko olla onnellinen ilmankin sitä?
Käyttäjä20213 kirjoitti:
Siinähän valitsette olemaan lapsettomia.
Itse valitsin toisin. tulin äidiksi 23 vuotiaana ja sain sen jälkeen vielä 2 lasta.
viimeisen 35 vuotiaana. Elämä oli jokseenkin raskasta, koska olin vähän kuin yksinhuoltaja, koska mieheni teki ulkomailla töitä.
Olen nyt 55 vuotias. Pikkuinen iltatähti tyttöni muutti juuri kotoa pois 20 vuotiaana.
Aikuiset poikani ovat fiksuja ja heillä omat perheet. Mikä parasta: rakastan olla Mummi.
Lapset ovat elämän parhaus.
Mielettömän ihanaa, kun oma lapsenlapsi halaa ja sanoo rakastavansa.
Valitsette olemaan? Hieman olisi voinut myös itsensä kehittämiseen panostaa siinä lastenhoidon lomassa.
Mielenkiintoista miten lapsettomaksi jääminen on toisille onnen lähde, ja toisille henkilökohtainen katastrofi.
Itse jäin lapsettomaksi vasten tahtoani, ja vielä nytkin 48 vuotiaana se aiheuttaa minulle lähes jatkuvaa psyykkistä kipua ja masennusta. Ystäväni tuli juuri isoäidiksi, ja vaikka olen iloinen hänen puolestaan, itkin koko illan kun kuulin uutisen, koska pintaan nousi niin paljon negatiivisia tunteita omasta elämästä ja siitä mitä olisi voinut olla.
Kyllä nää naurettavat "velat" joskus aikuistuvat.
Osa tietty katkeroituu ja osa on vaan lgbt fanaatikkoja, joiden mielipiteet lapsia ja perheitä kohtaan kannattaa vaan sivuuttaa.
Moni vela on traumatisoitunut omassa lapsuudessaan ja tämän kieltääkseen tuputtavat vela elämäntyyliään. Elämäntyyliä, joka on jostain otettu sellaisenaan ilman omaa järjenkäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Se miksi en pidä veloista, niin ovat äärimmäisen empatiakyvyttömiä ihmisiä. Koskee toki muitakin ääripäitä.
"Muitakin ääripäitä"? Mitäs muita ääripäitä tässäkin keskustelussa on kuin velat ja lapselliset? Äitiys on siis samanlaista ääriajattelua kuin velaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miksi en pidä veloista, niin ovat äärimmäisen empatiakyvyttömiä ihmisiä. Koskee toki muitakin ääripäitä.
Et taida tuntea yhtäkään velaa henkilökohtaisesti.
Johan sen näkee tästä keskustelun tasostakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miksi en pidä veloista, niin ovat äärimmäisen empatiakyvyttömiä ihmisiä. Koskee toki muitakin ääripäitä.
"Muitakin ääripäitä"? Mitäs muita ääripäitä tässäkin keskustelussa on kuin velat ja lapselliset? Äitiys on siis samanlaista ääriajattelua kuin velaus?
Haluat tahallaan ymmärtää väärin?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää naurettavat "velat" joskus aikuistuvat.
Osa tietty katkeroituu ja osa on vaan lgbt fanaatikkoja, joiden mielipiteet lapsia ja perheitä kohtaan kannattaa vaan sivuuttaa.
Moni vela on traumatisoitunut omassa lapsuudessaan ja tämän kieltääkseen tuputtavat vela elämäntyyliään. Elämäntyyliä, joka on jostain otettu sellaisenaan ilman omaa järjenkäyttöä.
Keneltä se on ostettu? Tiesin jo lapsena etten halua omia lapsia, vaikka lisääntymistä minulle on kuinka vuosien varrella yritetty myydä. Lapsuuteni oli hyvin onnellinen, olen hyvissä väleissä vanhempieni kanssa edelleen.
Aikuinen olen myös, aika ei pysähdy vaikka minä en lapsia hankikaan. Ikää tulee lisää ihan samalla tavalla kuin muillekin, sekä lisääntyville että lapsettomille.
Ilman muuta. Kun köyhien elämä tehdään mahdottomaksi, samaan aikaan syötetään rasismia, ulkomaalaisten takia pitää entisiä etuuksia poistaa. Näin saadaan äänestäjiä.