Lue keskustelun säännöt.
Toinen avioero edessä ja olen kateellinen kavereiden pitkistä liitoista
29.09.2025 |
Ensimmäinen miehen kanssa olin 20 vuotta ja nyt toisen aviomiehen kanssa ero tulossa, kuusi vuotta ollaan oltu yhdess.
Moni kavereistani, olen siis 47- vuotias, on vielä onnellisesti naimisissa ensimmäisessä liitossaan.
Ahdistaa ja hävettää tämä ero muutenkin ja nyt tunnen vielä kateutta pitkistä liitoista.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän lähipiiristä kolme parisuhdetta, joissa nainen oli valinnut nössön perhemiehen.
Ja niin vain kaikissa tapauksissa nämä nössöt miellyttäjämiehet saivat neljänkympin kriisin ja hommasivat salarakkaan ja jättivät vaimonsa, kaikki liitot olivat kestäneet siinä kohtaa yli 20 vuotta. Että ei ole turvallista valita edes sitä rauhallista nörttiä, sekin voi pettää ja jättää.
Minuakin petti kilttimies. He ovat kouluaikoina olleet tyttöjen karttamia ja sitten 50-vuotiaana iskee kriisi eli pitää testata paljonko naisia saa kaadettua. Ja tietysti puolison selän takana. Liian kiltti on yhtä paha kuin pahiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa yli 30 vuotta. Välillä oli myös tunne kasvamisesta erilleen. Keskustelemalla tilanteesta ja toiveista saatiin yhteys takaisin. Nykyään suhde voi paremmin kuin koskaan ja säilynyt näin jo vuosikausia. Rakkaus on vaan vahvistunut vuosien myötä.
Liitto on myös tahdon asioita, mutta riippuu molemmista osapuolista. Erilleen kasvaminen ei ole välttämättä lopullista, jos niin ei halua sen olevan.
Ymmärrä että kaikille se loppuelämän sitoutuminen ei vaan ole tarkoitettu. Et ole ainoa levoton sielu, ei siitä tarvitse ahdistua.
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa yli 30 vuotta. Välillä oli myös tunne kasvamisesta erilleen. Keskustelemalla tilanteesta ja toiveista saatiin yhteys takaisin. Nykyään suhde voi paremmin kuin koskaan ja säilynyt näin jo vuosikausia. Rakkaus on vaan vahvistunut vuosien myötä.
Liitto on myös tahdon asioita, mutta riippuu molemmista osapuolista. Erilleen kasvaminen ei ole välttämättä lopullista, jos niin ei halua sen olevan.
Minkä takia tulet tälläiseen keskusteluun lesoamaan teidän kestävällä liitolla? Ei se ainakaan ylitsevuotavan empatiakyvyn takia ole kestänyt
Vierailija kirjoitti:
Minä kadehdin pitkään tuttava perhettä. Olivat usein perheenä mukana lapsensa harrastuksessa (meidän lapsi on samassa joukkueessa) ja olivat tosi onnellisen ja hyvinvoivan oloisia. Myös talousasiat näyttivät olevan hyvällä tolalla ja lasten harrastuksiin satsattiin. Itse kamppailin samaan aikaan juuri eronneensa raha riittävyyden kanssa ja yritin saada omien lasten harrastuksiin rahat kasaan.
Myöhemmin paljastui että perheen isä on väkivaltainen juoppo, joka lopulta hylkäsi perheensä toisen naisen takia. Päälle päin ei olisi millään uskonut.
Minulle tuo oli hyvä oppia. Ei kannata kadehtia kun oikeasti ei voi koskaan tietää!
Sama havainto, tämä voisi olla äitini kirjoittama, mutta äiti ei enää ole kirjoituskunnossa niin on joku muu. Niin mukava ilmapiiri oli istua iltapalalla heillä. Elivät riitaisassa perhehelvetissä, mies oli itse avioerolapsi ja väkivallan uhalla piti perheen koossa. Lopulta muuttivat erilleen ja miehellä oli muita naisiakin, mutta taloa ei saanut myydä. Totta kai kaikki hymyilivät onnellisina ja olivat sen oloisia, että olet heille tosi rakas ja tärkeä. Koska heti kun poistut ovesta, ilmapiiri synkkenee. Huojentunut ihminen, joka kokee olevansa hetken turvassa seurassasi, on todella kiitollista seuraa. Kävimme heillä tosi mielellämme kylässä. Oli todella järkytys tajuta, mitä heillä oikeasti oli meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että onnellisesti. Näytä minulle onnellinen 30-vuotinen liitto :D Ja ilmoita lehdistöön myös.
Saat vapaasti tulla katsomaan! Ensi vuonna tulee täyteen 50 vuotta ja edelleen onnellisesti yhdessä. Meidän liittomme salaisuus piilee toisen kunnioittamisessa, yhteisissä päämäärissä ja riitelemättömyydessä (riitely on aivan turhaa, asioista pitää pystyä keskustelemaan rauhallisesti, vaikka olisi eri mieltä).
Minua jaksaa aina huvittaa tämä sama ihmistyyppi, joka noin viiden avioliittovuoden jälkeen kitisee, kuinka *ollaan vain kämppiksiä* - ja kaava toistuu. Ei sitten tule mieleen katsoa peiliin. Samoin pakkomielteinen tarve mennä _aina_ uudestaan naimisiin, vaikka ihan ne pari ensimmäistä kertaa jo kertoo, ettei ole mitään parhainta parisuhdemateriaalia, ja ihmisuhde kuin ihmisuhde ajaa jossakin vaiheessa pöpelikköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset sitoutuvat parisuhteeseen ja elävät sen mukaisesti, toiset taas eivät.
Niinpä. Eivät ne muut niissä pitkissä avioliitoissaan ole välttämättä yhtään sen onnellisempia. He ovat vain sitoutuneita avioliittoon.
No äkkiäkös tuota olet jo kohta k o l m a n e s t a liitosta eroamassa. Ei kai se syy voi olla aina miehessä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä liitto ei ole synonyymi onnelliselle liitolle.
Niin totta! t. Pakkoliitossa
Onko Suomessakin vielä järjestettyjä pakkoliittoja, vai oletko joku muslimi?
Niin totta! t. Pakkoliitossa