Toinen avioero edessä ja olen kateellinen kavereiden pitkistä liitoista
Ensimmäinen miehen kanssa olin 20 vuotta ja nyt toisen aviomiehen kanssa ero tulossa, kuusi vuotta ollaan oltu yhdess.
Moni kavereistani, olen siis 47- vuotias, on vielä onnellisesti naimisissa ensimmäisessä liitossaan.
Ahdistaa ja hävettää tämä ero muutenkin ja nyt tunnen vielä kateutta pitkistä liitoista.
Kommentit (77)
Miksi tollasta häpeät? Sun elämä, sun valinnat. Olisitko mieluummin onnettomassa liitossa vain että saisit siitä pitkän? Minäkin olen 2 kertaa eronnut eikä hävetä yhtään. Onnellinen näin.
Koskaan ei voi tietää, millaisia toisten liitot oikeasti ovat.
Ja kaikki eivät muuten ole ekalla kierroksella, vaikka niin luulisi. Mulla on taustalla parikymppisenä solmittu avioliitto, joka päättyi jo parin vuoden kohdalla miehen lähtiessä toisen naisen matkaan. Erosta tietämättömät ihmiset luulevat nykyistä liittoani ekaksi. Meillä on siis ihan ehjä ydinperhe nykyisen miehen kanssa ja yhteinen lapsi, nuoruuden liitostani ei ole lapsia.
Pää pystyyn, on muitakin eronneita kuin sinä. :)
Eikö sitä pyhää liittoa voi pelastaa?
Jotenkin epäonnistunut fiilis tämän toisenkin liiton päättyessä, vaikka helpotus se tulee lopulta olemaan. Onneksi tässä liitossa ei ole yhteisiä lapsia.
Ja nyt tuntuu, ettei jaksa enää uutta suhdetakaan, taas kaikki alkaa alusta.
AP
Eipä sitä koskaan voi tietää mitä kaikkia suruja ja murheita niissä kavereiden liitoissa ja elämissä on.
Joku saattaa olla kateellinen sinulle, mikä on tietysti ihan yhtä turhaa.
niinhän se pitää ajatella, että mulla on vain tää yksi elämä.
Kyllä tosin tunnen muutaman kaverin, jotka muutaman vuoden välein löytävät sen elämän rakkauden, ties miten monta avoliittoa takana.
Mutta ehkä tässä päällimmäisenä on vain suru ja pettymys toisesta "epäonnistumisesta". ( esim mun vanhemmat on vielä yhdessä, samoin kolme sisarusta vielä ekoissa pitkissä liitoissaan.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
on vielä onnellisesti naimisissa ensimmäisessä liitossaan. Kuinka monen ihmisen elämä on oikeasti kuin satuja?
Eivät varmaan kaikki ole niin onnellisia. Eivät kehtaa erota.
Toiset sitoutuvat parisuhteeseen ja elävät sen mukaisesti, toiset taas eivät.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäonnistunut fiilis tämän toisenkin liiton päättyessä, vaikka helpotus se tulee lopulta olemaan. Onneksi tässä liitossa ei ole yhteisiä lapsia.
Ja nyt tuntuu, ettei jaksa enää uutta suhdetakaan, taas kaikki alkaa alusta.
AP
Mutta ei se mitään sinun elämääsi vaikuta vaikka kaikki tuttusi olisivat eronneet. Katkeruus ja viha ovat tunteita mihin ihminen tarttuu, kun suru ja pettymys on kumma kyllä rankempia tuntea.
Itse en ole koskaan ollut avioliitossa ja kihloissakin vain hetken ja sekin oli täys kpään kanssa enkä edes ole kenenkään kanssa asunut kuin hetken ja sekin oli heti täysi katastrofi enkä tunne edes mitään kateutta ketään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
niinhän se pitää ajatella, että mulla on vain tää yksi elämä.
Kyllä tosin tunnen muutaman kaverin, jotka muutaman vuoden välein löytävät sen elämän rakkauden, ties miten monta avoliittoa takana.
Mutta ehkä tässä päällimmäisenä on vain suru ja pettymys toisesta "epäonnistumisesta". ( esim mun vanhemmat on vielä yhdessä, samoin kolme sisarusta vielä ekoissa pitkissä liitoissaan.)
Ap
Yksi elämä ja jonkun hul.lun kanssa onnettomana, ei kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei voi tietää, millaisia toisten liitot oikeasti ovat.
Ja kaikki eivät muuten ole ekalla kierroksella, vaikka niin luulisi. Mulla on taustalla parikymppisenä solmittu avioliitto, joka päättyi jo parin vuoden kohdalla miehen lähtiessä toisen naisen matkaan. Erosta tietämättömät ihmiset luulevat nykyistä liittoani ekaksi. Meillä on siis ihan ehjä ydinperhe nykyisen miehen kanssa ja yhteinen lapsi, nuoruuden liitostani ei ole lapsia.
Pää pystyyn, on muitakin eronneita kuin sinä. :)
Olin alaikäisenä vähän alle neljä vuotta naimissa olevan kanssa rakkaussuhteessa (salasuhde) ja se on ollut tähän asti paras ja onnellisin suhde ja lähentelen kohta viittäkymppiä. Kaikki muut ovat olleet jotenkin onnettomia tavalla tai toisella.
Eli AP tippui nyt parisuhteilun paarialuokkaan ja siellä 3. kategoriaan. Nyt siirrät tähtäimen sitten lähiöbaarin adoniksiin, jos meinaat vielä päästä pois sinkku statuksesta
Vai että onnellisesti. Näytä minulle onnellinen 30-vuotinen liitto :D Ja ilmoita lehdistöön myös.
Mieti mitkä ovat erojesi syyt? Miksi olet valinnut väärät kumppanit? Vääriähän he ovat sinulle olleet koska ero on tullut. Onko sinun käytöksessäsi jotain joka aiheuttaa erot? Menitkö liian pian uuteen suhteeseen? Mitä eroa on sinun ja näiden joiden avioliitto kestää välillä? Olet ollut 20 + 6 vuotta + ensimmäisen liiton seurusteluaika, vapaata elämää n. 20 v, ehkäpä aika olisi kokeilla yksin asumista ja itsenäistä elämää. Ehkä näiden pohdintojen jälkeen seuraava liittosi kestää.
Vierailija kirjoitti:
niinhän se pitää ajatella, että mulla on vain tää yksi elämä.
Kyllä tosin tunnen muutaman kaverin, jotka muutaman vuoden välein löytävät sen elämän rakkauden, ties miten monta avoliittoa takana.
Mutta ehkä tässä päällimmäisenä on vain suru ja pettymys toisesta "epäonnistumisesta". ( esim mun vanhemmat on vielä yhdessä, samoin kolme sisarusta vielä ekoissa pitkissä liitoissaan.)
Ap
He ovat pariutuneet aikana, kun miehet on kasvatettu velvollisuuteen eikä nautintoon. Nykymiehet ovat aivan eri laatua. Se että kaverisi elävät menneissä on heidän valintansa.
Monet eivät eroa rahan ja lasten takia. Liian työläs homma jakaa talot, mökit, autot, veneet, koirat, metsät ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitkä ovat erojesi syyt? Miksi olet valinnut väärät kumppanit? Vääriähän he ovat sinulle olleet koska ero on tullut. Onko sinun käytöksessäsi jotain joka aiheuttaa erot? Menitkö liian pian uuteen suhteeseen? Mitä eroa on sinun ja näiden joiden avioliitto kestää välillä? Olet ollut 20 + 6 vuotta + ensimmäisen liiton seurusteluaika, vapaata elämää n. 20 v, ehkäpä aika olisi kokeilla yksin asumista ja itsenäistä elämää. Ehkä näiden pohdintojen jälkeen seuraava liittosi kestää.
Siis olet ollut parisuhteessa 20 + 6 vuotta jne....
Tiedän useamman pariskunnan, joilla on 30+ avioliittoa takana, mutta se sisältää joko henkistä, taloudellista tai fyysistä väkivaltaa, mitä ei vaan näytetä, paitsi tietty me harvat niistä tiedetään.
En siis kahdehdi itse pitkiä avioliittoja. Kadehdin vain onnellisia.
on vielä onnellisesti naimisissa ensimmäisessä liitossaan. Kuinka monen ihmisen elämä on oikeasti kuin satuja?